Viimein: marraskuun kuvat yms.

No saatiinhan ne kuvat viimein otettua. Tässäpä sii näitä "edistys"lukuja ja -kuvia.

Mitat 10.11.2012

paino: 62,9 kg (-0,3 kg, mutta edellisessä kuukausipunnituksessa oli siis varmaan nestehukkaa)
rinta: 85 cm (+4 cm, tätä en nyt oikein tajua...)
vyötärö (kapein): 74 cm (-2 cm)
vyötärö: 77,5 cm (-2,5 cm)
lantio: 89 cm (-2,5 cm)
peppu: 97 (+-0)
reisi: 51 cm (-3 cm)
käsivarsi: 29 cm (-0,5)

Juu, aika mielenkiintoisia lukuja... Erityisesti tuo rinnanympäryksen yhtäkkinen kasvaminen. Jos ottaisin mitat ylempää, niin tuohan olisi oikein ilahduttavaa :D, mutta tässä tilanteessa. Voiko mulla olla jotkin lihakset turvoksissa vai mikä hemmettin tuohon vaikuttaa. Rinnan ympäryksen mittaaminen kun on vielä näistä mittojenotoista helpoin ottaa aina samasta paikasta. Ja hitsi, miten iloinen olen tuosta vyötärön pienenemisestä! Viimein ollaan selvästi riskirajan alapuolella, jei! On toki mahdollista, että tuo pieneneminen johtuu jämäköityneistä vatsalihaksista, jotka vetävät  vyötäröä tiukemmalle. Jotenkin on vieläkin epäluuloa sitä kohtaan, että rasva oikeasti voisi sulaa meikäläisestä... Mutta sitten kuvat:

Kuvat 12.11.2012:

 

Vertailun vuoksi, tältä näytti heinäkuussa:

Että kaipa sitä jonkinlaista muutosta on tapahtunut.

Käsipäivä ja treenipäiväkirja testissä

On tässä ollut vähän ylimääräistä hässäkkää kotioloissa, joten jäi tuon käsipäivän hehkuttaminen tuolloin keskiviikkona. Ihanahan se treeni oli ja hartiat olivat asianmukaisesti juntturassa ynnä käsien nostaminen vaati tavallista enemmän eforttia. Parasta! Tosin ensi kerralla lisään painoja tietyissa liikkeissä, koska ekalla kerralla tietysti tarkkailee jonkin verran tekniikkaa ja kovin pusertaminen hukkuu sitten siihen. Näihin 'tiettyihin liikkeisiin' eivät muuten kuulu ojentajadipit, joita sain tehtyä vain 3x7 enkä suinkaan 3x12 toistoa. :P Ja tänään rintatreenissä jouduin vaihtamaan pienempiin painoihin en rintalihasten, vaan noiden ojentajien takia. Noo, pitäähän sitä olla varaa parantaa. :D

Kuva

Päätin myös, että nyt on oikea aika alkaa täyttelemään treenipäiväkirjaa. Vähän hassultahan se tuntuu tällaiselle harrastelija pallukalle, mutta ehkäpä siitä on jossain vaiheessa hyötyä tai motivaatiota, jos/kun huomaa edistyksen. Tässä tapauksessa treenipäiväkirja on pupukuvioinen vihko ala-asteajoiltani. :D Erittäin katu-uskottavaa. Hoitaa homman kuitenkin moitteettomasti ja saanpa vihkosen viimein käytettyä loppuun. Toivottavasta sitä edistystä alkaa nyt näkyä edes treenipäiväkirjan sivuilla. :)

Huomenna sitten kuvia ja muuta, jos tuo siippa ehtii keikkailuiltaan kuvaamaan. Mukavaa viikonloppua!

Valion kausimaku ja auts

Jee, maanantaina löysin kaupan hyllyltä jälleen joka joulunaluksen odotetuimman tuotteen:

Kuva: Valio

Kun joka aamu syö kaurapuuroa mehukeitolla ja raejuustolla, niin välillä sitä vain kaipaa vaihtelua. :D Ja minä en muutenkaan hyväksy puurooni kuin karviais-boysenmarjakeittoa, Gefiluksen mustikka-vadelmaa tai sitten tuota luumu-rusinaa. Tuossa karviais-boysenmarjassa alkoi vähän tökkiä nuo makeutusaineet, ne kun eivät aina oikein sovi meikäläisen mahalle. Sokeriahan näissä muissa keitoissa on. Lieneekö tässä syy miksi paino ei putoa? ;D

Olen nyt tainnut ensimmäisen kerran elämässäni oikeasti törmätä siihen tilanteeseen, että kuntosalitreenaaminen kerää nestettä lihaksiin. Jostain syystä (todennäköisesti fysioterapeutilla tehdyistä taaksetaivutuksista johtuen) rintalihakseni vetäisivät eilen herneen nenäänsä ja kipeytyivät aivan jumalattomasti enemmän kuin olisi sunnuntain treenin perusteella voinut odottaa. Ja nyt nuo rintalihakset pullottavat tuollaisina löllyköinä ja niihin sattuu. Käsiä ei saa suoraksi sivuille kuin irvistellen. Ja toki painoni on noussut eilisaamusta 100 g.

Eilen kävin illalla lenkillä, mikä olikin hyvin mielenkiintoinen kokemus. Vaikka jalat nyt eivät hirveästi treenistä kipeytyneetkään, niin kyllä muuten juostessa tuntuu! Jokainen tärähdys kyllä kertoi, että mitä lihasryhmiä on tullut harjoitettua. No, tänäänhän tilanne tuskin ainakaan paranee, kun käyn ekaa kertaa tuon käsipäivän kimppuun. Jee! Rakastan käsien treenaamista. Katsotaan, mikä on mieliala illalla, kun en luultavasti jaksa nostaa avainta, jotta saisin kotioven auki. :D

Eka jalkapäivä

Puuh! Nyt on kyllä voittajaolo! Eka jalkapäivä takana. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin mua suorastaan jännitti ja pelotti tämä jalkojen treenaus, mutta hyvinhän se sitten meni. Uutena aspektina uuden treenin lisäksi salilla oli se, että ystäväni, jonka kyydillä kuljen salille on aiemmin käynyt vain ryhmäliikuntatunneilla, mutta on nyt rohkaistunut myös salin puolelle ja olimme ekaa kertaa kunnolla yhdessä treenaamassa. Ja se olikin tosi kivaa, kun saattoi vaihtaa välillä muutaman sanan ja tsempata toista.

Jalkatreeni oli kyllä kova paikka. :D Jalat tärisivät jo ekassa askelkyykkysarjassa ja viimeisessa jalkaprässisarjassa tuntui, etten tärinältä saa jalkojani koukkuun ikinä. Voisi siis ammattitermein todeta kai, että treeni meni perille. :) Fiilis oli myös ihan huippu. Ekojen askelkyykkyjen jälkeen laitoin Rammsteinin soimaan täysillä ja kyykkäsin valtavalla rambo-asenteella minipainoillani. :D Ja voi sitä itsetyytyväisen hymyilyn määrää, kun sain sarjat tehtyä kaikesta tärinästä huolimatta. \o/

Vatsalihaksia en meinaa millään ehtiä tekemään kaikkia tunnissa. Johtunee osaltaan varmaan tästä alkuepävarmuudesta, kun pitää vielä pohtia tekniikoita ja arpoa, että mitäs sitä seuraavaksi pitikään tehdä. Tänään tein kuitenkin kaikki vatsatkin, vaikka jouduin vähän anelemaan ystävältäni lisäaikaa niiden tekemiseen. Nyt kyllä tuntuukin sitten, että jotain on tehty. Tosin tuskin niin paljon kuin huomenna... Mutta ohjeessa sanottiin, että kaikkien harjoitettujen lihasryhmien tulee olla täysin uupuneet harjoituksen jälkeen. Ja näin voitaneen sanoa, kun pölkkyjaloillani kävelin kuin mulla olisi ollut jotain ylimääräistä housuissa. :D Mutta kerrassaan loistava salireissu siis! Painon jumittanenkaan ei tunnu niin pahalta, kun treeni kulkee!

Kuvat

(Hyöty)liikkumiset viikolla 44

Tällä viikolla varsinaiset liikkumiset ovat vahvasti loistaneet poissaolollaan, mutta olen hyödyntänyt tavallista enemmän hyötyliikuntamhdollisuuksiani. Liikun kyllä yleensäkin pyörällä, mutta tällä viikolla etäisyydet kohteiden välillä ovat olleet tavallista pidemmät, joten merkkailen nyt niitäkin tänne.

Ma:
hyötypyöräily 5 km

Ti:
lenkki (55 min.)

keskisyke: 140
maksimi: 156
kalorit: 353 kcal

Sykemittarini jotenkin ihmeellisesti jumittui tuossa lenkin alussa. Lienevätkö patteri lopussa itse vyöosasta vai mikä lie vialla. Muuten tämä oli sellainen pääntyhjennyslenkki hektisen tuntisuunnittelun keskellä.

Ke:
lepo

Ellei jälleen tunnin konserttia verrata treeniin. Sykehän siinä ainakin nousee ja hartialihakset vahvistuu kan sion kannattelusta. :D

To:
totaalilepo

Pe:
hyötypyöräily 6 km

La:
lepo

Su:
sali selkä/rintapäivä (57 min.)

keskisyke: 133
maksimi: 168
kalorit: 343 kcal

Oi ihanaa, pitkästä aikaa salilla! Tein ensimmäistä kertaa uuden ohjelman rintapäivän ja kylläpäs se tuntuikin. Nyt ei meinaa saada käsiä yhteen ja salilta lähtiessä oli melkoinen tärinä yläkropassa. Vatsalihasliikkeet ovat kyllä todella tappavia ja aloitinkin sekä jalkojen laskuissa että voimapyörällä 3x5 toistomäärällä ja meinaan niihinkin kuolla. :D Sivutaivutuksia en ehtinyt tehdä, kun meni taas aikaa taivasteluun, että onko smith varattu vai ei, kun ihmiset jättävät tavaransa ja painonsa levälleen, niin ettei mistään ota mitään tolkkua.

Ensi viikolla en ole iltaisin varattu, joten pääsen paremmin salille, jes!

Painoton

Eilen en postannut painoani. Ei ole mitään syytä, koska vaaka näyttää aina vain samoja lukemia. Hieman syömisestä ja suolan saannista riippuen paino roikkuu 63,0 ja 63,6 kilon välillä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat tietysti liikuntojen suhteen olleet aika löysiä ja on tullut syötyäkin vähän kaikenlaista, mutta se ei selitä tätä kahden kuukauden jumitusta, koska väliin on mahtunut tiukkojakin liikunta- ja ruokaviikkoja. Tavoitteeni ei siis todellakaan tule toteutumaan ja täytyy sanoa, että olen entistä vakuuttuneempi, että aikatavoitteet eivät ole meikäläisen juttu. Mulle kun ei ole todellakaan selvinnyt, että minkälaisille syömisillä ja liikkumisilla painoni putoaa, joten on tietysti hieman vaikea yrittää saavuttaa tavoitteita jossakin aikataulussa.

Kuva

Ajattelinkin nyt, että pidän vähän taukoa painoni viikoittaisesta tiedottamisesta. Ei ole mitenkään motivoivaa tai lukijalle kiinnostavaa laittaa aina vain samaa lukemaa eetteriin. Aion jatkaa päivittäistä punnitsemista, koska siitä on muodostunut jo rutiini ja koen sen hyväksi. Mutta en siis laittele painoani tänne ennen kuin jotain muutosta alkaa taas tapahtua.

Kuva

Jotta muutosta alkaisi tapahtua, niin olen tässä miettinyt kahta erilaista lähestymistapaa asiaan. Toinen olisi relaaminen ja toinen otteen tiukentaminen. Olen nyt niin stressaantunut opinnoistani, että se voi olla syy painon jumittamiseen. Toisaalta voisin kokeilla vaihteeksi pientä kiristysmeininkiä, jolloin näkisi sen, että onko ruokavalio taas vain jotenkin levähtänyt ja se on syynä jumitukseen. Koetan ensi viikosta lähtien päästä alkuun tuon uuden saliohjelmani kanssa, josko se saisi painon nytkähtämään edes johonkin suuntaan.

Kuva

Hauskaahan tässä on se, että painoni on siis ollut kohta kaksi kuukautta sama, mutta jostain syystä viimeisen viikon aikana ihmiset ovat alkaneet huomautella mun laihtumisesta. :D Äitini tämän aloitti, vaikka olemme siis nähneet viimeksi pari viikkoa sitten ja silloin hän ei puhunut asiasta mitään. Sittemmin myös pari kaveriani on taivastellut muuttunutta ulkomuotoani ja sitä, kuinka näytän "ihan hiton hyvältä". Ihan mahtava fiilis, kun tähän asti olen miettinyt, että kuinka paljon mun pitää laihtua, että joku sen huomaa. Yksi kaverini sanoi mun näyttävän kymmenen vuotta nuoremmalta ja viime viikolla itse asiassa fysioterapeutti luuli mua juurikin kymmenen vuotta nuoremmaksi. Ihan kivaa näin yli kolmikymppisenä. :)

Vuorovaikutusta tuutin täydeltä

Onpas ollut tiukka viikko! Ke-pe meillä oli noiden opeopintojen vuorovaikutuskurssin intensiivijakso, joka todellakin oli niin intensiivinen, että illalla ei kotona tarvinnut miettiä mitä tekee. Voimia ei ollut yhtään mihinkään. Mutta tuon antoisampaa opintojaksoa mulla ei ole ollut, eikä varmasti ihan heti tule olemaankaan. Ja ei todellakaan vain tulevan ammattini valossa, vaan ihan ihmisenä.

Kuva

Tuon opintoihin kuuluvan kurssin lisäksi olin lauantaina vielä sellaisella maksullisella vuorovaikutuskurssilla, joka perustuu Thomas Gordonin teorioihin. Olen nyt päättänyt oikein tosissani panostaa noihin mainittuihin taitoihin, koska ne varmaankin parhaiten tukevat pyrkimyksiäni kehittyä opettajana. Oikein jo odotan, että pääsen harjoittelemaan noita nyt oppimiani taitoja käytännössä myös oppilaiden kanssa. Nythän niitä tulee hyödynnetyttä lähinnä parisuhteessa, mikä ei sekään tietysti ole mikään huono asia. ;)

Kuva

Viikkoon on kuulunut myös uusien kurssien aloittamista ja tietysti meikäläisen viimeinen kuorokonsertti virallisena kuorolaisena. Keskiviikkona oli siis aika nousta viimeistä kertaa lauteille Mozartin Requiemin tahdissa. Ihan ok keikka, ei mitään maata mullistavaa ja nyt en sitten enää ole kuorolaulaja kuin keikkaluontoisesti. Onneksi tähän on surutyö ja luopuminen tehty jo aiemmin, joten nyt pitää vain totutella uuteen (harrastusten suhteen) vapaampaan aikatauluun.

Kuva

Viimeisen keikan takia myös meikäläisen vanhemmat olivat käymässä. Kiva pieni 700 kilometrin konserttimatka. :D Mutta tämä sitten aiheutti myös sen, että liikunnat ovat jääneet todella vähille tällä viikolla ja vanhempieni kanssa kävin myös ravintolassa syömässä. Oikein jo odotan, että pääsen "normaalielämään" ja salille. Taidan kirjoittaa toisen postauksen ajatuksistani, mitä tulee tavoitteeseeni ja tähän jumitukseen. Edessä on kuitenkin todella raskas kuukausi opintojen suhteen, joten en ehkä jaksa stressata tästä painosta niin paljon.