Huhkimattoman viikko kolmiysi

Alkuviikon tiukka kouluputki ei nyt mitenkään erityisesti auttanut tuota paranemisprosessia, mutta tuo viikon lepo kyllä tuntuu nyt purreen. Seuraava viikko näyttääkin sitten jo ihan eriltä!. Viime viikon karua kertomaa:

ma:
lepo

ti:
lepo

ke:
lepo

to:
flamenco (75 min.)

Oli ihanaa saada oma ope takaisin saikulta! Pääsimme viimein tekniikkaharjoitusten lisäksi tekemään koreografiaa ja muistin taas, kuinka täydellistä on päästä tulkitsemaan musiikkia liikekielen avulla. Tokihan meikäläisen liikekieli on perihärmäläistä, mutta ei välitetä siitä. :)

pe:
lepo

la:
lepo

su:
kävelylenkki (40 min.)

Tämä oli kokeilulenkki, että joko viimein alkaisi tauti olla selätetty. Ja olihan se! Mittariakaan en tälle reissulle ottanut, kun arvelin, että joudun vielä kääntymään kesken kaiken kotiin. Mutta oli ihana liikkua, vaikka vähän satoi vettäkin.

Ps. Iiks, taas uusi lukija, jei ja teretulemas! :)

Päivittäisen punnituksen etuja

Kyllä taas tuli tuo päivittäisen punnituksen parhaus esille eilen aamulla. Vaaka ystävällisesti näytti lukemaa

64,4 kg!!!!!!!! >_<

Jos olisin vielä viikoittaisten puunitusten vallassa, niin olisin parhaillaan repimässä sekä ihokastani että pelihousujani. Onneksi paino on kuitenkin koko viikon muuten ollut suurin piirtein sama kuin kaksi edellistäkin viikkoa eli 63,6-63,8 kg, joten saatoin tehdä päätelmän, etten ehkä ole yhdessä yössä lihonut vajaata kiloa silkkaa pläskiä. Tietysti myös aamuiset silmäpussit ja sormet, jotka näyttivät lähinnä nipulta niitä itsiänsä olisivat voineet kertoa jonkinlaisesta nestekeräymästä, mutta kyllähän te tiedätte, kuinka paljon tuollaisiin kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun puntari on antanut omat madonlukunsa. Päivän kuluessa tuon nestekertymän aiheuttajakin sitten ilmaantui, eläköön naisellinen hormnonitoiminta... :P

Tänään paino oli jo laskenut tuonne 64,1 kiloon, mutta tietysti tässä nyt sitten hieman miettii tuota mun aikatavoitetta (marraskuun viimeisenä päivänä 60 kiloa), että siihen ei taida olla enää mitään mahdollisuuksia. Jotenkin aavistelinkin tuota jumitusta silloin joitakin viikkoja sitten ja nyt se on todellisuutta. Tilannetta ei tietenkään paranna, että en ole nyt koko viikolla ollut kykeneväinen liikkumaan tämän flunssan takia.

Mietin myös sitä, että olen nyt ehkä stressaantuneempi kuin todella pitkään aikaan, joten sekin voi vaikuttaa tähän mun painokehitykseen. Sinäänsä se ei ole mitenkään ilahduttavaa, koska mun stressitaso tuskin tulee tässä laskemaan seuraavan parin vuoden aikana yhtään.  Ehkäpä joudun vain ylittämään biologian pakotteet ja laihtumaan kaikesta stressistä huolimatta. Toivon liikunnan kuitenkin jotenkin laukaisevan stressiä, koska ainakin tällä viikolla on ollut tosi hankala olla, kun kroppa on koko ajan hälytystilassa ja sitä ei pääse mitenkään purkamaan. Migreeniähän olenkin sitten saanut potea koko viikon tämän flunssan lisäksi.

Mutta ensi viikolla lupaan olla terveempi ja pääsen sekä uusimaan salikorttini että kokeilemaan uuden combatin! <3 Syömiseen voisi myös kiinnittää hieman enemmän huomiota, kun sairastaessa on tullut joko syötyä liian vähän, kuten eilen, kun ateriaväli venähti kivasti seitsemään tuntiin ja sittenhän se ilta onkin yhtä puputtamista, tai sitten tosi huonolaatuisesti.

Mutta lähdenpä nyt kaupungille palauttamaan tuon toimimattoman netin reitittimen. Onneksi liittymä oli alusta alkaen susi, niin pääsen siitä ajoissa eroon, eikä tarvi olla seuraavaa kahta vuotta kahden nettiliittymän varassa.

Aurinkoista viikonloppua!

Kiirusta nuhassa

Ajattelin pikaisesti huikata, että en ole kuollut tähän flunsaan, mutta se yhtä kaikki jatkuu edelleen huolimatta aggressiivisista vastaotteistani. Kaipaisin niin liikkumaan, kun elämä on nyt aika hektistä ja olisi ihanaa päästä vähän purkamaan henkisiä paineita, mutta joutunen odottamaan ensi viikkoon.

Koulua on nyt aika tiukasti. Alkuviikosta intensiivijakso ja ensi viikolla alkavat omat opetukset, joten aikaa kuluu tuntien suunnitteluun ja yleiseen panikointiin. Lisäksi tätä blogin päivittelyä haittaa iki-ihana nettiongelma, kun vasta hankkimamme netti ei lähde pelittämään. Täytynee irtisanoa liittymä ja koettaa jotain toista. Mutta siis netissä roikkuminen on vähentynyt radikaalisti. Mutta kunhan saadaan taas toimiva netykkä, niin eiköhän homma lähde taas käsistä normaaliin tapaan. :D

Koettakaa vältellä flunssaa, tämä on niin syvältä!

Ps. Ihanaa, kun tänne on ilmaantunut uusia lukijoita! <3

Huhkivan viikko 38

Ma:
sali/jalkapäivä (60 min.)

keskisyke: 129
maksimi: 171
kalorit: 459 kcal

Ja taas _taas_ jäi mittari päälle... Mutta säpäkkä jalkapäivä, hyvä fiilis. Lisäilin vähän painoja mm. kyykkyyn.

Ti:
lepo

Ke:
sali/käsipäivä (60 min.)

keskisyke: 129
maksimi: 161
kalorit: 411 kcal

Ei muuten ole käsipäiväkään enää paljon jalkapäivää huonompi. :) Tiukkaa alkaa tehdä, kun lisää rautaa nostettavaksi. Toivottavasti myös tulosta alkaa näkyä.

To:
flamenco (75 min.)

Pe:
sairas

La:
sairas

Su:
sairas

Juupatijuu... Kivalta näyttää tuo loppuviikko. Toivotaan, että kuusitoista kiloa troppia parantaa mut pikaisesti.

Kipeenä

Voihan kökkö. Tauti yrittää iskeä päälle, kurkku on kipeä ja veto poissa. Päätin ottaa heti järeät aseet käyttöön ja levätä tän päivän aamun luentojen jälkeen. Toivottavasti auttaa, koska nyt ei todellakaan ole mahista sairastaa. Liikunnat jätin tältä päivältä väliin, saa nähdä, mitä huomenna teen.

Kuva

Paino oli tänään sama kuin viime viikolla. Olenkin tässä viikolla katsellut, että nyt taitaa olla seuraava jumi vuorossa. Toisaalta nyt ei jaksa kiinnostaa, kunhan vain en sairastuisi pahemmin. Tämä on taas niin seurausta kauheasta stressaamisesta. Mitenköhän sitä oppisi ottamaan vähän rennommin ja suhtautumaan itseensä vähän sallivammin...

Dream catcher

Tai pikemminkin anti-dream catcher. Tuli taas kyllä erityisen hyvä muistutus levon ja unen merkityksestä hyvinvoinnille ja erityisesti  painonpudotukselle. Ihana sunnuntaipäivä kun ei päättynytkään suloiseen uneen viileiden lakanoiden välissä, vaan tuskaiseen pyörimiseen hikisten lakanoiden puristuksessa. Syystä tai toisesta vanha kuomani unettomuus iski jälleen.

Onhan elämäni tällä hetkellä aika jännittävää ja koska olen The Murehtija tulevat koitokset tietysti painavat mieltä. Tämä kaikki purkautui nyt sitten valvomisena ja painajaisina. Olen yrittänyt pitää yllä säännöllistä rytmiä, vaikka opinnot eivät sellaista vaadikaan ja menen aina klo 23 nukkumaan. Normaalisti kestää sen 1-1,5 tuntia, että nukahdan, mutta toissa yönä valvoin sitten tuonne kello neljään asti. Yritin kaikkea mahdollista hengitys- ja rentoutusharjoituksista siihen, että nousin ylös ja menin takaisin sänkyyn vasta, kun tuntui, että voisin nukahtaa. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ennen tuota kello neljää. Tämänkin jälkeen heräsin hätkähtäen painajaiseen ja vei jonkin aikaa, että rauhoituin. Toisin kuin yleensä tein kuitenkin nyt niin, että vaatimattomista neljän tunnin yöunista huolimatta nousin aamulla kahdeksalta ja valvoin koko päivän, koska arvelin sen olevan varmin keino saada illalla unta. Ja uskokaa tai älkää, mutta neljän tunnin yöunien jälkeen minulta kesti edelleen  tunnin, että nukahdin illalla. :D Uskomattoman surkeat unenlahjat!

Mutta nukkumattomuuden vaikutukset eivät totisesti jääneet vain yleiseen väsymykseen. Koko päivän vaivasi ihan hillitön makean- ja hiilareiden himo ja tuntui, että olisin voinut syödä kaapeista ovetkin. Illalla kävin kyllä salilla ja tein ihan hyvän treeninkin, mutta väsymys sai aikaan kuitenkin sellaisen yleisärsyttävän olon. Ja edelleen makeanhimo on vaivannut. Voi kuinka kaipaankaan noita viime viikon päivä, jolloin syöminen oli niin paljon helpompaa. :D

Tästä kaikesta sai kyllä taas hyvän muistutuksen elämän perusasioiden merkityksestä. Näin ollen päätänkin tämän kirjoituksen tähän ja lähden valmistautumaan, niin mihinkäs muuhun kuin nukkumiseen. :)

Kuvat, yllättävää kyllä, weheartit. :P

Ihana päivä

Tänään on ollut jotenkin oikein ihana päivä. :) Aamulla heräilin rauhassa ja söin aamupalan lehden ääressä. Siippa oli lähtenyt jo seitsemän aikaan pelaamaan golfia, joten olin ihan itsekseni. Aamupalan jälkeen päätin lähteä lähiruokatorille, joka tänä viikonloppuna tuossa lähistöllä järjestettiin. Kuljin sinne kiertoreittiä, joten samalla tuli tehtyä myös lenkkiä.

Rakastan tuollaisia toreja, voisin kulkea siellä ikuisuuksiin ja suunnitella, että mitä ostaisin, jos se ei olisi rahasta kiinni. Tänään päädyin ostamaan perinteistä kurkkusalaattia, puolukoita (taas) ja auringonkukan. Näine ostoksineni tarvoin kauppaan, josta ostin puuttuvat tarvikkeet "suureen ruokakokeiluuni" eli kaalilaatikkoon. Kotiin päästyäni kävin tämän uuden ruokavalloituksen kimppuun, jossa vierähtikin hieman pidempikin hetki. Kun sain sapuskan uuniin saapuikin jo siippani ja hieman hänen peräänsä ystäväni päiväkahville ennen salille lähtöä.

Olikin mukava kunnolla jaaritella kuulumisista ja jälleen hieman pohdiskella tuota opettajuutta, joka on meikäläisen kestosuosikkiaihe varmastikin koko seuraavan vuoden. Salilla ystäväni meni kahvakuulatunnille ja minä suuntasin repimään rautaa ihan itsekseni. Treeni oli, kuten mainittua, todella onnistunut. Kotona suihkun jälkeen ässityin sohvan nurkkaan puhumaan puhelimessa ystävieni kanssa. Olen yleensä todella huono soittelemaan kavereille, mutta yritän nyt parantaa tapani, koska suurin osa ajastani menee opiskeluun ja tähän maaniseen urheiluun, joten kavereita en ehdi välttämättä tapaamaan kovinkaan paljoa.

Loppuilta on sujunut pyykkien, kaalilaatikon ja Mozartin Requiemin seurassa. Laatikosta tuli aivan järjettömän hyvää, eikä valittamista ole tässä musiikissakaan. :) Jos vielä jaksaisi lakata kyntensä tulevaa viikkoa varten. Ihan tavallinen päivä siis tämäkin loppujen lopuksi, mutta jostain syystä fiilis on ollut mainio, johtuneeko ihanasta syyssäästä vai mistä. Lisää tällaista! Ainoa, mikä harmittaa on se, etten tajunnut ottaa aamulla kameraa mukaani. Olisi saanut todella kauniita kuvia. Nyt kuvia tarjoilee weheartit.