tiistai 31. heinäkuuta 2012

Viikko 30 liikunnan kannalta

Huhhuh, alan pikkuhiljaa toipua aamujen vaakavi***uksesta ja myös migreenistä, vaikka jouduinkin olemaan sen takia poissa töistäkin. Tämän viikon liikunnat jäävät siis vähemmälle näin alkuviikon osalta, mutta lasken tämän kyllä ihan sairastapaukseksi, jolloin ei tietenkään ole suositeltavaakaan liikkua. Mutta sitten takaisin menneeseen viikkoon.

Ma: lepo
puolustaudun sillä, että pakastin kesän ensimmäisen satsin mansikoita. :D

Ti:
sali 50 min.
Tännehän en muistanut ottaa sitä sykevyötä. :-/ Treeni oli kuitenkin hyvä ja varsinkin käsivarsien yläosat olivat kipeät seuraavana päivänä.

Ke:
lenkki (1 tunti 6 min. 52 min. juoksua ja loput kävelyä)
keskisyke: 151
maksimi: 168
kalorit: 627 kcal

vatsalihasliikkeitä: vatsarutistus jalat jumppapallon päällä 2x10, jalkojen nostot sivuttain maatessa 2x10 ja lopuksi vielä jalkojen rullaus pallon päällä 1x10.

Juoksin taas vähän kovemmilla sykkeillä, koska juoksu tuntuu paremmin rullaavalta vähän nopeampana.

To:
sali (55 min. + venyttelyt n. 5 min.)
keskisyke: 142
maksimi: 161
kalorit: 439

Mainio jalkapäivä! Hyvä fiilis, vaikka väsyttikin. Olen tuohon salilla käyntiin havainnut hyväksi saman metodin kuin juoksemiseen: ei kannata ajatella mitään, vaan juosta/tehdä. Jos ajattelee, niin varmasti saa itsensä ylipuhuttua olemaan menemättä salille tms. Mutta kun ei ajattele vaan menee, niin kyllä sitä saa tehtyä hyvää jälkeä. :)

Pe:
lenkki 45 min. (juoksua tauotta :))
keskisyke: 154
maksimi: 172
kalorit: 428

Jotenkin tuo vauhti on nyt noussut noilla lenkeillä niin, että en saa pidettyä sykkeitä kovin alhaalla. Lenkin jälkeen iski myös armoton päänsärky. Siitä en olekaan lenkkien yhteydessä joutunut kärsimään pitkään aikaan.

La ja su:
lepo

Reissussa oltiin ja sunnuntain saatanallinen helle ei oikein inspiroinut lenkkeilemään.

Vitutus maximus

Siis oikeesti! Olen kuvitellut, että yhden viikonlopun hieman vapaammilla syömisillä (karkkia, jäätelö ja kaksi grillimakkaraa) ei voi olla kovin suurta merkitystä painon kannalta, mutta niinpä vain mun paino on noussut puolitoista kiloa perjantaista! Ja on siis pysynyt tuossa lukemassa nyt kaksi aamua. Onko siis niin, että mä en voi enää koskaan syödä mitään herkkuja, koska paino putoaa ainoastaan täysin herkuttomana ja jo muutama lipsahdus nostaa painoa runsaasti ja pysyvästi. Tuntuu kyllä melko ankealta elämältä... Mielialaa ei juurikaan paranna jo toista päivää jatkuva migreeni. No, eipä siinä, seuraava kuukausi tavoitellaan sitten takaisin noita perjantain lukemia... :(

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Puntarille mars! Ja vähän muitakin mietteitä

Tuntuu, että mä en tee muuta kuin punnitsen itseäni koko ajan. :D Paitsi mikäs tässä on punnitessa, kun aamun lukema oli:

65,4 kg

Vain -300 g edellisestä perjantaista, mutta nyt kahden viikon pudotus on yhteensä -1,3 kg, joten on syytä hymyyn. Kas näin. :)




Painoindeksini on siis tällä hetkellä 24,32. Inbody-mittauksen antamaan ihannepainon (58 kg) mukaan laskettuna painoindeksini olisi tuolloin 21,56 eli ei sekään mitenkään hirveän alhainen. Kuten ehkä arvaatte, niin pohdinnat painotavoitteesta pyörivät päässäni päntiönään. Olen alunperin ajatellut, että 60 kiloa voisi olla hyvä tavoite. Kehonkoostumusmittauksen jälkeen olen kuitenkin hieman kääntynyt tuon 58 kilon kannalle. Toisaalta, nyt on myös huomioitava se, että jokin paino on elimistölle edullisempi kuin jokin toinen. Eli jossakin painossa on helpompi pysyä, vaikka palaakin laihdutusmoodista tasapainoiluun, joten lähempänä tuota 60 kilon tavoitetta voinee sitten arvioida, mikä olisi hyvä päätös laihdutusosiolle eli milloin siirrytään ylläpitoon.




Minullahan on tänään vapaapäivä ja pyhä aikomukseni oli nukkua vaikka iltapäivä kolmeen asti, jos siltä tuntuu. No, menin tavallista myöhemmin nukkumaan ja heräsin kuitenkin melkein samaan aikaan kuin työpäivinäkin. Että näin. Mutta ehkäpä palaan vielä päiväunille, koska viikonloppuna ei ole tiedossa lepoa.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Sillisalaatti

Huominen punnitus jännittää, koska pelkään painon nousseen viime viikosta. Yhtenä aamuna tällä viikolla nimittäin ruutuun pamahti lukema 66,0 kg, jota en kyllä kovin suuresti olisi halunnut enää nähdä. Tosin tuolloin oli takana tiukka salitreeni ja lisäksi mulla on ollut vatsan toiminnan kanssa pieniä vaikeuksia (tämä on taas näitä asioita, joita lukijat varmasti eniten haluavat tietää :D), joten paino oli jo seuraavana aamuna laskenut. Mutta koska painoni on vaihdellut minulle täysin käsittämättömästi, niin hieman jänskättää huominen tulos ja sitä myöten halusinkin tulla tänne jorisemaan joutavia ynnä sekavia. Ja näemmä onnistuin siinä jo ensimmäisessä kappaleessa kutakuinkin mestarillisesti. :P Taidan laittaa muutamia ajatuksiani ihan ranskalaisilla viivoilla, josko niistä siten saisi jotain tolkkua.

- Salitreeni on todella alkanut maistumaan tällä viikolla. Tuntuu todella mahtavalta vääntää rautaa hampaat irvessä. Mutta olen kyllä heti alkanut myös miettimään, että olisiko toisenlainen ohjelma sittenkin parempi. Lähinnä ajattelin, kun ohjelmat ovat pituudeltaan hyvin erilaiset. Toisen tekemiseen menee tunti ja toiseen vain 40 minuuttia. Näin ollen houkutus "sortua" tuohon lyhyempään ohjelmaan on ollut suuri, varsinkin, kun olen ollut nyt niin hirveän väsynyt. Sortumista ei toki ole tapahtunut, mutta jotenkin ajattelisin, että tasaisempi ohjelman pituus voisi toimia vähän paremmin. Toisaalta sitten tuo lyhyt käsiohjelma sopisi hyvin niihin aamutreeneihin, jos jonakin kummallisena aamuna saisin raahattua itseni salille jo seitsemältä. Ota tästä nyt sitten selevää...

- En ole jotenkin vielä oikein sisäistänyt itselleni sopivaa ruokailutapaa. Siis kuten tuosta eväspostauksesta voinee päätellä, niin ruuan laatu on välillä aika heikkoa ja jotenkin tuota syömistä pitäisi saada balansoitua, vaikka herkut ovatkin nyt jääneet huomattavasti vähemmälle kuin ennen. Tiedän kyllä, mitä pitäisi syödä, mutta miten se onkin välillä niin vaikeaa ja tulee sorruttua aika ravintoköyhiin valintoihin.

- Viikonloppuna on tiedossa reissu Helsinkiin. Etukäteen hieman hirvittää siellä vastaan tulevat syömisolosuhteet. Luultavasti menemme isolla sakilla syömään johonkin ravintolaan (tod.näk. Amarilloon) ja kävin kuikuilemassa Amarillon listan karmaisevinta osiota eli ravintoarvoja. Siis olin oikeasti, että O_O mitä helvettiä? Olen toki tiennyt, ettei mistään terveysruuasta ole kysymys, mutta että yhdestä annoksesta voi saada reilusti koko päivän ja osan seuraavankin päivän kaloreista! Tuossa suosikkiannoksessani eli chicken pocketissa on vaatimattomat 1405 kcal! Siis jumankavita, 1405 kcal!!! Joo, eipä tuota enää minkäänlaisia vaikeuksia valita sitä chevresalaattia (565 kcal).

- Huomasin eilen illalla kasvoja pestessäni, että ne tuntuivat jotenkin erilaisilta, luisevilta. En kyllä huomaa itse mitään muutosta, mutta kasvojen luusto tuntuu nyt ehkä aiempaa paremmin käsiin. Siis ei toki näy mitenkään paremmin, mutta kun tuota naamavärkkiä nyt tulee päivittäin käpisteltyä, niin tuollaisenkin muutoksen voi huomioida. Oletteko muuten muut huomanneet, että läski jotenkin pehmenisi ennen sulamistaan? Mulla nimittäin tuo vatsan karsea ihrakerros tuntuu entistä pehmeämmältä ja jotenkin väljemmältä kuin ennen. Voiko olla mahdollista, että rasvasolut asettuvat pienentyessään samaan tilaan jotenkin harvempaan ja siksi tuo röllykkä, vaikka onkin pienentynyt, niin on edelleen melko hyllyvä? Ei jeesus, mitä sitä tuleekaan kirjoitettua. Hihitän täällä hysteerisenä, vaikutan varmaan melkoiselta einsteinilta. :D

- Treenieni suhteen olen myös pähkäillyt, että kumman olisi syytä olla ensisijaisempaa, juoksun vai salitreenin. Minullahan on siis juoksun suhteen se tavoite eli 8.9. järjestettävä Finlandiakymppi, jota varten täytyy treenata. Sen sijaan salitreenin tavoitteet ovat hämärämmät ("isommat lihakset") ja ilman aikarajaa, joten tuntuisi, että juoksua pitäisi suosia. Lisäksi tuntuu, että juokseminen toimii tähän läskiin erityisen hyvin. Välillä on siis tilanteita, että viidestä liikuntakerrasta viikossa on tingittävä, olettekin ehken huomanneet, kröhöm... Toisinaan valinta on selvä, jos esim. sataa, mutta toisinaan vain huvittaisi enemmän mennä salille ja jättää juokseminen väliin, koska se on kuitenkin tylsempää ja vie melkein enemmän aikaa kuin salilla pyörähtäminen. Toisinaan taas juokseminen kauniissa kesäsäässä (joitahan onkin tähän kesään mahtunut runsaasti :P) on mielekkäämpää kuin hikisessä salissa rehkiminen. Pitäisikö siis jatkaa tätä fiiliksellä menemistä vai yrittää olla jotenkin johdonmukaisempi?

Eiköhän tässä ollut sekavaa löpinää kerrakseen, nyt pitänee saada unta, jotta paranee vähän tuo palautuminen. Tuntuu, että jalat ovat olleet koko viikon ihan kankeat, vaikka treeniä nyt ei ole mitenkään ylenmäärin ollut. Nukkumisen merkitystä ei siis todellakaan voi vähätellä!

EDIT. Löysin mielenkiintoisen blogin: http://th-valmennus.blogspot.fi/ Jänniä juttuja, vaikka en ehkä aina ihan kaikkea tajuakaan. :D Olen myös entistä enemmän saanut innoitusta My project: Me -blogista.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Hyvä treeni joulun tuopi, paha... Eiku!

Voiko silloin katsoa onnistuneensa käsi-/rintalihastreenissä, kun treenin jälkeen suihkussa ei meinaa jaksaa nostaa käsiä, jotta saisi shampoon päähänsä ja suihku ylipäätään tuntuu liian raskaalta kannateltavaksi? :D

Tänään siis tuntui jo jossakin tuo käsipäivä salilla. Otin tiukasta vain kovemmat painot ja vaihdoin niitä sitten vähän kevyempiin viimeisten sarjojen kohdalla, jos tuntui, että enää ei kertakaikkiaan nouse. Se on muuten jännä huomata, että jalkatreenissä mulle ei ole vielä koskaan tullut sellaista tilannetta, että ei vaan yksinkertaisesti saa painoa liikkumaan mihinkään. Käsitreenissä sellainen tulee vastaan yleensä viimeisessä sarjassa. Siis ojentajat ei vaan enää ojennu tai käsivarret ei vain enää nouse. Hassu tunne. Vaiko vain merkki siitä, että jalkatreenissä pitäisi olla isommat painot? Hmm...



Kuva



Alan olla jo niin väsynyt työputkesta, että tehot alkaa kyllä vähän hiipua salillakin. Puhumattakaan, että en muista ottaa kaikkea tarvittavaa mukaani! Tänään unohdin taas sykemittarin vyön. Kyllä sapetti! Jalat tuntuivat alkulämmittelyssä aika jäykiltä, vaikka treeni oli sunnuntaina ja välillä oli vaikea kasata itseään henkisesti rutistamaan vielä vähän enemmän. Sain kuitenkin mentyä salille, mikä on voitto sinäänsä, kun kuitenkin meinasin nukahtaa rattiin kotimatkalla töistä. Mullahan on mukavana ominaisuutena tuo, että kun väsyn tarpeeksi, niin lakkaan nukkumasta. Onneksi tilanne ei vielä ole eskaloitunut hallitsemattomaksi. Odotan silti kuin kuuta nousevaa tuota perjantaina koittavaa kolmen päivän vapaata.


Kuva


Laitanpa tähän vielä päivän syömiset:

aamupala: rasvaton jukurtti, mansikat ja kaurahiutaleet, muki teetä maidolla
lounas: lautasellinen kasvissosekeittoa, 3 rkl raejuustoa, muki teetä maidolla
välipala: muki teetä maidolla, 250 g rahkaa mehukeitolla
treenin jälkeen: palautusjuoma
illallinen: puoli lautasellista kasvissosekeittoa, 3 rkl raejuustoa, lasi maitoa, hapankorppu oivariinilla, banaani ja muki teetä maidolla

Syön siisn nykyään tosi paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta en ole kuitenkaan nälkäinen ja tehoa riittää töissä palelemisen lisäksi treenaamiseen. Jotain tuorettahan ruokavaliossa voisi olla enemmän ja rasvan laatu ja määrä eivät kyllä päätä huimaa... Katsotaan, mitä paino tästä taas sanoo, viime viikon kilon romahduksen jälkeen en kyllä odota hirveitä tältä viikolta. Mutta nyt nukkumaan tai oikeasti kuolen huomenna, kun nukahdan rattiin. :P

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Eväksiä

Ajattelin kirjoitella vähän työpaikkaeväistä, kun niistä on mulle kuitenkin lähes jokapäiväistä harmia. Siis olen ihan onneton keksimään helppoja eväitä, joten vinkit ovat tervetulleita. Minulla ei ole mahdollista käydä syömässä missään, vaan eväät on otettava kotoa mukaan. Työpaikallani olen käytännössä koko ajan ulkona, vaikka olenkin sisällä, joten kun tämä kesä nyt on ollut tämmöinen, niin palelu on jatkuvaa ja täten haluaisinkin aina syödä lämpimän aterian lounaaksi. Syön yleensä aamupalan (kaurapuuroa, mehukeittoa ja raejuustoa sekä teetä maidolla) yhdeksän pintaan ja lounasaika koittaa noin klo 13.

Tähän mennessä hyväksi havaittuja (eli helppoja tehdä ja lämmittää sekä edullisia) eväitä ovat olleet:

* kasvis/juuressosekeitto: helppo tehdä, lämmintä ja raejuuston kanssa täyttävääkin.

* salaatti jonkinlaisen proteiinin (kana tai raejuusto yleensä) kanssa, tässä vain tuo ongelma, ettei ole lämmin ruoka

* kaalisalaatti (ohje täällä) tai perunasalaatti (ohje täällä), mutta näissä on tietysti sama ongelma kuin ihan normisalaatissakin. Helteillä (niinä kahtena päivänä, joina tänä kesänä on ollut yli +15 astetta...) toimivat hyvin.

* parsa-/ruusukaali ja kanafilee. Tämä oli ihan yhden paniikki-illan päähänpisto eli mikroastiaan parsakaalta, päälle suolaa ja paistettu kanafilee, tämän saattoi ihan vain tökätä mikroon ja lämmittää, kaalet kypsyivät samalla, kun kana lämpeni.

* kiusaukset. Noiden suhteen vain olen vähän skeptinen, kun sisältävät lähinnä perunaa, vaikka koetankin aina heittää jotain juuressuikaleita mukaan.

Näihin siis voisin toivoa hieman vaihtelua. Tarkoituksena olisi kokeilla seitifileiden tekemistä uunissa, josko niihin tykästyisi. Jos on jotain helposti tehtäviä ohjeita mielessä, niin laittakaa tulemaan. :) Ai niin ja pasta on mun keittiössä melkoinen paaria eli sitä en tykkää syödä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Viikolla 29 urheili hän

Ma:

juoksulenkki (1 tunti 20 min. 1 tunti juoksua, loput kävelyä)
keskisyke: 148
maksimi: 170
kalorit: 763 kcal

Tämä lenkki siis juostiin siipan kanssa ja tavallista korkeammilla sykkeillä, koska muuten miekkonen kyllästyisi hiiviskelyyn.

Ti:

sali (38 min.) käsipäivä
keskisyke: 130
maksimi: 161
kalorit: 257 kcal

Outoa, kun oli tottunut salilla vetämään itsensä kokonaisvaltaisesti piippuun ja nyt jalat olivatkin ihan ok. :D Tehoja tähän treeniin saa lisää, kunhan oppii nuo oikeat suoritustekniikat.

Ke:

intervallitreeni (30 min. 10 min. kevyt hölkkä + 6x150m ylämäkivedot + 15 min. kävely)
keskisyke: 138
maksimi: 179
kalorit: 225 kcal

Pitkän työpäivän jälkeinen spurtti, jonka loppupuolella jouduin ensimmäistä kertaa kävelymieheksi, kun alkoi pistämään niin kauheasti. Syytän noin tunti ennen lenkkiä juotua kahvikupillista.

To:

lepo

Pe:

lepo

Päivän suunnitelma meni uusiksi, kun päätimme tutustuttaa vanhempamme viimein 3,5 vuoden jälkeen toisiinsa. :D Ei sitten jäänyt aikaa käydä salilla eikä lenkillä.

La:

lepo

Tähän ei ole muuta selitystä kuin totaalinen kuolema työpäivän jälkeen. Minullahan on siis tässä 18 päivän putki, jonka aikana 16 työpäivää, joten alkaa olla hieman energiat vähissä. Kävin siis saunassa ja nukuin noin 11 tuntia.

Su:


sali (45 min. jalkapäivä)

keskisyke: 135
maksimi: 156
kalorit: 349 kcal

Aika väsynyttä touhua, mutta tulipahan käytyä.

Kokonaisuutena en ole viikkoon kovin tyytyväinen, koska liikuntakertoja on vain neljä. Se on tietysti enemmän kuin keskiverto sohvaperunalla, mutta mun mittapuulla liian vähän. Ensi viikko ei näytä sen paremmalta, koska lähdemme perjantaina viikonlopuksi Helsinkiin ja siellä tulee lähinnä varmaan istuttua kentän reunalla katsomassa, kun pojat potkii palloa. Pitänee taas ruoskia itsensä aamulenkille tai jopa aamusalille. Saa nähdä miten käy. :D

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Virallinen viikkopunnitus ala Tallukka

Mitäpä sitä voi ihminen muuta kuin onnellisena ilmoittaa, että vaakalukema tänäaamuna oli:

65,7 kg!

Viikossa on siis lähtenyt tasan kilo. Pikkuisen ehkä liikaa kerralla, mutta annetaan se anteeksi tällä kertaa. :)

Tänään on meikäläisellä vapaapäivä, mutta heräsin kuitenkin jo kahdeksalta. Vanhempani ovat käymässä, joten silläkin voi olla jotain vaikutusta. :) Saa nähdä, mille tänään aletaan, illalla on ainakin luvassa uuden Batman-elokuvan ensi-ilta, jesh!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Painotuuletus taas

Ensinnäkin, tervetuloa uudet lukijat! :) Kiva saada teitä hieman enemmän nyt, kun täällä on jotain muitakin tapahtumia kuin jumitusta.

Aamupaino oli tänään ensimmäistä kertaa uudella kiloluvulla eli 65,9 kg. Nyt kyllä suorastaan vähän hirvittää, kun pudotusta viime perjantaista on melkein kilo. Pelkään pikkupikku lihaksieni puolesta! :D No, ehkä tämä on jokin väliaikainen romahdus ja putoaminen tasoittuu, kun tässä sukelletaan syvemmälle normaalipainon alueelle. Ei sillä, etteikö muuten olisi todella motivoivaa moinen pudotus. Ja puoli kiloahan se taisi olla vielä sellainen viikkotahti, että lihaksia ei juurikaan menetetä, jos lihaskuntoharjoittelua kuitenkin samalla harjoittaa. Olen siis todella iloinen ja tällä jaksaa tämän kuudennen työpäivän, jonka jälkeen onkin ruhtinaallinen yksi vapaa...


Ekaa kertaa muuten kuvia etsiessäni jotakin kuvaa klikatessa jouduin pornosivulle! :o Tähän asti olen siis moiselta säästynyt. Kerta se on ensimmäinen näemmä kaikkea. :D

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Wind of change

Kyllä se tämä ihmisen elämä voi sitten muuttua nopeasti ja yllättävillä tavoilla. Ja nyt puhun siis edelleen liikunnasta ja laihtumisesta, enkä esim. ihmissuhteista. Vielä vähän aikaa sitten tuntui, etten jaksa töiden jälkeen mitään, enkä tulisi ikinä jaksamaankaan. Syöminen tuotti aivan epäinhimillisiä ponnistuksia, siis jos halusi olla syömättä jotain mässyä. Koko tämä projekti tuntui turhalta ja olin aivan epätoivoinen. Sitten tapahtui jotain. En vieläkään osaa sanoa mitä. Oliko syynä aiemmin mainittu hormonien tasaantuminen, pitkällisen aivotyön tuoma oivallus, kehon kemian muutokset vai kaikki nämä yhdessä, sitä en tiedä, mutta en oikeastaan myöskään välitä, vaan nautin tästä mahtavasta olostani. Jokin on päässäni muuttunut ja samaa kyytiä on muutosta alkanut näkyä tai ehkä kuitenkin enemmän tuntua myös kropassa.




Olen nyt ollut kaksi viikkoa ilman mitään karkkeja tai muita herkkuja, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. En ole oikeastaan edes ajatellut asiaa, herkut vain eivät ole tulleet mieleenikään. Olen harrastanut viisi kertaa viikossa liikuntaa, käynyt lenkeillä ja salilla. Olo on vahva ja paino on putoamassa. Ja kaikki tuntuu hyvin kivuttomalta. Vielä kuukausi sitten olisin kymmenen tunnin työpäivän jälkeen kaatunut sohvan pohjalle tuijottamaan telkkaria, mutta tänään tulin kotiin puoli yhdeksältä, vedin heti lenkkarit jalkaan ja painuin tekemään intervallitreenin. Huomenna pidän tietoisesti vapaapäivän liikunnasta ja tiedän syöksyväni salille tai lenkkipolulle heti perjantaina.




Tämä kaikki tuntuu aivan uskomattomalta jatkuvan tahkoamisen ja rypemisen vastapainona. Välillä jopa hetkittäin uskon, että voisin olla jossain vaiheessa 58-kiloinen, lihaksikas ja timmi. En kyllä osaa ihan tarkkaan ajatella, millainen vartaloni olisi, jos saisin edes valtaosan tästä laardista keskivartalon ympäriltä pois. Eihän minusta mitään pitkäsääristä kaunotarta saa tekemälläkään, mutta olisihan se mukava nähdä vartalonsa luustoa ja mitä täällä nahan alla nyt piileekään. Olen yrittänyt etsiskellä netistä kuvaa, joka vastaisi jossain määrin vartaloihannettani, mutta tarpeeksi hyvää esimerkkiä ei ole vielä tullut vastaan. Joudun siis ehkä muokkaamaan itsestäni ihanteeni kaltaisen. :D :D :D Tämä oli siis vitsi. Miksihän muuten, jos laittaa hakusanaksi esim. fit woman, vastauksena tulee kuvia suklaata syövästä naisesta ja erinäinen määrä kuvia suklaasta? o_O




No, koska sopivaa esimerkkikuvaa ei löydy, niin laitetaan sitten noita motivatsioonilausekuvia. Edelleen paras on mielestäni tuo Pain is weakness leaving the body. Se auttaa mua salilla jaksamaan ("mitä enemmän sattuu, sitä enemmän kasvaa" Lihas siis :D). En tiedä olisiko jollain tavoin johonkin auttanut myös se, kun tässä hetki sitten kirjoitin tänne blogiini, etten usko onnistuvani tässä projektissa. Mulla on toisinaan sellainen manausmainen tapa jo heti kärkeen sanoa, että en osaa jotain tai että olen maailman huonoin jossakin. Se on varmaan joidenkin mielestä ehkä kaikista tuhoisinta ihmisen itsetunnolle, mutta mulla se toimii myös siten, että lasken omia odotuksiani (jotka sivumennen sanoen ovat _aina_ kohtuuttomat) ja pystyn toimimaan vapaammin. Epäilen, että myös sillä, että kirjoitin, etten usko tässä projektissa onnistuvani, laski rimaa itselleni alemmas ja vähensi pingotusta ruuan ja liikkumisen suhteen. Tämä taas näkyi syömisen ja liikkumisen helpottumisena. Kirottu ihmismiele, kuinka mutkikas oletkaan! :D Mutta enpä kyllä valita! Ainoa, minkä suhteen tällä hetkellä olisi ehkä parantamisen varaa (okei, ainahan voisi syödä terveellisemmin) on nukkuminen. Lepoa tulee liian vähän, joten otanpa heti korjaavan liikkeen ja suuntaan sängyn syleilyyn. Kauniita unia!



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Uusi saliohjelma

Kävimme eilen siippani kanssa hieman arki-illalle ylimitoitetun tunnin ja 20 minuutin mittaisen juoksulenkin, jonka jälkeen ajattelin, että ehkä tuo jalkapainotteinen kokovartalosalitreeni olisi liikaa mun koiville tänään. Niinpä tilanne osoittautui oivalliseksi uuden saliohjelman lanseeraamiselle. Kyseessä on siis aiemmin vuonna 2010 mulle toisella salilla tehty kaksijakoinen ohjelma. Toisena päivänä käydään läpi rinta, hartiat ja ojentajat ja toisena jalat, selkä ja haukkarit. Tänään tein siis tuon käsipäivän. :) Ohjelma näyttää seuraavalta:

1. päivä

penkkipunnerrus käsipainoilla 3x12

vipuvarsipunnerrus 3x12 (tähän ei ole salillani laitetta, mutta korvasin sen ainakin nyt vinopenkkipunnerruksella)

pystypunnerrus käsipainoilla istuen 3x12

vipunosto eteen taljassa suorin käsin 3x12

ojentajapunnerrus taljassa 3x10

levykierto istuen 3x20

hoover/lankku jalat jumppapallolla 3x niin kauan kuin jaksan (tänään se oli 3x40 s)

2. päivä

kyykky smithissä 3x10

reisikoukistus laitteessa 3x10

pohkeet 2x20 (en ole vielä ratkaissut, että miten teen tämän, kun salilla ei ole pohjelaitetta. Varmaankin laudan päällä painojen kanssa.)

ojennus selkäpenkissä 3x15

ylätaljaveto eteen 3x12

alataljasoutu 3x12 (korvaan tämän tuolla laitteessa tehtävällä melko vastaavalla liikkeellä, kunnes salille tulee alatalja)

hauiskääntö käsipainoilla vuorokäsin 3x20 (yhdelle kädelle siis 10 toistoa)

vatsalihakset (tähän meinaan soveltaa tuota omaa tapaani tehdä vatsalihaksia eli kolme sarjaa kolmea eri liikettä peräkkäin)

Käsipäivä tuntui näin alkuun aika helpolta ja ennen kaikkea lyhyeltä eli sopisi hyvin aamutreeniksi. Toki en vielä laittanut kovin suuria painoja, jotta voin tarkkailla tekniikkaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla uskallan jo ladata hieman haastetta painorintamallakin. Pohdiskelin kyllä myös, että lisäisin tuohon vielä jonkin liikeen, mutta en oikein osaa sanoa, mikä olisi hyvä. Pitänee tutkailla netin syövereitä ja koettaa löytää jotain, ehkäpä hartioille pyöreyttä antavia liikkeitä. Toistojen määrää ajattelin pudottaa, kunhan opin tekniikan ja voin ottaa isommat painot. Silloin toistojen määrä olisi vain kymmenen. Minähän siis todellakin haluaisin ihan selkeästi lihasta varsinkin yläkroppaan, joten millään hissuttelupainoilla en ajatellut tehdä. :D

Oli muuten taas aika jännittävää mennä ensimmäistä kertaa vapaapainoalueelle, jossa järkälemäiset äijät nostelevat tappopainojaan. Minä sitten siihen viereen viiden kilon painojen kanssa. :D No, eiköhän se lihaksisto tästä lähde vahvistumaan entisestään, jos saisi ängettyä noita salitreenejä vielä kolmannen viikkoon. Tiukkaa se toki tekee, kun lenkkejäkin pitäisi tehdä kolme. Mutta jos tekisi esim. intervallilenkin, joka on tietysti lyhyempi kuin nuo tavan lenkit, ja tuon käsitreenin aamulla, niin siinä tavallaan säästyisi aikaa. Toinen asia on, että saadaanko arvon neitiä sängystä ylös aamuisin. Mutta olisipa tuo pelottava painoaluekin varmaan vähemmän kansoitettu siinä seitsemän aikaan.

En millään jaksaisi odottaa, että jonkinlaista tulosta alkaisi syntyä. Mahamakkarat ovat edelleen valloillaan ja ärsyttävät erittäinkin tuolla salilla. Käsivarsien lihaksista on jo pientä itua näkyvillä, mutta esim. hartioiden eteen täytynee tehdä, arvasitte oikein, hartiavoimin töitä, että ne alkaisivat vastata sitä, mitä ajan takaa. Syömisten suhteen en oikein osaa sanoa, että mitä pitäisi tehdä. Yritän vain varoa, etten liikunnan kasvattaman ruokahalun varjolla ala syödä liikaa, jottei tuon rasvan häipyminen hiipuisi kokonaan. Ja lisäksi yritän syödä mahdollisimman paljon proteiinia. Hyvien rasvojen saantiinkin pitäisi taas kiinnittää enemmän huomiota. Puuh, on tämä kovaa työtä tämä terveellinen elämä. :)





sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viikon 28 urpoilut

Omasta mielestäni onnistunut liikuntaviikko takana, vaikka sykemittari olisikin halunnut pudottaa aktiivisuustasoa, WTF?! No, en antanut. :D Lisäksi salilla oli tänään ns. läskipäivä eli kaikki peilit saivat minut näyttämään hyllyvältä ihrakasalta, joka ei koskaan tule muuta olemaankaan. Tämän panin kuitenkin täysin väsymyksen piikkiin. :)

Ma:
frisbeegolfkierros 1 tunti 42 min., sis. tekniikkaharjoittelua
keskisyke: 110
maksimi: 142
kalorit: 473 kcal

Ti:
lepo

Ke:
lenkki 50 min. Aamulenkki, hyvä minäääää!
keskisyke: 138
maksimi: 152
kalorit: 399 kcal

To:
sali 1 tunti
unohdin sykevyön kotiin, joten tarkempia tietoja ei ole, mutta treeni kulki hyvin ja lisäsin painoja vähän joka liikkeeseen.

Pe:
frisbeegolfkierros 2 tuntia
keskisyke: 123
maksimi: 159 (tämäkin sykeluku tuli varmaan lähinnä v***tuksesta, oli sen verran paska kierros)
kalorit: 719 kcal

Intervallilenkki 40 min. (10 min. kevyt juoksu, 3 min. kovaa, 1 min. palautus, 3 min kovaa, 2 min palautus, 3 min kovaa, loppuaika kevyt hölkkä/kävely)
keskisyke: 145
maksimi: 173
kalorit: 328 kcal

La:
lepo (jos ei lasketa Club For Fiven keikalla suoritettua raivokasta käsien taputtamista liikunnaksi :D)

Su:
sali 1 tunti
keskisyke: 137
maksimi: 161
kalorit: 466 kcal

Samalla linjalla jos jatketaan, niin olen kyllä niin ylpeä itsestäni. Säälittäväähän on, että kesken tämänkin kirjoituksen mun oli mentävä peilin eteen ihailemaan orastavia käsivarsilihaksiani. :D :D :D Mutta jos se lisää motivaatiota, niin so be it!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kenkäuutisia

Tiedättekös, mitkä nämä ovat?


Äkkinäinen tietysti arvelisi näiden olevan keltaiset Converset, mutta minulle ne ovat paljon enemmän. Ne ovat nimittäin normaalipainokengät! Ostin nuo joskus toukokuussa ja tuolloin ehkä elättelin toivoa, että saisin ne käyttöön vähän nopeammin, mutta nytpä sitten viimein sain. Uhkarohkeasti kahden päivän painoilla jo uskaltauduin ottamaan kengät käyttöön. Ja mikäs sen mainiompi tapaus ottaa kengät käyttöön kuin kenkäostoksille meno. :D

Seuraavat kaunottaret tarttuivat ostosreissulla mukaan:





Kyseessä ovat Asicsin Gel-1170 W -juoksulenkkarit. Hinta oli alennettu 119 euroon, joten se istui hyvin myös hintahaarukkaani. Lisäksi aiemmat lenkkarini olivat myös Asicsin ja olen niistä tykännyt. Kengät olivat vielä ihan kivan näköisetkin, vaikka nuo Asicsin kengät nyt aina ovatkin tuollaisia järeän lenkkikengän näköisiä.

Eka lenkkikin tuli jo noilla juostua, kun kävimme siipan kanssa tekemässä noin 40 minuutin intervellitreenin. Kengät tuntuivat hyvin kevyiltä ja jämäköiltä. Huomasi kyllä, että entiset lenkkarit olivat hieman elähtäneet... Nyt ehdin hyvin ajaa kengät sisään, ennen tuota huikeaa 10 kilometrin suoritusta, joka on edessä syyskuussa. Hyvät kengät, parempi mieli, sanon minä. :)

Kuvia, paino ja mittoja. Viimein.

Tänään on siis juhlallinen päivä, kun tähänkin blogiin saadaan viimein jotain laihdutusblogiin olennaisesti kuuluvaa eli edistyskuvia. Tai noh, ei tuo edistys nyt omaan silmään näytä kyllä juuri miltään, mutta onpahan nyt kuitenkin kuvia. Se onkin muuten jokseenkin mielenkiintoista, miten oma vartalokuva voi olla niin jumiutunut. Monien blogeja seuratessa lukijalle silmiinpistävätkin muutokset kirjoittaja kuittaa yleensä hyvin vähäisinä. Mitenköhän sen vartalokuvan, jonka lukija näkee saisi syötettyä myös kirjoittajalle? Kas siinä pulma. :D

Otin myös mittoja. Ja koska olen leväperäinen (mutten enää niin leveäperäinen!) ja haluan tosiaan alkaa seuraamaan tuota lihaksiston tilaa otin nyt paljon enemmän mittoja kuin aiemmin. Ja vartaloltakin useasta paikasta, että onpa sitten mahdollisimman hankala verrata noihin aiempiin lukemiin. :P Viimeksi tein mittauksia 11.5. joten laitan muutoksen niihin verrattuna. Vartalolta otin nyt viisi mittaa (kyllä, luit oikein...): rinnan alta, vyötärön kapeimmasta kohdasta, kaksi sormenleveyttä navan yläpuolelta (kulkee tästä lähtien nimellä vyötärö), kaksi sormenleveyttä navan alapuolelta (tästä lähtien lantio, ennen mittasin vyotärön tästä) ja vielä pepun ympäriltä eli hieman alempaa kuin aiempi lantionympärys oli. Laitan muutokset edellisiiin mittauksiin niiltä osin kuin ovat samoilta alueilta mitattu, vaikka olivat aiemmin eri nimellä. Tästä ei nyt kyllä varmaan kukaan tajunnut mitään... :D

paino tänään: 66,7 kg
rinta: 85 cm (-1)
vyötärö (kapein): 80 cm
vyötärö: 87,5 cm
lantio: 95 cm (-2)
peppu: 99,5 cm
reisi: 55 cm
käsivarsi: 29 cm

Muutosta on siis havaittavissa noissa muutamissa vertailukelpoisissa, vaikka mistään isoista siirtymistä ei olekaan kysymys. Tarkoitukseni olisi siis tulevaisuudessa pienentää vielä kaikkia muita lukemia paitsi käsivartta, johon haluaisin kasvattaa tuiman haban. Tavoitemittoja ei ole muita kuin tuo vyötärönympärys pienentää alle 80 senttiin.

Ja sitten ne kuvat. Hui! Ekat kuvat ovat samanlaiset kuin aiemmatkin, mutta tut mir leid, ovat aina jotenkin oudosti noissa mun kollaaseissa. Pitäisi vissiin olla jokin vähän parempi ohjelma tai sitten vähän parempi käyttäjä...


Aiemmin näytti siis tältä:


Eli en itse kyllä huomaa juurikaan mitään muutosta. Kiloja ei tosin ole tuossa välissä lähtenyt kuin 2, joten eipä sillä vielä herran huonetta rakenneta. Mutta pelottavia ovat sen sijaan seuraavat kuvat:




Kauheaa. Aivan kauheaa. Erityisesti tuo vekki tuossa selkäpuolella. Voi luoja paratkoon. Mutta siis jos tästä nyt vielä jonain päivänä olisi lähempänä sitä omaa tavoitetta eli lihaksikkaampaa ja hoikempaa vartaloa. Ehkä näiden häpeäkuvien julkaiseminen pitää nyt motivaatiota yllä ja intoa piukassa. Tai sitten vain häpeän näitä koko loppuelämäni. Mutta kuukauden päästä sitten uusia kuvia, luultavasti yhtä vähäisillä etenemisillä. Jos siis saan koskaan painettua tuota Julkaise-painiketta...


torstai 12. heinäkuuta 2012

JIPPII!!!!

Tänä aamuna, vihdoin ja viimein, kuukausien tahkoamisen, epätoivon, tuskailun ja ajoittaisen mässäilyn jälkeen vaakaan pärähti lukema, joka on normaalipainon puolella:

66,8 kg

Voitte uskoa, että vaa'alle noustiin monen monituista kertaa, mutta lukema pysyi samana. :) En edes muista, koska viimeksi paino olisi ollut noin alhaalla. Siitä täytyy olla aikaa jo pari vuotta. Olisin voinut hyppiä ilosta! Toki lukema voi huomenna jo olla toinen, mutta aiemmin ei olla edes käyty tuolla 66 puolelle, joten tämä on voitto jo sinäänsä.


Kuva

Jotenkin nyt tuntuu taas, että jonkinlainen järkevä rytmi on syömisiin löytynyt ja ruuan koostumus on varmaan myöskin melko lähellä hyvää tasoa. Esim. parina viime päivänä mulla on tehnyt ihan hulluna mieli kanaa ja parsakaalia, mikä on totisesti parempi vaihtoehto kuin se, että tekisi mieli suklaata ja kaikkea mässyä. Ja viimeinkin näillä opeilla alkaa myös tulosta näkyä.


Kuva


Uusi painolukema antoi myös hurjasti pontta salitreenille, josta alkaakin vähitellen jo irrota tehoja ihan ryhmäliikuntatuntien tapaan. Tänään ihmettelin, että mitä minä oikein teen, kun olen nyt jonkin aikaa tehnyt jalkaprässiä yhdellä jalalla kerrallaan, mutta nyt päätin säästää rutisevia polviani ja tehdä molemmilla jaloilla ja laitoin painoksi 50 kg. Hitto! Minähän olen tehnyt yhdellä jalalla 40 kg! Eli ei muuta kuin 80 kiloa painoa kehiin ja eihän tuo edes tuntunut pahalta. Enemmänkin olisi voinut laittaa. Alan todella kallistua siihen suuntaan, mihin monissa treenijutuissa kehotetaankin eli ottamaan salille mukaan paperin, johon merkata painoja ja lisätään niitä säännöllisesti ja reilusti, että kehitystä tapahtuu.


Kuva

Olin ajatellut seuraavaa jo aiemmin, mutta erityisesti uudesta painoluvusta innostuneena ja näin ollen lupaankin huomiselle viimein kuvia! Huomenna minulla on vapaapäivä ja valjasta siippani ottamaan uudet edistyskuvat, joita ei viime kuukausina olekaan kovin paljon näkynyt... :P Lisäksi aion uskaltautua ottamaan myös uudenlaiset kuvat, koska haluaisin tosissani parantaa tuota lihaspuolta kropassani ja myös alkaa sitä seuraamaan kuvien avulla. Olen niin innoissani, että suunnittelen jo täyttä päätä uutta saliohjelmaa, mutta en ole ihan varma, että riittääkö oma tietotaitoni moiseen. Mutta näihin intoutuneisiin tunnelmiin ja huomenna palataan siis kuvien kanssa! :)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Aamulenkki

Helvetti ilmeisesti jäätyy ihan lähiaikoina, eikä tuloveron lakkauttaminenkaan voi olla kaukana, koska tänä aamuna tapahtui ihme ja meikäläinen könysi aamulenkille klo 7.06! :D Viime viikollahan jo suunnittelin moista, mutta selkäkipu pakotti jäämään sängyn lempeään syleilyyn. Tänään ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia (teko)syitä käytettävänä, koska alitajuisesti ehkä hieman toivomaani rajuilmaakaan ei aamulla näkynyt. Niinpä siis vedin illalla valmiiksi laitetut lenkkivermeet niskaan ja suuntasin pihalle.


Kuva

Ajattelin, että sykkeet varmaan hipovat pilviä koko lenkin ajan, kun onnistuin maanantaina rakentamaan pienen myrskyn vesilasiin ja karkottamaan unet ma-ti-yöltä. Olinkin eilen niin väsyksissä, että luulin nukahtavani illalla saman tien, mutta mitä sitä tyhjää, sama noin reilun tunnin valvominen ennen nukahtamista kuin aina ennenkin, joten univelka jäi kuittaamatta. Väsymystä ei kuitenkaan lenkillä kauheasti alun jälkeen tuntunut, eivätkä sykkeetkään nyt olleet sen kummallisemmat kuin illalla tehtävillä lenkeilläkään. Musiikki sen sijaan oli näin aamusella vähän toista kuin iltalenkeillä. Jätin suosiolla Rammsteinit ja Apulannat väliin ja kuuntelin rauhallisempaa ja ennen kaikkea hiljaisempaa musiikkia. Olen aamulla jotenkin niin herkkä, että autojen äänetkin häiritsevät ihan kauheasti, joten leppoisampi musiikki sopii paremmin mun aamumielentilaan.


Kuva

Nojoo, ei ehkä ollut mulla vastassa ihan yhtä hienot maisemat kuin noissa kuvissa, mutta en valita. Suomen kesäinen luonto on poikaa. :) Ja onhan se hieno tunne, kun tulee kotiin ennen kello kahdeksaa aamulla ja päivän treeni on jo tehty. Varsinaiseksi tavaksi en usko tämän jäävän, mutta sellaisina päivinä kuten tänään, kun illaksi on tiedossa liikunnatonta menoa ja tietää jo etukäteen, että lenkki ja sali jäisi väliin, niin täytynee tulevaisuudessakin raahautua lenkille aamulla, kun se työaikojen puolesta on mahdollista. Jään kyllä myös odottelemaan, että tuleeko tästä jotain jälkiseuraamuksia, kuten jäätävä nälkä tai päänsärky päivemmällä.

Mutta nyt reipasta päivää kaikille!

Ps. Paino aamulla 67,3 kg, mikä lienee ylimääräisen jippiin paikka taas. :)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Lomaa ja turvotusta

Voi voi, neljän päivän vapaa eli kesän pisin "loma" on nyt sitten lusittu. Vaaka on ollut levossa neljä päivää, kun ollaan oltu mökillä ja en kyllä huomiselta odota kovin kummoista lukemaa, kun jäätelöä on tullut vedettyä ja eilen käytiin vielä loman kunniaksi ravintolassakin syömässä ja mä en vaan osaa valita sitä salaattia sieltä listalta! Jotenkin pelottaa, kun välillä saa aivan luokattoman huonoja kasvisruokia joissakin paikoissa, että jos sama koskee myös salaatteja. Ja tämä siitäkin huolimatta, että kesäkuun alussa söin loistavan salaatin kavereiden kanssa illastaessa. Opettelua, opettelua.

Tänään olikin sitten aamulla niin turvonnut olo, että sormukset jätettiin suosiolla kotiin. Ja siinä onnistuin, että kun siippa meni Heseen syömään, niin minä istuin kuivin suin siinä pöydässä enkä ottanut minkäälaista evästä, vaan söin sitten kotona uunikasviksia ja kermaviilikastiketta. Ja sitten tietysti eiliset leffakarkkien jämät! Aaargh! :D Tallukka ja itsehillintä, niistä ei voida puhua edes saman vuosisadan aikana. Mutta jälleen kerran, opetteluahan tämä on. Ja jos on oppinut syömään vuosikymmenten kuluessa kuin porsas, niin eipä kai siitä ihan muutamassa kuukaudessa poiskaan opita.

Olen tässä kyllä pohdiskellut tätä suhtautumistani tähän projektiin. Olen alkanut pikkuhiljaa epäillä, että mulla ei taida olla kovinkaan suurta luottoa omaan onnistumiseeni. En jotenkin ollenkaan osaa kuvitella, että laihtuisin ja varsinkin alun hirmupitkä jumitus vain vahvisti tätä ajatusta. Mitään muutosta en omassa kropassani havaitse, vaikka siippani kyllä sanoo muutosta näkevänsä, taisipa tuo käyttää sanoja "itsevarmempi ja urheilullisempi" ja onpahan eräs kaverinikin maininnut "valtavasta hartialihaksesta". :D Lihastahan mulle tulee siis suht helposti, minkä luulisi olevan motivaattorina, mutta toisaalta rasva taas ei tunnu palavan ollenkaan. Maha on edelleen hirveä röllykkä. Jotenkin tämä "tuloksettomuus" syö sitä motivaatiota esim. tai ei esim. vaan juurikin syömisten suhteen. On niin helppo ottaa santsiannos sitä jäätelö, kun "eihän kärvistely ja liikunta kuitenkaan näy missään".

Ehkäpä tätä hommaa nyt helpottaa myös tuo, että tiedostan tuon, että en usko omiin kykyihini tässä(kään) asiassa. Voinen sitten tehdä jotain asialle. Ensi viikko on kuitenkin kivan säännöllinen, kun vapaapäiviä ei ole kuin yksi, joten elämä pysynee ruodussa. Jäädäänpä siis odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Viikon 27 liikuntapoukkoilut

Ei mene niinku Strömsössä nämä minun liikunnat. :D Mutta tällä viikolla ei kuitenkaan tullut lusmuiltua, vaan lenkkien paikalle tuli tuota frisbeegolfin opettelua. Jonkin verran tuli lajista innostuttua ja heittoa on opeteltu mökillä muutamana päivänä noin tunnin verran kerrallaan. Tuolloinpa en kuitenkaan muistanut laittaa sykemittaria, kun eihän se ole mitään "oikeaa" urheilua. Ei sillä, etteikö syke nousisi jo pelkästä ketutuksesta. :D Mutta jospa sitä huomenna pääsisi jo kokeilemaan "taitojaan" tositoimissa ihan radalla. Mutta ne liikunnat!

Ma:
sali (50 min.)
keskisyke: 128
maksimi: 159
kalorit: 314

Ti:
lepo

Ke:
lenkki (38 min.)
keskisyke: 142
maksimi: 162
kalorit: 316

To:
frisbeegolf-tekniikkaharjoitus :D noin tunti

Pe:
frisbeen heittelyä igen vajaa tunti

La:
lepo, migreeni havahtui vihdoin, että "perskules, tässähän on loma menossa ja yhtään kunnon kohtausta ei ole saatu aikaiseksi! Nyt hommiin!"

Su:
sali (1 tunti)
keskisyke: 145
maksimi: 173
kalorit: 532

Ensi viikolla sitten taas uusin voimin!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Selkäni, minun selkäni!

Ärh, eipä sitten menty tänään aamusalille. Kerrankin syy ei ollut velttoilevan bloggarin, vaan onnistuin saamaan eilen selkäni oikealle puolella hieman lavan alle noidannuolimaisen krampin. Lieneekö syynä eilinen rymsteeraaminen töissä ja painavien esitelaatikoiden riuhtominen. Oli miten oli, nyt ovat elämässä jälleen läsnä särkylääkkeet ja kipuvoiteet ja sellaiset päiviä sulostuttavat toimet kuin kumartaminen, vartalon kääntäminen ja oikean käden nostaminen suoritetaan suurin henkisin ponnistuksin, joilla koetan päästä kivun herraksi. Toivotaan, että tämä tästä tokenee, en ajatellut kovin kauan lepäillä laakereillani.

Aamua ilahdutti kuitenkin painolukema 67,5 kg. Nythän siis punnitsen itseni joka aamu ja näin seurailen, että onko suunta oikea vai tehdäänkö tarkistusta liikkumiseen ja syömiseen. Enää siis 400 g normaalipainoon! Huikeaa!

Eilinen oli tuon selkäjumin ja useamman päivän peräkkäisen liikkumisen takia lepopäivä ja tänään olemme menossa mökille, joten pitänee taas olla tarkkana, että ei tule liian monta lepopäivää perätysten. Mökillä on kylläkin paljon kivempi käydä lenkillä, kun ei tarvitse juosta asfaltilla ja hiekkateillä, mikä on polville paljon mukavampaa. Ja voisihan sitä ottaa tuon kahvakuulan mukaan ja sen kanssa irehua pihalla. Jos selkä antaa myöten. Mutta siis neljän lomapäivän viettoon hyökkää hän, kunhan taas tästä työpäivästä selvitään.

Aurinkoa loppuviikkoon!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Nousussa

Mutta nyt ei puhutakaan painosta, vaan fiiliksestä! Melkein kuukauden rämpimisen jälkeen alkaa taas tuntua, että elämä voittaa. Syöminen tuntuu helpommalta, ei ole mitään hirveitä mässäyshimoja, uupumus on helpottanut ja löytyy hinkua taas liikkuakin enemmän kuin muutamana viime viikkona. Toivottavasti paino ottaa myös vinkistä vaarin ja lähtee laskuun oikein kunnolla. :)


Kuva


Seuraavaksi aion hieman pohdiskella yhtä tämän matalalentovaiheen mahdollisesti aiheuttaneista seikoista eli aion käsitellä tuota naisen hormonipuolta, joten jos kokee moisen turhan intiimiksi, niin on hyvä ja lopettaa lukemisen... NYT!

Minullahan on siis käytössäni ehkäisykapseli. Itse asiassa menossa on jo toinen kapseli eli minulla on ollut moinen kapine käsivarressani jo kohta kuusi vuotta. Tämän vuoksi minulla ei ole myöskään ollut kuukautisia koko tuona aikana. Paitsi viimeisen kahden kuukauden aikana. Eli vaikka kapselin ehkäisyteho säilyy sen kolme vuotta, voi hormonitason alentuminen innostaa kehon oman hormonitoiminnan heräämään ja elättelemään noita normaaleja naisen elämän kiusoja. Näin siis minullakin ja olin sitten siinä tilanteessa, että mulla oli menkat noin kahden viikon välein kymmenisen päivää kerrallaan. Alkuun ei kovinkaan runsaina, mutta erittäin kiusallisina. Olo oli todellakin hirveä. Turvonnut, itkuinen ja ärtynyt. En ymmärrä teitä ihmisiä, jotka pystytte elämään normaalin hormonikierron kanssa. :D


Kuva


Tilanne äityi sitten sellaiseksi, että hain lääkäritädiltä reseptin keltarauhashormonikuuriin, jonka aloitin toissa viikolla. Alkuun en huomannut mitään eroa, mutta kymmenen päivän kuurin jälkeen minusta tuntui pari päivää sitten taas siltä, että olen oma itseni. Toki työn aloittamisesta on jo aikaa, joten sekin stressi on hieman pienentynyt, mutta yleinen fyysinen epämukavuus on myös poistunut ja paino tipsahti niihin lukemiin, missä se on alimmillaan tämän projektin aikana ollut. En mitenkään pysty keksimään mitään muuta syytä tälle yhtäkkiselle olotilan muutokselle kuin tuon oman kehon hormonitoiminnan laantumisen takaisin siihen, mikä on ollut mulle "normaalia" viimeiset vuodet. Kuulostaa tietysti ihan kauhealta tuollainen ja vielä kauheammalta ajatus siitä, että kapselista pitänee jossain vaiheessa ehkä luopua ja alkaa elämään "tavallisen" naisen elämää. Miten sellaisesta voi ihminen selvitä? :D


Kuva

Olen nyt kuitenkin niin iloinen, että elämä alkaa taas rullata, eikä tarvitse koko ajan vain velloa omassa pahassa olossa. Kävin tänään salillakin ja nyt aionkin sitten yrittää myös aamusalille keskiviikkona. Saa nähdä viekö nukkumatti taas voiton. :D Kyllä tämä kesä tästä vielä urkenee ja eiköhän painokin siinä samalla. :)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Was sie will bekommt sie auch: Viikon 25 liikunnat

No nyt alkaa taas lyyti kirjoittaa eli Tallis liikkua. Frisbeegolfkierros avasi jonkin sisäisen solmun ja elimistö alkoi taas vaatia liikuntaa. Kovin montaa kertaa en silti käynyt liikkumassa, mutta enemmän kuin edellisellä viikolla.

Ma-ke: lepsuilua

To: frisbeegolfkierros (1 tunti 30 min. tosin muistin laittaa mittarin päälle vasta kolmannella väylällä)
keskisyke: 128
maksimi: 177 (radalla on melkoista ylämäkeä välillä...)
kalorit: 535 kcal

Pe: lepoa

La: lenkki juosten (1 tunti)
keskisyke: 144
maksimi: 158
kalorit: 537

Su: lenkki (reilu 1 tunti)
10 min. juoksua, sitten pyramidiharjoitus noin 9 min. ja vielä rauhallista juoksua n. 10 min. loput puoli tuntia kävelyä, lopuksi vielä muutama minuutti vatsalihasliikkeitä (rutistuksia ja lankku)
keskisyke:143
maksimi: 178
kalorit: 538

Alan ilmeisesti tottua työssakäyntiin ja kauhea uupumus on vähentynyt. Nyt kun vielä saisin raahattua itseni salille. Minähän en nyt työaikojen takia ehdi millekään lihaskuntoryhmäliikuntatunneille, vaan sitä puolta pitäisi harjoittaa ihan kuntosalilla. Mieltäni innostaisi aamusali, mutta en vain saa itseäni ylös ajoissa. Pakkasin nyt kamat mukaan autoon, että kun inspiraatio iskee, niin voin mennä suoraan töistä.

Niin ja punnitsin itseni toki perjantaina ja paino oli samassa kuin edellisellä viikolla. Nyt muutin kuitenkin taktiikkaani ja punnitsen jälleen itseni joka aamu. Tänään paino oli jälleen 67,8 kg! Tämä jos mikä ilahdutti ja antaa taas pontta näille yrityksille. Ehkäpä tässä kuussa saisin jo uusia kuviakin esille. Muutostahan ei nyt silmälle näkyvästi juuri ole tapahtunut, mutta kuitenkin.

Nyt melonilohkojen kanssa jalkapallon pariin! :)