Päivän epäonnistumiset ja synkkä yksinpuhelu

*** VAROITUS! POSTAUS SISÄLTÄÄ KARSKIA KIELENKÄYTTÖÄ, JOKA VOI JÄRKYTTÄÄ SIVISTYNEEMPIÄ LUKIJOITA***

Kuva

Äh, miten voikin olla jotenkin niin toivoton olo. Paino ei ole tippunut yhtään eli viiden viikon saldo on edelleen tuon reilun kilon. Tällä viikolla en ole viitsinyt käydä vaa'alla joka päivä juuri sen takia, että v***ttaa nähdä ne samat lukemat kerta toisensa jälkeen. Tänään olen käynyt itseni kanssa vakavaa keskustelua siitä, että minkä hemmetin takia edes yritän tätä laihdutusta, kun se ei kertakaikkiaan näytä onnistuvan. Keskustelu menee kutakuinkin tähän malliin:

T1: Voi h**vetin p***ele, miksi kiusaan itseäni enkä vain syö kaikkea maailman suklaata ja muita herkkuja, kun ei tämä *lisää kuusi valitsemaasi kirosanaa* paino kuitenkaan tipu mihinkään ja olen tämmönen ällöttävä läskipallo koko lopun surkean elämäni.

T2: Äläpäs nyt, olo on kuitenkin koko ajan parempi, kun syö hyvin ja säännöllisesti. Kyllä se paino siitä lähtee tippumaan.

T1: Eikä lähe. Valehtelua kaikki tyynni kaikki kiloklupit ja terveellinen ruokailu. Pussikuuri tai joku *lisää valitsemiasi kirosanoja* paasto on ainoa mahdollisuus laihtua ja nekin kilot tulee heti takaisin, kun sen kuurin lopettaa. Täysin toivotonta koko touhu.

T2: Hidas laihdutustahti säästää lihaskudosta, jota sivumennen sanoen sulla nyt ei muutenkaan ole ihan tuhlattavaksi asti. Ja pitää syödä tarpeeksi, että jaksaa liikkua.

T1: No ja voi v***u se liikunta vielä! Mitä siitäkään on ollut apua! Joka tunnilla saa hävetä silmät päästään, kun ei osaa mitään, eikä jaksa mitään ja vanhat mummotkin menee meikästä ohi. Ja sen muka pitäis vielä lisätä jaksamista! Mulla se lähinnä lisää v***tusta ja väsyttää niin paljon, että järki on lähteä.

T2: Äläpäs nyt liioittele, ihan hyvä olo on nytkin kahvakuulatunnin jälkeen.

T1: No mutta kuitenkin pitää karsia tältä viikolta noita liikuntoja, kun en mä kertakaikkiaan jaksa käydä siellä näin usein, v**un luuseri.

T2: No mut justhan sä sanoit, että siellä tunnilla ei edes ole kivaa, eikös se ole vain hyvä, että karsit niitä tunteja?

T1: Just! No auo nyt sinäkin vielä päätäsi tässä!

T2: Eiköhän nyt sovita, että kun olet saanut vähän purkaa tunteitasi ja syödä suklaata, niin jatketaan vain entiseen malliin, niin kyllä niitä tuloksia alkaa jossain vaiheessa näkyä.

T1: *niisk* Joo...

Ja sit ne syömiset:

Aamupala (klo 7.45)

Normaali aamutuorepuuro
Muki teetä maidolla

Välipala (klo 12)

Kuppi teetä maidolla
3,3 dl Valion juotava rasvaton jugurtti

Lounas/päivällinen (klo 16)

Lautasellinen kasvissosekeittoa
1 dl raejuustoa
2 hapankorppua Oivariinilla
50 g raakasuklaalla kuorrutettuja hasselpähkinöitä

Iltapala (klo 21)

2 dl rahkaa mehukeitolla

Taas oli ihan kuningasajatus ostaa noita suklaahasselpähkinöitä. Olivat superruokaa eli ei, niin ei niitä silti tarvisi ostaa ja syödä, varsinkin, kun tuo laihtuminen ei ole muutenkaan edennyt. Hyviähän nuo toki olivat ja haluaisin ajatella, että terveydellisestä näkökulmasta parempia kuin normisuklaa, vaikka kyseessä voikin olla itsepetos.

Liikuntasuunnitelmaa päätin myös rukata, koska vanha akka ei näemmä palaudu niin kuin ennen ja esim. tänään kahvakuulatunnilla välillä melkein silmissä pimeni osaltaan varmasti huonohkon syömisen ja juomisen sekä liiallisen rasituksen takia. Uusi suunnitelma näyttäisi tältä (osalla tunneista olen siis jo käynyt):

Ma: lepo
Ti: zumba 55 min.
Ke: kahvakuula 55 min.
To: lepo
Pe: syke+core+venyttely yht. 90 min.
La: lepo/kävelylenkki
Su: Bodybalance 55 min

Ja koska olen kovapäinen, enkä opi virheistäni olen varannut jo ensi viikon alun täyteen jumppia... :P

Tähän asti kaikki onkin mennyt niin kivuttomasti, lukuunottamatta sitä, että paino ei putoa. Nyt sitten iskee aivan armoton ketutus kertalaakista päälle. Harkitsin, että pitäisin pääsiäisen ajan ihan taukoa tästä laihdutuksesta ja palauttaisin mieliin, että eipä se olo kovin hehkeä ole sillä entisellä ruokavaliolla, mutta pitää nyt katsoa, että mitä teen. Toisaalta, kun paino ei ole tippunut, niin ne vähätkin tulokset saa varmasti nollattua, jos nyt antaa periksi hetkeksikään. En tiedä, mitä tässä tekisi. Kuten sanottua, niin melko toivottomalta tuntuu.