Olinpas tänään ahkera ja suuntasin pilvisen sateisesta säästä huolimatta aamulla torille. Olen suuri marjojen ystävä ja talveen pitää varustautua täyttämällä pakastin ääriään myöten. Olen kuitenkin laiska ja autoton ja siippani ei ole mikään suuri marjastuksen ystävä, joten marjastukseni on täten hieman rajoitettua.
Mansikoita olen pakastanut 10 kiloa ja viime kesältä minulla on vielä muutamia kiloja vattuja, joita poimin silloin 10 kiloa ollessani Lapissa lomalla. Mustikka-aika minulta menee täällä "etelässä" ihan ohi aina, koska minulle mustikka on syysmarja ja täällä tuo pirulainen kypsyy jo het kauneimpana kesäsyännä. Muutenkaan en ole hirveä pakastetun mustikan ystävä, vaikka ehkä terveysvaikutusten takia pitäisi. Tuore mustikka on jumalainen, mutta pakastettuna siitä tulee ihan höh. Viime vuonna tajusin yhtäkkisesti, että marjojahan voi ostaa myös torilta, niitäkin marjoja, joita ei voi tosta noin vain mennä poimimaan eli omalla kohdallani mustaviinimarjoja tahi -herukoita, kuten täällä taidetaan sanoa. Kyllähän se kirpaisee maksaa sellaisesta, jonka on tottunut ilmaiseksi pihasta saamaan, mutta tuohon kaupunkikaksion parvekkeelle ei nyt ihan noin vain mustaviinimnarjapensasta istutetan, joten minkäs teet.
Aamuiselta torikierrokselta mukaan tarttui siis kolme litraa tuota mustaa herkkua eli herukoita ja lisäksi intouduin ostamaan kaksi litraa puolukoita, kun siippa suhtautuu niin kielteisesti minun vapaa-ajanviettoehdotuksilleni ("Puolukkaan!" "Täh! Siis ihan sinne metsään ja poimimaan niitä marjoja... Minä poimin jo oman osani tuolta golfkentän laidalta." :D). Puolukkapuuronhimo saattaa kuitenkin iskeä koska vain, joten pieni varasto puolukoita on hyvä olla olemassa. Alla siis aamun aherruksen tulokset:
Kyllä nyt on hyvä ja itsetyytyväinen perheenemäntäolo!
Ps. Menen tänään kokeilemaan tuota meidän salin syksyn uutuusjumppaa eli kaikille varmaan ikituttua Sh'bamia. Saas nähdä, millainen tunti luvassa!
Mansikoita olen pakastanut 10 kiloa ja viime kesältä minulla on vielä muutamia kiloja vattuja, joita poimin silloin 10 kiloa ollessani Lapissa lomalla. Mustikka-aika minulta menee täällä "etelässä" ihan ohi aina, koska minulle mustikka on syysmarja ja täällä tuo pirulainen kypsyy jo het kauneimpana kesäsyännä. Muutenkaan en ole hirveä pakastetun mustikan ystävä, vaikka ehkä terveysvaikutusten takia pitäisi. Tuore mustikka on jumalainen, mutta pakastettuna siitä tulee ihan höh. Viime vuonna tajusin yhtäkkisesti, että marjojahan voi ostaa myös torilta, niitäkin marjoja, joita ei voi tosta noin vain mennä poimimaan eli omalla kohdallani mustaviinimarjoja tahi -herukoita, kuten täällä taidetaan sanoa. Kyllähän se kirpaisee maksaa sellaisesta, jonka on tottunut ilmaiseksi pihasta saamaan, mutta tuohon kaupunkikaksion parvekkeelle ei nyt ihan noin vain mustaviinimnarjapensasta istutetan, joten minkäs teet.
Aamuiselta torikierrokselta mukaan tarttui siis kolme litraa tuota mustaa herkkua eli herukoita ja lisäksi intouduin ostamaan kaksi litraa puolukoita, kun siippa suhtautuu niin kielteisesti minun vapaa-ajanviettoehdotuksilleni ("Puolukkaan!" "Täh! Siis ihan sinne metsään ja poimimaan niitä marjoja... Minä poimin jo oman osani tuolta golfkentän laidalta." :D). Puolukkapuuronhimo saattaa kuitenkin iskeä koska vain, joten pieni varasto puolukoita on hyvä olla olemassa. Alla siis aamun aherruksen tulokset:
Ps. Menen tänään kokeilemaan tuota meidän salin syksyn uutuusjumppaa eli kaikille varmaan ikituttua Sh'bamia. Saas nähdä, millainen tunti luvassa!
Kerro sitte mitä pidit bamistä :P
VastaaPoista