Se teki "bannerin". Ja tietysti loppui kärsivällisyys kesken ton säätämisen kanssa ja se on nyt tuollainen... epäkesko. Katsotaan, jos vaikka huomenna, kun rustaan noita opetushallinnon tehtäviä, saisin intoa kuvankäsittelyä kohtaa. :D Epäilen...
Mutta onpa nyt sanottava, että viime päivinä on salilla ollut oikea tekemisen meininki. Keskiviikkona oli uuden soittolistan innoittamana sellainen jalkapäivä, että meinasin kuolla ja samalla syntä uudestaan. :D Lisäsin askelkyykkyyn painoja ja kuinka ollakaan, jaksoin aivan hyvin tehdä, vaikka jalka vispasikin kuin balalaikan soittajan kädet. Painothan ovat edelleen tuollaiset, että keskiverto kymmenvuotias pikkutyttö luultavasti tekisi isommilla, mutta näillä mennään. Tokihan kaikki muut liikkeet tuon kyykyn jälkeen tuntui aivan saatanallisilta, mutta etureisiliike oli ainoa, joka jäi heikommalle kuin edellisellä kerralla. Taidan seuraavalla kerralla lisätä vielä vähän painoa tuohon kyykkyyn, niin eiköhän sitten ala kinttuihin tulla paitsi kipua myös lihasta.
Tänään oli sitten sumban jälkeen pikainen käsipäivä ja juuri ja juuri pystyn nyt pitämään käpäliäni tässä näppäimistöllä ja näpyttelemään, sen verran ovat voimatonna kätöset. Ainoa murheenkryyni on tuo ojentajadippi, jossa vasen käsi valahti jälleen hervottomaksi yhden sarjan jälkeen. Salikaverini tsekkaili, että tekniikassani taitanee olla puutteita, joten se voi olla syynä. Pitää katsella homma kuntoon seuraavalla kerralla.
Epäilen nyt kyllä kaikessa, että en tee hommaa täysillä. Kädet vain tahtoo olla mulla sellaiset, että jossain vaiheessa, monesti aika piankin, tulee vain eteen se, että käsky ei mene perille eli käsi ei ojennut tahi koukistu. Onko tuo nyt sitten se hyvä asia ja merkki, että tekee tarpeeksi isoilla painoilla? Käsipäivänä on ehkä muutenkin sellainen olo, ettei tee ihan kaikkeaan, koska ei tule niin hervoton hiki ja tuskanpuuskutus kuin esim. jalkapäivänä. Sen kanssa pitänee vain elää. :D
Huomenna on meidän salilla avointen ovien päivä ja koko päivän on lyhyitä näytetunteja. Menen sitten ekaa kertaa kokeilemaan Bodyattackia, hui! Onneksi on vaan puolen tunnin setti, niin ehken kuole.
Ps. Teretulemast uudelle lukijalle! ;)
Kuvat: weheartit.com
Mutta onpa nyt sanottava, että viime päivinä on salilla ollut oikea tekemisen meininki. Keskiviikkona oli uuden soittolistan innoittamana sellainen jalkapäivä, että meinasin kuolla ja samalla syntä uudestaan. :D Lisäsin askelkyykkyyn painoja ja kuinka ollakaan, jaksoin aivan hyvin tehdä, vaikka jalka vispasikin kuin balalaikan soittajan kädet. Painothan ovat edelleen tuollaiset, että keskiverto kymmenvuotias pikkutyttö luultavasti tekisi isommilla, mutta näillä mennään. Tokihan kaikki muut liikkeet tuon kyykyn jälkeen tuntui aivan saatanallisilta, mutta etureisiliike oli ainoa, joka jäi heikommalle kuin edellisellä kerralla. Taidan seuraavalla kerralla lisätä vielä vähän painoa tuohon kyykkyyn, niin eiköhän sitten ala kinttuihin tulla paitsi kipua myös lihasta.Tänään oli sitten sumban jälkeen pikainen käsipäivä ja juuri ja juuri pystyn nyt pitämään käpäliäni tässä näppäimistöllä ja näpyttelemään, sen verran ovat voimatonna kätöset. Ainoa murheenkryyni on tuo ojentajadippi, jossa vasen käsi valahti jälleen hervottomaksi yhden sarjan jälkeen. Salikaverini tsekkaili, että tekniikassani taitanee olla puutteita, joten se voi olla syynä. Pitää katsella homma kuntoon seuraavalla kerralla.
Huomenna on meidän salilla avointen ovien päivä ja koko päivän on lyhyitä näytetunteja. Menen sitten ekaa kertaa kokeilemaan Bodyattackia, hui! Onneksi on vaan puolen tunnin setti, niin ehken kuole.
Ps. Teretulemast uudelle lukijalle! ;)
Kuvat: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella