Nousussa

Mutta nyt ei puhutakaan painosta, vaan fiiliksestä! Melkein kuukauden rämpimisen jälkeen alkaa taas tuntua, että elämä voittaa. Syöminen tuntuu helpommalta, ei ole mitään hirveitä mässäyshimoja, uupumus on helpottanut ja löytyy hinkua taas liikkuakin enemmän kuin muutamana viime viikkona. Toivottavasti paino ottaa myös vinkistä vaarin ja lähtee laskuun oikein kunnolla. :)

Kuva

Seuraavaksi aion hieman pohdiskella yhtä tämän matalalentovaiheen mahdollisesti aiheuttaneista seikoista eli aion käsitellä tuota naisen hormonipuolta, joten jos kokee moisen turhan intiimiksi, niin on hyvä ja lopettaa lukemisen... NYT!

Minullahan on siis käytössäni ehkäisykapseli. Itse asiassa menossa on jo toinen kapseli eli minulla on ollut moinen kapine käsivarressani jo kohta kuusi vuotta. Tämän vuoksi minulla ei ole myöskään ollut kuukautisia koko tuona aikana. Paitsi viimeisen kahden kuukauden aikana. Eli vaikka kapselin ehkäisyteho säilyy sen kolme vuotta, voi hormonitason alentuminen innostaa kehon oman hormonitoiminnan heräämään ja elättelemään noita normaaleja naisen elämän kiusoja. Näin siis minullakin ja olin sitten siinä tilanteessa, että mulla oli menkat noin kahden viikon välein kymmenisen päivää kerrallaan. Alkuun ei kovinkaan runsaina, mutta erittäin kiusallisina. Olo oli todellakin hirveä. Turvonnut, itkuinen ja ärtynyt. En ymmärrä teitä ihmisiä, jotka pystytte elämään normaalin hormonikierron kanssa. :D

Kuva

Tilanne äityi sitten sellaiseksi, että hain lääkäritädiltä reseptin keltarauhashormonikuuriin, jonka aloitin toissa viikolla. Alkuun en huomannut mitään eroa, mutta kymmenen päivän kuurin jälkeen minusta tuntui pari päivää sitten taas siltä, että olen oma itseni. Toki työn aloittamisesta on jo aikaa, joten sekin stressi on hieman pienentynyt, mutta yleinen fyysinen epämukavuus on myös poistunut ja paino tipsahti niihin lukemiin, missä se on alimmillaan tämän projektin aikana ollut. En mitenkään pysty keksimään mitään muuta syytä tälle yhtäkkiselle olotilan muutokselle kuin tuon oman kehon hormonitoiminnan laantumisen takaisin siihen, mikä on ollut mulle "normaalia" viimeiset vuodet. Kuulostaa tietysti ihan kauhealta tuollainen ja vielä kauheammalta ajatus siitä, että kapselista pitänee jossain vaiheessa ehkä luopua ja alkaa elämään "tavallisen" naisen elämää. Miten sellaisesta voi ihminen selvitä? :D

Kuva

Olen nyt kuitenkin niin iloinen, että elämä alkaa taas rullata, eikä tarvitse koko ajan vain velloa omassa pahassa olossa. Kävin tänään salillakin ja nyt aionkin sitten yrittää myös aamusalille keskiviikkona. Saa nähdä viekö nukkumatti taas voiton. :D Kyllä tämä kesä tästä vielä urkenee ja eiköhän painokin siinä samalla. :)