torstai 31. tammikuuta 2013

Sekalainen kuulumiskimara

Hiphei, tänään onnistuin tekemään käsitreenin, joka ei sattunut. Ainakaan paljoa. Se ei tosin ollut kuin etäisesti sukua mun alkuperäiselle ohjelmalle, mutta tärkeintä on kai, että käpälät saa kyytiä. Tein ojentajia ja hauiksia peräkkäin, lienevät niitä supersarjoja. ;) Tuntui kyllä aika mojovalta. Olen nyt jopa hieman intoutunut myös tuosta kilon painojen heiluttelusta, kun se kerran tuntuu auttavan. Siihen vaan kuluu kauheasti aikaa, kun molemmille puolille tekee 20 toistoa ja liikkeitä on kolme. Sarjoja teenkin sitten vain kaksi, muuten menee hermo. Ja kenellekään ei liene yllätys, että minkä liikkeiden kustannuksella nämä vemputukset tehdään. Kyllä, vatsalihastenpa hyvinkin. Miten vatsalihasliikkeiden tekeminen voikin olla niin ärsyttävää? Voimapyöräilyä en tällä olkapäällä pysty tekemäänkään, mutta muut liikkeet kyllä voisin tehdä. Ja kyllähän mä aina jonkin sarjan johonkin väliin teenkin, mutta...
Tämmöstä masua ei saa aikaan meikäläisen vatsalihastreenillä...

Muuten olen ollut jotenkin hirveän uupunut taas. Treeni aina hieman piristää, mutta on kyllä alkuun todella tahmeaa. Olen saanut nukuttuakin, mutta ehkäpä tämä kovan puoleinen opiskelu nyt syö voimia enemmän kuin ehdin niitä kerätä. Yksi asia, jonka ajattelen tällä hetkellä vaikuttavan on tuo macasta pidetty  vajaan viikon tauko. Macaa syödessähän pitäisi pitää aina välillä taukoa ja minä ajattelin tuollaisen kolme viikkoa macaa ja viikko taukoa systeemin olevan hyvä. Nyt tauko jäi vajaaksi, koska aloin epäillä nuutumuksen syyksi maca-vajausta. Saa nähdä paraneeko tilanne tästä, kun nyt muutaman päivän olen sitä taas syönyt.

Olen kyllä hieman ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt tämän menneen kuukauden pitämään hyvin kiinni vähästressisestä mielialasta. Välillä ahdistaa ja jännittää, mutta olen pystynyt kivasti irrottautumaan pahimmista stressikarkeloista. Esim. eilen olin aivan fantastisessa Joni Mitchell -konsertissa, jossa solisteina olivat ihanat Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski. Vaikka liikunta onkin hyvä stressinpurkukeino, niin ei pidä vähättelemän myöskään muita kulttuurielämyksiä ja mulle kyllä musiikki on yksi parhaita irrottautumiskeinoja.

Olen tässä myöskin mietiskellyt vaa'attoman helmikuun pitämistä. Paino on nyt pari viikkoa sahaillut eessun taassun ja se aina rasittaa kyllä aivan suhteettomasti. Ja jos voisin stressaamista vähentää vähentämällä painontarkkailua, niin kyllähän sitä pitää kokeilla. Saa vain nähdä, miten pokka itellä pitää, kun on tottunut nyt joka aamu puntarille kipuamaan. Mutta huomenna nyt joka tapauksessa punnitsen itseni, että on sitten mihin verrata kuun lopussa.

Tervetuloa muuten uusille lukijoille! Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa meikäläisen retkeilyt täällä liikunnan ja ruuan ihmeellisessä maailmassa. :)

Niin ja kuva on täältä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Superfoodeja testaamassa

Mainitsin tuossa jokin aika sitten, että tein tilauksen FitnessFirstille. Kuten moneen kertaan olenkin marissut, niin ennen joulua vedin itseni sellaiseen tilttiin, etten ole siitä vieläkään kokonaan toipunut. Kroppa ja myös mieli olivat ihan sekaisin väsymyksestä, mitä ei juurikaan auttanut massiiviseksi paisunut unettomuus. Nopeaa energiaa, näin hienosti sanottuna :D, teki mieli koko ajan, lihakset eivät palautuneet treenistä ja lisäksi ahdisti ja pelotti ja stressasi. Tällaiset mielentilat eivät nyt aivan välttämättä ole omiaan painonpudotuksen, jos eivät muunkaan elämän kannalta.

Aloin miettiä, millä tavoin voisin itseäni auttaa ja yhtenä isona osana on tietysti ruokavalio. Joulun mässäilyn jälkeen ruokavalioni on kuin itsestään solahtanut uomaan, jossa tulee syötyä yllättävän paljon kasviksia ja marjoja sekä proteiinia. Parin päivän ruokapäiväkirjoista näkyy edelleen, että välillä ateriaväli tuo haasteita, mutta muuten syöminen on melko vaivatonta. Normi syöminen on tietysti hyvä asia, mutta uuden tilttaamisen pelossa ajattelin satsata myös hieman järeämpiin aseisiin. Nämä järeämmät aseet ovat tässä tapauksessa superfoodeja. Olen moisista ollut kiinnostunut jo pitkään ja suhtaudun niihin kyllä melko varovaisesti ja skeptisesti, mutta ankarat ajat vaativat ankaria keinoja, joten FF:n tilaukseen lähtivät seuraavat pussukat:

Kuvassa siis brahmi-yrttijauhe, chia-siemenet, maca-jauhe ja kuorittuja hampun siemeniä. Tämä setti maksoi noin kolmekymppiä, kun mukaan ei tullut postituskuluja. Huomasin suureksi ällistyksekseni, että FitnessFirstin noutopiste sijaitsee täällä meikäläisen huudeilla. Niinpä kipaisin tilaukseni sieltä.

Mitäs nämä pöperöt sitten oikein tekevät? FitnessFirstin sivuilla kerrotaan seuraavaa.

Brahmi on intialaista alkuperää ja ayurvedassa eli intialaisessa lääketieteessä käytetty yrtti. Se vaikuttaa erityisesti aivo- ja hermosoluihin. Valitsin brahmin erityisesti seuraavien vaikutusten takia: tukee keskittymiskykyä ja muistia, tasapainottaa mieltä ja suojaa aivoja stressin haitoilta, lisää elinvoimaa ja rentouttaa sekä parantaa unen laatua.

Macan kerrotaan olevan voimakas adaptogeeni eli auttaa elimistöä sopeutumaan haastaviin oloihin. Macalla on noin miljuuna hyvää vaikutusta, mm. hormonitoimintaan, ja se on erittäin ravintopitoinen, mutta minua kiinnostavat erityisesti parantavat ominaisuudet seuraaviin vitsauksiin: krooninen väsymys, heikko vastustuskyky, stressi, uniongelmat. Macan pitäisi myös parantaa suorituskykyä liikunnassa ja yleinen elinvoiman lisääminenkään ei olisi ollenkaan hassumpi juttu. :)

Chia-siemenet valikoituivat mukaan, koska niitä voi käyttää smoothieissa tekemään koostumuksesta paksumman. Siemenet geeliytyvät veden kanssa ja niinpä voin vähentää jatkuvaa banaanin käyttöä smoothien rakenteen parantajana. Mikään ei ole epätyydyttävämpää kuin liru smoothie! Lisäksi chiat ovat erittäin ravintopitoisia. Tärkeimpänä niissä on runsaasti omega-3-rasvahappoja ja kokoonsa nähden runsaasti proteiinia. Ei siis mikään huono juttu sekään.

Hampun siemeniä minulla on ollut aiemminkin, mutta jostain syystä en saanut niitä syötyä. Hampun siemenissä on runsaasti hyvin sulavaa proteiinia, joka saa täydentää meikäläisen proteiinivarastoja omalta osaltaan. Lisäksi hampun rasvahappokoostumus on kuulemma mainio (omega-6- ja omega-3-rasvahappoja suhteessa 3:1). Onhan siemenissä toki muitakin aineita pilvin pimein, mutta nuo nyt olivat ne, joita itse pidin tärkeimpinä.

Nämä ostotuotteet eivät toki ole ainoita superfoodeja tässä taloudessa. Pakastimessa ja sieltä sitten lautasellakin on usein erilaisia marjoja, myös sitä kotimaista superfoodia mustikkaa. Lisäksi olen Lapin matkoiltani rahdannut tänne mukavan varaston pakurikääpää, josta keittelen teetä aina tilaisuuden tullen. Pakurihan on myöskin vahva adaptogeeni ja pitäisi vahvistaa vastustuskykyä.

Olen nyt käyttänyt noita tilaamiani tuotteita kolmisen viikkoa. Macaa päivittäin, brahmia, hampunsiemeniä ja chiaa hieman harvemmin. Macan makuun alan ehkä hiljalleen tottua ja se ei alunperinkään minusta maistunut juuri kummallisemmalle kuin talkkunakaan, mutta tuon brahmin maku sen sijaan tuntuu tunkevan läpi vaikka sen laittaisi minkälaiseen hedelmä-marjasmoothieen. Ja se maku on paha. Oikein sellainen kuvottava. Tämä hieman rajoittaa sen käyttämistä. Hampunsiemenet sen sijaan ovat hyviä ja chia nyt ei maistu oikein miltään smoothien seassa.

Muutamassa viikossa en nyt mitään huikeita eroja ole havainnut, mutta onhan tässä tullut aika monta kertaa hehkutettua huikeita salitreenejä, että ehkä tuolla macallakin voisi olla siihen vaikutusta. Jään seurailemaan tilannetta ja raportoin tarpeen mukaan.

Onko teillä muilla kokemusta superfoodeista?

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ei liikkunu hirveesti viikolla 4

Ma: sali/jalat
Ti: - paitsi venyttelya tuolla olkapäälle
Ke: sali/olkapäiden vemputtelua onnettomilla painoilla turhautuneena
To: juoksulenkki juoksumatolla 50 min.
Pe-su: reissussa eli ei mitään

Aika onneton viikko, mutta minkäs teet. Ehkäpä tämä olkapää tästä alkaa vertyä, kun lepoakin tuli monta päivää.

Tunnustusta!

Sain Mantalta ja Mintulta tunnustuksen, kiitos ihan hirmuisesti! Mä olen aina aika hidas vastaamaan näihin, koska tuo tunnustuksen eteenpäin laitto vaatii aina vähän mietiskelyä.




Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille  joilla on alle 200 lukijaa. 

Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. 
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Mun blogihan nyt ei ole mikään kovin uusi, mutta lukijoita ei ole kovin montaa siunaantunut, joten enköhän näin ollen ole oikein sopiva kohde tällaiselle. :)

Tunnustuksen jaan eteenpäin seuraaville:
Elämäni parhaita päiviä
Remppahommia
Stronger than yesterday

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Oireileva olkapää ojennukseen

On ollut tässä viime päivinä vähän apea mieliala noiden kipuilevien olkapäiden vuoksi. Monillehan on sattunut, että kun on alkanut treenaamaan, niin iskee jokin tauti, joka sitten sekoittaa kokonaan hyvän treenirytmin  ja vetää kunnon takaisin alkulukemiin. Ihan vastaavahan tämä olkapääongelma ei ole, koska maanantaina kävin kuitenkin hikoilemassa koipieni kanssa, mutta esimerkiksi käsipäivän kipu romuttaa totaalisesti. Ja jalkapäivän taas meinasivat romuttaa sen ainoan taljan itselleen varanneet nuoret sällit. Olivat taljalla oikeasti sen 20 minuuttia, jonka vietin tilannetta seuraten. En sitten jaksanut alkaa heitä hätyyttelemään, koska olen arka ja pelokas, vaan menin toiseen huoneeseen kokeilemaan itselleni uutta liikettä, nimittäin sumokyykkyä. Meikäläisen lonkkien liikkuvuudella kohtuullisen haastava liike, mutta otti kyllä kivasti ihan uusille reisialueille.

Vaikka mieli on ollut apea, niin onhan siinä nyt kuitenkin ihan oma viihdearvonsa, kun (itselle) kovien painojen nimiin vannova, lihaksia janoava Tallukka vemputtaa salilla kilon painolla kaksikymmentä toistoa kertaa kolme sarjaa. Koskapa tuo olkapää (ja se toinenkaan) tuskin tuosta pelkällä pyhällä hengellä vahvistuvat ja ovat kykeneväisiä tuleviin koitoksiin, niin käsipäivän sijaan pidin niille tuollaisen rotator cuff exercisen. Ennen noita liikkeitä lämmittelin ihan normisti ja riehuin vielä kepin kanssa olkapäitä erikoishuomioiden. Tein noista harjoitteista ensimmäisen, toisen ja neljännen, koska en enää salilla muistanut miten tuo kolmas meni... :P Tein jokaista 20 (tai vähän yli) toistoa ja kolme kierrosta. Vasemmassa eli kipeässä kädessä kyllä huomasi selkeää heikkoutta tuolla harjoitettavalla alueella. Oli aika aikaisessa vaiheessa ihan hapoilla. Se on kyllä myönnettävä, että jos ei heti selkeästi tuntisi, että tämä varmasti auttaa, niin olisin ehkä ollut jossain vessassa pillittämässä kurjaa kohtaloani. :D "Treenin" jälkeen sitten vielä kunnon venytykset sekä rintalihaksille että noilla olkapään alueen kudoksille. Sitten kotiin ja nyt täällä istutaan kylmäpussi olkapäällä peittoihin kääriytyneenä. Särkylääkekuuri on myös päällä.

Olkapäärievun lisäksi meikäläinen on onnistunut lehauttamaan itselleen myös iho-ongelman. Jatkuva suihkussa ravaaminen sai aikaan tuollaisen atopia-tyyppisen reagoinnin, joka onkin nyt ollut pari vuotta ihan hissukseen. Oikein pelotti mennä suihkuun, kun kirveli ja kutisi jo ennen sinne menoa. Aiemmin mulla on ollut vielä työpaikkani takia hyvä tilanne kaikenlaiten voiteiden yms. suhteen, mutta nyt kun en ole tuossa työpaikassa enää pariin vuoteen ollut, niin alkaa kaikki rasvavarastot olla käytetty. Paitsi tietysti tuosta vyötäröltä, hahhah... Jouduin siis hädissäni riipimään iholleni juuri sitä, mitä sattui olemaan saatavilla  ja tällä kertaa se oli jotain käsivoidetta. Olen siis kaikkinaisten voiteiden suurkuluttaja ja nyt alkaa paitsi varastot myös rahavarannot olla sen verran finaalissa, että edessä on pattitilanne. Iho saa nyt luvan korjaantua tuolla käsivoiteella ja kookosöljyllä. Huvittavaahan tässä on se, että olen viime aikoina nimenomaan kiinnittänyt huomiota hyvien rasvojen saantiin ruuasta juuri tuota ihoakin ajatellen ja eiköhän se just silloin villiinny. No, tämä varmaan tästä taas kohta laantuu ja voin palata polttavan kuumien suihkujen pariin jälleen.

Nyt mulla onkin tiedossa viikonloppureissu Helsinkiin, jonne lähden perjantaina aamulla, joten pysyttelen poissa blogin ääreltä viikonlopun ajan. Saa nähdä ehdinkö vielä huomenna jotain riipustaa. Mutta jos en, niin liikunnallista loppuviikkoa!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kehonhuoltoa

No voihan nyt vitura... Eipä jätä tuo olkapää minua rauhaan. Tänään alkoi siinä määrin moinen temppuilu (kipu, voimattomuus ja käden puutuminen)  ottaa minua aivoon, että ajattelin hieman selvittää asian tolaa, minkäpä muun kuin kaikinpuolin asiantuntevan internetin avulla. Osuin tietysti hetimiten Pakkotoiston foorumille, jota olen toisinaan muutenkin lueskellut (and how ridiculous is that? :D). Nooh, eipä liene vaivaa, jota isot pojat eivät olisi kärsineet ja sieltä sitten lueskelin kaikkea kiertäjäkalvosimista ja sen sellaisista. Sen kummemmin itseäni diagnosoimatta, päätin, että olkapään ja muutenkin koko kropan saattaminen parempaan kehonhuollolliseen kondikseen alko justiinsa.

Olkapäiden kohdalla tämä tarkoittaa lepoa tietyistä liikkeistä (pystypunnerrus, dippi, ylätalja) ainakin viikon ajan, viikon Burana-kuuria (400 mg 3 krt/pvä), kylmähoitoa ja sitä venyttelyä ynnä vahvistusta. Muun kropan osalta taas venyttely otetaan ohjelmistoon NYT.

Onneksi Pakkis ei jätä pulaan tässäkään tilanteessa, vaan kaivelin esille heidän venyttelyoppaansa. Siitä sitten vain tekemään liikkeitä. Ensin könysin lattialla ja seinää vasten noita kiertäjäkalvosimia venyttäen ja voin muuten kertoa, että käsi sojotti lähes vaakatasossa seinään verrattuna, vaikka sen kai jossain vaiheessa pitäisi painua seinään tai lattiaan kiinni. Sitten venytin jotain kammottavia lihaksia tuolla hartiaseudulla tällä saatanallisella kidutusmenetelmällä venytysliikkeellä (kyseessä siis eka harjanvarrella pöytää vasten tehty venytys). Hyvä, ettei huuto, huutoitku ja huutonauru päässyt yhtäaikaa, niin käsittämättömältä tuo tuntui. 

Seuraavaksi hauikset ja ojentajat, jotka myöskin tiklittivät ihan kiitettävästi, tosin haukkareissa tunsi jo, että venytys auttaa. Rintalihakset olivat toinen (vai jo kolmas?) helvetti. Ei se "normaali" käsi koukussa tehtävä venytys, vaan tuo Pakkiksen rintalihasvenytys numero kolme. En minä yhtään ihmettele, että ryhti on paska ja olkapäät hajoaa aamuihinsa, kun tuo rintalihasvarustelu vetää emännän ihan könttyrään. Roikuin sitten useilla eri tavoilla oven karmeissa venyttämässä noita rintalihaksia ja lisäksi selkää. Ja välihuomautuksena, että minähän toki venyttelen lyhyesti joka treenin jälkeen. En siis ihan asioikseni yritä hankkia itselleni superjumeja. Ne tulee ihan pyytämättä...

Lopulta päätin "armahtaa" itseni jalkojen venyttelyllä. Valitsin sitten tietysti venytettäväksi syvät pakaralihakset, takareidet, lonkankoukistajat ja nivuset, nuo ihmiskehon ehkä vähiten kangistuvat osaset. :P Ja voi jumasviidu! Minä en kyllä totisesti ymmärrä, miten joku voi rentoutua venytellessä, kun itseltä pääsee sellaista hysteeristä kipuhihitystä koko ajan silloin, kun silmissä ei kipinöi ja oksennus meinaa lentää. Ja minulla sentään on joogan syvähengitykset käytössä, että ei tässä ihan mitään eilisen teeren poikia olla. No, tulihan ne venytykset sitten kipuiltua läpi ja lopputuloshan on se, että mitään en sen enempää nyt tarvi kuin venyttelyä. Ja kai se on nöyrryttävä myös sinne hierojan pakeille tuhlaamaan viimeiset senttinsä, koska ei tästä oikeasti muuten tule mitään. Nyt alkaa jo olla ensimmäisiä hengenahdistuksia, kun yläkroppa on on niin jumissa. Yritin tuollaisella yhdellä pallolla runnella noita paikkoja vähän auki, mutta ei se yksin auta. Ei siis muuta kuin puhelin kauniiseen käteen huomenna.

Teettekö te muut kovasti kehonhultoa vai oletteko luonnostaan norjia kuni pajunvitsat?

Liikkui viikolla 3

Tällä kertaa puritaani listaus pelkillä ajoilla. Oon mä hurja. :D

Ma: salsa (50 min.)
Ti: sali/jalat (1 tunti 30 min.)
Ke: lepo
To: lepo
Pe: sumba (55 min.), sali/kädet, ilman vatsoja (30 min.)
La: selkäjumppa (55 min.)
Su: sali/rinta-selkä (1 tunti 20 min.)

Ihan mukava viikko, tuli kokeiltua jotain uuttakin tuon salsan muodossa. Ensi viikko on myös tiukka, koska olen lähdössä viikonlopuksi Helsinkiin, joten treenit on tehtävä vähän tiiviimmässä aikataulussa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Uskottava se on...

...nimittäin tuo painoasia. Uutuuttaan kiiltävillä paristoilla varustettu vaaka näytti aivan saman lukeman kuin eilen. Tietysti tuo tuosta varmaan vielä moneen kertaan heilahtelee ylöspäin, mutta nyt on ainakin potentiaali tiedossa. Että alaspäinkin voidaan päästä. :)

Siippakin eilen kylkiäni silitellessä totesi, että "Täällä tuntuu luut. Ei nää ennen ole tällä tavalla tuntuneet." <3 Täytyy sanoa, että hän on kyllä todella kannustava tässä urakassa. On tsempannu mua monta kertaa, että vaikka tuloksia tulee hitaammin kuin ikinä kellään (taas vähääkään liiottelematta), niin kyllä niitä kuitenkin tulee.

Tälle päivälle olisi luvassa selkäjumppa ja sitten pitäisi hankkiutua kaupungille, jotta saisin ostettua itselleni magnesiumia ihan tabletteinakin. Nahka ei varsinkaan näin pakkasilla meinaa kestää tuota magnesiumgeeliä, joten pitää olla tuota suun kautta otettavaakin.

Reipasta lauantaita kaikille!

perjantai 18. tammikuuta 2013

WHAAAT?!! Punnitus viikolla 3

Siis nyt oikeasti! Vaaka näytti aamulla:

61,9 kg!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Miinusta viime perjantaihin siis 1,2 kg. Paino on nyt alimmillaan koko projektin aikana! Mutta! Tähän voi kyllä vaikuttaa se, että vaaka herjasi patterien olevan vähissä. Sehän voi ehkä vääristää tätä tulosta? Vai voisiko tuo olla totta? Ostan tänään heti uudet patterit ja huomenna teen tarkistuspunnituksen. Tai noh, muutenkinhan minä punnitsen joka aamu, mutta siis jos huomenna ollaan enemmän siellä 63:n pinnassa, niin sitten tuo oli jonkinlainen mittausvirhe. Mutta silti! Onhan tuo nyt enemmän kuin mahtavaa!

Laittaa kyllä miettimään, että mikä tuohon voisi olla syynä. Tiistaina olin sitä mieltä, että syön niin paljon, että se estää painoa putoamasta, mutta tämä uusi lukema kyllä todistaisi toista. Voinko minäkin siis olla väärässä? :D :D :D Toinen erittäin varteenotettava syy painon putoamiseen saattaa olla tuo nukkuminen. Reilun viikon olen useimpina öinä nukkunut lääkeavusteista kemiallista unta, mutta luultavasti kroppa ei niin välitä, että millä konstilla se taju on kankaalla, kunhan on. Viime yönä sitten yllätin itseni a) nukahtamalla au naturel b) nukahtamalla öisen vessareissun jälkeen nopsasti au naturel c) nukkumalla lähes yhtäjaksoisesti koko yön au naturel. Olen toivonutkin tällä nukahtamislääkekuurilla saavani kropan jonkinlaiseen rauhoittumisen tilaan ja nyt uskallan pikkuisen toivoa, että näin myös on käynyt. Jospa nyt näillä uusilla eväillä minäkin voisin saavuttaa sen ihannepainoni! Huikea ajatus!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Jiihaa jalkapäivä!

Jes, tänään oli taas hyvä treeni, vaikka salilla oli enemmän ihmisiä kuin koko syksynä yhteensä, vähääkään liioittelematta, ja joutui aika pitkiä aikoja odottelemaan omaa vuoroaan. Johtuiko sitten pitkistä palautusajoista vai mistä, mutta lisäsin tänään kaikkiin liikkeisiin lisää painoa! Jiihaa!!! Paitsi reisikoukistukseen, jonka tekniikka hajosi, kun lisäsin painoa, joten siinä lisäys jäi yhteen sarjaan. 

Ja mikä hienointa jalkaprässissä kohtasin todellisuuden, jossa 90 kiloa tuntui kevyeltä. No, eihän siinä muuta kuin satasta silmään! Aika hieno tunne oli se. :) Samoin kyykkyä tein nyt isommilla painoilla ja taas jaksoin. Tällä kertaa en kylläkään hyvin, mutta hampaat irvessä, tutisten ja täristen kyllä. Pontta kaikille yrityksilleni antoi ajatus kahdesta lepopäivästä, jotka nyt ovat edessä. Sillä kyllä jaksoi hieman ylimääräistäkin rutistaa.

Ja koska tavallisissa jalkaliikkeissäni ei muka ollut tarpeeksi, niin tein vielä ekstrana lantionnostoja toinen koipi ylhäällä. Olen huolissani tuosta taustapuolestani ja epäilen, että perä ei tuosta toivotusti muotoudu, joten  tuo liike sai vielä poltella kankuissa. Oli kyllä ihan mahtava fiilis treenin jälkeen ja nyt jalat alkaa aika mukavasti kangistua ja pakottaa. Voipa siis hyvällä mielellä käydä nukkumaan. :)


Ruokapäiväkirja 15.1.

Aamupala (klo 7):
kaurapuuro, 1 tl macaa, 1 rkl omenasosetta, 3 rkl raejuustoa ja mehukeittoa, muki teetä maidolla
Sama kuin eilen ja joka päivä.

Lounas (klo 11):
vuohenjuustosalaatti (salaatti, babypinaatti, kirsikkatomaatti, kurkku, kaksi viipaletta paistettua vuohenjuustoa) ekstra raejuustolla (3 rkl) kastikkeena roiskaus balsamiviinietikkaa ja GFG:n hengessä 10 g oliiviöljyä. Muki teetä maidolla.
Salaattilounaan huono puoli on se, että sen jälkeen mua palelee aivan sikana. Onneksi siihen auttaa tee.

Välipala (klo 13.30):
rahka mehukeitolla
Siis voi yök, että edelleen rahka ällöttää!

Päivällinen (klo 17.30):
perunoita, parsakaalta ja tonnikalaa sekä lasi maitoa
Tavoittelen tässä GFG:n meininkejä, joten kalaa on 100 g, mutta perunoita ja parsakaalta vähemmän kuin vaaditut 170 ja 200 g. Tuntui niin valtavalta annokselta! Mutta perunoita siis oli varmaan joku 130g ja kaalta ehkä 150 g. Ja ehkä tuo maitolasi korvaa nuo puuttuvat määrät...

Salin jälkeen (klo 20.30):
Palautusjuoma

Iltapala (klo 22.15):
smoothie (kiivi, puolikas banaani, reilu kourallinen pinaattia, mustikoita, kuorittuja hampunsiemeniä ja brahmi-jauhetta, muki teetä maidolla

Siis katsokaa tuota ihanaa ja ah, niin täsmällistä ateriaväliä! :D Ja miten oivallisesti koostettuja aterioita! Kyllä mä oon hyvä! Tosin huomenna kyllä vaaka herjaa tällaisesta ruokamäärästä, tiedän sen jo nyt. Voi että, kun löytäisin jo sen tavan, jolla en kuole nälkään, mutta paino putoaisi. Mutta ei auta, on vain jatkettava testailua. 

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ruokapäiväkirja 14.1.

Pidänpä nyt pari päivää ruokapäiväkirjaa, niin saan itsekin käsityksen, että mihin suuntaan ollaan menossa.

Aamupala (klo 9):
kaurapuuro, 1 tl macaa, 1 rkl omenasosetta, 3 rkl raejuustoa ja mehukeittoa, muki teetä maidolla
Tuo maca maistuu vielä sen verran ei-niin-hyvältä, että peitän sen makua omenasoseella.

Välipala (klo 14):
proteiinipirtelö (1 dl proteiinijauhetta ja vettä)
Ateriaväli oli taas menossa ties missä, joten ruuan valmistumista odotellessa vedin tuon shaken.

Lounas (klo 15)
kasvissosekeittoa (sipuli, valkosipuli, porkkana, peruna, parsakaali, herne), 3 rkl raejuustoa, Reissarin puolikas Oivariinilla ja lasi maitoa

Iltapala (klo 20.30) 
puoli lautasellista kasvissosekeittoa ja raejuustoa, smoothie (kiivi, kourallinen salaattia, puolikas banaani, desi mustikoita, chia-siemenlitkua, 1 tl brahmi-jauhetta), muki teetä maidolla
Sanoinkos mä jotain siitä ateriavälistä? Huokaus...

Vähän oli taas hakemisessa tuo syöminen, kun on nuo aikataulut mitä on. Ja oli mulla kyllä välipalaa mukana päivälläkin, mutten sitä jostain syystä syönyt. Pitää huomenna skarpata.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Liikunnat viikolla 2

Tällä viikolla vuorossa liikuntakertojen keskisyke. :)

Ma: flamenco (1½ tuntia)
Ti: kävelylenkki (1 tunti 20 min./123)
Ke: sali/jalat (1 tunti 10 min./133)
To: bodybalance (55 min. ilman mittaria)
Pe: sumba + sali/kädet (ilman vatsoja) (1 tunti 30 min./136)
La: sumba+kahakuula (30+30 min./146), bodyattack (30 min./159)
Su: sali/rinta-selkä (1 tuhnti 30 min./115)

Tuli sitten liikuttua melkoisesti. Siis omaan tyypilliseen tapaani verrattuna. Nyt on ollut kaksi vähän liikunnallisempaa viikkoa, mikä onkin hyvä, koska seuraava viikko on pakosta vähän rauhallisempi, kun on muita iltamenoja.

Jäi nyt sitten viimeiseksi kerraksi tuo flamenco tältä erää. On liian vaativaa meikäläisen motoriikalle ja aivokapasiteetille moinen. Parempi jatkaa sitten, kun elämäntilanne on sellainen, että jokaisen tunnin jälkeen ei tarvitse tulle itkien kotiin. Jatkan siis liikkumista pelkästään kuntokeskuksessa ja se tuntuu nyt oikein hyvältä vaihtoehdolta. :)


Ärsytyssalin ABC

Tänään oli taas aamusalin paikka ja viime sunnuntaista poiketen paikalle oli ilmaantunut noin miljoona muutakin tyyppiä. Tai ainakin ne kolme liikaa. Koin syvää ärtymystä, kun jouduin jonottelemaan lähes joka laitteelle eli aikaa meni seisoskeluun.

Koskapa olen tietysti itse täydellinen, olen oikeutettu listaamaan tähän aamun ärsytyksen top kolmosen vaiko sittenkin top ABC:n:


A. Siis miten joku voi pitää ylätaljan itselleen varattuna 15 minuuttia? Ja käyttää tästä ajasta roimasti juttelemalla naisystävän kanssa. Jos haluaa pölistä, niin eikö voisi tehdä sen liikkeen jälkeen ja päästää muut poloiset hajottamaan vasemman olkapäänsä.

B. Ihmiset! Ihan oikeasti! Sitä 20 kilon kiekkoa ei vain laiteta siihen telineen ylimpään sakaraan sen lähes ainoan 2,5 kilon kiekon eteen! Johan sen pitäisi maalaisjärjenkin kertoa, että jos on voimatasoltaan riisitikku, narukäsi JA heikompi kuin naapurin kuusivuotias Pipsa, niin sitä kaksjapuolkiloista ei niin vain sieltä kahdenkympin takaa käyttöön tempaista. Kirottua!

C. Minä! Miksi on niin vaikea tehdä liikkeet eri järjestyksessä kuin on tottunut? Ei nyt luulisi olevan niin vaikeaa vähän muokata omaa ajukoppaansa aina tilanteen mukaan. Koetapas ryhdistäytyä nainen!

Eli lopultakiin oli vallan hyvä treeni, vaikka vasen käsi, olkapäästä johtuen, onkin omituisen veltto ja vino monissa tilanteissa. Ei nyt oikein tiedä, että pitäisikö sitä vain treenata kahta kauheammin vai antaa olla rauhassa. Jäämme seuraamaan hänen reaktioitaan.

Ja siitä sitten lähdetään laskemaan jalkoja. Toki koukistan ne ensin, en minä mikään Bruce Lee ole! :D

lauantai 12. tammikuuta 2013

Bodyattack

No niin. Kävin tänään siis salin avointen ovien päivässä ja siellä sitten puolen tunnin sumban ja saman mittaisen kahvakuulan jälkeen änkesin puolen tunnin bodyattackiin. Kerta oli siis ensimmäinen. Ja täytyy sanoa, että saattoi jäädä myös viimeiseksi. Tungosta oli hirveästi, mutta siihen olin jo osannut varautua ja eipä se tungos tuolla kahvakuulassakaan tahtia juuri haitannut.


Mulla on joidenkin noiden jumppajuttujen kanssa sellaisia "henkisiä" ongelmia, jotka nytkin peittoaa jumpan kaikki hyvät puolet. Minä en siis vaan kertakaikkiaan käsitä, miksi mun pitäisi juosta sisätiloissa. :D Sama homma on myös noiden sisäpyöräilytuntien kanssa. Mä pyöräilen jo joka paikkaan, joten en kaipaa juurikaan enää pyöräilyä elämääni. Samoin kevään/kesän/syksyn juoksulenkkeily kauniissa luonnossa, omien ajatusten ja ite valitun musiikin kanssa nyt vain mun mielestä peittoaa sisällä pomppimisen.

Joku voisi nyt tietysti ihmetellä, että mites sitten kuitenkin käyn jumpissa. Jotkin jumpat pystyn selittämään itselleni paremmin kuin toiset. Sisällä päämäärättömästi poukkoilu ei kuulu näihin, mutta esim. bodycombatin selitän sillä, että siinä on kuitenkin jonkinlainen "juttu" takana ja en totisesti vapaa-ajallani muuten tekisi mitään kiertopotkuja tai takoisi ilmaa minuuttitolkulla. Samoin tanssitunneilla, no, siellä tanssitaan ja se on mun mielestä jo itsessään mielekästä, vaikka kyseessä olisikin vain sumbaketkuttelu. Nämä asiat tekee mulle combatista ja sumbasta mielekkäitä, mutta bodyattackiin en pytynyt keksimään mitään selitystä, miksi menisin sinne, enkä lenkkipolulle. Se, että en mene lenkkipolulle näin talviaikaan ei vielä riitä syyksi. :D

Mutta saipahan kunnon hiet pintaan ja vähän vaihtelua kahden päivän koneen ääressä istumiselle. On muuten aika ässämeininki tehdä tässä vaiheessa valmiiksi koulutehtäviä, joiden palautus on vasta maaliskuussa. Hyvä minä! :D

perjantai 11. tammikuuta 2013

Reeniä, reeniä

Se teki "bannerin". Ja tietysti loppui kärsivällisyys kesken ton säätämisen kanssa ja se on nyt tuollainen... epäkesko. Katsotaan, jos vaikka huomenna, kun rustaan noita opetushallinnon tehtäviä, saisin intoa kuvankäsittelyä kohtaa. :D Epäilen...

Mutta onpa nyt sanottava, että viime päivinä on salilla ollut oikea tekemisen meininki. Keskiviikkona oli uuden soittolistan innoittamana sellainen jalkapäivä, että meinasin kuolla ja samalla syntä uudestaan. :D Lisäsin askelkyykkyyn painoja ja kuinka ollakaan, jaksoin aivan hyvin tehdä, vaikka jalka vispasikin kuin balalaikan soittajan kädet. Painothan ovat edelleen tuollaiset, että keskiverto kymmenvuotias pikkutyttö luultavasti tekisi isommilla, mutta näillä mennään. Tokihan kaikki muut liikkeet tuon kyykyn jälkeen tuntui aivan saatanallisilta, mutta etureisiliike oli ainoa, joka jäi heikommalle kuin edellisellä kerralla. Taidan seuraavalla kerralla lisätä vielä vähän painoa tuohon kyykkyyn, niin eiköhän sitten ala kinttuihin tulla paitsi kipua myös lihasta.

Tänään oli sitten sumban jälkeen pikainen käsipäivä ja juuri ja juuri pystyn nyt pitämään käpäliäni tässä näppäimistöllä ja näpyttelemään, sen verran ovat voimatonna kätöset. Ainoa murheenkryyni on tuo ojentajadippi, jossa vasen käsi valahti jälleen hervottomaksi yhden sarjan jälkeen. Salikaverini tsekkaili, että tekniikassani taitanee olla puutteita, joten se voi olla syynä. Pitää katsella homma kuntoon seuraavalla kerralla.

Epäilen nyt kyllä kaikessa, että en tee hommaa täysillä. Kädet vain tahtoo olla mulla sellaiset, että jossain vaiheessa, monesti aika piankin, tulee vain eteen se, että käsky ei mene perille eli käsi ei ojennut tahi koukistu. Onko tuo nyt sitten se hyvä asia ja merkki, että tekee tarpeeksi isoilla painoilla? Käsipäivänä on ehkä muutenkin sellainen olo, ettei tee ihan kaikkeaan, koska ei tule niin hervoton hiki ja tuskanpuuskutus kuin esim. jalkapäivänä. Sen kanssa pitänee vain elää. :D

Huomenna on meidän salilla avointen ovien päivä ja koko päivän on lyhyitä näytetunteja. Menen sitten ekaa kertaa kokeilemaan Bodyattackia, hui! Onneksi on vaan puolen tunnin setti, niin ehken kuole.

Ps. Teretulemast uudelle lukijalle! ;)

Kuvat: weheartit.com

Punnitus viikolla 2

Yllättävästi on sitten lähteneet nesteet liikkeelle ja tänään aamulla vaaka totesi lukemiksi:

63,1 kg

Ollaan siis hieman alemmassa pisteessä kuin marraskuun lopussa, mutta hieman korkeammissa kuin marraskuun alussa. Että näin. Mutta tosiaan tuolta joulun mässäilyturvotuslukemista ollaan taas oikealla tiellä.

Omituista ajatella, että jos mun paino tippuisi niinkuin normaali-ihmisillä puoli kiloa viikossa, niin  olisin tavoitteessa kuuden viikon kuluttua. Erittäin omalaatuinen ajatus. No joo, olen kyllä tietoinen, että useimmilla se viimeisten kilojen tiristys on vaikeeta, mutta ainahan sitä saa unelmoida.

Realistisempi tavoitteeni olisi saada tiristettyä paino tuonne kuudenkympin pintaan vappuun mennessä. Neljä kuukautta, kolme kiloa. Ei luulisi olevan ydinfysiikkaa, mutta syksyn kokemusten jälkeen voi hyvinkin olla. Pitää vain jaksaa pitää yllä tätä uutta positiivista, vähästressistä mielialaa, jos vaikka kroppakin hämääntyisi päästämään irti noista läskeistä.

Stressiä vähentääkseni alankin nyt tekemään kouluhommia, joiden palautuspäivä on kahden kuukauden kuluttua. Jos teen ne nyt, niin myöhemmin olen stressitön kuin taivaan lintu. Tai ainakin hippusen vähemmän stressaantunut. Tai jotain. 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi treenisoittolista

Kyllähän uusi vuosi nyt uuden soittolistan salille vaatii. Kuten aiemmin todettua, niin meikäläisen soittimeen soittolistojen teko vastaa lähinnä kiinalaista kidutusmenetelmää ja tarvii seurata vain 11-kohtaista ohjeistusta, että siitä selviää. :P Mutta sainhan mä sen listan tehtyä! Biisit alla ihan listana:

Alica Cooper - Poison
Megadeth - Public Enemy No. 1
The Offspring - Self Esteem
The Prodigy - Breathe
Rammstein - Reise Reise
Rammstein - Du hast
Rammstein - Rosenrot
Apulanta - Pahempi Toistaan
Eminem - Lose Yourself
Apulanta - Kahdesta Pahasta Molemmat
Muse - Uprising

Aika raskaahkoa meininkiä, mutta olen huomannut, että salilla tuo toimii. Lenkillä toimii sitten sellainen kepeämpi meininki. Sitä varten latailinkin muun muassa Kaija Koota. :D Mutta varsinainen lenkkilista on sitten kevään asioita, koska en ihan vähällä kummalla taida juoksulenkille irrota näin talvella. Selitän sen sillä, että mulla ei ole sopivia vaatteita. :D Ainahan sitä sanotaan, että sää on vain pukeutumiskysymys.

No nyt ne reenivaatteet

Siippani oli päiväsaikaan kivasti kotona ja suostui kuvailemaan noita mun uusia treenivermeitä. Tässäpä siis kuvia ja keskittykää vaatteisiin, ei noihin mun jäätäviin poseerauksiin. Kaaddämit, että voi ihminen olla epäluonteva...

H&M:ltä ostettu toppi ynnä harmaa liehuke
Toppi paljaaltaan
Alla H&M-toppi ja päällä Puman paita

Puman paidan kiva selkä
Juu ja nuo Henkan topit on sitten ihan vaan alustoppeja, että ei ole tarkoitus hyllyä ympäriinsä pelkästään ne päällä, ei hätää. :) Tuolla harmaalla pitkähihaisella saa kivasti kaikki makkarat ja muut peittoon. Tuo Puman paita taas olisi omiaan jumppatunneille, salilla se keriytyy vähän turhan halukkaasti ylöspäin. Vielä kun saisi tämän ruhon siihen malliin, että ei aina tarvisi näitä vartalokuvia hävetä. Huokaus...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Magnesiumia iholla

Olen tässä viime päivinä pohdiskellut kaikenlaista liittyen näihin mun univaikeuksiin (pari yötä sitten nukuin reilun kaksi tuntia...) ja jotenkin omaa kroppaa kuulostellessa tuli sellainen olo, että pitäisi kokeilla taas vähän ravakampaa annosta magnesiumia. Tuleeko teille koskaan sellainen olo? Ai, ei vai? Onpa outoa... :D Tähän asiaan saattoi kyllä vaikuttaa myös lauantain kirjakauppavisiitti, jonka aikana törkeästi kirjaa tietenkään ostamatta luin Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjaa ja sieltä vinkkinä huonounisuuteen tuon magnesiumista huolehtimisen. Magnesiumillahan on suuri merkitys lukemittomille elimistön toiminnoille ja se vaikuttaa positiivisesti muun muassa sydämen toimintaan (lisää tietoa tässä). Itse olen aiemmin käyttänyt magnesiumia myös monivitamiinivalmisteen ohella juurikin noiden positiivisten sydänvaikutusten takia ja palautumiseen. Nyt magnesiumtabuja ei kuitenkaan komeroista löytynyt.

Selailin sitten lauantaina illlalla Fitnessfirstin sivuja, kun tein sieltä pienen tilauksen, josta lisää myöhemmin, ja katsoin minkälaisia magnesiumeja siellä on myytävänä. Törmäsin tähän eli Activation Magnesiun Infusioniin, ulkoisesti käytettävään magnesiumiin. Olin ensin, että mitäs uutta kommervenkkiä tämä nyt on. Olen ymmärtänyt, että ihon läpi ei ole mitenkään erityisen yksinkertaista saada asioita imeytymään, mutta toisaalta taas kyllähän esim. ehkäisylaastarit ja kipugeelit perustuvat samaan asiaan. Tuolla FF:n sivuilla oli tuon tuotteen kohdalla kuitenkin sen verran vakuuttava lista noista magnesiumin hyvistä puolista ja erityisesti sen puutteen aiheuttamista oireista (lihasten heikko palautuminen - check!, stressinsiedon alentuminen - check!, migreeni - check! ja ne univaikeudet - checkcheck!), että olin entistä vakuuttuneempi tarvitsevani magnesiumia.

Ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni iskeytyi äitini vuosi sitten jouluna siipalleni lahjaksi antama geelipänikkä, joka norkoilee meidän lääkehyllyllä tuolla keittiössä. Ryntäsin niiltä sijoiltani kaapille ja sieltä paljastui seuraava purtilo:


Tuote on ostettu täältä ja linkin takaa löytyy jälleen tyrmäävä lista magnesiumin hyvistä vaikutuksista. Minulla siis oli kuin olikin yllättäin ja pyytämättäni kotonani ulkoisesti käytettävää magnesiumia. Magnesorista sanotaan sen olevan puhtainta mahdollista magnesiumkloridia ja kyseessä on varsinaisesti muinainen merivesi, joka on säilynyt merenpohjan alla Alankomaiden edustalla. Tämä, jos mikä on hyvin jännää!

Asiaan kuuluvasti intouduin tästä valtavasti ja lotrasin geeliä niska-hartiaseudulle (pitäisi siellä erityisesti parantaa unta ja päänsärkyä), sekä ojentajiin ja reiden takaosiin, jotka  nyt viime päivien treenistä eniten ovat ottaneet osumaa. Geelistä jäi iholle sellainen valkoinen "pölykerros", joka tietenkin varisi pääasiassa sänkyyn yön aikana. Se myös hieman kipristeli iholla, muttei kuitenkaan kirvellyt tai muuta. seuraavana päivänä geeli ei tuonne niska-hartia-alueelle tuntunut imeytyvän juuri ollenkaan ja vielä aamullakin iho oli tahmea. Liekö tuon alueen magnesium-kyllääntymispiste saavutettu? :D

Vaikutuksista en uskalla vielä hirveästi sanoa, koska palautumiseen voi vaikuttaa niin moni muukin asia samaan aikaan. Mutta jalkani eivät mielestäni olleet aamulla yhtä kipeät kuin illalla. Jatkan kyllä siis tuon käyttöä, kun sitä kerran kotona on. Eiköhän mahdollisia vaikutuksiakin ala jossain vaiheessa näkyä. :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Selkäpäivä salilla ja taas kuvia!

No jopas minä nyt olen intoutunut kuvailemaan. :D Salikaverini suostui ottamaan pari kuvaa salilla, joten nielin nolostuksen ja poseerasin muutamassakin eri liikkeessä.


Kuvassa näkyvillä uusia saliriepujani, joita eilen ostelin. Parempia kuvia ehkä luvassa jossain vaiheessa. Vasen hartiani sanoi tänään sopimuksensa irti tässä ylätaljaa kiskoessani. Onhan se esim. flamencossa temppuillut jo aiemminkin, mutta nyt se alkoi sattua niin paljon ja kävi hervottomaksi, että piti ihan jättää sarja kesken. Katsotaan mihin tämä tästä kehittyy, että pitääkö ottaa jämerämmät keinot käyttöön.


Meillä on tuollainen "köyhän miehen" alatalja tuolla salilla vielä toistaiseksi. Hyvinpä se homma tuollakin sujuu.


Ja sarjassamme "älä tee tätä liikettä näin" -voimapyöräilyä. Tunnen valtavaa tarvetta selittää, että tuo paita on tuollainen roikkuva, että en ole kerännyt ihan noin paljoa joulukiloja, vaikka kyllähän te fiksut ihmiset sen tajuatte.

Oli kyllä oikein oivallinen treeni näin "aamutuimaan" eli puoli yhdeltätoista. :D Siis lukuunottamatta tuota oikuttelevaa hartiaa. Lisäsin penkkipunnerrukseen painoja vain havaitakseni, että minähän teen helkutti vieköön rintalihasliikettä viisi kiloa pienemmillä painoilla kuin askelkyykkyä. Eihän se voi olla oikein, eihän? Jalkalihaksethan nyt on sellaiset pötkylät ja rintalihas vain tuollainen lappu, joten eihän tuollaiset painot vain voi pitää paikkaansa. Pitänee lisätä kyykkyyn painoja, ei tässä nyt muukaan auta. Tuskallinen pakarakipu, täältä tullaan!

Tallukka liikkui viikolla 1

Hih, onpas jännää aloittaa viikosta yksi. Hmm, ei ihme, että jännitän esim. tuntien pitoa ihan hemmetisti, jos viikko 1 jo herättää mussa jännitystä. :D No, asiaan! Ajattelin kokeilla tässä nyt vähän erilaisesti merkkailla näitä liikuntoja, katsotaan, mihin lopulta päädyn. Nyt laitan vain ajan ja kalorit.

Ma: kävelylenkki (1 tunti 15 min. ilman sykemittaria)
Ti: lepo (lue: kokopäivätoiminen löhöäminen sipsien ja amerikkalaisten pannukakkujen seurassa. Krhm...)
Ke: Sumba (55 min./429 kcal)
To: sali/jalat (1 tunti 15 min./348 kcal) pyöräily sinne ja takaisin (2x20 min.)
Pe: sali/kädet (1 tunti 5 min./334 kcal)
La: kävelylenkki (1 tunti 20 min./404kcal)
Su: sali/rinta-selkä (1 tunti 10 min./325 kcal)

Olipas tällä viikolla intoa liikkua. :) Siippani on myös pitkästä aikaa aktivoitunut ja haluaa lenkkeillä, joten on tullut käytyä parilla kelpo kävelylenkillä. Ensi viikko on varmaan hiljaisempaa, kun opiskelu alkaa taas täydellä höyryllä, joten voimia liikkumiseen lienee vähemmän. Mutta innostusta kyllä löytyy!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Reseptikokeilu: parsakaali-linssipata kera munien

Kokeilin tänään tuosta joululahjaksi saamastani keittokirjasta tuollaista linssipataa, jonka ohjetta luonnollisesti muokkailin hieman. Ja oli oikein vinkeän makuinen setti.




Parsakaali-linssipata kananmunien kera:

1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl inkivääritahnaa
2 rkl garam masalaa
1 rkl tomaattisosetta (ite käytin ketsuppia, kun ei ollutkaan kaapissa tomaattisosetta)
pussi (450g) pakasteparsakaalta (jos käytät tuoretta parsakaalta, niin lisää kasvisliemen määrää)
1 dl punaisia linssejä
reilu 4 dl kasvislientä
200 g pakasteherneitä
loraus lime-mehua
suolaa
pippuria
munia 2/annos

Kuullota sipulit ja inkivääritahna kattilassa. Lisää garam masala ja tomaattisose ja paistele vielä hetki. Kippaa sekaan parsakaalit ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää huuhdotut linssit. Keittele 15 minuuttia ja lisää lopuksi herneet. Mausta. Padan kiehuessa keitä kananmunat ja puolita ne tarjoillessa padan päälle.

Lisänä söin kuvan mukaisesti salaattia ja kyllä muuten tuli vatsa täyteen. Munat vaan keittyivät yli, kun ainahan on jotain jännempää tekemistä kuin muistaa, koska ne alkoivat kiehua... Noo, minulle maistuu kyllä hieman ylikypsäkin kananmuna. :)

Vuoden ekat mitat ja paino

Päätinpä ottaa näin vuoden alkajaisiksi jälleen mittoja. Niitä en olekaan pariin kuukauteen ottanut ja kyllähän sieltä taas kylmää kyytiä tuli. Reilussa kuukaudessa on näemmä mahdollista saada kuukausien työ pyyhkäistyä menemään, vaikka ei edes sikailisi kunnolla. Mutta tästäpä sitä sitten taas lähdetään etiäpäin.

paino: 64,0 kg (+1,1 kg)
rinta: 85 cm (-2,5 cm, mutta edellisessä mittauksessa olikin se outo +4 cm)
vyötärö (kapein): 76 cm (+2 cm)
vyötärö: 80,5 cm (+3 cm)
lantio: 94 cm (+5 cm)
peppu: 99 (+2)
reisi: 55 cm (+4 cm, tää reiden mittaaminen lienee kyllä lähes turhaa, koska paikka luultavasti vaihtelee joka kerta)
käsivarsi: 29 cm (+-0)

Tästä eteenpäin raportoin näitä mittoja ja painoa, kun jotain muutosta tapahtuu. Olen jo oppinut, että mun ei kannata mitään viikottaista punnitusta ottaa, kun takana on kuukausien jumitusta ym. Mutta kunhan jotain alkaa tapahtua, niin raportoin kyllä.

Edit. Ja miksiköhän kummassa tuo alkupuolen teksi on tuollaista pientä? Tuntemattomat ovat Bloggerin tiet...

perjantai 4. tammikuuta 2013

Ruokaostokset

Käytiin tänään vähän runsaammalla kauppareissulla, kun kaapit ammottivat tyhjyyttään.


Kuvassa melkoisen perussettiä:
- rahkaa, jonka makuun  yritän taas päästä marjojen ja vaniljasokerin avulla ja siipan Olo-jugurtit, itse en niitä syö, koska ovat liian makeita.
- raejuustoa, johon ei kai voikaan kyllästyä ja jota menee koko ajan enemmän ja enemmän.
- kasviksia ynnä salaattia (ah, tuo romana-salaatti on uusi suosikkini), siipan eväsleipiä ja viikonlopun ruokia varten.
- leipää sekä pehmeänä (Reissari) että kovana (Oululaisen hapankorput)
- hedelmiä, kuvasta näemmä puuttuvat banaanit
- munia, maitoa ja Oivariinia, kaapin perusvarusteita
- pakasteita, joista osa oli jo pakkasessa kuten syntiset BBQ-ristikkoperunat. Uutena ajattelin kokeilla noita Smoothie-hedelmiä, että olisi marjojen kanssa vähän vaihtelua banaanille ja kiiville.

Tällaista tulee säännöllisesti ostettua. Voisin joskus raottaa myös kuiva-ainelaatikoiden ja kaapin sisältöä. Sieltä löytyy ainakin erilaisia linssejä ja papuja. Jääkaapissa oli jo valmiiksi mehukeittoa, perunoita ja pinaattia sekä erinäinen määrä kaikenlaista valmissäilykettä, kuten pestoa, inkivääritahnaa ja tahinia. Mutta voisi noihin siis palata joskus myöhemmin.

torstai 3. tammikuuta 2013

Jalkapäivä 2013 ja kuvia salilta

Tai ainakin kaksi kuvaa... On jotensakin kiusallista tuo kuvaaminen, kun mulla ei ole tuollaista multitalenttia puhelinta, jolla kuvata, vaan otin kuvat ihan tavan kameralla. Mutta nyt on pää siitäkin  asiasta auki. Huikeeta muuten kirjoittaa kaksi postausta samana päivänä.

Oli elämän voimapyörä mulla kerran kourassain...
Mutta ennen kaikkea, hilasin siis joulukiloäässini irti sohvasta ja pyöräilin salille. Siis herra paratkoon, tammikuussa meikäläinen pyöräilee salille! Kaikkea sitä... 20 minuuttia siihen meni ja koko ajanhan se ärsytti, mutta salille kuitenkin päästiin. Ja olipas mukava treenata kerrankin rauhassa. Yleensähän olen siis ystäväni kyydillä ja silloin aika on rajatumpaa. Nyt aikaa kului tunti ja vartti ja oli oikein mukavaa, kun sai rauhassa puhallella liikkeiden välillä ja tehdä kaikki liikkeet, yleensähän joku vatsalihasliikkeistä jää tekemättä. Niin, ja ryysiksestäkään ei onneksi päiväsaikaan ollut tietoakaan.

Treeni sen sijaan ei ollut mukava. Eikä tietenkään pidäkään olla. Oksetti ja heikotti, mutta tein myös muutaman havainnon. Ensinnäkin, jos on saanut levättyä, eikä ole kuolemassa stressiin, treenaaminen on paljon kivempaa. Vaikka viime yö meni taas valvoessa, niin edellisenä nukuin hyvin ja olo olikin tosi erilainen. Jaksoin aivan eri tavalla käskyttää itseäni jatkamaan, vaikka jalat tärisivät kuin horkassa. Tähän en ennen joulua pystynyt, vaan luovutin liian helpolla.

Toinen juttu on sitten se, että kyllä sitä sitten huijaa itseään. Että on muka liian rankkaa. Muistaakseni Heidi kirjoitteli asiasta syksyllä. Siis siitä, että luulee, ettei jaksa jotakin ja sitten ottaa vahingossa väärän, paljon painavamman painon ja jaksaakin ihan hyvin. Mulle kävi tänään niin tuon yhden vatsalihasliikkeen (jalkojen lasku penkillä) kanssa. Olin rohkeasti lisännyt toistoja yhdellä (aiemmin tein 3x7 ja nyt siis rohkeasti 3x8), mutta viimeisen sarjan aikana saliohjelmani tehnyt PT saapasteli saliin ja eihän silloin vaan voinut lopettaa. Niinpä tein viimeisessä sarjassa 12 toistoa. Ja minä kun luulin, että 3x8 veisi minut vähintäänkin hautaan. Pitänee ottaa tästä taas onkeensa ja kokeilla jossain vaiheessa isompia painoja liikkeeseen kuin liikkeeseen. Jalkojen kohdalla vain tuntuu, että painoja ei saa alun jälkeen lisättyä ikinä, kun aina vain jalat tärisee holtittomasti ja mikään ei tunnu keventyvän. Mutta ehkäpä sitä vain pitää nostaa painoja ja vähentää toistoja sitten, kun ei jaksa.

Mutta sitten vielä todiste siitä, että kyllä minä siellä salilla oikeasti käyn. :) Tämä kuva on salin venyttelytilasta ja kuvassa mukana myös meikäläisen mustalaisleiri eli järjetön kasa kamaa, joita kannan salilla mukanani sekä uudet salikäsineet. <3 Niin, ja mukana myös the voimapyörä.


Ensikertalainen saliryysiksessä

No huhhuh! Eilen käytiin tän vuoden ekalla jumppatunnilla elikkäs sumbassa ja jopas se oli meininkiä näin ekaa kertaa kuntokeskuksen vuodenvaihderyysistä seuraavalle! Ensinnäkin kaikki kolme parkkipaikkaa olivat umpitäynnä, mutta mehän kokeneina kehäkettuina äkkäsimme etuoven läheisyydestä paikan, joka monilta jäi huomaamatta. Vielä perjantaina ihmeteltiin, kun parkkiksella oli ehkä joku vajaa kymmenen autoa ja nyt kaikki paikat täynnä.



Sisällä sitten kirjautumislaitteet olivat ihan tukossa ja porukkaa oli jonoksi asti. Kirjautuminen ei sitten onnistunutkaan, mutta eipä se tunnille menoa haitannut. Seuraavaksi tungeksittiin, että saataisiin kamat edes johonkin kaappiin säilöön. Sali oli tietenkin kuin nuijalla lyötynä täynnä ja porukkaa lappoi ovesta tunnin jo alettuakin. Ja mitä kuntosalia vilkaisin, niin  kaikki aerobiset laitteet olivat täynnä, mikä on täysin ennenkuulumatonta. En edes halua ajatella mikä tunku kaikilla laitteilla olisi. Tuntui tosi kiusalliselta änkeytyä sinne kaikkien ihmisten sekaan, kun on tottunut, että on kuitenkin kohtuullisen väljää, vaikka olisi mihin aikaan tahansa salilla ja syksyllä jumpissä oli suorastaan välillä vähän orpoa. Pitkästä aikaa oli myös jännä olla ryhmäliikuntatunnilla, kun olen nyt pari kuukautta käynyt vain salilla. Äkkiä siitä ujostelusta kuitenkin pääsin normaaliin kiroilumoodiin eli lähinnä vain korpesi perus eli kun en osannutkaan täydellisesti kaikkea heti. :D



Tänään meinasin, että menisin kokeilemaan tuon combatin uuden ohjelman, joka on siis kylläkin pyörinyt jo 17.12. lähtien, mutta olisi mulle uusi. Ihmis- ja ryysispelkoisena taidan kuitenkin vain hiipiä näin päiväsaikaan salille ähisemään ja jättää ryhmäliikunnat viikonlopulle. Ajattelin siis oikeasti pyöräillä tuolla loskassa salille treenaamaan, herra paratkoon. Mutta tulisipa siinä pienehköt aerobiset treenitkin samalla. Ja hahaa, nyt kun kirjoitin tuon suunnitelman tänne, niin pakkohan se on toteuttaa. Ah ja voih, tätä blogin suomaa motivaatiota! :)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Joululahjukset

Sain muutamia tavalla tahi toisella tätä painonpudotusta ja kuntoilua tukevaa joululahjaa, jotka täten esiteltäköön Picasalla leikkimään innostuneen bloggarin kämäsellä kollaasilla.


Meillä kotona annetaan aina hemmetisti kirjoja lahjaksi ja yksi tämän kerran kirjoista oli tuo Valittujen Palojen keittokirja, josta löytyi muutama kokeilemisen arvoinen reseptikin. Meikäläinen tarvii aika useinkin pientä inspirointia ruuanlaittoon, kun yleensä tekee aina niitä samoja ruokia kyllästymiseen asti. Uusien ainesosien ym. kokeilu on harvoin ollut turhaa, joten eikohän sitä tuostakin kirjasta tule kokkailtua.

Yksi toteutunut toiveeni on tuo keittiövaaka. Viimeinkin pääsen silmämääräisistä arvioista tarkkoihin grammamääräisiin lukemiin! Vielä kun nyt muistaisin punnita niitä pöperöitäni... Vaaka on ihan älyttömän kätevä, koska sen saa roikkumaan tuollaiseen seinällä olevaan tankoon, jollainen meilläkin keittiössä on. Mittailin huvikseni aamupalan kokoa ja aika mukavasti vastasi mm. noita Go Fat Go -systeemin annoskokoja mun kauraryynit, raikkarit ja mehukeitot.

Paras lahja tuli, eikä edes mitenkään yllättäen siipaltani, joka antoi mulle avokätisen lahjakortin Intersportiin. Sunnuntaina käytiinkin sitten osa kortista tuhlaamassa ja mukaan tarttui salikäsineet (viimeinkin!) ja Röhnischin housut, joita kyllä mietin pitkään, koska olivat ainoa koko ja se koko on S, joten piti useampaan kertaan siipalta kysellä, että onko ne liian tiukat. Ostin silti. :D Tänään noita pääseekin sitten kokeilemaan. Käsineet saavat odottaa perjantaihin. Lahjakortista jäi vajaa puolet käyttämättä, joten mulla on vielä toivoa saada ehjät ulkoiluhousut keväälle. Nyt niitä ei vain järkevissä (lue: minimaalisissa) hintaluokissa oikein löytynyt. Tai ainakaan sellaisia, jotka suostuisin laittamaan jalkaani.

Sellaisia lahjoja tällä kertaa. Laittelen loput lahjakorttiostokset esiin, siiten kun olen ne saanut hankittua. :D

tiistai 1. tammikuuta 2013

Lupauksia... tai noh, tavoitteita vuodelle 2013

Uusi vuosi, tuo lupausten amerikkalainen unelma. Ja loppiainen, tuo lupausten hautausmaa. Jotenkin tuo lupausten teko ei ehkä oikein nappaa, lupaukseen sisältyy jotenkin sellainen löysä jälkikaiku, joka ei ainakaan  meikäläistä innosta. Sanokaa semantiikaksi, mutta tavoitteiden asettaminen seuraavaksi vuodeksi sen sijaan tuntuu erittäinkin inspiroivalta. :D



Koskapa en voi kehuskella viime maaliskuussa alkaneen painonpudotuksen sujuneen kovinkaan loistavasti ja joulukilojen ahdistaessa selvä tavoite on siis tämän vuoden aikana saavuttaa ensin tuo legendaarinen kilolukema 60 ja sitten katsella, mihin suuntaan tätä ruhoa lähdetään johdattelemaan. Luulisi nyt, herran jumala, jopa tällainen vajaan kilon kuukaudessa laihtuva ja kahdessa viikossa takaisin lihovakin henkilö sentään vuodessa saavan neljä kiloa pudotettua.  *silmien pyörittelyä* Noh, ehkä nyt ensin otan tuollaisen neljän kuukauden tavoitteen. Että jos sen kilon kuukaudessa saisi lähtemään. 



Ruokavalio on erityisessä syynissä tuon painonpudotuksen onnistumiseksi. Onneksi myös siippani kokee olevansa taas terveellisemmän ravinnon tarpeessa, joten tulee varmasti kokkailtua yhdessä kaikkea jännää. Tärkeimmät palikat sapuskoissa on rehujen lisääminen, proteiinista huolehtiminen ja herkkujen minimointi. Eli ihan normimeininki. Joulumässäilyiden jälkeen herkkujen syönti ei kyllä houkutakaan, mutta kyllähän sen tietää, että kun stressi taas hyökkää, niin alkaisi taas suklaa maistua. Siitä päästäänkin ontuvaa ja huteraa aasinsiltaa stressinhallintakeino number ykköseen eli liikuntaan.

Liikunnan suhteen pyrin jatkamaan aloittamallani polulla ja edelleen vahvistamaan säännöllistä (ja välillä epäsäännöllistä) liikuntarytmiä. Kolme salikertaa ja kaksi aerobista treeniä viikossa olisi tavoite. Kuntosalin uusi jumppaohjelma vaikuttaa syksyn ohjelmaa paljon paremmalta aikataulujen suhteen, joten odotan innolla taas jumppailuja salilla heilumisen oheen. Ja tosiaan aerobista pitäisi lisätä jo ihan sen jaksamisenkin takia. Liikunnan tehtävänä olisi nyt kevään aikana mitä suurimmassa määrin lisätä jaksamista hemmetin raskaan opiskelurupeaman keskellä ja toivotaan, että se auttaisi myös näihin uniongelmiin.



Viimeinen tavoite on "hieman" haastavampi kuin nuo edelliset, vaikka tunnetusti tuo painonpudottaminenkaan ei ole meikäläiselle ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mutta siis, tarkoitukseni olisi löytää jotain keinoja, joilla saisin muutettua tätä läpikotaisin pessimististä, joka asiaan helvetin negatiivisesti suhtautuvaa päätäni johonkin hieman enemmän pro Tallukka -henkiseen suuntaan. Ei enää oikein toimi tämä "kaikki menee päin hemmettiä, ei tämä tästä voi kuin pahentua ja miksi aina minä?" -asenne noin niinkuin pitemmän päälle. Tämä viime kuukauden nukkumattomuus on taas osoittanut, että tämä jatkuva murehtiminen on saatava jotenkin vähenemään. Vielä en tiedä keinoja ja eihän moinen asennemuutos nyt hetkessä tapahdu, mutta eiköhän se ole parempi aloittaa myöhäänkin kuin ei ollenkaan. 

Näine tavoitteineni meinaan suunnata tähän käsillä olevaan vuoteen. Onko muuten kellään muulla sellaista outoa tunnetta, että parittomat vuodet ovat aina jotnekin toiveikkaampia ja parempia kuin parilliset? Mulla nimittäin on.