Tästä tulikin hieman erilainen päivä kuin ajattelin... Minulla olisi ollut koko päivän kestävät kuorotreenit ja tarkoitus mennä illalla salille. Aamulla heräsin tähän viime päivänä vallinneeseen omituiseen päänsärkyyn ja kovaan janoon. Otin lääkkeen, join ja menin takaisin sänkyyn. Meni ehkä puoli tuntia ja jouduin ponkaisemaan ylös sängystä ja ryntäämään vessaan oksentamaan. Moinen tuli tietysti melkoisena yllätyksenä. :D Vatsa meni muutenkin sekaisin ja jouduin palaamaan saniteettitiloihin vielä muutaman kerran. Peruin sitten osallistumiseni treeneihin ja menin nukkumaan. Nukuinkin sitten vielä pari tuntia sikeästi kuin tukki.
Tämän jälkeen päivä on mennyt sohvan pohjalla. Alkuun ei ruoka juurikaan maistunut, mutta sittemmin olen kyllä syönyt, nimittäin popkornia ja suklaata... :P Jumitus syö (vähän niinkuin minäkin, muahhahhaa!) kyllä motivaatiota ja tämä pirullinen puolikuntoisuus sai nyt sitten sortumaan vielä eilisen herkkupäivän lisäksi napostelemaan tänään kaikkea roskaa. Viime viikolla törmäsin muuten ensi kertaa todella pitkään aikaan siihen todellisuuteen, että en ehtinyt päivällä syödä. Puolen tunnin tauot luentojen ja muiden menojen välillä yhdistettynä pitkähköihin siirtymiin aiheuttavat sen, että päivällä ruokailuväli saattoi venyä jopa kuuteen tuntiin, joka ei muuten todellakaan sovi minulle. Yritin kituuttaa pikkueväillä kuten hedelmillä ja proteiinipatukoilla, mutta eivätpä ne hirveästi lohduta, kun on painanut kuusi tuntia pelkällä aamupalalla. Ja samaten iltasyömiset muuttuvat melko hallitsemattomiksi, jos päivällä tulee pitkiä taukoja syömisessä.
Olen tässä myös hieman turhautuneena pohtinut tätä blogiani. Minulla olisi niin paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa ja joista te lukijatkin olette kyselleet, kuten esim. suhtautumiseni vhh-ruokavalioon. Haluaisin myös kirjoittaa jotenkin enemmän arjestani, enkä vain noita paino- ja liikuntapäivityksiä. Jotenkin aika ja jaksaminen vain aina tuntuvat tulevan esteeksi. Kaikkien koulutehtävien kirjoittelun jälkeen tuntuu, että päässä ei joko liiku mitään kirjoittamisen arvoista tai surisee sellainen mellakka, että siitä ei saa mitään järkevää tolkkua. Toisaalta en missään nimessä halua blogaamista lopettaakaan, koska siitä on tullut mulle tuki ja turva ja jonkinlainen itseymmärryksen väline myös. Olisi vain kiva, että olisi aikaa jakaa jotenkin enemmän elämäänsä ja kirjoittaa henkilökohtaisemmin. Olen nimittäin huomannut, että itsekin pidän eniten blogeista, joissa kirjoittaja kertoo elämästään, eikä vain latele liikuntojaan. Noh, katsotaan, mitä asialle saan tehdyksi.
Tämän jälkeen päivä on mennyt sohvan pohjalla. Alkuun ei ruoka juurikaan maistunut, mutta sittemmin olen kyllä syönyt, nimittäin popkornia ja suklaata... :P Jumitus syö (vähän niinkuin minäkin, muahhahhaa!) kyllä motivaatiota ja tämä pirullinen puolikuntoisuus sai nyt sitten sortumaan vielä eilisen herkkupäivän lisäksi napostelemaan tänään kaikkea roskaa. Viime viikolla törmäsin muuten ensi kertaa todella pitkään aikaan siihen todellisuuteen, että en ehtinyt päivällä syödä. Puolen tunnin tauot luentojen ja muiden menojen välillä yhdistettynä pitkähköihin siirtymiin aiheuttavat sen, että päivällä ruokailuväli saattoi venyä jopa kuuteen tuntiin, joka ei muuten todellakaan sovi minulle. Yritin kituuttaa pikkueväillä kuten hedelmillä ja proteiinipatukoilla, mutta eivätpä ne hirveästi lohduta, kun on painanut kuusi tuntia pelkällä aamupalalla. Ja samaten iltasyömiset muuttuvat melko hallitsemattomiksi, jos päivällä tulee pitkiä taukoja syömisessä.
Olen tässä myös hieman turhautuneena pohtinut tätä blogiani. Minulla olisi niin paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa ja joista te lukijatkin olette kyselleet, kuten esim. suhtautumiseni vhh-ruokavalioon. Haluaisin myös kirjoittaa jotenkin enemmän arjestani, enkä vain noita paino- ja liikuntapäivityksiä. Jotenkin aika ja jaksaminen vain aina tuntuvat tulevan esteeksi. Kaikkien koulutehtävien kirjoittelun jälkeen tuntuu, että päässä ei joko liiku mitään kirjoittamisen arvoista tai surisee sellainen mellakka, että siitä ei saa mitään järkevää tolkkua. Toisaalta en missään nimessä halua blogaamista lopettaakaan, koska siitä on tullut mulle tuki ja turva ja jonkinlainen itseymmärryksen väline myös. Olisi vain kiva, että olisi aikaa jakaa jotenkin enemmän elämäänsä ja kirjoittaa henkilökohtaisemmin. Olen nimittäin huomannut, että itsekin pidän eniten blogeista, joissa kirjoittaja kertoo elämästään, eikä vain latele liikuntojaan. Noh, katsotaan, mitä asialle saan tehdyksi.
Ne blogit ovat ehdottomasti parhaimpia missä kerrotaan vähän muustakin kun vain jutusta X. Esim. liikunta-/ruokapäiväkirjalistojen lukeminen ei ole ainakaan minulle erityisen mielekästä! Mutta aikahan se on joka aika paljon sanelee. Ei siitä kannata stressiä ottaa! Kirjottaa kun hyvältä tuntuu.
VastaaPoista