Hiphei, tänään onnistuin tekemään käsitreenin, joka ei sattunut. Ainakaan paljoa. Se ei tosin ollut kuin etäisesti sukua mun alkuperäiselle ohjelmalle, mutta tärkeintä on kai, että käpälät saa kyytiä. Tein ojentajia ja hauiksia peräkkäin, lienevät niitä supersarjoja. ;) Tuntui kyllä aika mojovalta. Olen nyt jopa hieman intoutunut myös tuosta kilon painojen heiluttelusta, kun se kerran tuntuu auttavan. Siihen vaan kuluu kauheasti aikaa, kun molemmille puolille tekee 20 toistoa ja liikkeitä on kolme. Sarjoja teenkin sitten vain kaksi, muuten menee hermo. Ja kenellekään ei liene yllätys, että minkä liikkeiden kustannuksella nämä vemputukset tehdään. Kyllä, vatsalihastenpa hyvinkin. Miten vatsalihasliikkeiden tekeminen voikin olla niin ärsyttävää? Voimapyöräilyä en tällä olkapäällä pysty tekemäänkään, mutta muut liikkeet kyllä voisin tehdä. Ja kyllähän mä aina jonkin sarjan johonkin väliin teenkin, mutta...
Muuten olen ollut jotenkin hirveän uupunut taas. Treeni aina hieman piristää, mutta on kyllä alkuun todella tahmeaa. Olen saanut nukuttuakin, mutta ehkäpä tämä kovan puoleinen opiskelu nyt syö voimia enemmän kuin ehdin niitä kerätä. Yksi asia, jonka ajattelen tällä hetkellä vaikuttavan on tuo macasta pidetty vajaan viikon tauko. Macaa syödessähän pitäisi pitää aina välillä taukoa ja minä ajattelin tuollaisen kolme viikkoa macaa ja viikko taukoa systeemin olevan hyvä. Nyt tauko jäi vajaaksi, koska aloin epäillä nuutumuksen syyksi maca-vajausta. Saa nähdä paraneeko tilanne tästä, kun nyt muutaman päivän olen sitä taas syönyt.
Olen kyllä hieman ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt tämän menneen kuukauden pitämään hyvin kiinni vähästressisestä mielialasta. Välillä ahdistaa ja jännittää, mutta olen pystynyt kivasti irrottautumaan pahimmista stressikarkeloista. Esim. eilen olin aivan fantastisessa Joni Mitchell -konsertissa, jossa solisteina olivat ihanat Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski. Vaikka liikunta onkin hyvä stressinpurkukeino, niin ei pidä vähättelemän myöskään muita kulttuurielämyksiä ja mulle kyllä musiikki on yksi parhaita irrottautumiskeinoja.
Olen tässä myöskin mietiskellyt vaa'attoman helmikuun pitämistä. Paino on nyt pari viikkoa sahaillut eessun taassun ja se aina rasittaa kyllä aivan suhteettomasti. Ja jos voisin stressaamista vähentää vähentämällä painontarkkailua, niin kyllähän sitä pitää kokeilla. Saa vain nähdä, miten pokka itellä pitää, kun on tottunut nyt joka aamu puntarille kipuamaan. Mutta huomenna nyt joka tapauksessa punnitsen itseni, että on sitten mihin verrata kuun lopussa.
Tervetuloa muuten uusille lukijoille! Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa meikäläisen retkeilyt täällä liikunnan ja ruuan ihmeellisessä maailmassa. :)
Niin ja kuva on täältä.
 |
| Tämmöstä masua ei saa aikaan meikäläisen vatsalihastreenillä... |
Muuten olen ollut jotenkin hirveän uupunut taas. Treeni aina hieman piristää, mutta on kyllä alkuun todella tahmeaa. Olen saanut nukuttuakin, mutta ehkäpä tämä kovan puoleinen opiskelu nyt syö voimia enemmän kuin ehdin niitä kerätä. Yksi asia, jonka ajattelen tällä hetkellä vaikuttavan on tuo macasta pidetty vajaan viikon tauko. Macaa syödessähän pitäisi pitää aina välillä taukoa ja minä ajattelin tuollaisen kolme viikkoa macaa ja viikko taukoa systeemin olevan hyvä. Nyt tauko jäi vajaaksi, koska aloin epäillä nuutumuksen syyksi maca-vajausta. Saa nähdä paraneeko tilanne tästä, kun nyt muutaman päivän olen sitä taas syönyt.
Olen kyllä hieman ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt tämän menneen kuukauden pitämään hyvin kiinni vähästressisestä mielialasta. Välillä ahdistaa ja jännittää, mutta olen pystynyt kivasti irrottautumaan pahimmista stressikarkeloista. Esim. eilen olin aivan fantastisessa Joni Mitchell -konsertissa, jossa solisteina olivat ihanat Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski. Vaikka liikunta onkin hyvä stressinpurkukeino, niin ei pidä vähättelemän myöskään muita kulttuurielämyksiä ja mulle kyllä musiikki on yksi parhaita irrottautumiskeinoja.
Olen tässä myöskin mietiskellyt vaa'attoman helmikuun pitämistä. Paino on nyt pari viikkoa sahaillut eessun taassun ja se aina rasittaa kyllä aivan suhteettomasti. Ja jos voisin stressaamista vähentää vähentämällä painontarkkailua, niin kyllähän sitä pitää kokeilla. Saa vain nähdä, miten pokka itellä pitää, kun on tottunut nyt joka aamu puntarille kipuamaan. Mutta huomenna nyt joka tapauksessa punnitsen itseni, että on sitten mihin verrata kuun lopussa.
Tervetuloa muuten uusille lukijoille! Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa meikäläisen retkeilyt täällä liikunnan ja ruuan ihmeellisessä maailmassa. :)
Niin ja kuva on täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella