Sykkii

Sain tänään viimein aikaiseksi ostaa sykemittariini uudet patterit. Mittari on Suunnon t3 eli jossain määrin antiikkinen vehje, mutta mun käyttöön just passeli. Tosin unohdan aina, että mikä nappula vaikuttaa mihinkin, enkä todellakaan osaa käyttää mitään hienouksia, kuten tota intervalli-ohjelmaa, mutta nekin on kai opeteltava, kun tuo siippa uhkailee uusien lenkkareidensa villitsemänä, että teiden lopullisesti sulettua me alettaisiin ihan juoksulenkkeilemään! Juokseminenhan on kyllä minusta tosi mukavaa, kunhan pääsee alkuun, mutta siihenhän se monesti tyssää. Siis siihen alun hankaluuteen.

Kuva

Taisteltuani patterit paikalleen testasin vyötä illan sumba-tuntia varten. Kun sain tuon mittarin joskus seitsemisen vuotta sitten joululahjaksi arvelimme siinä olevan jonkinlaisen valmistusvirheen, koska mun syke oli makuullakin koko ajan vähintään 80. Sitä kokeili sitten koko perhe ja isäni vetäisi pohjat, kun hänen sykkeensä oli muistaakseni peräti 39... Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että laitteessa ei ole vikaa, vaan vika on naisessa. Kävin sitten lääkärilläkin tuon takia, koska onhan se nyt aika kummaa ja luultavasti sydämellekin aika raskasta hakata koko ajan hulluna ja varsinkin, kun syke ponnahtaa tuonne satasen pintaan heti, kun lähden liikkeelle. Mitään vikaa minusta ei kuitenkaan löytynyt, vaan lääkäri epäili migreeninestolääkkeeni nostavan sykettä. Eli näillä sykkeillä mennään. Sykkeeni siis myös nousahtaa todella nopeasti todella korkealle, joten en koe kykeneväni seuraamaan noita laskennallisia sykerajoja. Eli esim. tuo peruskestävyystason liikkuminen sykkeillä 120-130 (65 % maksimista) on mulle lähes mahdotonta, koska syke poukkoaa yli 135 ihan normaalilla kävelyllä.

Suunto t3

Innokkuuteni sykemittarin käyttöön ei kuitenkaan moisista pikkuvioista ole millänskään, vaan tänään siis ennen tanssinketkutusta vyötin itseni erityisenä kiinnostuksen kohteena kalorinkulutus tuossa liikunnan tiimellyksessä. Tulokset olivat ihan ilahduttavat, joskin jostain syystä en saa tuosta rakkineesta irti maksimisykettäni. Jossain vaiheessa vilkaisin lukemia ja tuolloin syke oli 168 (laskennallinen eli iän perusteella määritettävä maksimisyke mulle on siis 189). :D Keskiarvo tunnilla oli 144 ja kaloreita paloi tämän mukaan 472. Ihan kiva lukema. :) Aion jatkossakin yrittää muistaa laittaa tuon vyön tunneille, niin pääsen seuraamaan mahdollista edistystä ja tsemppaamaan itseäni noilla kulutetuilla kaloreilla. Ja on kyllä todella mielenkiintoista millaisia sykkeitä irtoaa bodycombatissa...

Sumban jälkeen onnistuin tekemään ehkä maailmankaikkeuden rumimman viherpirtelön. Kiivit olivat taloudesta loppu, joten lisäsin babypinaatin, basilikan ja banaanin joukkoon vadelmia ja tuloksena oli tuollainen ruskehtava sotku, jossa oli pieniä punaisia sattumia. Tuli jotenkin etsimättä mieleen aprillitoivotus "juo kuravettä päälle". Mutta maku oli hyvä ja sehän on tärkeintä. On muuten tosi jännää, miten nuo viherrehut ei maistu ollenkaan noissa pirtelöissä, kun lisää jotain hedelmää mukaan. Niillä pystyy kätevästi korjaamaan päivän mahdollisesti vajaata kasviskiintiötä. LIsään yleensä joukkoon vielä öljyä, niin tulee niitä hyviä rasvojakin sitten. Ja ohessa vetelin napaani purkin rahkaa mehukeiton kera. Mainio iltapala.