Tallis ja jooga

Viikonloppu alkaa olla pulkassa. Tekemisen puutetta ei ole esiintynyt, koska olen viettänyt aikani tiiviisti kuorolaulun parissa. Meillä oli sekä lauantaina että sunnuntaina treenit, jotka alkoivat klo 10 ja päättyivät eilen klo 16.40, mutta tänään pääsin onneksi lähtemään jo puoli neljältä. Minulle uutena juttuna oli molempina aamuina ennen treenejä vapaaehtoinen joogasessio, jonka kuoromme yksi joogaharrastaja veti. Olin siis ekaa kertaa mukana ja voin kertoa, että oli aivan ihanaa.

Jooga ei ole minulle mikään uusi juttu, vaan olen ollut kiinnostunut siitä jo lähes niin kauan kuin muistan. Ensimmäisen astanga-jooga-kurssini kävin muistaakseni ollessani 17-vuotias, mutta kotona joogailun jatkaminen ei sitten itsekseen oikein ottanut tuulta alleen. Asuin siis lapsuuteni tuolla pohjoisen syrjäkylillä ja lähin paikka, missä saattoi joogata oli 60 kilometrin päässä. Kävin sitten pari kertaa vuodessa viikonloppukursseilla (mm. Petri Räisäsen vetämällä kurssilla. Tuolloin hän ei vielä ollut mikään superjulkkis niinkuin nykyään), kunnes muutin opiskelujen perässä asumaan hieman kehittyneemmälle paikkakunnalle. Tuolloin aloitin astangan uudestaan ja kävin viikkotunneilla melko säännöllisesti jonkin aikaa. Aika ei kuitenkaan tainnut olla ihan kypsä meikäläisen joogaharrastukselle, sillä tunneillä lähinnä tiirailin kuinka hoikkia ja notkeita muut osallistujat olivat ja tunsin huonommuutta itseäni heihin vertaillessa. Että se siitä joogan henkisyydestä sillä kertaa. :P

Monta kertaa jooga on ollut mielessä viime vuosina ja viime keväänä jo ihan oikeasti suunnittelein meneväni kurssille, mutta sitten kurssiviikonlopulle osuikin jotain muuta ja se taas jäi. Uuden kipinän sain ollessa Saksassa vaihdossa nyt talvella. Opiskelijoille mainostettiin englanninkielistä joogakurssia ja sen enempiä ajattelematta ilmoittauduin kurssille. Kurssi oli jonkinlaista astangan tyyppistä, mutta vapaampaa joogaa, jossa eri tunneilla keskityttiin eri asioihin (hengitykseen, lantion avaamiseen, rentoutumiseen, mielen hallintaan). Opettaja oli aivan mahtava kanadalainen nainen, jolla oli ihan reilusti lihaa luiden ympärillä ja huumori kohdallaan. Ujjayi-hengitystä hän mm. kuvasi Darth Vader -tyyliseksi hengitykseksi ja huolehti säännöllisesti siitä, että tietyissä asanoissa takamus olisi pirteä. :D Tykkäsin käydä hänen tunneillaan. Paitsi että vihaan lähes jokaista hetkeä, kun teen asanoita. Olen todella jäykkä. Lihakset kyllä venyvät ihan mukvasti tietyistä paikoista, mutta esim. selkärankani ei vain anna periksi kierroissa ja taivutuksissa. Niinpä saan helposti kramppeja ja yliyrittämisen vaara on ilmeinen. Kerran sain aikaan myös hyperventilaation, koska minulle liian yrittämisen ja periksi antamisen välillä ei tunnu olevan mitään välimuotoa.

Vierastan silti hieman joogaamista, koska monille se tuntuu olevan koko elämän suunnan muuttava kokemus ja minä olen vasta saanut elämäni sellaiseen kuntoon, etten nyt kaipaa mitään suuria muutoksia. Mutta pakkohan se on myöntää, että vaikka jokainen jooga-asento on täynnä tuskaa ja hammasten kiristystä, niin olo loppurentoutuksessa on taivaallinen. Lisäksi olo on tänään ollut paljon tyynempi ja rauhallisempi ja sen panen yksinomaan joogan syyksi. :) Ajattelinkin kokeilla, että saisinko aikaiseksi aloittaa aamuni muutamalla aurinkotervehdyksellä. Tänäänhän nimittäin tapahtui sekin ihme, että heräsin itsekseni ilman herätyskelloa klo 7.15 aamulla ja mikä kummallisinta, myös nousin ylös tuolloin. Ja minullehan on yleensä aikaista nousta klo 9.30. Jos siis sama tahti jatkuisi, niin aamulla olisi mukavasti aikaa aloitella joogaamista.

Mitään niin sanottua joogahippiä ja Intia-fania minusta ei kyllä saa tekemälläkään. Olen kerran käynyt kahden viikon matkalla Intiassa ja se ei muuten todellakaan ollut mun juttu. Hitto, olisi varmaan pitänyt aloittaa jostain Goalta, eikä hyökätä suoraan Delhiin asustelemaan intialaiseen perheeseen... Mutta kyllä minua tietysti muuten kiehtoisi ajatus joogaretriitistä jossain lämpimässä, olenhan Eat, Pray, Love:ni lukenut. :D Mutta eiköhän lähdetä tähänkin hommaan nyt ihan askel askeleelta ja kokeillaan sitä aurinkotervehdysten tekoa aamuisin.

Onkos muita joogasta intoutuneita?

Ps. Luvalla sanoen en taida kyllä elää niin vanhaksi, että pystyisin noihin muutamien kuvien asanoihin koskaan vääntäytymään. *syvä huokaus*

Kuvat: Weheartit