tiistai 29. toukokuuta 2012

Out of office: Lapissa

Moix!

sunnuntaina matkasin täysin nukkumattoman yön jälkeen bussilla tänne kotiseuduilleni Lappiin ja näin ollen bloggaamisessa on nyt sitten jonnin verran taukoa, koska täällä on muutakin tekemistä kuin istua netissä. Liikuntana täällä on lähinnä korvasienten perässä kirmaamista, halkojen latomista ja haravointia ja ruokana äidin loihtimat herkut ynnä pakuritee. Vaa'allekaan en tällä viikolla pääse, mikä on varmaan vaan hyvä juttu. Palaan asiaan kunhan täältä kotiudun.

Ihanaa lomaa minulle! :D

perjantai 25. toukokuuta 2012

Punnitus

Ihanaa! Tästäkö tämä nyt lähtee? Vaaka tömäytti näyttöön luvun

67,8 kg!

Iloani ei himmennä edes se, että tämänpäiväinen Inbody-kehonkoostumusmittaus osoitti, että mun olisi parempi joutua teuraaksi traanitehtaalle kuin jatkaa tätä projektia, eikä se, että polveni äityi tiistaina niin kipeäksi, että olen joutunut pakkohuilimaan tämän viikon. Kehonkoostumusmittauksesta kerron lisää toisessa postauksessa, mutta nyt lähden ulos nauttimaan auringosta pitkän kävelylenkin muodossa. En kertakaikkiaan jaksa enää tätä liikkumattomuutta (liikkumiseksi ei katsota jatkuvaa pyöräilyä, koska sen aikana ei tunnu siltä, että kuolee :D) ja polvikin tuntuu jo paremmalta. Illalla vielä sikajännittävä orkesterikeikan kenraaliharjoitus. Ajattelin laittaa sinne sykemittarin, niin näkee, että kuinka hurjasti sitä oikeasti laulaessaan jännittää ja kuluuko jopa kaloreita.


Kuva

Aurinkoa perjantaihinne!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Viikon 20 liikunnat

Tälläkin viikolla kävi noita sykemittarierheyksiä eli unohdin joko sammuttaa tai käynnistää mittarin, mutta eihän me sellaisista välitetä. :)

Ma:
juoksukoulu 48 min.
keskisyke: 144
maksimi: 167
kalorit: 440 kcal

bodycombat 55 min.
keskisyke: 159
maksimi: 173
kalorit: 660 kcal

Ti:
pallonpotkinta 33 min.
keskisyke: 154
maksimi: 173
kalorit: 346 kcal

Täällä siis loukkasin koipeni ja peli keskeytyi siihen. Muuten pelailemme yleensä noin puolitoista tuntia.

Ke:
pyöräilyt salille ja takaisin 20 min. + 15 min.
keskisyke: 141 + 128
maksimi: 161 + 145
kalorit: 173 + 108 kcal

kahvakuula 50 min.
keskisyke: 147
maksimi: 163
kalorit: 479 kcal

Pyöräilin ekaa kertaa salille ja kotiin, kun auto oli golf-käytössä miekkosella. Eipä tuo nyt niin kauheaa ollut, vaikka mennessä onkin runsaasti ylämäkeä.

To:

lepo

Pe:
juoksulenkki 1 tunti (½ tuntia juoksua ja alkuun ja loppuun näemmä noin vartti reipasta kävelyä)
keskisyke: 134
maksimi: 152
kalorit: 508 kcal

La:
selkäjumppa 50 min.
keskisyke: 105
maksimi: 138
kalorit: 240 kcal

Su:
lepo

Tästä viikosta tuleekin varmaan hieman kevyempi, koska iltaisin meillä on aina orkesteritreenejä viikonlopun keikkaa varten. No, pitänee kuitenkin lenkit käydä juoksemassa ja ehkä salillakin.

Loppuja

Moix ihmiset!

Pahoittelen radiohiljaisuutta. Minulla oli tänään viimeinen opetus ja se on vienyt koko kapasitettiini suurin piirtein lähimmän viikon ajan. Opetus on nyt ohi. Se ei mennyt ihan niin kuin ajattelin, vaan tipuin taas vanhaan ansaan eli puhumaan ummet ja lammet sen sijaan, että olisin antanut oppilaille mahdollisuuden oppia. Mutta tästä on hyvä syksyllä jatkaa, kun suuntana on vain ylöspäin. :) Huomenna olisi sitten viimeinen koulujutska edessä. Pääsen ruotimaan surkeaa kysymystentekotaitoani opettajan kanssa ja ehkäpä saan nyt vinkkejä, joilla voin kehittyä luennoijasta opettajaksi.

Viikonloppu sen sijaan! Voi kuulkaa ihmiset, että minulla oli hauskaa ja ihanaa. Lauantaina näillä kulmilla oli sellainen tapahtuma, jossa koko päivän ja yön on erilaisia esityksiä ja muuta häppeninkiä kaupungilla. Meidän kuorolla oli myös keikka yhdessä muuannen mieskuoron kanssa ja sitten illalla siippani yhdessä kavereidensa kanssa esitti Monty Pythonin biisejä suomeksi. Ennen omaa keikkaa minä kävin Ravintolapäivän ajaksi pystyyn pistetyssä kasvisravintolassa syömässä taivaallista couscous-salaattia ihanassa auringonpaisteessa.

Samaten ennen omaa keikkaa ehdin katsastaa pari muuta musiikkipoppoota ja oma keikkakin meni kohtuullisen hyvin. Illan kohokohta oli kuitenkin tuo Monty Python -keikka, jonka rakentumista olen saanut olla seuraamassa sen vajaan pari vuotta, kun sitä on tehty. Keikka oli kertakaikkinen menestys ja yllätin itsenikin kiljumalla täyttä kurkkua ja hakkaamalla käteni lähes verille. Pojat vetivät siis niin hyvin! Olin myös pakahtua ylpeydestä, kun useimmat tuosta yhdeksän tyypin porukasta ovat kuitenkin mun kavereita. Keikan jälkeen olin melkein valmis lähtemään kotiin, mutta jotenkin siinä kävi niin, että neljän eri kuppilan jälkeen löysin itseni puistosta kuuntelemasta serenadia. :D Seurakin oli tuossa vaiheessa vaihtunut jo moneen kertaan. Tuolta puistosta tuli sitten siirryttyä aamupalalle, jota onneksi alettiin tarjoilla jo klo 5 aamulla. :D Kotiin möngin siinä kahdeksan pintaan. :D En muista, koska olisin viimeksi valvonut noin pitkään yhtäsoittoa. Ja hassuahan tässä on se, että vaikka illalla muutaman siiderin joinkin, niin en missään vaiheessa ollut varsinaisesti humalassa. Sunnuntai kului sitten oman kullan kainalossa, ja kylläpä siitä olikin aikaa, kun olemme viettäneet päivän yhdessä ilman, että toisen on jossain vaiheessa täytynyt suunnata töihin/kouluun/harrastuksiin.

Syömisistä ei tokikaan kannata edes puhua, koska vaikka sunnuntaina mulla ei krapulaa ollutkaan, niin valitettavasti siippani ei ollut yhtä onnellisessa tilanteessa ja niinpä sitten pakastepitsat ja jäätelö saivat siivittää illan kulkua. Jos siitä on seurauksena jälleen vakkalukema 69 kg, niin olen sen valmis kestämään, koska viikonloppu oli niin huippu!


Kuva

perjantai 18. toukokuuta 2012

Punnitus!

Vihdoinkin! Vihdoinkin! Tänä aamuna vaaka näytti

68,4 kg!!!!!!!!!!!!!!!!

Eli ilmeisesti tämä vähäkalorisempi elämä on alkanut tepsiä. Ja merkillepantavaa on myös se, että mun olo on itse asiassa ollut nyt parempi kuin aiemmin. Nälkä on ollut välillä, mutta olen huomannut, että kylläisyys tulee myös pienemmällä ruokamäärällä. Ja en kyllä ole ihan niin orjallisesti syönyt kuin meinasin. Mutta pointti ei olekaan siinä, vaan juurikin tuossa kalorimäärässä, uskon mä. Voi, kunpa tämä hyvä suunta nyt jatkuisi!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tunnustuksia!

Sain tässä muutama päivä sitten kaksi tunnustusta. :) Ja vasta nyt saan aikaiseksi niistä informoida, hyi minua!

Rosannalta sain seuraavan:


Kiitos, ihana! :)

Säännöt:

1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

Viisitoista bloggaajaa on aika paljon... Laitan tähän nyt ne muutamat, joita luen säännöllisesti.

1. J.B
2. Nokkonen
3. niina c. mon
4. Eve
5. Sammakkotyttö

Ja ne faktat:

1. Olen laulanut jonkinlaisessa kuorossa lähes koko ikäni. Aloitin 4-vuotiaana muskarin kuorossa ja sittemmin välissä on ollut vain yksi vuosi, jolloin en laulanut. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kuorourani on tullut ainakin väliaikaiseen päätökseensä.

2. Nuorempana tykkäsin hirveästi koirista, enkä juurikaan välittänyt kissoista. 25-vuotiaana koin kuitenkin valaistumisen ja minusta tuli vannoutunut kissaihminen. Valitettavasti jouduin luopumaan rakastakin rakkaammasta ensimmäisestä ja todennäköisesti ainoasta kissastani, kun muutin yhteen allergisen siippani kanssa. Viimeksi lauantaina itkin ikävääni ihanaa kissaani kohtaan.

3. Olen aivan hirveä jännittäjä. Jännitin ekaa blogipostaustakin niin paljon, että pulssi oli varmaan 120.

4. Olen lapsena ratsastanut jonkin verran ja jonakin päivänä haluaisin aloittaa harrastuksen uudestaan. Joskin se vaatisi sellaisen työpaikan, josta saisi ihmismäisen palkan.

5. Asuin 20 ensimmäistä vuottani yhdellä ja samalla paikkakunnalla yhdessä ja samassa talossa. Sittemmin olen muuttanut yhdeksän kertaa, joista kerran ulkomaille.

6. Voin syödä täysin käsittämättömän määrän irtokarkkeja. Mutta vain hedelmänaperoita, noitapillejä, salmixeja ja helmixejä, lätkäliigoja sekä niitä mansikkapalloja. Muita en edes kokeile. Viinikumit on yök!

7. Mulla on periaate, että alle 400-sivuiset romaanit luetaan päivässä. Tenttikirjoihin tämä ei tietenkään päde.

Toisen tunnustuksen sain Nokkoselta, iso kiitos!


Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kopio ja liitä palkinto blogiisi.
2. Kiitä tunnuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
3. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla.
4.Toivo, että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin omille viidelle suosikkiblogilleen.

Olen nyt vähän tylsä, enkä laita tätä tunnustusta eteenpäin, koska siitä ei ole kovin kauaa, kun laitoin tämän tunnustuksen eteenpäin.

Tästä tulikin mieleeni, että koska olen näemmä kauhean fakkiutunut lukemaan vain tiettyjä blogeja, niin laittakaapa vinkkejä hyvistä laihdutus- ja liikunta-aiheisista blogeista. Hakuammunnalla on niin vaikea löytää hyviä ja monien kiinnostavien blogien kohdalla mulle on käynyt niin, että blogi onkin loppunut ykskaksyllättäin.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Auauauauauuu!!!

Okei, tuo otsikko nyt on vähän liioittelua, mutta olin siis pelaamassa jalkapalloa tässä illan päälle ja enköhän taas rynänny itteni kanveesiin. Housunpolvet puhki ja toiseen jalkaan tuli jokin ihme tärähdys/venähdys, jonka kanssa nyt kipuilen. Housut ottaa päähän ankarasti, koska ne on mun ainoat ulkoiluhousut ja koska sain tänään kuulla, että eka palkkapäiväni on vasta kesäkuun lopussa, niin mulla ei todellakaan ole varaa ostaa uusia housuja. Kirottua! Pitää vain toivoa, että ilmat lämpenee niin, että pärjää lyhyemmillä housuilla.

Tuo koiven tilanne on kuitenkin paljon huolestuttavampi. Polvi siis taittui vähän tavallistakin enemmän taaksepäin ja tuli sellainen äkkipysäys ja reisilihas veti tuolta ulkosyrjältä ittensä ihan kipsiin. Lisäksi taisi samalta puolelta myös alaselkä ottaa pahsti itteensä, kun istuminen on kohtuullisen hankalaa. Pitää toivoa, että yön lepo auttaa kipuiluun eikä tarvi jättää urheilua välistä huomenna.

Mutta urheilijahan ei tervettä päivää näe, joten näillä mennään.


Kuva

Ps. Te ihanat, jotka olette laittaneet mulle tunnustuksia, niin postausta on tulossa! Oon vaan niin hidas, kun pitää valita blogeja. :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Viikon 19 liikunnot

Äh, katson nyt parhaaksi, että liikuntasuunnitelman sijaan kirjaan tänne toteutuneet liikunnat. Nyt tuo liikkuminen on niin paljon enemmän säästä kiinni, joten nuo suunnitelmat eivät pidä juuri ollenkaan paikkaansa. Tässäpä näitä sitten.

Ma:
juoksukoulu 60 min.
keskisyke: 131
maksimi: 162
kalorit: 423 kcal

bodycombat 55 min.
keskisyke: 159
maksimi: 179
kalorit: 636 kcal

Ti:
sumba 55 min.
keskisyke: 135
maksimi: 160
kalorit: 442 kcal

Ke:
kahvakuula 55 min.
keskisyke: 145
maksimi: 170
kalorit: 537

To:
lepo

Pe:
lepo

La:
jalkapallon perässä juoksentelu 1,5 h
keskisyke: 137
maksimi: 177
kalorit: 785

"Kevyt iltapromenadi" 1,5 h
Koska tämän piti nimensä mukaisesti olla kevyt iltaulkoilu, en ottanut sykemittaria mukaan. Kevyestä iltapromenadista kylläkin kuoriutui täysverinen lenkki mäkisessä maastossa, joten tästä lähtien en enää poistu ovesta lenkkarit jalassa ilman sykemittaria.

Su:
kävely/pyöräily 50 min.
keskisyke: 120
maksimi: 157
kalorit: 336

Tällä viikolla 20 luvassa on paitsi normit juoksukoulu ja combat sekä keskiviikon kahvakuula myös jälleen tiistain sumban syrjäyttävä jalkapallotreenailu. Kyseessä ei oikeastaan ole jalkapallo, vaan lähinnä vain pallo, koska mitään jalkapallon sääntöjä esim. kentän rajojen tms. kanssa ei noudateta. Kunhan säntäillään pallon perässä ja yritetään saada se maaliin. Mutta mukavasti tulee liikuttua aina melkein pari tuntia ja tehtyä äkkipysäyksiä ja muuta kehonhallintaa kehittävää. Saa nähdä, mitä sitä loppuviikoksi sitten keksii.

Uusi suunnitelma

Päätin nyt sitten edes yrittää pudottaa tuota kalorimäärää jotensakin radikaalisti. Saa nähdä sitten kuinka kauan sitä pystyy noudattamaan, jos tuloksena onkin migreenikohtaus kuten yleensä aina muulloinkin, kun ruokaa saa tavallista vähemmän. Suunnitelma on siis sellainen, että joka päivä söisin suurin piirtein samat annokset haluamassani järjestyksessä ja suhteessa liikuntaan. Liikuntapäiviin kuuluisi sitten myös palautusjuoma, joka tietysti nostaa kalorimäärää, mutta olen kokenut sen hyväksi seuraavan päivän liikuntaintoa ajatellen.


Kuva

Ateriat olisivat seuraavat:

viherpirtelö (banaani, kiivi, puolikas avokado, kourallinen salaattia, 1 rkl leseitä, vettä)

puuro raejuustolla ja mehukeitolla

salaatti öljy-balsamico-kastikkeella ja annoksella jotain proteiinia (yleensä varmaankin raejuustoa tai tonnikalaa)

rasvaton maitorahka mehukeitolla


Kuva

Kiloklubiin syötettynä nämä antoivat kalorilukemaksi 1022 kcal ja ruuan energiajakauma (proteiinit/rasvat/hiilarit) oli myös oikeaoppinen. Tähän sitten vielä liikuntapäivinä lisäksi palautusjuoma, josta tullee noin 200-300 kcal lisää. Jossakin välissä, jos tulee ihan kauhea nälkä, niin voi syödä jonkin banaania vähäkalorisemman hedelmän.

Tällä systeemillä kokeilen nyt kaksi viikkoa, jos sittenkään ei mitään tapahdu, niin pitää oikeasti ryhtyä pohtimaan, että ottaako yhteyttä lääkäriin niiden kilpirauhasarvojen mittaamiseksi. En usko, että ehdin kahdessa viikossa tuhota vaatimatonta lihaksistoani vielä lopullisesti, vaikka nuo kalorit aika alhaalla ovatkin, mutta näenpä ainakin, onko mulla enää mitään toivoa.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kohti uusia pettymyksiä

Olen ollut eilisestä lähtien ja oikeastaan jo ennen sitä aivan lamaantunut. Jotenkin se, että paino ei ole kolmessa kuukaudessa pudonnut kuin alun 2,4 kiloa ja en ole pienentynyt senttiäkään, vaikka liikun kuin hullu ja syön oppikirjan mukaisesti, mutta silti mitään muutosta ei tapahdu, on aivan liian kamalaa. Aloittaessani maaliskuun alussa tätä hommaa en missään välissä ajatellut, etten onnistuisi pudottamaan painoani. Olin jotenkin niin täynnä huonoa oloa, joka johtui karmeista ruokailutottumuksista ja liikkumattomuudesta, että ei tuntunut yhtään pahalta siirtyä syömään terveellisesti ja jättää herkkuja vain herkkupäivään. Liikunnan aloittaminen oli vain kivaa ja nosti itsetuntoa. Tottakai oli selvää, että aikaa tulee varmasti kulumaan ja välillä tulee takapakkia, mutta se, että mitään ei tapahdu ja koko homma on pelkkää takapakkia ilman mitään edistystä, sellaista en osannut pelätä ollenkaan.

Yritän miettiä, että mitä mun nyt oikein kannattaisi tehdä. Tämän viikonlopun ajaksi päätin unohtaa koko painonpudotuksen ja syödä ihan mitä mieleen juolahtaa, vaikka se olisi viisi Hesen falafel-ateriaa päivässä. Eilen ollessani tentissä (mianio paikka mietiskellä painonpudotusta!) pohdiskelin mahdollisia vaihtoehtoja tulevaisuutta varten. Vaihtoehdot kiteytyivät seuraaviksi:

1) lopetan koko homman muuten kuin liikunnan osalta ja jatkan tämän ruhoni peittelyä vaatteilla ja häpeämistä, kuten tähänkin asti

2) aloitan "köyhän miehen ENE-dieetin". Mulla ei siis ole rahaa ostaa noita Nutriletteja, mutta ajattelin, että kokeilisin syödä vaikka pari viikkoa 1000 kcal/päivä ja hieman vähentää liikuntaa, koska tuolla määrällähän ei todellakaan jaksa liikkua. Tämän kokeilun jälkeen olisi myös jotain kättä pidempää, jos ottaisi sitten yhteyttä lääkäriin ja kyselisi vähän niiden kilpirauhaskokeiden perään.

En haluaisi millään uskoa, että painon putoamattomuuden syynä on stressi, koska se tarkoittaisi sitten sitä, etten tule koskaan laihtumaan. Elämäni on tällä hetkellä moniin muihin aikoihin verrattuna melko stressitöntä, vaikka onkin todella stressaavaa ja parannusta ei todellakaan ole tulossa tulevina vuosina. Mutta mulle elämä noin ylipäätään on varsin stressaavaa, joten se ei nyt kuulosta ollenkaan mukavalta vaihtoehdolta, että tämän takia mun täytyy myös olla ylipainoinen koko elämäni. Se ei ainakaan vähennä stressiä.

No jatkanpa nyt kuitenkin tämän viikonlopun teeman mukaisesti syömistä ja mietin sitten huomenna taas lisää, että mitä teen.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Punnitus ja mitat

Olisihan se ollut mahtavaa tulla tänne tänään ja todeta, että olitte kaikki oikeassa, kun kehotitte heivaamaan vaa'an mäkeen ja että mun kehonkuva on vaan vissiin jotenkin vääristynyt, kun en hahmota muutosta. Noh, totuus on toisenlainen ja näkyy alla.

paino: 69 kg (+ 0,1 kg)
rinnanympärys: 86 cm (-1 cm)
vyötärönympärys: 97 cm (+-0)
lantionympärys: 100,5 cm (+0,5 cm)

Mä en siis vain laihdu. Millään mittarilla. En tiedä, miten tästä voi enää jatkaa mihinkään.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Ruokapäiväkirjaa

Ei muuta kuin nöyränä tyttönä taas syömisiä pöytään.

Aamupala:
kaurapuuro (1 dl kaurahiutaleita, 1 dl vettä ja 1 dl maitoa)
1 dl raejuustoa
2 dl mehukeittoa
iso muki teetä maidolla

Lounas:

Puoli lautasellista salaattia (salaatti, basilika, tomaatti ja kurkku) ja 1 rkl balsamicoa
3 dl kinkkukiusausta
3 dl maitoa
mandariini

Välipala:
mandariini
banaani
rahka mehukeitolla
5 dl maitoa (joo, älkää kysykö... :D)
muki teetä maidolla

Päivällinen:
sama kuin lounas, paitsi vähemmän kinkkukiusausta ja ei hedelmää ja vain 2 dl maitoa ynnä nyt salaatille öljy-balsamico-kastike

Iltapala:

2 hapankorppua Oivariinilla ja Oltermannilla (17%)

Kiloklubin mukaan kaloreita 1897 kcal. Luultavasti siis ehkä liikaa. Ainakin liikaa maitoa. :D Taisin harhautua juomaan janooni tuolloin päivällä.

Päivän liikuntana pyöräilyä 3 km ja zumba 55 min.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Liikuntasuunnitelma vk 19

Mä nyt laitan tän suunnitelman, vaikka viime viikkokaan ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tuli tehtyä kahta treeniä ihan eri päivinä kuin suunnittelin ja salilla en käynytkään kuin yhdesti, kun sunnuntaina tuli tehtyä 1,5 tunnin lenkki.

Ma: juoksukoulu 60 min.
combat 55 min.

Ti: sumba 55 min.

Ke: Kahvakuula 55 min.
mahd. jalkapalloa kuulailun jälkeen

To: sali 50 min.

Pe: lepo

La: lepo

Su: lenkkiä, salia, mitä nyt keksii

Saa nähdä miten tämä pitää. :)

Mietteitä

Kuten ehkä olette huomanneet, niin tässä on ollut tuollainen pienehkö blogitauko meneillään. Olen ekaa kertaa ottanut tämän mun laihdutuksen puheeksi muutamien kavereiden kanssa, kun on sen verran ahdistanut tuo painon putoamattomuus. Ihanat ystäväni tietysti sanoivat, että selvästi huomaa, että olen laihtunut, mutta omasta mielestäni kyse ei ehkä niinkään ole siitä, että olisin laihtunut, vaan nesteet ei enää kerry siten, että olisin niin turvonnut kuin aiemmin.

Perjantaina olisi taas aika ottaa mitat ja kuvat. Se ihan oikeasti pelottaa minua. Kaikki kaverini ja varsinkin eräät, joilla on itsellään kuntoremontti/painonpudotusprojekti meneillään ovat kehottaneet heivaamaan vaa'an helvettiin ja keskittymään mittoihin. Ongelmanahan tässäkin on se, että viime mittauskerrallahan mitat eivät olleet pienenneet juuri ollenkaan tai yhtään. Pelottaa, että miten reagoin, jos tilanne on edelleen sama kuin kaksi kuukautta sitten. Mulla ei yksinkertaisesti ole enää mitään työkaluja, millä käydä käsiksi tähän tilanteeseen. Liikun jo niin paljon, että välillä on jo pelkona, että paikat alkaa prakaamaan (polvi on alkanut vähän vihoitella), vaikka mitään pakkopullaa liikkuminen ei todellakaan ole. Lisäksi olen nyt koettanut syödä runsaasti ja koettanut syödä vähän, hiilarit ovat pääasiassa "hyviä", esim. pastaa en syö käytännössä kuin ehkä kerran kuussa ja leipä on aina ruista. Syön avocadoa ja nappailen öljyä salaatinkastikkeissa ja viherpirtelöiden seassa. Lisään kaikkeen mahdolliseen raejuustoa tai rahkaa, lisäksi juon maitoa ja välillä syön myös lihaa, että saisin proteiinia. Millään ei tunnu olevan vaikutusta.

Olen lukenut lukemasta päästyäni Kiloklubin keskusteluja ja yrittänyt saada jonkinlaista otetta tästä painonpudotusasiasta. Olen miettinyt, voinko olla säästöliekillä (en usko, koska mulla ei ole mitään muita "oireita" kuin painon putoamattomuus ja syön lähes joka päivä kuitenkin reilusti, enkä ole nälissäni). Olen pohtinut stressin merkitystä ja miettinyt miten nukun. Stressihän on nyt aika kova, kun on noita opetuksia pidettävänä ja kesätyökin alkaa jo kummitella takaraivossa. Viikonloppuna nukkumisongelmat eskaloituivat, kun en saanut nukuttua lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuin kuuden jälkeen viitisen tuntia ja eilen illalla makasin vain sängyssä kuolemanväsyneenä ja päässä vain pyörivät kaikki mahdolliset hoidettavat asiat ja miten ehdin/pystyn/selviän. Jouduin sitten turvautumaan nukahtamislääkkeisiin ensi kertaa varmaan vuoteen. Tästä päivästä tuleekin nyt lepopäivä, että jaksan illalla alkavaan juoksukouluun ja sen jälkeen combatiin.

Syömiset ovat viime päivinä olleet melko samanlaiset kuin normaalistikin, mutta olen nyt alkanut syömään lähes joka päivä jotain "herkkua". Eilen ostin 85 g irtokarkkeja ja söin kaksi pientä korvapuustia, lauantaina kävin grillillä ja perjantaina söin jäätelöä. On siis huomattavissa, että motivaatio syömisten suhteen alkaa laskea samaa vauhtia kuin paino ei laske. Tuntuu niin älyttömältä vahtia syömisiään, kun sillä ei ole mitään vaikutusta painoon. Paljon enemmän vaikutusta ruualla on muuhun oloon. Esim. noi eiliset pullat sai mahan ihan sekaisin, joten eipä tee mieli taas valkoisia jauhoja vähään aikaan. Joku voisi nyt kysyä, ihan aiheellisesti, että miksi se ei sitten riitä, että on hyvä olo syömisten ja liikkumisten kanssa. Vastaus on tietysti hyvin yksiselitteinen: koska aloitin tämän projektin pääasiassa ulkönäöllisten syiden vuoksi. Näytin ihan valaalta tai hylkeeltä (tällä nimellä armas ex-poikaystävä myös kutsui minua silloin edellisellä kerralla, kun olin samoissa tai itse asiassa vielä isommissa mitoissa. No wonder, miksi hän on nykyään ex... :P) niissä muutamissa valokuvissa, jotka otettiin mun ollessa Saksassa. Ongelmahan on se, että näytän kahden kuukauden aktiivisen laihduttamisen jälkeen edelleen samalta.

Kaverini yrittivät lohduttaa tuolla samalla asialla kuin monet teistä lukijoistakin eli että läski on alkanut muuttumaan lihakseksi ja siksi paino ei laske. Mutta toisaalta taas joka paikassa korostetaan, kuinka vaikeaa naisen on saada lihasta aikaiseksi edes kovalla treenillä, niin mua kyllä mietityttää tosissaan, että miksi se mulla sitten onnistuisi näin helposti. Ja tokihan se lihakseksi muuttuminen vaatisi myös, että jossakin näkyisi jotain muutosta. No, sepä nähdään sitten perjantaina, että onko sitä muutosta tullut.

Olen tässä miettinyt tarkkaan tämän blogin pointtia näinä muutamina päivinä. Perustin tämän itseäni varten, mutta on tietysti tosi ihanaa, että tällä on myös muutama lukija, jotka vielä kannustavat tällä kivikkoisella polulla. Alunperin ja osittain vieläkin ajattelen, että tämä on vain tällainen projekti ja blogi loppuu sitten, kun tavoitteet ovat täynnä. Tämä tavoitteiden täyttymättömyys vain pistää miettimään, että mitä hemmettiä varten minä tänne postailen. Tuo ruokapäiväkirjojen postaaminen tyssäsi heti alkuunsa, koska tuntuu niin älyttömältä laitella syömisiään, kun niillä ei ole mitään merkitystä. Paino pysyy viikko toisensa jälkeen samassa, liikkumiset on viikko toisensa jälkeen suurin piirtein samanlaisia... No, onneksi sentään motivaatio ei pysy viikko toisensa jälkeen samanlaisena, vaan laskee kuin lehmän häntä. :P Onneksi en muuten missään vaiheessa ole luonnehtinut blogiani positiiviseksi tai hyvän mielen blogiksi, koska viime aikoina on ollut lähinnä näitä erittäin negatiivisia postauksia. Blogia aion kyllä jatkaa, koska en halua vyöryttää tätä kaikkea valitusta myöskään läheisteni päälle. Täällä jokainen voi itse päättää, että haluaako lukea vai ei.

Tuli aika pitkä ja päämäärätön postaus, mutta olo on sen verran ankea, että parempaan ei pysty. Ehkäpä saisin seuraavaksi inspiraatiota postata esim. tänään alkavasta juoksukoulusta. Kaikesta huolimatta aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Viikkopunnitus

Mihinpä sitä tiikeri raidoistaan ja laihduttaja punnituksistaan pääsisi. Nöyränä siis nousin jälleen aamulla vaa'alle ja siellähän odottikin iloinen yllätys ja lukema vaakiintui

68,9 kiloon.

Pudotusta siis 100 g. Hipfuckin'hurraa... Joo, älkää välittäkö tästä sarkastisesta äänensävystä, hyvähän se on, että paino ei sentään ole enempää noussut. Pientä toiveikkuutta lisää kyllä sekin, että nyt on ehkä hieman lähteneet nuo ympärysmitat kapenemaan jopa vatsasta. Ensi viikolla sitten mittailen ja kuvailen taas, niin saadaan mahdollisesti jotain lohdullisempaa tulosta kuin nuo vaakalukemat. Yritän kyllä vakuuttaa itselleni, että oma pirteämpi ja energisempi olo on tarpeeksi ja lukemat seuraavat sitten varmasti joskus perässä. Mutta olisihan se kiva saada tulosta vähän nopeammin.

torstai 3. toukokuuta 2012

Ravinnot

Ei hitto, mulla tulee jo nyt korvista ulos tää ruokapäiväkirjan pitäminen. Ihan typerää, kun ei ole kotona, niin ei voi ruokia kirjata ja sitten niitä ei muista ja mitä kaikkea. Tässä nyt kuitenkin ne vähät mitä päivästä muistan.

Aamupala:
sama kuin eilen

Lounas:
lohikeittoa lautasellinen
porkkana- ja kaaliraastetta pieni lautasellinen ja lusikallinen krutonkeja
ruisleipäsiivu margariinilla
lasi mehua ja vettä

Välipala/Päivällisyritys:
viherpirtelö
2 hapankorppua Oivariinilla
muki teetä maidolla
Pätkis

Iltapala:
rahka mehukeitolla
muki teetä maidolla
pala omenaa

Liikkumisista oli vapaata, paitsi hyötypyöräilyä tuli jälleen harrastettua pari kilometriä.

Jospa huomenna olisi aikaa ja jaksua kirjoittaa muutakin kuin näitä syömisiä. En ole vielä päättänyt, punnitsenko itseäni huomenna. En siis ole käynyt vaa'alla sunnuntain jälkeen ja viime perjantain kaltainen masennus ei nyt paljon kiinnostaisi. Pitää katsoa, miltä aamulla tuntuu.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Syömiset ja liikkumiset

Hips ihmiset! Eilinen jäi syömisten osalta merkkailematta, kun oli niin paljon kaikkea, ettei ihan mielenkiinto riittänyt kykkiä koneella enää syömisiään luetteloimassa. Mutta simaa ja piknik-eväitä sekä karkkia ainakin kului ja tietysti noita itse tehtyjä sämpylöitä. Tänään taas ruotuun. Ai niin, eilinen oli myös lepopäivä maanantain rehkimisen jälkeen.

Ruuat:
Aamupala:
tuorepuuro (jukurtti, vadelma, kaurahiutale, ruislese)
muki teetä maidolla

Lounas:
lohipala
kermaviilikastike
perunamuusi
salaatti ja porkkanaraaste
lasi vettä ja toinen mehua
tee ja pala riisisuklaata

Välipala:
vihersmoothie (kaksi kourallista salaattia, kiivi, banaani, puolikas avocado ja vettä)
lasi maitoa

Treenin jälkeen ja iltapalaksi:
250 ml palautusjuoma
sämpylä juustolla ja kurkulla
250 g rahkaa mehukeitolla
mandariini
muki teetä maidolla

Liikunnat:
Kahvakuula

aika: 55 min.
keskisyke: 150
maksimisyke: 169
kalorit: 560 kcal

Kuulan jälkeen kävin vielä pelailemassa jalkapalloa meidän palloiluporukalla, joka käynnistelee taas toimintaansa. Viime kesänä pelasimme viikottain ja samaa yritetään vissiin nytkin. Tuolla en kyllä enää käyttänyt sykemittaria, koska en juuri jaksanut juosta. :D

tiistai 1. toukokuuta 2012

Tallukan keittiössä tapahtuu

"Hmm, teenpä sämpylöitä. Kylläpä tulikin oiva taikina! Ohhoh, mitenkäs se tämä taikinan jakaminen nyt meni näin mönkään. No, vauvan pään kokoisia sämpylöitä ei tarvi syödä niin monta, ei muuta kuin uuniin. Hetkinenhetkinen... Pitikös siihen taikinaan tulla jotain öljyä... Hups... Pah! Öljyn lisääminen taikinaan on pelkkää amerikkalaista hapatusta! Ihan hyvä on tämä testikappale, kun laittaa vaan tarpeeksi juustoa ja voita. Tyhjennänpä tässä vielä tuon tiskikoneen. Eiku helkkari! Ne sämpyläthän on vielä uunissa. Huhhuh! Eihän näille mitenkään käynyt. *kops* No pikkusen pitääkin leivässä kuorta olla. Hitto, eihän se ole suomalainen eikä mikään, joka ei leivänkäntystä saa hampailla palasta. Lisää vain juustoa ja voita!" Siipalle lähti viesti: Et sitten naura näille mun luomuksille. Etkä kyllä itkekään. Ainakaan syödessäs.

Tallukka, kodin paha hengetär, jo vuodesta 1980!


Kuva

Vappu

Vappuja kaikille!


Kuva

Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, vaikka eipä tuolla nyt ihan kesäisiä lämpötilalukemia ole. Josko sitä tästä kohta suuntaisi tuonne keskustan suuntaan katselemaan meininkejä.

Päivä 2

Tarkennanpa tähän alkuun hieman näitä ajatuksiani vielä tämän syömisen ympärillä. En siis aio siirtyä millekään kitumiskuurille, koska haluan jaksaa urheilla. Kuten tuossa muuannessa kommentissa jo sanoinkin, niin olen näissä pähkäilyissäni tullut siihen tulokseen, että aiemmin olen luultavasti arvioinut syömiäni ruokamääriä väärin ja tuon Kiloklubin näyttämän 1700-1900 kcal:n sijaan olenkin luultavasti syönyt paljon enemmän. Nyt kun yritän pysytellä Kiloklubin mukaan 1500 kcal:ssa, niin luultavasti syön ehkä ennemminkin tuon 1700 kcal, elleivät arviointitaitoni ole yhtäkkisesti kehittyneet. :D Ja nälässä en aio olla. Jos on nälkä niin sitten pitää syödä, mutta esim. eilen jossain vaiheessa oli "muka" nälkä, mutta se menikin sitten ohi hetken kuluttua. Luulen siis, että en ihan aina tunnista nälkää oikein, vaan syön liikaa tarpeeseen nähden. Tämä on omasta mielestäni nyt järkevin selitys tälle painon nousemiselle ja jumimiselle ja sille koetan nyt tehdä jotain. Tiedän, että kuulostin varmaan melko maaniselta aiemmissa postauksissa, mutta vakuutan olevani ihan tolkuissani. :D Olenkin jo saanut teiltä lukijoilta hyviä vinkkejä, että miten edetä tässä hommassa, kiitos niistä.

Syömiset maanantaina:

aamupala
viherpirtelö (muuten sama kuin eilen, mutta lisäsin vielä ruokalusikallisen ruisleseitä)
kaksi mukia teetä maidolla

Lounas
puolikas lohimedaljonki
2 ruusukaalta
1/4 lautasellinen parsakaalta
1/4 lautasellinen salaattia ja basilikaa
tomaatti
Real-ruisleipäviipale
1 dl raejuustoa
1 rkl öljy-balsamico-kastiketta
iso lasi maitoa

Välipala:
250 g rasvaton maitorahka
2 dl mehukeitto
mandariini
muki teetä maidolla

Combatin jälkeen:
250 ml palautusjuoma

Kaverin luona:
omatekoinen kanahampurilainen (hanpurilaissämpylä, tomaattia, salaattia ja kanafileitä, hampurilaiskastiketta)
muutamia ristikkoperunoita

Illan aikana:
2 pientä siideriä
minttukaakao

Yöllä:
250 g maitorahkaa mehukeitolla
mandariini

Näistä en nyt jaksa laskea kaloreita, koska menevät tietysti yli 1500 kcal, mutta vappujuhlimistahan ei lasketa. ;) Myös päivän venyminen melkein 24 tunnin mittaiseksi lisää syömisiä.

Liikunnat:

Kävelylenkki

aika: 1 h 20 min.
keskisyke: 129 (jes! Onnistuin tekemään tuollaisen rauhallisemman lenkin. Parempi peruskunto, täältä tullaan!)
maksimisyke: 142
kalorit: 597 (ihan järjetön luku taas, onkohan mulla noissa asetuksissa jotain ihan kummallista? Tarkistan... Ei ole, hurjat on kyllä lukemat)

Bodycombat

aika: 55 min.
keskisyke: 155
maksimisyke: 176
kalorit: 604

Lisäksi pyöräilin noin 8 kilometriä paikasta toiseen, mutta silloin en tietystikään pitänyt sykemittaria.