Pahoittelen radiohiljaisuutta. Minulla oli tänään viimeinen opetus ja se on vienyt koko kapasitettiini suurin piirtein lähimmän viikon ajan. Opetus on nyt ohi. Se ei mennyt ihan niin kuin ajattelin, vaan tipuin taas vanhaan ansaan eli puhumaan ummet ja lammet sen sijaan, että olisin antanut oppilaille mahdollisuuden oppia. Mutta tästä on hyvä syksyllä jatkaa, kun suuntana on vain ylöspäin. :) Huomenna olisi sitten viimeinen koulujutska edessä. Pääsen ruotimaan surkeaa kysymystentekotaitoani opettajan kanssa ja ehkäpä saan nyt vinkkejä, joilla voin kehittyä luennoijasta opettajaksi.
Viikonloppu sen sijaan! Voi kuulkaa ihmiset, että minulla oli hauskaa ja ihanaa. Lauantaina näillä kulmilla oli sellainen tapahtuma, jossa koko päivän ja yön on erilaisia esityksiä ja muuta häppeninkiä kaupungilla. Meidän kuorolla oli myös keikka yhdessä muuannen mieskuoron kanssa ja sitten illalla siippani yhdessä kavereidensa kanssa esitti Monty Pythonin biisejä suomeksi. Ennen omaa keikkaa minä kävin Ravintolapäivän ajaksi pystyyn pistetyssä kasvisravintolassa syömässä taivaallista couscous-salaattia ihanassa auringonpaisteessa.
Samaten ennen omaa keikkaa ehdin katsastaa pari muuta musiikkipoppoota ja oma keikkakin meni kohtuullisen hyvin. Illan kohokohta oli kuitenkin tuo Monty Python -keikka, jonka rakentumista olen saanut olla seuraamassa sen vajaan pari vuotta, kun sitä on tehty. Keikka oli kertakaikkinen menestys ja yllätin itsenikin kiljumalla täyttä kurkkua ja hakkaamalla käteni lähes verille. Pojat vetivät siis niin hyvin! Olin myös pakahtua ylpeydestä, kun useimmat tuosta yhdeksän tyypin porukasta ovat kuitenkin mun kavereita. Keikan jälkeen olin melkein valmis lähtemään kotiin, mutta jotenkin siinä kävi niin, että neljän eri kuppilan jälkeen löysin itseni puistosta kuuntelemasta serenadia. :D Seurakin oli tuossa vaiheessa vaihtunut jo moneen kertaan. Tuolta puistosta tuli sitten siirryttyä aamupalalle, jota onneksi alettiin tarjoilla jo klo 5 aamulla. :D Kotiin möngin siinä kahdeksan pintaan. :D En muista, koska olisin viimeksi valvonut noin pitkään yhtäsoittoa. Ja hassuahan tässä on se, että vaikka illalla muutaman siiderin joinkin, niin en missään vaiheessa ollut varsinaisesti humalassa. Sunnuntai kului sitten oman kullan kainalossa, ja kylläpä siitä olikin aikaa, kun olemme viettäneet päivän yhdessä ilman, että toisen on jossain vaiheessa täytynyt suunnata töihin/kouluun/harrastuksiin.
Syömisistä ei tokikaan kannata edes puhua, koska vaikka sunnuntaina mulla ei krapulaa ollutkaan, niin valitettavasti siippani ei ollut yhtä onnellisessa tilanteessa ja niinpä sitten pakastepitsat ja jäätelö saivat siivittää illan kulkua. Jos siitä on seurauksena jälleen vakkalukema 69 kg, niin olen sen valmis kestämään, koska viikonloppu oli niin huippu!
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella