Ensikertalainen saliryysiksessä

No huhhuh! Eilen käytiin tän vuoden ekalla jumppatunnilla elikkäs sumbassa ja jopas se oli meininkiä näin ekaa kertaa kuntokeskuksen vuodenvaihderyysistä seuraavalle! Ensinnäkin kaikki kolme parkkipaikkaa olivat umpitäynnä, mutta mehän kokeneina kehäkettuina äkkäsimme etuoven läheisyydestä paikan, joka monilta jäi huomaamatta. Vielä perjantaina ihmeteltiin, kun parkkiksella oli ehkä joku vajaa kymmenen autoa ja nyt kaikki paikat täynnä.

Sisällä sitten kirjautumislaitteet olivat ihan tukossa ja porukkaa oli jonoksi asti. Kirjautuminen ei sitten onnistunutkaan, mutta eipä se tunnille menoa haitannut. Seuraavaksi tungeksittiin, että saataisiin kamat edes johonkin kaappiin säilöön. Sali oli tietenkin kuin nuijalla lyötynä täynnä ja porukkaa lappoi ovesta tunnin jo alettuakin. Ja mitä kuntosalia vilkaisin, niin  kaikki aerobiset laitteet olivat täynnä, mikä on täysin ennenkuulumatonta. En edes halua ajatella mikä tunku kaikilla laitteilla olisi. Tuntui tosi kiusalliselta änkeytyä sinne kaikkien ihmisten sekaan, kun on tottunut, että on kuitenkin kohtuullisen väljää, vaikka olisi mihin aikaan tahansa salilla ja syksyllä jumpissä oli suorastaan välillä vähän orpoa. Pitkästä aikaa oli myös jännä olla ryhmäliikuntatunnilla, kun olen nyt pari kuukautta käynyt vain salilla. Äkkiä siitä ujostelusta kuitenkin pääsin normaaliin kiroilumoodiin eli lähinnä vain korpesi perus eli kun en osannutkaan täydellisesti kaikkea heti. :D

Tänään meinasin, että menisin kokeilemaan tuon combatin uuden ohjelman, joka on siis kylläkin pyörinyt jo 17.12. lähtien, mutta olisi mulle uusi. Ihmis- ja ryysispelkoisena taidan kuitenkin vain hiipiä näin päiväsaikaan salille ähisemään ja jättää ryhmäliikunnat viikonlopulle. Ajattelin siis oikeasti pyöräillä tuolla loskassa salille treenaamaan, herra paratkoon. Mutta tulisipa siinä pienehköt aerobiset treenitkin samalla. Ja hahaa, nyt kun kirjoitin tuon suunnitelman tänne, niin pakkohan se on toteuttaa. Ah ja voih, tätä blogin suomaa motivaatiota! :)

Joululahjukset

Sain muutamia tavalla tahi toisella tätä painonpudotusta ja kuntoilua tukevaa joululahjaa, jotka täten esiteltäköön Picasalla leikkimään innostuneen bloggarin kämäsellä kollaasilla.

Meillä kotona annetaan aina hemmetisti kirjoja lahjaksi ja yksi tämän kerran kirjoista oli tuo Valittujen Palojen keittokirja, josta löytyi muutama kokeilemisen arvoinen reseptikin. Meikäläinen tarvii aika useinkin pientä inspirointia ruuanlaittoon, kun yleensä tekee aina niitä samoja ruokia kyllästymiseen asti. Uusien ainesosien ym. kokeilu on harvoin ollut turhaa, joten eikohän sitä tuostakin kirjasta tule kokkailtua.

Yksi toteutunut toiveeni on tuo keittiövaaka. Viimeinkin pääsen silmämääräisistä arvioista tarkkoihin grammamääräisiin lukemiin! Vielä kun nyt muistaisin punnita niitä pöperöitäni... Vaaka on ihan älyttömän kätevä, koska sen saa roikkumaan tuollaiseen seinällä olevaan tankoon, jollainen meilläkin keittiössä on. Mittailin huvikseni aamupalan kokoa ja aika mukavasti vastasi mm. noita Go Fat Go -systeemin annoskokoja mun kauraryynit, raikkarit ja mehukeitot.

Paras lahja tuli, eikä edes mitenkään yllättäen siipaltani, joka antoi mulle avokätisen lahjakortin Intersportiin. Sunnuntaina käytiinkin sitten osa kortista tuhlaamassa ja mukaan tarttui salikäsineet (viimeinkin!) ja Röhnischin housut, joita kyllä mietin pitkään, koska olivat ainoa koko ja se koko on S, joten piti useampaan kertaan siipalta kysellä, että onko ne liian tiukat. Ostin silti. :D Tänään noita pääseekin sitten kokeilemaan. Käsineet saavat odottaa perjantaihin. Lahjakortista jäi vajaa puolet käyttämättä, joten mulla on vielä toivoa saada ehjät ulkoiluhousut keväälle. Nyt niitä ei vain järkevissä (lue: minimaalisissa) hintaluokissa oikein löytynyt. Tai ainakaan sellaisia, jotka suostuisin laittamaan jalkaani.

Sellaisia lahjoja tällä kertaa. Laittelen loput lahjakorttiostokset esiin, siiten kun olen ne saanut hankittua. :D

Lupauksia... tai noh, tavoitteita vuodelle 2013

Uusi vuosi, tuo lupausten amerikkalainen unelma. Ja loppiainen, tuo lupausten hautausmaa. Jotenkin tuo lupausten teko ei ehkä oikein nappaa, lupaukseen sisältyy jotenkin sellainen löysä jälkikaiku, joka ei ainakaan  meikäläistä innosta. Sanokaa semantiikaksi, mutta tavoitteiden asettaminen seuraavaksi vuodeksi sen sijaan tuntuu erittäinkin inspiroivalta. :D

Koskapa en voi kehuskella viime maaliskuussa alkaneen painonpudotuksen sujuneen kovinkaan loistavasti ja joulukilojen ahdistaessa selvä tavoite on siis tämän vuoden aikana saavuttaa ensin tuo legendaarinen kilolukema 60 ja sitten katsella, mihin suuntaan tätä ruhoa lähdetään johdattelemaan. Luulisi nyt, herran jumala, jopa tällainen vajaan kilon kuukaudessa laihtuva ja kahdessa viikossa takaisin lihovakin henkilö sentään vuodessa saavan neljä kiloa pudotettua.  *silmien pyörittelyä* Noh, ehkä nyt ensin otan tuollaisen neljän kuukauden tavoitteen. Että jos sen kilon kuukaudessa saisi lähtemään. 

Ruokavalio on erityisessä syynissä tuon painonpudotuksen onnistumiseksi. Onneksi myös siippani kokee olevansa taas terveellisemmän ravinnon tarpeessa, joten tulee varmasti kokkailtua yhdessä kaikkea jännää. Tärkeimmät palikat sapuskoissa on rehujen lisääminen, proteiinista huolehtiminen ja herkkujen minimointi. Eli ihan normimeininki. Joulumässäilyiden jälkeen herkkujen syönti ei kyllä houkutakaan, mutta kyllähän sen tietää, että kun stressi taas hyökkää, niin alkaisi taas suklaa maistua. Siitä päästäänkin ontuvaa ja huteraa aasinsiltaa stressinhallintakeino number ykköseen eli liikuntaan.

Liikunnan suhteen pyrin jatkamaan aloittamallani polulla ja edelleen vahvistamaan säännöllistä (ja välillä epäsäännöllistä) liikuntarytmiä. Kolme salikertaa ja kaksi aerobista treeniä viikossa olisi tavoite. Kuntosalin uusi jumppaohjelma vaikuttaa syksyn ohjelmaa paljon paremmalta aikataulujen suhteen, joten odotan innolla taas jumppailuja salilla heilumisen oheen. Ja tosiaan aerobista pitäisi lisätä jo ihan sen jaksamisenkin takia. Liikunnan tehtävänä olisi nyt kevään aikana mitä suurimmassa määrin lisätä jaksamista hemmetin raskaan opiskelurupeaman keskellä ja toivotaan, että se auttaisi myös näihin uniongelmiin.

Viimeinen tavoite on "hieman" haastavampi kuin nuo edelliset, vaikka tunnetusti tuo painonpudottaminenkaan ei ole meikäläiselle ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mutta siis, tarkoitukseni olisi löytää jotain keinoja, joilla saisin muutettua tätä läpikotaisin pessimististä, joka asiaan helvetin negatiivisesti suhtautuvaa päätäni johonkin hieman enemmän pro Tallukka -henkiseen suuntaan. Ei enää oikein toimi tämä "kaikki menee päin hemmettiä, ei tämä tästä voi kuin pahentua ja miksi aina minä?" -asenne noin niinkuin pitemmän päälle. Tämä viime kuukauden nukkumattomuus on taas osoittanut, että tämä jatkuva murehtiminen on saatava jotenkin vähenemään. Vielä en tiedä keinoja ja eihän moinen asennemuutos nyt hetkessä tapahdu, mutta eiköhän se ole parempi aloittaa myöhäänkin kuin ei ollenkaan. 

Näine tavoitteineni meinaan suunnata tähän käsillä olevaan vuoteen. Onko muuten kellään muulla sellaista outoa tunnetta, että parittomat vuodet ovat aina jotnekin toiveikkaampia ja parempia kuin parilliset? Mulla nimittäin on.

Tallukka returns

Jaaha, jokohan sitä olisi  keräillyt itseään tarpeeksi, jotta voisi jälleen palata normaalibloggailun pariin. Kuukauden taukohan tästä tuli, mutta näitähän tapahtuu. :) Tuli tosiaaan oltua melkoinen stressierkki tuossa ennen joulua, tukka lähti päästä ja nukkuminen oli tuttua lähinnä sanana. Mulle on hyvin tyypillistä tuo, että stressatessa en enää nuku ja se syö sitten viimeisetkin voimanrippeet. Kaikki kouluasiat menivät kuitenkin ihan mukavasti ja nyt on tässä pari viikkoa lomailtu. Tosin nukkuminen palasi ohjelmistoon vasta tässä pari päivää, tai siis luonnollisesti yötä, sitten, mutta eiköhän tässä vielä ehdi elpymään ennen kuin keskiviikkona palataan taas normaaliin arkeen ja koulunkäyntiin.

Joululoman vietin pääasiassa Lapissa ja näin ollen salilta oli muutaman viikon tauko. Liikunta oli muutenkin enemmän kävelylenkkipainotteista, joskin muutamien päivien halkojenkantosavotat tuli tietysti vietettyä ja niissä onnistuin myös telomaan vasemman käden pikkusormeni, niin että se on nyt tuollainen turvonnut ja kipeä pallukka. Toivottavasti sormi kuntoutuu omia aikojaan. Kuukauden huono syöminen arvatenkin huipentui jouluun, jolloin en kyllä juurikaan rajoittanut suklaan mättämistä. Minulle on vielä opettelussa se sellainen järkevä herkkujen syönti. :D Mutta tavoitteeni oli, ettei paino joulukuun aikana olisi noussut kiloa enempää ja ei onneksi ollutkaan. Tänä aamuna vaaka näytti 64,3 kg eli kutakuinkin tasan kilon enemmän kuin marraskuun punnituksissa.

Joulukuu ei ole esim. liikuntojen osalta kuitenkaan ollut mitään  totaalilaiskottelua. 2-3 kertaa viikossa on salille kömmitty, vaikka välillä tehot ovat olleet aika matalat, kun väsymyksestä johtuen sydän on päättänyt hakata ihan omaan tahtiinsa. Lapissa taas parin tunnin kohtuu rauhalliset kävelylenkit tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta 25 asteen pakkasessa. :D Mutta  sisälle ei siis noista pakkaslukemista huolimatta jääty.

Nyt on kuitenkin taas salitreenaus aloitettu ja eilen kävinkin tekemässä sellaisen semiaerobisen treenin. Aerobista kun pitäisi nyt lisätä, jotta nuo kertyneet kilot ja vielä ne kuuluisat viimeiset viisi kiloa saataisiin tämänkin emännän uumalta sulamaan. Hyrskyttelin eilen crossarilla 30 minuuttia melko korkeilla sykkeillä ja parilla tiukemmalla vedolla. Sitten tein kevyen lihaksia herättelevän treenin kahvakuulalla (mm. etuheilautusta, tuulimyllyä, rinnalleveto+pystypunnerrus), lisäksi temppuilin jumppakuminauhan kanssa ja loppuun tein kunnon venyttelyt, kun edellisen päivän migreenimakoilu ja sitä edellisen päivän yli kymmenen tunnin automatkailu alkoi tuntua kiusallisesti henkilön fysiikassa.

Ruokailukin palasi melko normaaleihin uomiin, kun pääsi kotiin omien patojen äärelle. Eilen väkersimmekin siipan kanssa illalliseksi salaattia marinoiduilla kidneypavuilla ja paistetulla kanalla. Myönnytyksenä herkuttelulle lisänä oli yrttivoipatonkia ja jälkkärinä glögiä ja pipareita. Eilisellä kauppareissulla tuli kyllä hamstrattua kaikenlaista kasvista ja hedelmää, sillä joulusyöminkien aikana tuoreen ja raikkaan ruuan himo on kasvanut huimaksi. Tälle päivälle on suunnitteilla joko kasvisvokkia tai peruna-purjokeittoa. Luultavasti teen molemmat, niin on sitten parille päivälle syötävää. Kovasti jo suunnittelen myös uuden vuoden menua, koskapa aiomme viettää sen siippani kanssa kahden. Oli niin pitkä erossaolo tuossa joulun aikaan, että pieni kahdenkeskinen kuhertelu lienee paikallaan ennen arkikiireiden aloittamista. Ajattelin väsätä ainakin itsetehtyä perunasalaattia, punajuuri-vuohenjuustosalaattia ja jos oikein intoudun, niin josko kokeilisi tehdä juustokakkua. Juustokakkuun liittyy vain se vaara, että sitä on kahdelle ihmisille ihan liikaa.

Näiden jouluisten kaamoskuvien myötä meikälinen siis palailee takaisin langoille. Voisin tässä tekaista postauksen aiheeseen liittyvistä joululahjoistani ja myös tulevan vuoden suunitelmista, jotain lupauksiahan sitä aina tulee tehtyä. :)

Raikasta sunnuntaita!

Väliaikatietoja

Taukoa näemmä pukkaa  tähän bloggaamiseen. On tuo henkinen kapasiteetti vähän hakusessa nyt, joten kirjottaminen ei ole ihan ekana mielessä. Syöminenkin vähän sitä ja tätä, joten senkään takia en viitsi vaivautua tänne kitisemään. Viime viikko meni liikuntojen suhteen kyllä kivasti, neljä salikertaa ja puolentoista tunnin flamenco. Tämä viikko ei ehkä niinkään, en vaan kertakaikkiaan jaksa ja sykemittaristakin loppui patteri. :D Tänään onneksi taas hommia on muutama vähemmän, kun saatiin laadittua koe ja palautetapaaminen OKL:n tyyppien kanssa on myös ohi. Tutkimussuunnitelmakin valmistui ajoissa ja viikonlopun vuorovaikutuskoulutus oli antoisa. Nyt on vielä kurssisuunnitelman tekeminen, kokeen pitäminen ynnä sen tarkistaminen ja palauttaminen sekä ensi viikon graduseminaarien (kolmena päivänä neljä tuntia kerrallaan, raah...) osallistujien tutkimussuunnitelmien lukeminen edessä. Onneksi enää ensi viikko on karmea, sitten ei olekaan kuin pari pidettävää tuntia, kurssisuunnitelman hiomista ja kansiksen tentti ennen joulua. Mulla kyllä kova stressi vaikuttaa syömiseen tosi pahasti. Ja väsymys. No ehken kuitenkaan ihan sitä kahdeksaa kiloa ehdi tässä parissa viikossa lihoa, jonka olen laihtunut. Väsymyksen tason näkee kyllä  näemmä myös tästä tekstistä, turhaa ja sekavaa jaarittelua. :D Palaan sitten, kun olen taas hieman enemmän voimissani ja tolkuissani.

Viikon antikuulumiset

Voi krääh. Tämä viikko on kyllä taas pitkään pitkään aikaan ollut stressaavin. Huvittavaa, että musta tuntuu joka viikko aina vain ahdistavammalta. Jossain vaiheessahan se katto/pohja pitäisi tulla vastaan. Mä oon yleensä parhaimmillani ja tuottavimmillani pienen paineen alla, mutta nyt on liikaa rautoja tulessa. Ja kaikki on vielä sellaisia rautoja, jotka vaatisivat täydellistä aivokapasiteetin toimintaa eikä suinkaan sellaista koomaan vaipumista kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Syömisten ja liikkumisten suhteen tämä viikko on ollut ihan katastrofi. Olen syönyt kaikenlaista tyhjänpäiväistä ja käynyt liikkumassa vain kerran. Jotenkin koko henkinen kapasiteetti menee nyt tuntien suunnitteluun ja pitämiseen, tutkimussuunnitelman stressaamiseen ja välillä jopa kirjoittamiseen sekä siihen, että kävin hakemassa aamulla hylsyn kansantaloustieteen tentistä. Puuh.

No, viikonloppuna pitää yrittää levätä, vaikka kirjoittaakin pitää. Nyt kun saisi vielä nukuttua, niin ehkäpä sitten ensi viikolla olisi taas voimia keskittyä omaan hyvinvointiin.

Mukavaa viikonloppua!

Että muuten liikkuikin viikolla 45

Tulipa huomaamatta ihan ravakka liikuntaviikko.

Ma:
sali/jalkapäivä (1 tunti)

keskisyke: 148
maksimi: 178
kalorit: 500 kcal

Fiiliksiä täällä.

Ti:
lenkki pääasiassa juosten (1 tunti 10 min.)

keskisyke: 151
maksimi: 171
kalorit: 580 kcal

Oli pakko päästä purkamaan patoutumia ja tulikin sitten juostua pikkuspurtteja aina välillä.

Ke:
sali/käsipäivä (1 tunti)

keskisyke: 138
maksimi: 169
kalorit: 401 kcal

Fiilikset täällä.

To:
flamenco (1 tunti 30 min.)

Olipahan taas tunti... :P Vitutuksen kautta, niinkuin eräs kanssatanssijani asian ilmaisi. Mitään ei osaa ja kaikki menee päin helvettiä. Hieno harrastus! :D

Pe:
sali/vaillinainen rinta-selkäpäivä+core-jumppa

keskisyke: 125
maksimi: 170
kalorit: 320 kcal

Lisäksi venyttely 30 min.

Tehtiin tuollainen yhdistelmätreeni kaverini kanssa. Ensin salilla, sitten coreen ja lopuksi vielä venyttely. Venyttely tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen, miten sitä onkin niin laiska ja mukavuudenhaluinen noiden omien venyttelyiden suhteen.

La:
lepo

Kuuden treenipäivän jälkeen sitä jotenkin kaipasi huilia...

Su:
Sali/jalkapäivä (1 tunti)

keskisyke: 144
maksimi: 175
kalorit: 453 kcal

Kyllä muuten säkenöi taas silmissä vaikka minkälaisia tähtikuvioita, vaikka eipä tuo minun jalkapäivä kai tosi tekijälle ole edes mikään kummoinen. Itse joudun kuitenkin istuskelemaan esim. prässin jälkeen tovin jos toisenkin selkeyttämässä näkökenttääni. No, voinee ainakin todeta, että treenaan tarpeeksi kovaa. Tai sitten mulla on joku muu häikkä jossakin. Tälle viikolla tulikin sitten yllättäin neljä salitreeniä, mutta nyt kun en enää laukkaa kuorotouhuissa, niin ei tuntunut edes paljolta. Saa nähdä, miten tällä seuraavalla viikolla käy.