...on lauantaina. Eli siis oli eilen. Sen vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta painoon ei vielä ole sen ihmeempää kokemusta, mutta henkisellä puolella se toimii hyvin. Olen viimeisen kolmen viikon aikana todellakin syönyt herkkuja vain lauantaina, lukuunottamatta muutamaa arkipäivän tilannetta, jossa olen syönyt vähän tarjottuja makeita juttuja, kuten kampaajalla palan suklaata ja miehen siskon synttäreillä pienen palan täytekakkua. Jopa perjantain Singstar-iltamat kaverin luona menivät mainiosti ja suklaa- ynnä sipsikulhojen edesse istuin pelkkien dippikasvisten voimin ja maistoin vain yhden sipsin, joka oli jotain uutuuslaatua. Hirveään himoon auttoi ajatus siitä, että seuraavana päivänä nappaan kaupasta mukaan sipsejä ja dippiä mättöpäivän kunniaksi.
Se, että mättöpäivänä tulee sitten mätettyä koko viikon edestä voi olla ongelma. Kaverini, jolla on myös laihdutus-/kunnonkohotusprojekti meneillään sanoi kuitenkin, että alkuun joitakin viikkoja saattaa tulla ylilyöntejä, mutta tilanne helpottuu aikaa myöten. Itse yritän miettiä erittäin tarkkaan, mitä minulla tekee mieli ja ostaa sitä vain sellaisen määrän, että saan sen silloin lauantaina syötyä, ettei tuote jää kaappiin aiheuttamaan himoja myöhemmin. Toki, kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, lauantaina saattaa tehdä mieli kaikkea, mutta esim. eilen ostin vain sen sipsipussin ja dipin sekä söin pienen levyn pähkinäistä tummaa suklaata, jonka sain lahjaksi vaihtarikaveriltani. Ja eikös tuo tumma suklaa ole jo melkein terveystuote, eikä mikään herkku. ;D Mutta jo eilenkin totesin, että sipsejä ei tarvitse vähään aikaan ostaa, ne eivät todellakaan maistuneet niin hyvältä kuin ajattelin. Sen sijaan irtokarkit eivät jostain syystä ole menettäneet hohtoaan yhtään, vaan maistuvat aina yhtä hyviltä, mutta jätin ne kuitenkin eilen ostamatta.
Aiemmin minulla on ollut ongelmia tuon mättöpäivän venymisestä mättöviikonlopuksi, mutta jostain syystä nyt on sen suhteen paljon helpompi olo. Jotenkin tämä oma olo ja ulkonäkö vaikuttaa niin moniin seikkoihin elämässäni negatiivisesti, että tavoite pysyy kirkkaana mielessä ja kun tekee arkiruuastakin hyvää, niin ankea ruokavalio ei ainakaan aja etsimään makunautintoja herkkuhyllyjen varjosta. Muutenkin nyt on jotenkin erilainen olo kuin aiemmin, kun olen yrittänyt laihdutella. Muutos kumpuaa jostakin niin syvältä itsestä, että vastaan hangoittelulle ei ole sijaa. Saksan kokemukset hiilariähkystä, liian suolaisen "ruuan" aiheuttamat sydämen tykytykset ja itseinho ovat niin kirkkaana mielessä, että antavat yritykselle kummasti pontta. Uskon yleensäkin elämässä, että jokaisen ihmisen on kaikissa asioissa mentävä tie loppuun asti. On siis katsottava kaikki kortit ja vasta sen jälkeen voi tehdä muutoksia, jos niihin on tarvetta. Itselleni viimeiset pari vuotta ovat olleet muutoksen aikaa ja niitä edelsi kokonaisvaltainen pohjakosketus. Asia kerrallaan olen tehnyt elämässäni muutoksia ja nyt on fyysisen muutoksen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella