Sillisalaatti

Huominen punnitus jännittää, koska pelkään painon nousseen viime viikosta. Yhtenä aamuna tällä viikolla nimittäin ruutuun pamahti lukema 66,0 kg, jota en kyllä kovin suuresti olisi halunnut enää nähdä. Tosin tuolloin oli takana tiukka salitreeni ja lisäksi mulla on ollut vatsan toiminnan kanssa pieniä vaikeuksia (tämä on taas näitä asioita, joita lukijat varmasti eniten haluavat tietää :D), joten paino oli jo seuraavana aamuna laskenut. Mutta koska painoni on vaihdellut minulle täysin käsittämättömästi, niin hieman jänskättää huominen tulos ja sitä myöten halusinkin tulla tänne jorisemaan joutavia ynnä sekavia. Ja näemmä onnistuin siinä jo ensimmäisessä kappaleessa kutakuinkin mestarillisesti. :P Taidan laittaa muutamia ajatuksiani ihan ranskalaisilla viivoilla, josko niistä siten saisi jotain tolkkua.

- Salitreeni on todella alkanut maistumaan tällä viikolla. Tuntuu todella mahtavalta vääntää rautaa hampaat irvessä. Mutta olen kyllä heti alkanut myös miettimään, että olisiko toisenlainen ohjelma sittenkin parempi. Lähinnä ajattelin, kun ohjelmat ovat pituudeltaan hyvin erilaiset. Toisen tekemiseen menee tunti ja toiseen vain 40 minuuttia. Näin ollen houkutus "sortua" tuohon lyhyempään ohjelmaan on ollut suuri, varsinkin, kun olen ollut nyt niin hirveän väsynyt. Sortumista ei toki ole tapahtunut, mutta jotenkin ajattelisin, että tasaisempi ohjelman pituus voisi toimia vähän paremmin. Toisaalta sitten tuo lyhyt käsiohjelma sopisi hyvin niihin aamutreeneihin, jos jonakin kummallisena aamuna saisin raahattua itseni salille jo seitsemältä. Ota tästä nyt sitten selevää...

- En ole jotenkin vielä oikein sisäistänyt itselleni sopivaa ruokailutapaa. Siis kuten tuosta eväspostauksesta voinee päätellä, niin ruuan laatu on välillä aika heikkoa ja jotenkin tuota syömistä pitäisi saada balansoitua, vaikka herkut ovatkin nyt jääneet huomattavasti vähemmälle kuin ennen. Tiedän kyllä, mitä pitäisi syödä, mutta miten se onkin välillä niin vaikeaa ja tulee sorruttua aika ravintoköyhiin valintoihin.

- Viikonloppuna on tiedossa reissu Helsinkiin. Etukäteen hieman hirvittää siellä vastaan tulevat syömisolosuhteet. Luultavasti menemme isolla sakilla syömään johonkin ravintolaan (tod.näk. Amarilloon) ja kävin kuikuilemassa Amarillon listan karmaisevinta osiota eli ravintoarvoja. Siis olin oikeasti, että O_O mitä helvettiä? Olen toki tiennyt, ettei mistään terveysruuasta ole kysymys, mutta että yhdestä annoksesta voi saada reilusti koko päivän ja osan seuraavankin päivän kaloreista! Tuossa suosikkiannoksessani eli chicken pocketissa on vaatimattomat 1405 kcal! Siis jumankavita, 1405 kcal!!! Joo, eipä tuota enää minkäänlaisia vaikeuksia valita sitä chevresalaattia (565 kcal).

- Huomasin eilen illalla kasvoja pestessäni, että ne tuntuivat jotenkin erilaisilta, luisevilta. En kyllä huomaa itse mitään muutosta, mutta kasvojen luusto tuntuu nyt ehkä aiempaa paremmin käsiin. Siis ei toki näy mitenkään paremmin, mutta kun tuota naamavärkkiä nyt tulee päivittäin käpisteltyä, niin tuollaisenkin muutoksen voi huomioida. Oletteko muuten muut huomanneet, että läski jotenkin pehmenisi ennen sulamistaan? Mulla nimittäin tuo vatsan karsea ihrakerros tuntuu entistä pehmeämmältä ja jotenkin väljemmältä kuin ennen. Voiko olla mahdollista, että rasvasolut asettuvat pienentyessään samaan tilaan jotenkin harvempaan ja siksi tuo röllykkä, vaikka onkin pienentynyt, niin on edelleen melko hyllyvä? Ei jeesus, mitä sitä tuleekaan kirjoitettua. Hihitän täällä hysteerisenä, vaikutan varmaan melkoiselta einsteinilta. :D

- Treenieni suhteen olen myös pähkäillyt, että kumman olisi syytä olla ensisijaisempaa, juoksun vai salitreenin. Minullahan on siis juoksun suhteen se tavoite eli 8.9. järjestettävä Finlandiakymppi, jota varten täytyy treenata. Sen sijaan salitreenin tavoitteet ovat hämärämmät ("isommat lihakset") ja ilman aikarajaa, joten tuntuisi, että juoksua pitäisi suosia. Lisäksi tuntuu, että juokseminen toimii tähän läskiin erityisen hyvin. Välillä on siis tilanteita, että viidestä liikuntakerrasta viikossa on tingittävä, olettekin ehken huomanneet, kröhöm... Toisinaan valinta on selvä, jos esim. sataa, mutta toisinaan vain huvittaisi enemmän mennä salille ja jättää juokseminen väliin, koska se on kuitenkin tylsempää ja vie melkein enemmän aikaa kuin salilla pyörähtäminen. Toisinaan taas juokseminen kauniissa kesäsäässä (joitahan onkin tähän kesään mahtunut runsaasti :P) on mielekkäämpää kuin hikisessä salissa rehkiminen. Pitäisikö siis jatkaa tätä fiiliksellä menemistä vai yrittää olla jotenkin johdonmukaisempi?

Eiköhän tässä ollut sekavaa löpinää kerrakseen, nyt pitänee saada unta, jotta paranee vähän tuo palautuminen. Tuntuu, että jalat ovat olleet koko viikon ihan kankeat, vaikka treeniä nyt ei ole mitenkään ylenmäärin ollut. Nukkumisen merkitystä ei siis todellakaan voi vähätellä!

EDIT. Löysin mielenkiintoisen blogin: http://th-valmennus.blogspot.fi/ Jänniä juttuja, vaikka en ehkä aina ihan kaikkea tajuakaan. :D Olen myös entistä enemmän saanut innoitusta My project: Me -blogista.