Tai ainakin kaksi kuvaa... On jotensakin kiusallista tuo kuvaaminen, kun mulla ei ole tuollaista multitalenttia puhelinta, jolla kuvata, vaan otin kuvat ihan tavan kameralla. Mutta nyt on pää siitäkin asiasta auki. Huikeeta muuten kirjoittaa kaksi postausta samana päivänä.
Mutta ennen kaikkea, hilasin siis joulukiloäässini irti sohvasta ja pyöräilin salille. Siis herra paratkoon, tammikuussa meikäläinen pyöräilee salille! Kaikkea sitä... 20 minuuttia siihen meni ja koko ajanhan se ärsytti, mutta salille kuitenkin päästiin. Ja olipas mukava treenata kerrankin rauhassa. Yleensähän olen siis ystäväni kyydillä ja silloin aika on rajatumpaa. Nyt aikaa kului tunti ja vartti ja oli oikein mukavaa, kun sai rauhassa puhallella liikkeiden välillä ja tehdä kaikki liikkeet, yleensähän joku vatsalihasliikkeistä jää tekemättä. Niin, ja ryysiksestäkään ei onneksi päiväsaikaan ollut tietoakaan.
Treeni sen sijaan ei ollut mukava. Eikä tietenkään pidäkään olla. Oksetti ja heikotti, mutta tein myös muutaman havainnon. Ensinnäkin, jos on saanut levättyä, eikä ole kuolemassa stressiin, treenaaminen on paljon kivempaa. Vaikka viime yö meni taas valvoessa, niin edellisenä nukuin hyvin ja olo olikin tosi erilainen. Jaksoin aivan eri tavalla käskyttää itseäni jatkamaan, vaikka jalat tärisivät kuin horkassa. Tähän en ennen joulua pystynyt, vaan luovutin liian helpolla.
Toinen juttu on sitten se, että kyllä sitä sitten huijaa itseään. Että on muka liian rankkaa. Muistaakseni Heidi kirjoitteli asiasta syksyllä. Siis siitä, että luulee, ettei jaksa jotakin ja sitten ottaa vahingossa väärän, paljon painavamman painon ja jaksaakin ihan hyvin. Mulle kävi tänään niin tuon yhden vatsalihasliikkeen (jalkojen lasku penkillä) kanssa. Olin rohkeasti lisännyt toistoja yhdellä (aiemmin tein 3x7 ja nyt siis rohkeasti 3x8), mutta viimeisen sarjan aikana saliohjelmani tehnyt PT saapasteli saliin ja eihän silloin vaan voinut lopettaa. Niinpä tein viimeisessä sarjassa 12 toistoa. Ja minä kun luulin, että 3x8 veisi minut vähintäänkin hautaan. Pitänee ottaa tästä taas onkeensa ja kokeilla jossain vaiheessa isompia painoja liikkeeseen kuin liikkeeseen. Jalkojen kohdalla vain tuntuu, että painoja ei saa alun jälkeen lisättyä ikinä, kun aina vain jalat tärisee holtittomasti ja mikään ei tunnu keventyvän. Mutta ehkäpä sitä vain pitää nostaa painoja ja vähentää toistoja sitten, kun ei jaksa.
Mutta sitten vielä todiste siitä, että kyllä minä siellä salilla oikeasti käyn. :) Tämä kuva on salin venyttelytilasta ja kuvassa mukana myös meikäläisen mustalaisleiri eli järjetön kasa kamaa, joita kannan salilla mukanani sekä uudet salikäsineet. <3 Niin, ja mukana myös the voimapyörä.
 |
| Oli elämän voimapyörä mulla kerran kourassain... |
Treeni sen sijaan ei ollut mukava. Eikä tietenkään pidäkään olla. Oksetti ja heikotti, mutta tein myös muutaman havainnon. Ensinnäkin, jos on saanut levättyä, eikä ole kuolemassa stressiin, treenaaminen on paljon kivempaa. Vaikka viime yö meni taas valvoessa, niin edellisenä nukuin hyvin ja olo olikin tosi erilainen. Jaksoin aivan eri tavalla käskyttää itseäni jatkamaan, vaikka jalat tärisivät kuin horkassa. Tähän en ennen joulua pystynyt, vaan luovutin liian helpolla.
Toinen juttu on sitten se, että kyllä sitä sitten huijaa itseään. Että on muka liian rankkaa. Muistaakseni Heidi kirjoitteli asiasta syksyllä. Siis siitä, että luulee, ettei jaksa jotakin ja sitten ottaa vahingossa väärän, paljon painavamman painon ja jaksaakin ihan hyvin. Mulle kävi tänään niin tuon yhden vatsalihasliikkeen (jalkojen lasku penkillä) kanssa. Olin rohkeasti lisännyt toistoja yhdellä (aiemmin tein 3x7 ja nyt siis rohkeasti 3x8), mutta viimeisen sarjan aikana saliohjelmani tehnyt PT saapasteli saliin ja eihän silloin vaan voinut lopettaa. Niinpä tein viimeisessä sarjassa 12 toistoa. Ja minä kun luulin, että 3x8 veisi minut vähintäänkin hautaan. Pitänee ottaa tästä taas onkeensa ja kokeilla jossain vaiheessa isompia painoja liikkeeseen kuin liikkeeseen. Jalkojen kohdalla vain tuntuu, että painoja ei saa alun jälkeen lisättyä ikinä, kun aina vain jalat tärisee holtittomasti ja mikään ei tunnu keventyvän. Mutta ehkäpä sitä vain pitää nostaa painoja ja vähentää toistoja sitten, kun ei jaksa.
Mutta sitten vielä todiste siitä, että kyllä minä siellä salilla oikeasti käyn. :) Tämä kuva on salin venyttelytilasta ja kuvassa mukana myös meikäläisen mustalaisleiri eli järjetön kasa kamaa, joita kannan salilla mukanani sekä uudet salikäsineet. <3 Niin, ja mukana myös the voimapyörä.
Onpa ihanan kotoisan näköinen sali! :D
VastaaPoistaKyllä tuolla viihtyy. :) Varsinaiset harjoittelutilat ovat ehkä enemmän "salimaiset".
VastaaPoista