Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Liikuntasuunnitelma vk 18 ja vk:n 17 toteutus

Ensi viikon liikuntasuunnitelmaan meinaan nyt kokeilla parina päivänä kahta treeniä. Jos sillä saisi jotain rotia tuohon painoon. Lisäksi liikuntakeskus, jossa käyn, on tiistaina kokonaan suljettu, joten silloin pitää keksiä jotain muuta. Näköjään keksin siihen lenkin. :)

Ma: Bodycombat 55 min.
Ti: Lenkki 1 h
Ke: Kahvakuula 55 min.
To: Lepo
Pe: Sumba 55 min. ja sali 50 min.
La: Selkäjumppa 55 min,
Su: Lenkki ja sali

Tällä viikolla 17 kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ma-ke kyllä onnistui ihan kuten suunnitelmassa seisoi, mutta perjantaina ei huvittanut yhtään lähteä salille, joten lähdimme siipan kanssa lenkille. Lauantaina taas piti perua suunniteltu jumppa, koska oli migreeni. Tänään taas tuli käytyä sekä lenkillä että salilla. Näinhän se välillä menee.

Päivä 1

Nimeän tämän nyt päivä ykköseksi, koska tänään tosiaan päätin aloittaa muutoksen ruokavaliossani. Tai lähinnä kalorimäärissä. Oman mielenterveyteni takia ton painon olisi nyt syytä alkaa lähtemään, joten koetan nyt rajoittaa tosissani noita kaloreita. Kertauksena siis, että pituuteni on 164 cm ja paino perjantain punnituksessa 69 kiloa ja vyötärönympärys älyttömät 97 cm. Selvää ylipainoa ja riskitekijöitä siis on.

Ruuat:
Aamupala:
viherpirtelö (kiivi, banaani, kourallinen salaattia, vettä ja 2 tl kylmäpuristettua rypsiöljyä)
2 mukia teetä maidolla

Lounas:
salaatti (lautasellinen eri salaatteja ja basilikaa, tomaatti, 2 dl raejuustoa ja 1 rkl öljy-balsamico-kastiketta)
viipale Real-ruisleipää Oivarinilla (1 tl)
iso lasi maitoa

Lenkin ja salin jälkeen:
palautusjuoma 250 ml

Päivällinen:
porkkana
hapankorppu Oivariinilla
5 ruusukaalta ja puolikas lohimedaljonki
iso lasi maitoa

Iltapala:
250 g rasvaton maitorahka
2 dl mehukeitto
1 tl rypsiöljyä

Kiloklubin mukaan näissä olisi 1291 kcal ja tuossa palautusjuomassa lisäksi 187 kcal eli yhteensä 1478 kcal. Ei siis mitään alle tuhannen kalorin temppuilua, ainakaan vielä. Oikeasti tuntuu vain siltä, että pää hajoaa totaalisesti, jos tämä paino ei tipu tai edes muut mitat pienene. Lisäksi siis terveellistä ruokaa, eikä mitään "pelkkiä salaatinlehtiä" -meininkiä.

Liikunnat:
kävely/juoksulenkki(10 min. kävely, 4x3 min. juoksu + 5 min kävely, lopuksi vielä 20 min. kävelyä)

aika:1 h 11 min
keskisyke: 139
maksimisyke: 161
kalorit: 625 kcal

Kuntosali:

aika: 52 min.
keskisyke: 133
maksimisyke: 149
kalorit: 409 kcal

Yhteensä siis muka 1034 kulutettua kaloria, mutta tuohon lukuun kyllä suhtaudun melkoisen skeptisesti. Mutta tulipahan kokeiltua ekaa kertaa kahden treenin päivää, eikä tuo nyt niin kauheaa ollutkaan. :) Katsotaanpas, otetaanko käytännöksi tulevaisuudessa.

Dieetille

Ensinnä, tervetuloa uudet lukijat! Nyt jos koskaan on mukava huomata, että jotakuta nämä mun toimet kiinnostaa. :)

Olen tässä nyt eilen ja tänään useamman tunnin ajan yrittänyt kirjoittaa fiiliksiäni ylös tänne blogiin, mutta siitä tulee aina niin karmeaa itsesäälistä ruikutusta, etten sitä kehtaa tänne postata. Taidan siis edetä ranskalaisin viivoin, jolloin tekstistä tulee hallittavampaa.

-Paino oli tänä aamuna jo lähes 70 kiloa. En toki usko, että muutamassa päivässä olisin lihonut silkkaa laardia nuo kaksi kiloa, vaan eilisellä migreenillä ja migreeniin syödyillä suolalla ryyditetyillä hapankorpuilla lienee osuutta asiaan. Silmien alla havaittava jätesäkki-ilmiö tukee tätä teoriaa.

-Olen yrittänyt perehtyä tähän treenaamisen aiheuttamaan nesteen kertymiseen lihaksiin ja lihasten kasvuun. Tuohon kasvuun en usko omalla kohdallani, koska ainahan sanotaan, että naisten on lähes mahdoton kasvattaa lihasmassaa edes vaikka haluaisivat. Lisäksi olen lukenut, että alkuun se, että tuntuu, että voima on kasvanut johtuu lähinnä lihasten hermotuksen paranemisesta ja siitä, että lihaksessa oleva reservi saadaan käyttöön, ei niinkään itse voiman kasvamisesta. Tuohon nesteen kertymiseen en ole vielä löytänyt oikein hyvää vastausta, että kuinka paljon paino voi tuon takia nousta. Minä kun en nyt kuitenkaan niin paljon treenaa.

-Olen pohtinut paljon omia syömisiäni. Alan kallistua sille kannalle, että syön liian paljon. Joku hyvin totesikin tuolla kommenteissa, että jos laihduttaminen olisi helppoa, niin kaikki olisivat laihoja. Minullehan nämä tehdyt muutokset (kasvisten ja liikunnan lisääminen, herkkujen jättäminen vain herkkupäiviin ja ruuan kaikinpuoliseen terveellisyyteen panostaminen) ovat olleet helppoja. Nälkä ei ole ollut ja olo on ollut pääsääntöisesti energinen. Paino ei kuitenkaan putoa ja vaatteista pursuan edelleen ihan entiseen malliin. Arvostan edelleen suuresti Patrik Borgin filosofiaa syömisen suhteen, mutta se ei taida toimia täällä normaalipainon hujakoilla.

-Syömisiäni olen myös verrannut moniin muihin bloggaajiin. Tuntuu, että useimmat syövät ihan todella vähän ja vain muutaman kerran päivässä. Väistämättä mieleen hiipii ajatus, että tällä mun metodilla ei ilmeisesti ole mahdollista laihtua.

-Summa summarum, mun täytynee ilmeisesti vähentää syömisiäni radikaalisti tuloksia saadakseni. Tämä on kyllä aikamoinen pettymys, sillä olen niin vakaasti uskonut, että terveellisellä ruualla paino putoaa, varsinkin, kun liikuntakin on osana ohjelmaa. Kaloreita täytynee nyt rajoittaa tiukasti tuonne alle 1500 kcal, että jotain alkaa tapahtua. Liikuntaa taitaa olla mahdoton enää lisätä, kun elämässä pitänee olla muutakin, vaikka onhan noita esimerkkejä siitäkin, että kaksi kertaa päivässä treenaaminen onnistuu vaikka kävisi töissä ja olisi perhettäkin.

-Kokeilen nyt ehkä jonkin aikaa kirjata tänne blogiin kaikki syömiset ja liikunnat, vaikka siitä tuleekin ärsyttävä samanlaisten postausten vyöry.

-Vaaka on nyt pannassa jonkin aikaa. Koska lukema on jo pilannut pari päivää, niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan. Katsotaan teenkö seuraavaa viikkopunnitustakaan vai miten toimin.

Tässäpä näitä mietintöjä. Ehkäpä tuo aurinko jossain vaiheessa alkaa paistaa meikäläisenkin risukasaan, vaikka hyvin toivottomalta nyt tuntuukin.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kävely/juoksulenkki

Eilisestä angstista on ehkä hieman jo selvitty ja siihen on kyllä suurena syynä teidän ihanien lukijoiden tsemppaus. <3 Hanskojen tiskiin lyönti ei taida olla enää vaihtoehto, koska kroppa on oppinut haluamaan liikkeelle ja pääkään ei anna enää periksi vanhoille tavoille.

Teimme kauniin sään innoittamina tuon siippani kanssa ekan kävely/juoksulenkin ja olipas se mukavaa. Tulee ihan huomaamatta juoksenneltua, kun samalla voi rupatella ja tsemppaa tietysti yrittämään, kun tuo parempi puolisko on aikalailla paremmassa kunnossa kuin allekirjoittanut. Juoksimme tai hölkötimme ja kävelimme vuoronperään tuona alla olevan minuuttimäärn mukaisesti. Ihan tehokaskin tuo lenkki tuntui noiden lukujen valossa olevan.

Lenkki:

10 min. reipas kävely
3x3min juoksua + 5 min kävelyä
15 min. reipasta kävelyä

aika: 50 min.
keskisyke: 139
maksimisyke: 156
kalorit: 442 kcal

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Punnitus

69 kg. Eipä tuohon ole lisättävää. Taidan lopettaa tämän koko homman, ei tässä ole mitään järkeä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Notes to self

Kaaddämit!

Note 1. Lähde ihan rauhassa pelkillä karkeille murkinoineena sinne combatiin, mutta älä _IKINÄ_ lähde vasta syöneenä kahvakuulaan. Ikinä. Lähde mielummin nälkäkuoleman partaalla, koska mikään ei ole kauheampaa kuin treenata yrjö jo melkein suussa.

Note 2. Sen sykemittarin voi myös stopata treenin jälkeen, jolloin voisi saada jotain luotettavahkoa tietoa esim. keskisykkeestä ja kalorinkulutuksesta.

Epämääräiset sykemittariluvut alla:

Kahvakuula

aika: 55 min.
keskisyke: 139 (ei pidä paikkaansa)
maksimisyke: 169
kalorit: 591 kcal (ei pidä paikkaansa)

Ja taas mun paino on noususuunnassa. Maanantaisen innostuksen jälkeen nyt ollaan taas 69 kilon läheisyydessä. WTF?! Ihan oikeesti. Kahtena edellisenä päivänä olen syönyt pääruuaksi salaattia ja muutenkin lähinnä rahkaa tai munia ja hedelmiä. Ei taas tajua. Jos on monilla kanssalaihduttajilla hankalaa, niin eipä se mullakaan rapiaa ole. No, liikunnassa sentään huomaa pientä edistystä. Siis siinä välissä, kun ei pidättele oksennusta.




Kuva

tiistai 24. huhtikuuta 2012

My precious

Syntymäpäivästä on nyt selvitty vaatimattomalla 600 gramman painonnnousulla. :D No, se oli tuon syömismäärän jälkeen ihan odotettavissa. Mutta nyt pääsen siis viimein esittelemään tuon maailman parhaalta siipalta saadun synttärilahjan. Lahja oli suuri toiveeni, johon omasta varallisuudesta ei olisi irronnut ihan noin paljoa kuin mitä siippani siihen käytti. Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä:

Uudet treenikenkäni!







Katsokaa nyt niitä! Eivätkö olekin fantastiset? Kyseessä on siis Niken Free Tr Fit 2. Eilisessä combatissa kengät olivat ensi kertaa tositoimissa, aiemmin pidin niitä jonkin verran jo kotona, koska pohja on niin erilainen kuin aiemmissa kengissä, että jalan oli hyvä totutella kenkään ennen varsinaista käyttöä. Mitäpä minulla on sitten sanottavaa kengistä? Kengät ovat kevyet kuin unelma ja erittäin taipuisat. Odotan todella paljon, että pääsen kokeilemaan niitä tänään myös sumbassa, koska siellä ne varmasti pääsevät erityisesti oikeuksiinsa jäykempiin lenkkareihini verrattuna. Pohja muodostuu tuollaisista vinoneliöistä, jotka saavat sen taipumaan joka suuntaan. Tämä myös "rasittaa" enemmän jalkapohjan lihaksia ja sen kyllä huomasi eilen combatissa. Jalkapohja oli välillä kohtuullisesti maitohapoilla, mutta hyvähän niidenkin on saada treeniä. Iskunvaimennus noissa riitti hyvin combatiinkin ja sen kovemmilla hyppelytunneillahan minä en käykään. Olen niin tyytyväinen uusiin kenkiini! Kyllä sitä treeniinkin tulee ihan eri tavalla potkua, kun saa toimivat välineet. :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Synttäripunnitus :)

Koska olen tänään synttärityttö :), sallin itselleni yhden välipunnituksen. Ja se ilahdutti itseäni kovasti, koska lukema näytti seuraavalta:

68 kg!!!!!

Jee! Taidan siis lisätä väkäsen tuonne sivupalkin painosysteemiin. Koskapa liikunnan harrastaminen ei ihan lähiaikoina ole vähentymässä, en halua uskoa, että paino enää nousee tuonne 69 pahemmalle puolelle.

Säästin tämän viikon herkkupäivän täksi päiväksi, että saan vähän mässäillä syntymäpäivän kunniaksi. Luvassa on ainakin fetasalaattia valkosipulipatongin kera ja irtokarkkeja. :) Irtokarkit, tuo ikuinen kohtaloni. :D Illalla on luvassa vielä Bodycombat ja lisäksi sain ilmoituksen, että pääsen sittenkin keskiviikkona kahvakuulatunnille, jes!

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!


Kuva

EDIT. Sain tänään myös Saksasta ostamani tavoite-collegepaidan käyttöön! Se ei enää näyttänyt pinkeältä, vaan just sopivalta. Ihanaa! Ja sitten note to self: ÄLÄ lähde enää combatiin, jos olet päivän aikana syönyt vain karkkia, pullan ja kaksi palaa kääretorttua. :D No kyllä siitä selvittiin, mutta välillä kyllä teki heikkoa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Liikuntasuunnitelma vk 17

Ensi viikon suunnitelma näytää seuraavalta:

Ma: Bodycombat 55 min.
Ti: Sumba 55 min.
Ke: Sali 1 h (kirottua on se, että en ehtinyt ilmoittautua ajoissa kahvakuulaan, joten en nyt pääse sinne :()
To: Lepo
Pe: Sali
La: Selkäjumppa 55 min.
Su: Lepo

Tähän voi nyt tulla muutoksia, koska huomenissa näen, että olenko kykeneväinen tuonne combatiin vai siirtyykö se keskiviikolle ja keskiviikon sali sitten sunnuntaille. Nähtäväksi jää. Lisäksi, jos säät sallivat olisi meillä tuon siippani kanssa aikeena aloittaa lenkkeily, joten sekin voi vielä muuttaa suunnitelmaa.

Salilla igen

Kiesus. Käteni ovat tutisevaa hyytelöä. Kävin siis toistamiseen salilla ja tein ihan kelpo treenin. Noin isohkoilla toistomäärillä voisi tietysit hieman hillitä sitä painojen "lastaamista" (sarkasmimerkit sen vuoksi, että näillä "lihaksilla" ei tarvi lastata, vaan lähinnä ähistä se puolittaja pois päältä, että saa mahdollisimman pienet painot aikaiseksi). En tätä kuitenkaan tehnyt, vaan sen sijaan ähersin ja kiroilin hiljaa mielessäni. Mahtavaa! Mutta kehitystä siis on luultavasti tapahtuva, koska eihän kukaan nyt voi kovin kauaa pysyä näin surkeassa kunnossa, jos treenaa.

Olisiko muuten mitään vinkkejä, millä sen hemmetin tylsän lämmittelyvaiheen saisi menemään ilman hermojen menetystä? Yritin nyt ottaa jotain lehteä siihen, mutta eipä se paljon auta, tylsää mikä tylsää. Puhumattakaan jäähdyttelystä. Nyt olin onneksi kaverini kyydillä ja hän oli tanssitunnilla, joten minulla oli aikaa treenin jälkeen, joten intouduin jopa venyttelemään, herra paratkoon.

Mitäs sitten sanoi arvoisa sykemittarini? Näin tuo loihe lausumaan:

aika: 1 h 5 min.
keskisyke: 129
maksimisyke: 157
kalorit: 570 kcal (WTF?)

Tuossa kalorihommassa on nyt kyllä pakko olla jotain häikkää... Mutta katsotaanpas, kykenenkö huomenna combatiin, koska ainakin tehdessä tuntui reisissä sellainen polte, että alta pois.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Selkäjumppa state of mind

Ja otsikot ne vaan lennokkaistuu. Not. Mutta siis aamun selkäjumppa käytynä ja noin puolitoista hehtolitraa hikoiltuna. En tiiä mikä oli, mutta hiki lensi, vaikka sykkeet ei nyt ihan hillittömiksi onneksi nousseet. Pitäisi näet tuota vähän vähemmän kuormittavaakin liikuntaa koettaa tähän viikkokalenteriin saada. Niin kauan kuin sykkeet on sumbassakin katossa, niin sitäkään ei oikein rasvanpolttoliikunnaksi voi sanoa.

Sykemittari kertoi treenistä seuraavaa:

aika: 54 min.
keskisyke: 118
maksimisyke: 146
kalorit: 301 kcal

Nyt koeajan viimein noita synttärilahjaihanuuksia, jotka voin ottaa maanantaina, siis syntymäpäivänäni, käyttöön. Samalla mätän kasvisvokkia raejuuston kera ennen kuin suuntaan kuorotreeneihin. Eilen tuli myös shoppailtua treenivaatteita, kun alkoi tuo yksi toppi ja yhdet housut -taktiikka vähän rasittaa. Ja varmaan ympäristökin kiittää, kun en joka päivä pese vajaata koneellista (huom! Tietysti aina pesen vajaan koneen vajaatäyttö- ja pikaohjelmalla, en ole sentään mikään ympäristörikollinen ;D).

Kuntosalilla

Torstaina siis viimein kunnostauduin ja menin tutustumaan tuohon liikuntakeskuksen kuntosaliin. Tutustuminen oli ohjattu ja paikalla oli toinenkin henkilö, jolle sali oli myös uusi. Tutustumiskierros oli juurikin sopiva ja laitteet olivat monilta osin minulle tuttuja, vaikka uusiakin jänniä vempeleitä sekaan riitti, kuten muutama masiina venyttelyä varten. Kierroksen jälkeen jäin vielä treenaamaan.

Minullehan on siis tuolloin muutama vuosi sitten tehty kaksikin saliohjelmaa. Ensimmäinen ohjelma on "yleisohjelma", joka sopii juuri tähän alkuvaiheeseen ja on siis jakamaton ohjelma koko kropan isoille lihasryhmille. Tällä ohjelmalla meinaan siis aloittaa. Toinen ohjelma on jaettu eli siinä on ylävartalaopäivä ja alavartalopäivä. Tuohon siirtynen sitten, kun totun taas tuohon treeniin. Kuntosalin ajattelin siis ottaa mukaan treeniohjelmaan, koska haluan ehdottomasti myös kiinteytyä ja jossain vaiheessa ei kyllä haittaisi yhtään, vaikka lihaksetkin alkaisivat kasvaa. Siihen toki menee tällä menolla aikaa, koska nämä läskit pitäisi ensin saada alta, tai siis päältä, pois.

Salilla en saanut ihan sellaista endorfiinipöllyä aikaan kuin ryhmäliikuntatunneilla, koska tuon kipeän selkäni takia en uskaltanut kovasti revitellä ja muutenkin oikeiden ja tarpeeksi raskaiden painojen löytäminen oli taas ihan arpapeliä. Mutta ehkäpä tilanne tästä tasaantuu. Ohjelmassani lähes kaikki liikkeet tehdään laitteilla, jotta tottumatonkin kroppa tekisi liikkeet oikealla tekniikalla. Tämä helpottaa ainakin omaa keskittymistäni, koska näin alkuun keskittyminen hajaantuu myös painojen ja säätöjen miettimiseen ja siihen pelkkään ähertämiseenkin. :D Toisessa ohjelmassa on sitten jo liikkeitä vapailla painoillakin, joten haasteet kasvavat.

Oma tämänhetkinen ohjelmani näyttää seuraavalta ja kaikki liikkeet, joissa ei erikseen mainita tehdään siis jonkilaisella laitteella:

lämmittely 10 min. Teen tämän yleensä crosstrainerilla. Pitäisi nyt kokeilla myös soutulaitetta.
jalkaprässi 3x15
etureidet 3x15
takareidet 3x15
selänojennus 3x20
alasoutu 3x15
ylätaljaveto 3x15
penkkipunnerrus 3x15
sivutaivutukset kahvakuulan kanssa 3x15 (siis per puoli)
vatsalihakset jumppapallon päällä väh. 3x10
jäähdyttely ja lyhkät venytykset

Toistomäärä on aika iso, koska tarkoitus on vasta totutella ja lisätä lihaskestävyyttä. Tuon alasoudun tilalla tekisin mielummmin alataljavetoa, mutta sellaista laitetta ei vielä salilla ole, joskin kesällä sellainenkin saadaan. Tuo alasoutu aiheuttaa mulle vaan sellaisen ahdistustilan tuohon rintakehän alueelle, että se on siksi vaikea. Näillä eväillä nyt alan totuttelemaan tuohon treenaamiseen ja katsotaan, miten se sitten vaikuttaa tämän kropan ulkonäköön. Toivottavasti positiivisesti. :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Punnitus vk 16

Aaaargh! Koko viikon paino on ollut 68,7 kg ja alimmillaan jopa 68,2 kg, mutta tietysti juuri punnituspäivänä se näyttää:

69 kg

eli ei taas pudotusta yhtään. No, yritän ajatella, että tämä putoamattomuus johtuu kahtena peräkkäisenä päivänä tehdystä lihaskuntotreenistä, joka on kerännyt nestettä kroppaan. Niin varmaan... :P Seuraavaksi kerronkin sitten kokemuksistani ihan kuntosalilta, jossa siis eilen kävin treenaamassa. Mutta nyt, huis osteopaatille!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Päivän atrioinnit

Josko taas vähän syömisiä listailisi. Huolimatta siitä, että eilen kahvakuulan jälkeen ohjaaja muistutti syömään kunnolla illalla, ettei seuraavana päivänä olisi koko ajan nälkä, niin minullahan oli. Tuloksen nähnee huomenissa.

Aamupala (klo 9.30)

aamueväs, jossa mustana hevosena tällä kertaa marjojen, leseiden ja jukurtin aisaparina ohrahiutaleita
muki teetä maidolla

Lounas (klo 12.30)

lautasellinen nakkikeittoa (tein kattilallisen eilen, kun iski hirveä nakkikeitonhimo. Olen syönyt sitä viimeksi varmaan reilu vuosi sitten)
1 Reissumies Oivariinilla (siis molemmat puolikkaat)
lasi maitoa
n. 10 cm pala kurkkua

Päivällinen (klo 15.30)

lautasellinen pinaattikeittoa
2 kananmunaa
1 Reissumiehen puolikas Oivariinilla
lasi maitoa
Eskimopuikko mansikka

Treenin jälkeen (klo 20.15)

palautusjuoma (248 kcal)

Iltapala (klo 21.45)

hedelmävihannespirtelö (banaani, kiivi, kourallinen tammenlehtisalaattia ja neljä basilikan lehteä ynnä vettä)
muki teetä maidolla

Kiloklubi antoi kalorimääräksi 1665 kcal + tuo palautusjuoma eli yhteensä 1913 kcal. Eli tänään tuli kyllä syötyä! :D Mutta minä olenkin sitä mieltä, että jos on nälkä, niin silloin pitää tehdä niinkuin intiaanit eli syödä. Jotenkin tuohon palautusjuoman energiamäärään ei ole vielä ehtinyt sopeutua eli en siis osaa huomioida sitä päivän muissa syömisissä. Mutta eiköhön tuokin aikaa myöten tasaannu ja asiaan totu.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kahvakuulaekstaasi ja palautusjuomakokemuksia

Aika liikuntapainotteisia ja askeettisia nämä päivitykset viime aikoina, mutta pidetään sitä hyvänä merkkinä meikäläisen liikuntainnostuksesta. Tänään oli jälleen kahvakuula. Vetäjät vuorottelevat viikoittain ja tänään ruoskaa heilutteli Elina. Täytyy sanoa, etten ole aiemmin ymmärtänyt, miten tosi jännä ammattiryhmä nämä jumppaohjaajat ovat. Vaatii todella paljon erilaisia kykyjä, että saa jumppaajat innostumaan ja vetämään täysillä. Tykkään näistä ohjaajista, jotka juttelevat ja heittävät huonoja juttuja siinä ohjaamisen välissä ja huomioivat jumppaajia sen verran kuin se nyt tuollaisessa ryhmätilanteessa on mahdollista.

Sykemittari rykäisi seuraavat lukemat:

aika: 53 min.
keskisyke: 154
huippusyke: 170
kaloreita paloi: 574 kcal

Tässä nämä muutamat viikot kangisteltuani päätin jälleen harhautua mukavuusalueeltani ja saapastelin Prismassa (joo-o, meikäläisen mukavuusalue on varsin rajattu) sinne urheiluosaston pelottavalle palautusjuoma/herajauhe/maltodekstriini/jokuihmesuperhyperjauhe-hyllylle. Kuten mainittua join tässä männä viikolla yhden valmiin palautusjuoman erään treenin päätteeksi, kun en päässyt syömään ja maha tuntui tyhjältä. Olo oli tuon juoman jälkeen niin selkeästi parempi kuin yleensä treenin jälkeen, että ajattelin nyt kokeilla tätäkin kikkaa, vaikka monet ovat sitä mieltä, että tällainen tavallinen pyllerö tuskin tarvii palautusjuomia. Myös siippani intoutui ajatuksesta, koska hänkin treenailee (tosin kotona) ja toivoo olevansa huippuiskussa kesän golf-kauden alkaessa tässä ihan näillä näppäimillä. (Siunattu lumisade pitänee ranget kiinni vielä hetken ja saan pitää tuon miehen vielä itselläni. Sitten alkaa kesän golf-leskeys. :D)

Ostimme sitten, säästäväiseen tapaamme, halvimman mahdollisen palaustusjuomajauheen. Sitä on tässä nyt pari kertaa kokeiltu ja minä ainakin huomaan aivan selkeän eron maito/banaani-yhdistelmään verrattuna. Nytkin on sellainen olo, että kropassa kyllä tuntuu, että töitä on tehty, mutta sellaista totaalista uupumista sohvan nurkkaan ei ole tapahtunut. Toki syöskentelen tässä kirjoittelun lomassa myös iltapalarahkaa, että eihän se juoma yksinään sitä palautumista tee, mutta kylläpä tuo taitaa "ruokalistalle" jäädä. Seuraavaksi vaan taidan ostaa vähän jotain toista merkkiä, koska luonnollisestihan perehdyin tähän asiaan vasta, kun olin jo pänikän ostanut. Haluan kuitenkin saada vastinetta rahoilleni, joten täytynee tehdä muutamia kokeiluja eri merkkien välillä.

Huomenna onkin sitten luvassa lisää mukavuusalueen ylityksiä, kun menen ensi kertaa tuonne liikuntakeskukseni kuntosalille. Sitä odotellessa. :)

Ps. Lisäsin tuonne Paino-välilehden, koska eihän tuosta painon kehityksestä ota muuten selvää erkkikään. Jos vielä intoutuisi väsäämään jonkinlaisen käppyrän, jonka hienoa laskusuhdannetta ;D voisi sitten seurata. No, ehkä ensi elämässä...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Combat-huumaa again

Tämän päivän combatin saldo sykemittarin uumenista:

aika: 57 min.
keskisyke: 155
maksimisyke: 180 (huhhuh!)
kulutetut kalorit: 576 kcal

Persuus oli jonkin verran puuduksissa lauantain selkäjumpasta (häh!), mutta joihinkin potkuihin alkaa jo löytyä jonkinlaista tekniikkaa ja lopun iskusarjat saa mut edelleen ihan lieskaan. Alaselkäkään ei kiukutellut pahemmin, vaikka tuntuukin edelleen aika jäykältä.


Kuva

Onhan se vähän hassua, että voi olla jotenkin niin lieskassa tuollaisesta pohjiaan myöten tuotteistetusta liikuntamuodosta, mutta harvassa muussa lajissa irrottautuu niin täysillä todellisuudesta. Ihan oikeasti tuntuu, että on mahtava taistelija, eikä suinkaan se porukan pyllerö, joka nuijii narukäsillään onnettomasti ilmaa. Vähän sama kuin flamencossa, jossa tunsi myös välillä olevansa temperamenttinen espanjalainen diiva sen sijaan, että onkin se persjalkainen suomalainen opiskelija, jolla temperamenttia löytyy lähinnä pilalle menneiden askelsarjojen manaamiseen. Eli ensi viikolla taas uudestaan combatiin! :)

Liikuntasuunnitelma vk 16

Pidemmittä puheitta tämän viikon suunnitelmaa kehiin.

Ma: Bodycombat 55 min.
Ti: Lepo (menemme katsomaan oopperaa Finnkinoon, joten vakkari-sumba jää nyt välistä)
Ke: Kahvakuula 55 min.
To: Kuntosali (olen varannut opastuksen tuonne kuntosalille, ettei tarvitsisi sitten ihan sokkona käpistellä niiden laitteiden kanssa)
Pe: Lepo
La: Selkä-jumppa (olisin halunnut mennä kokeilemaan sisäpyöräilytuntia, mutta tietysti juuri tänä lauantaina siellä on jokin super-tunti, joka kestää 90 min. tavallisen 60 minuutin sijaan, joten en uskaltaudu kokeilemaan.)
Su: Bodybalance 55 min. (toivottavasti selkäni on tähän mennessä kuntoutunut sen verran, että kykenen tunnille)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Liikuntoja ja uusia oivalluksia elämästä sykemittarin kanssa

Eilisen ja tämän päivä liikuntojen tietoja en olekaan vielä postaillut. Sykemittari on nyt ollut matkassa kaikissa liikkeissä ja sitä onkin kyllä mukava seurata. Ja nyt koin yhtäkkisen ahaa-elämyksen ja löysin kuin löysinkin huippusykkeen tuolta kapineen muistista! Jei!! Ja samalla huomasin, että mullahan on tässä vielä väärä kuukausikin ohjelmoituna. Siis kuinka tunari tämän elektroniikan kanssa voi olla... :P Combatin huippusykelukema näkyy muuten olevan 173 eli ei mitään sunnuntaikävelyä se laji. :D

Eilinen selkäjumppa oli kyllä taas niin koetteleva, että oksat pois. Miten voikin olla niin miljoona sellaista lihasta, joiden huomaa olevan aivan onnettomat. En pysty käsittämään. Vatsalihakset sentään ilmeisesti kehittyvät pikku hiljaa, koska eilen onnistui jo yksi puolen minuutin lankku ilman, että polvet olivat maassa. Nyt vain pelkään, että aamulla äitynyt alaselkäkramppi on seurausta tuosta huikentelevaisesta yrityksestä. Mutta tässäpä tuon jumpan tietoja:

Selkäjumppa

aika: 57 min.
keskisyke: 111
huippusyke: 150
kalorit: 356

Tänään kävin sitten "palauttavalla" kävelylenkillä, jonka aikana kylläkin kirmasin pari juoksupyrähdystä saadakseni itseni lämpimäksi tuolla hirveässä jäisessä tuulessa. Lenkin jälkeen mittari näytti seuraavaa:

Sunnuntaikävely

aika: 1 h 7 min.
keskisyke: 137
huippusyke: 160
kalorit 542 kcal

Yllättävän paljon kaloreita kuluu tuollaisella kevyeltä tuntuvalla lenkilläkin. Mutta se on kyllä sanottava, että jos mun liikkumiset olisi sen varassa, että kävisin ulkona lenkkeilemässä, niin taitaisi kyllä sohva vetää voiton melko monta kertaa. Hitto, kädet ja reidet oli taas ihan umpijäässä tuon lenkin jälkeen ja vieläkin kuuman suihkun jälkeen on viluinen olo. On se luksusta, kun pääsee aina sisätiloihin pompahtelemaan. :)

Mitat, kuvat ja ekstra-punnitus

Hitto, mun piti kuvata ja mitata itteni jo eilen, mutta perjantain tentin jälkeen päätin palkita itseäni ja hain kirjastosta ihan romaanin luettavakseni. Siitä onkin jo aikaa varmaan pari kuukautta, kun olen ihan kirjan lukenut. No siinähän kävi sitten niin, että luin kirjaa (Risto Isomäen Con rit) neljään asti aamulla, joten en todellakaan jaksanut nousta niin aikaisin, että olisin ehtinyt mittaussavottaan ennen aamun (klo 11) jumpalle lähtöä. Mutta alla siis tuloksia:

Rinnanympärys: 87 cm (muutos: -4 cm!!!)
Vyötärönympärys: 97 cm (ei muutosta, stana!)
Lantionympärys: 100 cm (muutos: - 2cm)

Eli tämän empiirisen minikokeeni perusteella toteamukseni siitä, että laihtuessa viisi kiloa, neljä lähtee tisseistä ja loput muualta pitää siis paikkansa. :D Vaikka onhan se kiva, että tuo eka makkararivistö on lähtenyt pienenemään. Tuota vyötärön tilannetta en vain ymmärrä. Miksi, oi miksi se ei pienene? Ainahan sanotaan, että vatsasta läski lähtee helpommin kuin vaikkapa lantiolta tai tuolta peräosastolta, mutta meikäläinen näyttää olevan poikkeus.

Sen sijaan olin pyörtyä, kun tuossa mittaamisen alla kipusin vaa'alle. Se näytti lukemaa 68,7 kg!!!!!! Olen äimistynyt! No katsotaan, mitä huomenna on luvassa ennen kuin aletaan tuuletella. Saattaa olla, että huomenna on taas palattu normaali elämään ja paino näyttää taas 69 tai jopa yli. Mutta onhan tuo nyt huikea tsemppari tuo lukema.

Ja sitten se kuva. Ei tuossa kyllä mitään silmin havaittavaa ole tapahtunut.


Edellinen kuva oli siis tällainen:


Olisihan se kiva, että paino putoaisi kuukaudessa niin, että sen jo huomaisi muuallakin kuin vaa'alla, mutta eipä se taida olla tässä maailmassa ihan mahdollista. Mutta eiköhän ehkä puolen vuoden kuluttua jo jotain edistystä voisi nähdäkin.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Osteopaatilla

Ensinnä: tervetuloa uudet lukijat! On kivaa tietää, ettei ihan yksinään täällä hölise. :)

Eilen kävin siis ensimmäisen kerran elämässäni osteopaatilla. Aiemmin olen kyllä käynyt sekä kiropraktikolla että naprapaatilla ja ties minkälaisille hierojilla/kalevalaisilla jäsenkorjaajilla, mutta nyt siis sain ensikosketuksen osteopatiaan. Tarkempaa tietoa ja taustoja tästä

Itse käynti kesti 45 minuuuttia. Se alkoi ilahduttavan pitkällä haastattelulla, jossa saatoin valittaa vaivojani, joiden takia olin vastaanotolle tullut. Minulla the ultimate syy on aina migreeni, mutta nyt myös viime keväänä intoutunut iskias-vaiva on alkanut ärsyttää siinä määrin, että haluaisin siitä eroon. Arvelin lantioni olevan jotenkin "lukkiutunut", koska tuon iskiaksen lisäksi lonkkani paukkuvat todella karmivalla tavalla. Joudun siis pitkään istuttuani loksauttelemaan lonkkiani, jotta ne eivät kipeydy. Lisäksi niskan liikkuvuus on sen verran minimaalista ja päätä kallistellessa niskaan pistää, että ajattelin siihenkin jotain helpotusta saavani.


Kuva

Haastattelun jälkeen seurasi tutkimusosio, jossa siis alusvaatteisillani taivuttelin kroppaa eri suuntiin ja osteopaatti liikutteli raajoja ja teki merkintöjä asiakaskorttiin. Tämä perusteellinen esitutkinta ilahdutti minua, koska usein hierojille yms. mennessä käydään vain heti pöydälle makaamaan ja tuntuu, että samat manööverit toistetaan kaikille sen tarkemmin vaivoihin perehtymättä. Toki tässäkin olen törmännyt poikkeuksiin ja yleensä valinnutkin hierojani sillä perusteella, että ovat edes jotenkin tutkineet, että mikä on vialla.


Kuva

Sitten seurasi varsin jännittävä vaihe, jonka oletan nyt olevan tuota craniaaliosteopatiaa, josta löytyy myös tietoa noilta linkkaamiltani sivuilta. Hoitaja ikään kuin siveli ja hyvin kevyesti taputteli päätä ja sanoi esittävänsä keholleni kysymyksiä, joihin se vastaa. Hmm... ;D Sitten hän pyysi minua ajattelemaan migreenikohtauksen aikaista oloa ja jatkoi sivelyä. Tämän jälkeen herra nappasi jossain määrin pyssyltä (=:o) näyttävän laitteen, jonka kumisella päällä naputteli päätäni. Äh, tuota on hieman vaikea selittää... :D Mahdolliset ennakkoluuloni kuitenkin karisivat, kun osteopaatti totesi, että olen tainnut saada päähäni kovan iskun vasemmalle ohimon tienoille. Ja näinhän siis on. Kuusivuotiaana kaaduin polkupyörällä suoraan asfalttiin ja tuolloin ei todellakaan mistään pyöräilykypäristä tiedetty mitään, joten paha aivotärähdyshän siitä seurasi. Muistan edelleen kuinka oksensin limaa ja luulin oikeasti pääni räjähtäneen sisältäpäin, kun kipu oli niin hirvittävä. Osteopaatti totesi, että migreenini on varmaankin iskun seurausta ja koko kehoni on ikään kuin kiristynyt tuon kohdan ympärille. Tämä ei minusta kuulosta ollenkaan oudolta, koska molemmat käteni (en yhtäaikaa ;)) murtaneena tiedän, miten lihakset kouristuvat suojaamaan vahingoittuneita luita ja niveliä.

Tämän jälkeen edessä oli hierontaa selän ja niskan alueelle sekä venytystä onnettomasti liikkuvalle vasemmalle kädelleni. Mitään "niksauttamista" ei tässä vaiheessa vielä tehty (eikä itse asiassa koko käynnillä). Muutamissa kohden hoitaja myös pysähtyi pitämään käsiään tiettyjen kehon osien päällä ja minuun virtasi valtavasti energiaa. Olen siis käynyt jo vuosia kotiseuduillani ystäväni luona energiahoidoissa ja huomaan myös itse välittäväni energiaa tehdessäni intialaista päähierontaa, joten tuo on minulle hyvin tuttua touhua. Lisäksi vaikka hyvin rationaalinen olenkin, niin omien kokemusten kautta uskon tuohon energianvälitykseen. Sitä, että onko kyseessä jokin "kosminen" tai pyhyyteen tms. liittyvä juttu vai vain pyyteettömän, ystävällisen kosketuksen aiheuttamat reaktiot, en osaa sanoa, mutta minulle sillä ei ole väliä, koska homma toimii. :) Loppuhoidon ajan sainkin sitten pään ja rintakehän aluelle tuota energiahoitoa ja sain vain rentoutua.


Kuva

Hoidon jälkeen keskustelimme vielä ja hoitaja selvensi, että lantioni on siis todellakin lukkiintunut ja lapojen välissä on "melkoiset krampit", mutta melko huikeaa oli se, että osteopaatti kysyi minulta, olinko valmis luopumaan migreeninestolääkkeistäni! Hänen mukaansa hoidolla oli mahdollisuus laskea elimistöni jatkuvaa ylijännitystilaa (mistähän senkin voi noin selvästi havaita :P) ja näin ollen kasvattaa toleranssia migreeniä kohtaan. Sanoin olevani valmis yrittämään. Nyt minulle onkin pari seuraavaa aikaa varattuna ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, että mitä tuleman pitää.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Punnitus vk 15

Uuh, en kyllä ole mikään varhaisaamuihminen ja kun tänään oli herätys klo 6.45 niin jätin suosiolla mittaamiset huomiselle. :D Nyt nimittäin taitaa olla reilu kuukausi tuosta edellisestä senttien tiirailusta ja kuvista, joten niitä odotellessa!

Paino oli tänään:

69 kg!

Pudotusta viime viikkoon 300 grammaa eli meikäläisen mittapuulla hurjasti. :) Koko viikon paino on ollut tasaisesti 69,1 kg, mutta tänä aamuna edessä oli kiva yllätys. Normaalipainoon on siis matkaa 1,1 kg eli mennee tällä tahdilla vähintään kuukausi.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Päivän syömiset

Tänään on menty seuraavilla eväillä:

Aamupala (klo 9)

normi aamueväs (1 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl jukurttia, 1 dl vadelmia, 1 rkl ruisleseitä)
muki teetä maidolla
1 rkl manteleita

Lounas (klo 12)

porkkana
1 ruisleipä oivariinilla
lautasellinen hernekeittoa sinapilla
1 ½ lasia maitoa

"Päivällinen" (klo 16.15

juotava salaatti (1 kiivi, 1 banaani, kourallinen babypinaattia, n. 10 lehteä tammenlehväsalaattia, kolme isoa lehteä basilikaa, ½ avokado ja liraus vettä blenderillä pirtelöksi)
5 kpl raakasuklaahasselpähkinöitä (jaha, joku onnistui taas perustelemaan itselleen, miksi noita piti ostaa :D)
muki teetä maidolla

Iltapala (klo 22)

mandariini
2 mukia teetä maidolla

Varmaan lepopäivästä johtuen tänään ei ole ollut kauhea nälkä missään vaiheessa. Vettä olen juonut tolkuttomasti. Syötin sapuskat Kiloklubiin ja rivi vihreitä pallojahan sieltä paukahti. Proteiinin osuuskin oli juuri ja juuri sopiva, vaikka kyllähän sitä voisi enemmänkin ruuasta saada. Yritän aktiivisesti huolehtia noita hyviä rasvoja mukaan ruokavalioon ja ehkäpä niiden ansiota on, että en ole nälkäinen. Kiloklubin mukaan (kilo)kaloreita kertyi päivän aikana 1474.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tallis loves kahvakuula

Toinen kahvakuulatuntini oli tänään. Ja koska panostin jo päivällä syömiseen ja juomiseen oli olo koko ajan hyvä, toisin kuin viime viikolla. Tiukkaa teki kyllä moneen kertaan, mutta totaalista sumenemista ei nyt onneksi saatu aikaan. :) Kuula jää siis ehdottomasti ohjelmistoon. (Kysykääpäs huomenna uudestaan, niin saattaa olla emäntä vähän eri mieltä, siihen malliin nuo reidet alkaa jäykistyä. :D)


Kuva

Sykemittari heilui menossa mukana ja antoi seuraavat lukemat:

kesto: 57 min.
kulutetut kalorit: 525 kcal
keskisyke: 149

Nyt kun olen tavannut tuota mittarin ohjekirjaa, niin olen päätynyt siihen tulokseen, että tuosta vekottimesta ei siis ole ollenkaan mahdollista nähdä maksimisykettä harjoituksen aikana, jos se ei ylitä laitteeseen määriteltyä maksimisykettä. Harmillista. Pitää siis vilkuilla rannettaan superraskaissa liikkeissä, niin saa vähän suuntaa, että miten syke käyttäytyy. Tänään ei tainnut nousta kuin 165 pahimmillaan/parhaimmillaan. :)

Ostin tänään myös ensimmäisen proteiinijuomani, kun en päässyt hetkeen syömään treenin jälkeen ja maha alkoi jo suorastaan kurnia. Tiedä sitten, onko moisesta mitään hyötyä tällaiselle tavalliselle tallukalle, mutta olihan se hyvää. :) Nyt onkin edessä kaksi lepopäivää, mitenköhän sitä malttaa pysyä poissa salilta?

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Sykkii

Sain tänään viimein aikaiseksi ostaa sykemittariini uudet patterit. Mittari on Suunnon t3 eli jossain määrin antiikkinen vehje, mutta mun käyttöön just passeli. Tosin unohdan aina, että mikä nappula vaikuttaa mihinkin, enkä todellakaan osaa käyttää mitään hienouksia, kuten tota intervalli-ohjelmaa, mutta nekin on kai opeteltava, kun tuo siippa uhkailee uusien lenkkareidensa villitsemänä, että teiden lopullisesti sulettua me alettaisiin ihan juoksulenkkeilemään! Juokseminenhan on kyllä minusta tosi mukavaa, kunhan pääsee alkuun, mutta siihenhän se monesti tyssää. Siis siihen alun hankaluuteen.


Kuva

Taisteltuani patterit paikalleen testasin vyötä illan sumba-tuntia varten. Kun sain tuon mittarin joskus seitsemisen vuotta sitten joululahjaksi arvelimme siinä olevan jonkinlaisen valmistusvirheen, koska mun syke oli makuullakin koko ajan vähintään 80. Sitä kokeili sitten koko perhe ja isäni vetäisi pohjat, kun hänen sykkeensä oli muistaakseni peräti 39... Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että laitteessa ei ole vikaa, vaan vika on naisessa. Kävin sitten lääkärilläkin tuon takia, koska onhan se nyt aika kummaa ja luultavasti sydämellekin aika raskasta hakata koko ajan hulluna ja varsinkin, kun syke ponnahtaa tuonne satasen pintaan heti, kun lähden liikkeelle. Mitään vikaa minusta ei kuitenkaan löytynyt, vaan lääkäri epäili migreeninestolääkkeeni nostavan sykettä. Eli näillä sykkeillä mennään. Sykkeeni siis myös nousahtaa todella nopeasti todella korkealle, joten en koe kykeneväni seuraamaan noita laskennallisia sykerajoja. Eli esim. tuo peruskestävyystason liikkuminen sykkeillä 120-130 (65 % maksimista) on mulle lähes mahdotonta, koska syke poukkoaa yli 135 ihan normaalilla kävelyllä.


Suunto t3

Innokkuuteni sykemittarin käyttöön ei kuitenkaan moisista pikkuvioista ole millänskään, vaan tänään siis ennen tanssinketkutusta vyötin itseni erityisenä kiinnostuksen kohteena kalorinkulutus tuossa liikunnan tiimellyksessä. Tulokset olivat ihan ilahduttavat, joskin jostain syystä en saa tuosta rakkineesta irti maksimisykettäni. Jossain vaiheessa vilkaisin lukemia ja tuolloin syke oli 168 (laskennallinen eli iän perusteella määritettävä maksimisyke mulle on siis 189). :D Keskiarvo tunnilla oli 144 ja kaloreita paloi tämän mukaan 472. Ihan kiva lukema. :) Aion jatkossakin yrittää muistaa laittaa tuon vyön tunneille, niin pääsen seuraamaan mahdollista edistystä ja tsemppaamaan itseäni noilla kulutetuilla kaloreilla. Ja on kyllä todella mielenkiintoista millaisia sykkeitä irtoaa bodycombatissa...

Sumban jälkeen onnistuin tekemään ehkä maailmankaikkeuden rumimman viherpirtelön. Kiivit olivat taloudesta loppu, joten lisäsin babypinaatin, basilikan ja banaanin joukkoon vadelmia ja tuloksena oli tuollainen ruskehtava sotku, jossa oli pieniä punaisia sattumia. Tuli jotenkin etsimättä mieleen aprillitoivotus "juo kuravettä päälle". Mutta maku oli hyvä ja sehän on tärkeintä. On muuten tosi jännää, miten nuo viherrehut ei maistu ollenkaan noissa pirtelöissä, kun lisää jotain hedelmää mukaan. Niillä pystyy kätevästi korjaamaan päivän mahdollisesti vajaata kasviskiintiötä. LIsään yleensä joukkoon vielä öljyä, niin tulee niitä hyviä rasvojakin sitten. Ja ohessa vetelin napaani purkin rahkaa mehukeiton kera. Mainio iltapala.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Liikuntasuunnitelma vk 15

Meinasi ihan unohtua laittaa tämä suunnitelma tänne. Ajattelin jossain vaiheessa, että pitäisikö laittaa kuitenkin vain toteutuneet liikunnat, mutta eilenkin tänne blogiin postattu liikuntasuunnitelma innosti lähtemään bodybalanceen, vaikka ei ensin ihan huvittanut. Viikonloppunahan oli tarkoitus käydä lauantaina lenkillä ja sunnuntaina balancessa, mutta molemmat toiminnot ajoittuivatkin sitten sunnuntaille, mutta ei se mitään, ihanassa auringon paisteessa käppäily hyvän ystävän kanssa oli niin antoisaa, ettei edes tuntunut liikunnalta. Mutta nyt siis katse tähän jo meneillään olevaan viikkoon (tuntuu muuten ihan sunnuntailta!).

Ma: Bodycombat 55 min
Ti: Zumba 55 min.
Ke: Kahvakuula 55 min. (Iik! Tänne menen uudestaan, vaikka edellinen kerta nyt ei varsinainen menestys ollut...)
To: lepo
Pe: lepo (menen osteopaatille, joten ajattelin, että liikunta sen jälkeen ei välttämättä ole hyvä idea)
La: Selkäjumppa 55 min.
Su: mahd. lenkki tai bodybalance tai molemmat :)

Lepopäivät sattuvat nyt peräkkäisiksi päiviksi, mutta sillepä ei voi mitään.

Iske! Iske!

Voi pojat. Voi pojat! VOI POJAT! Nyt on kuulkaas täällä niin kaikkensa antanut ja hikinen ja kertakaikkisen huikeissa fiiliksissä oleva täti. Olin siis toista kertaa combatissa ja koko aikana ei ottanut päähän laisinkaan, vaan loppupuolen iskusarjoissa iski sellainen flow päälle, että tuntui kuin olisin jaksanut iskeä vaikka loppuelämäni. Todellista liikunnanriemua. Combat on siis ehdottomasti laji, joka otetaan ohjelmistoon pysyvästi. Toivotaan vain, että kesän aikataulut sopivat myös mun työaikatauluihin.


Kuva

Olen törmännyt tuohon yllä olevaan lauseeseen aika monessa blogissa ja se jotenkin kolahtaa meikäläiseen. Tokihan tuo taitaa alunperin olla Jenkkilän merivoimien tunnuslause tai jotain, mutta se tuntuu jotenkin sopivan meikäläisen elämään yleisemminkin. Nyt tietysti tekee välillä ihan fyysisesti kipeetä tuo liikunnan aloittaminen, mutta enemmän ajattelen tuota ehkä henkisellä puolella. On vaikeaa luopua siitä aiemmasta epäonnistujan roolista, kun on päättänyt tehdä elämästä oman näköisensä. On paljon helpompi olla vain luuseri ja syyttää olosuhteita omasta huonosta olostaan kuin tehdä asialle jotain.

Minä olen tehnyt "jotain" viimeiset kolme vuotta ja nyt alan olla sillä tiellä, jonne mun olisi pitänyt suunnata jo aikoja sitten. Siltikään ei meinaa riittää usko omiin kykyihin ja epätoivo on todella usein seurana. On tehnyt todella kipeää rakentaa itsetuntoaan kokonaan alusta ja kuitenkin tietoisena siitä, että perusta ei ole kovin tukeva, eikä tule koskaan olemaankaan. On vaikeeta hyväksyä, että minä en tule koskaan olemaan yhtä perustavalla tavalla itsevarma kuin useimmat ihmiset ovat. Tulen aina taistelemaan pelkojen ja jatkuvan epävarmuuden kanssa ja se on ollut ehkä kaikista vaikeinta hyväksyä, enkä taida sitä ihan vielä kyllä hyväksyäkään. Joskus vahvuutta ei olekaan omia heikkouksia vastaan taistelu, vaan niiden hyväksyminen ja ottaminen osaksi minäkuvaansa.

Vaihtokokemukseni piti olla mulle tilanne, joka takoisi päähäni sen, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta. Monista tilanteista siellä selvittiinkin ja vastaan tuli tilanteita, joita en osannut edes pelätä ennen lähtöä, vaikka voin kertoa, että osaan yleensä pelätä lähes kaikkea. Mutta kun palasin Suomeen, olin edelleen se sama pelokas Tallukka kuin aiemminkin. Puhelimeen tarttuminen oli edelleen yhtä vaikeaa, uusiin tilanteisiin meneminen ei ole juurikaan helpottunut, eikä edes vierailla kielillä puhuminen, joka oli mulle ihan mahdotonta ennen vaihtoa. Ainoa, mikä ehkä vaihdon aikana muuttui oli se, että nyt panen itseni likoon. Teen asioita, joita ehkä kannattaisikin miettiä hieman paremmin, mutta en halua ajatella, koska sitten vain alkaisin pelätä ja jättäisin tekemättä. Nyt myös asioista, joita pelkään, on tullut sellaisia, että ne on melkein pakko tehdä. En kestä sitä tunnetta, että jätän pelon takia jotain tekemättä. Pelottavien asioiden tekeminen tekee kipeää, mutta niin tekee myös pelkääminen. Koska tuskan määrä on vakio, olen päättnyt valita sen tien, joka vie minut jonnekin, enkä sitä joka pitää minut paikoillaan.

Ps. Miten hemmetissä päädyin mielettömän combat-tunnin hehkuttamisesta pohtimaan syntyjä syviä? Tallukan aivoitukset ovat tutkimattomat.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tämän päivän herkut eli eka resepti

Aika ruokapainotteista tämä postailu, mutta niin kai se kuuluu näin pääsiäisenä ollakin. :) Tänään kävimme kaupungilla pyörimässä ja siippani osti itselleen juoksulenkkarit ja minulle synttärilahjan. :) Ja oikein mieluisan ja motivaatiota lisäävän ostikin. Kirjoitan siitä sitten, kun olen saanut päätettyä, että otanko lahjani käyttöön heti vai vasta synttäreideni jälkeen.

Kaupungilla pyörimisen jälkeen innostuimme siivoamaan ja kokeilemaan eri järjestyksiä tuohon murheenkryyni-olohuoneeseen, joka näyttää mielestäni edelleen ihan varastolta. Huhkiminen aiheutti kauhean nälän, joten kävimme ruuanlaittopuuhiin ja seurauksena oli seuraavaa:


Salaatin ohjeen nappasin Patrik Borgin ja Sirkka Hirvosen Syö hyvin ja laihdu -kirjasta, mutta muokkasin sitä hieman omaan makuuni sopivaksi. Taidanpa nyt sitten ensi kertaa julkaista reseptin. :)

Lämmin vuohenjuustosalaatti

1 rasia tuoreita herkkusieniä

Marinadi:
½ dl balsamiviinietikkaa
½ dl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1-2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
tuoretta basilikaa tai rosmariinia

Salaatti:
½ ruukullista tammenlehtisalaattia
1 ruukullinen jääsalaattia
2 tomaattia
1 avokado
4-6 viipaletta patonkia (päälle ripaus hunajaa)
4-6 viipaletta vuohenjuustoa
2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

Sekoita marinadin ainekset ja lisää ne kevyesti kuivalla pannulla paistettujen herkkusienten joukkoon. Tee salaattipeti salaateista ja tomaatista. Kuori ja viipaloi kypsä avokado ja lisää salaattiin. Lisää hunajoitujen patonkiviipaleiden päälle vuohenjuustoa ja grillaa niitä uunissa, kunnes juusto on lämmintä (välttämätöntä ei ole polttaa leipiä osittain niin kuin allekirjoittanut teki...). Paahda pinjansiemenet ja lisää ne sekä marinoituneet herkkusienet salaattipedille ja tömäytä vuohenjuustoleipäset kylkeen. Avot!

Eilisen herkut

Hih, tervetuloa uusi lukija!

Eilen pidin sitten herkkupäivän, vaikka viikollakin tuli syötyä hieman suklaata. Eilinen sopi kuitenkin herkkupäiväksi, kun oli tiedossa kuoron konsertin jälkeinen karonkka, jossa tulee aina sekä syötyä että juotua. Aamupala oli kuitenkin ihan normaali ja kävin tuossa syke+core+venyttely -jumpassa, joka olikin tosi kiva. Venyttely teki kyllä terää, vaikka huomasinkin, että keskittyminen tahtoi välillä aika lailla herpaantua ja meinasin koko ajan sählätä jotain muuta kuin venyttelyä. :D

Kotiin tulta aloitin heti valmistella herkkulounasta. Lounaaksi meillä oli uunijuureksia (puikulaperuna, palsternakka, porkkana ja lanttu), lohimedaljongit ja suppilovahverokastike. Ei mennyt tuo ruuanlaitto ihan nappiin, vaan unohdin uunijuureksista sipulin ja valkosipulin ja suppilovahverokastikkeeseen oli liian vähän kermaa, joten korvasimme osan kevytmaidolla. :D Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, vaan ateria oli kerrassaan mainio. Palanpainikkeena tuossa on vielä valkosipulipatonki ja juomana minulla oli yksi Somersby-siideri.


Onnistuneen ja melko yleisörikkaan konsertin jälkeen suuntasimme perinteiseen karonkkapaikkaamme, joka oli vartavasten avattu meille. Siellä nautiskelin sitten vielä itämaista kasvissosekeittoa kera vaalean leivän ja tomaattibasilikalevitteen ja jälkiruuaksi paistettua leipäjuustoa vadelmahillon kera. Ruokajuomana yksi Crowmoor-siideri. Nam!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Viikkopunnitus

Oi ja voi, meinasin jo, että jätän tämän viikon punnituksen väliin, kun on viime aikoina ollut tuota pientä motivaatio-ongelmaa, mutta onneksi en jättänyt. Tämänaamuinen lukema on siis 69,3 kg. Jes! Ainakin pieni laskusuunta on siis havaittavissa, koska alin lukema oli jo 69,1 kg. Nyt uskallan jo laittaa rastin tuonne sivupalkin painotavoite-taulukkoonkin tuon 69 kilon kohdalle. Tokihan nyt sitten vaaka varmasti seuraavaksi näyttää noin 80 kiloa... :P

Nyt vain sitten pohdituttaa, että mikähän tämän viikon strategioista on se toimivin tähän painon pudottamiseen. Muutaman päivän isompi pihistely syömisissä vai se vähän reilumpi ja "rasvaisempi" syöminen, jota olen harrastanut tässä parina viime päivänä. Eilen esim. vaje jäi jopa Kiloklubin suosittelemaa pienemmäksi ja söin myös loput 50 g raakasuklaahasselpähkinöistä. Vai onko lopullinen vastaus kuitenkin tuossa liikunnan lisäämisessä? Mene ja tiedä. Haluaisin kovasti uskoa tuohon Kiloklubin filosofiaan, koska se vaikuttaa niin järkeenkäyvältä, joten ehkä yritän nyt syödä hieman tiukemmin heidän ohjeidensa mukaan ja nostaa saatavia kaloreita hieman ja pyrkiä vihreisiin ruuan laatu -palloihin.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Päivän epäonnistumiset ja synkkä yksinpuhelu

*** VAROITUS! POSTAUS SISÄLTÄÄ KARSKIA KIELENKÄYTTÖÄ, JOKA VOI JÄRKYTTÄÄ SIVISTYNEEMPIÄ LUKIJOITA***


Kuva

Äh, miten voikin olla jotenkin niin toivoton olo. Paino ei ole tippunut yhtään eli viiden viikon saldo on edelleen tuon reilun kilon. Tällä viikolla en ole viitsinyt käydä vaa'alla joka päivä juuri sen takia, että v***ttaa nähdä ne samat lukemat kerta toisensa jälkeen. Tänään olen käynyt itseni kanssa vakavaa keskustelua siitä, että minkä hemmetin takia edes yritän tätä laihdutusta, kun se ei kertakaikkiaan näytä onnistuvan. Keskustelu menee kutakuinkin tähän malliin:

T1: Voi h**vetin p***ele, miksi kiusaan itseäni enkä vain syö kaikkea maailman suklaata ja muita herkkuja, kun ei tämä *lisää kuusi valitsemaasi kirosanaa* paino kuitenkaan tipu mihinkään ja olen tämmönen ällöttävä läskipallo koko lopun surkean elämäni.

T2: Äläpäs nyt, olo on kuitenkin koko ajan parempi, kun syö hyvin ja säännöllisesti. Kyllä se paino siitä lähtee tippumaan.

T1: Eikä lähe. Valehtelua kaikki tyynni kaikki kiloklupit ja terveellinen ruokailu. Pussikuuri tai joku *lisää valitsemiasi kirosanoja* paasto on ainoa mahdollisuus laihtua ja nekin kilot tulee heti takaisin, kun sen kuurin lopettaa. Täysin toivotonta koko touhu.

T2: Hidas laihdutustahti säästää lihaskudosta, jota sivumennen sanoen sulla nyt ei muutenkaan ole ihan tuhlattavaksi asti. Ja pitää syödä tarpeeksi, että jaksaa liikkua.

T1: No ja voi v***u se liikunta vielä! Mitä siitäkään on ollut apua! Joka tunnilla saa hävetä silmät päästään, kun ei osaa mitään, eikä jaksa mitään ja vanhat mummotkin menee meikästä ohi. Ja sen muka pitäis vielä lisätä jaksamista! Mulla se lähinnä lisää v***tusta ja väsyttää niin paljon, että järki on lähteä.

T2: Äläpäs nyt liioittele, ihan hyvä olo on nytkin kahvakuulatunnin jälkeen.

T1: No mutta kuitenkin pitää karsia tältä viikolta noita liikuntoja, kun en mä kertakaikkiaan jaksa käydä siellä näin usein, v**un luuseri.

T2: No mut justhan sä sanoit, että siellä tunnilla ei edes ole kivaa, eikös se ole vain hyvä, että karsit niitä tunteja?

T1: Just! No auo nyt sinäkin vielä päätäsi tässä!

T2: Eiköhän nyt sovita, että kun olet saanut vähän purkaa tunteitasi ja syödä suklaata, niin jatketaan vain entiseen malliin, niin kyllä niitä tuloksia alkaa jossain vaiheessa näkyä.

T1: *niisk* Joo...

Ja sit ne syömiset:

Aamupala (klo 7.45)

Normaali aamutuorepuuro
Muki teetä maidolla

Välipala (klo 12)

Kuppi teetä maidolla
3,3 dl Valion juotava rasvaton jugurtti

Lounas/päivällinen (klo 16)

Lautasellinen kasvissosekeittoa
1 dl raejuustoa
2 hapankorppua Oivariinilla
50 g raakasuklaalla kuorrutettuja hasselpähkinöitä

Iltapala (klo 21)

2 dl rahkaa mehukeitolla

Taas oli ihan kuningasajatus ostaa noita suklaahasselpähkinöitä. Olivat superruokaa eli ei, niin ei niitä silti tarvisi ostaa ja syödä, varsinkin, kun tuo laihtuminen ei ole muutenkaan edennyt. Hyviähän nuo toki olivat ja haluaisin ajatella, että terveydellisestä näkökulmasta parempia kuin normisuklaa, vaikka kyseessä voikin olla itsepetos.

Liikuntasuunnitelmaa päätin myös rukata, koska vanha akka ei näemmä palaudu niin kuin ennen ja esim. tänään kahvakuulatunnilla välillä melkein silmissä pimeni osaltaan varmasti huonohkon syömisen ja juomisen sekä liiallisen rasituksen takia. Uusi suunnitelma näyttäisi tältä (osalla tunneista olen siis jo käynyt):

Ma: lepo
Ti: zumba 55 min.
Ke: kahvakuula 55 min.
To: lepo
Pe: syke+core+venyttely yht. 90 min.
La: lepo/kävelylenkki
Su: Bodybalance 55 min

Ja koska olen kovapäinen, enkä opi virheistäni olen varannut jo ensi viikon alun täyteen jumppia... :P

Tähän asti kaikki onkin mennyt niin kivuttomasti, lukuunottamatta sitä, että paino ei putoa. Nyt sitten iskee aivan armoton ketutus kertalaakista päälle. Harkitsin, että pitäisin pääsiäisen ajan ihan taukoa tästä laihdutuksesta ja palauttaisin mieliin, että eipä se olo kovin hehkeä ole sillä entisellä ruokavaliolla, mutta pitää nyt katsoa, että mitä teen. Toisaalta, kun paino ei ole tippunut, niin ne vähätkin tulokset saa varmasti nollattua, jos nyt antaa periksi hetkeksikään. En tiedä, mitä tässä tekisi. Kuten sanottua, niin melko toivottomalta tuntuu.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Väsynyt

Kivan viikonlopun jälkeen asiat eivät olekaan enää menneet niin kivasti. Jotenkin olen yhtäkkiä aivan totaalisen poikki ja loppu. Väsyttää niin, että voisin vain nukkua koko ajan ja lisäksi eilen iski vielä migreeni. Tänään se ei onneksi ole vaivannut kuin hieman. Kaikki tekeminen tuntuu ylivoimaiselta ja olen mielestäni kutakuinkin ansainnut kunniamerkin, kun sain laitettua tiski- ja pyykkikoneen päälle.


Kuva

Epäilen, että tämän väsymyksen takana on tuo yhtäkkisesti aloitettu liikunta. Olen kuitenkin nyt muutaman viikon sisällä käynyt liikkumassa enemmän kuin edellisen kahden kuukauden aikana (melkein), joten ei ihme, että elimistöltä kuluu energiaa moisesta shokista selviämiseen. Jätin eilisen danzation-tunnin väliin osittain migreenin takia ja osittain siksi, etten jaksanut edes nousta sohvalta. Ja kyseessä on siis pääasiassa fyysinen väsymys. Henkinen kantti on vielä ihan kantimissaan ja vaikka en muuten jaksa evääni heilauttaa, niin jaksan silti lukea maanisesti erikoisjänniä tenttikirjoja. Toisaalta ovathan nämä elämänmuutokset tässä viime aikoina (paluu Suomeen, avoliitto, elämäntapaprojekti ja uudet opinnot) vieneet tietysti osan energiasta nekin. Syömisten miettiminen käy välillä työstä, kun en ole tottunut laittamaan itselleni ruokaa.

Eilen olin myös jotenkin ihan ihmeellisessä moodissa ja olisin voinut syödä täysin loputtomasti kaikkea. Kaupassa minulla oli jo kädessä suklaapatukka, mutta jätin sen kuitenkin kauppaan. Kotona sitten söin kaikkea mahdollista, mutta syömisen tarve vain jatkui. Tänään kokeilin toisenlaista lähestymistapaa. Ostin kaupasta sen suklaapatukan ja myös söin sen. Jotenkin se vaan toimi kuten suklaa yleensäkin toimii ja syömisen halu häipyi välittömästi. Tajusin kyllä, että suklaan syöminen oli tavallaan turhaa, mutta tunsin kuitenkin haluavani sen. :) Tämä kai se pitäisi olla sitten jossain vaiheessa se normaali syömismalli eli jos jotakin tekee oikeasti kauheasti mieli, niin sen voisi syödä ilman katumusta ja jatkaa elämää normaalisti.

On kyllä vaikea päästä siitä ajatuksesta, että tämä yksi patukka pilaa nyt lopullisesti koko laihdutuksen. Kun painoni ei nyt muutenkaan ole tippunut tuon ensimmäisen kilon jälkeen juuri ollenkaan, niin olisi helppo pudota vainoharhaisuuden suohon ja alkaa karsimaan kaikki mahdollinen ruokavaliosta. Pyrin nyt kuitenkin hyvään oloon liikkumalla ja syömällä, joten en viitsi hirveästi alkaa mihinkään totaalisiin sokerilakkoihin tms. koska niistä paluu voi johtaa toiseen ääripäähän. Jos painoni ei laske, vaikka syön perusterveellisesti ja liikun viitisen kertaa viikossa, niin sitten kai kohtaloni on olla ylipainoinen loppuelämäni. Jos näin on, niin sitten on alettava tekemään töitä oman itsensä kanssa, jotta voisin nämä ylikiloni hyväksyä.

Väsymyksen huomaa kyllä tästä tekstistäkin, se haahuilee edestakaisin. Taitaapa siis olla aika painua pehkuihin , varsinkin kun aamulla on kohtuullisen aikainen herätys.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Liikuntasuunnitelma vko 14

Ensi viikolle varatut treenit näyttävät seuraavalta:

Ma: Danzation 55 min.
Ti: Zumba 55 min.
Ke: Kahvakuula 55 min. (Iik!)
To: lepo
Pe: Syke+core+venyttely kaikki 30 min. eli yht. 90 min.
La: Selkäjumppa 55 min.
Su: ?

Tällä hetkellä ei vielä ollut tiedossa sunnuntain tuntiohjelmaa, joten sinne en ole vielä varannut mitään. Lisäksi tuohon selkäjumppaan osallistuminen riippuu edellisen illan kuorokonsertin karonkasta. Karonkassahan voi käydä kahdella tavalla, hyvin ja huonosti. :D Mutta uskoisin olevani kykeneväinen tuohon jumppaan kuitenkin.

Viime viikon suunnitelma onnistui yli odotusten, koska suunniteltujen tuntien lisäksi kävin vielä ylimääräisella zumba-tunnilla, hyvä minä!

Kiva viikonloppu

Onpas ollut kiva viikonloppu! Perjantaina olin päivän tuuraamassa entisessä työpaikassani ja sieltä ajelin suoraan zumba-tunnille, joka oli mukavan palauttava viikon kovemmista koitoksista. Sitten pääsimme vielä kaverini saunavuorolla saunaan, mikä oli tietysti ihana lopetus työviikolle.

Lauantaina vierailimme sisareni ja kummipoikani luona, jossa meitä odotti mahtava päivällinen. Alkukeittona oli suuri suosikkini tomaatti-tattikeitto, joskin tällä kertaa se oli tehty suppilovahveroista, mikä ei ainakaan huonontanut keittoa. Pääruokana oli vuohenjuusto-pestokanaa, vihannescouscousta ja bataattilaatikkoa ja jälkiruokana kermahyytelöä kinuskikastikkeella. Myöhemmin saimme vielä kahvin kanssa tiramisua ja sampanjasuklaata. Ah, mitä herkuttelua. Syömisen vastapainoksi kävimme keilaamassa. Minulle kerta oli kolmas elämässäni ja alku oli jälleen aika hankalaa, mutta sitten sain jo muutaman onnistumisenkin. Kummipoikani voitti kuitenkin kaikki erät suvereenisti ja yritti minullekin neuvoa pieniä kikkoja. Herkkupäivä oli siis tällä kertaa hieman erilainen ja itse asiassa tuollainen hyvällä ruualla herkuttelu voittaa kyllä karkin ja sipsien mättämisen mennen tullen. Illalla napostelin kyllä vielä popcorneja, mutta eikös niistä juurikin ollut juttu, että ne ovat jo melkein superruokaa. ;D

Aamulla lähdimme sitten edelleen sisareni ja kummipoikani kanssa hyvinvointi-, ruoka-, viini- ja kirjamessuille. Siellä tuli naposteltua kaikkia ihania näyteherkkuja, kuten juustoja, erilaisia leipiä, savulohta, palvattua lihaa ja makkaroita. Luomutuotteita oli todella paljon tarjolla ja rahapulasta huolimatta ostin ohraryynejä, joista saattoi valmistaa puuron kätevästi hauduttamalla. Puuro oli todella hyvää mustikoiden ja raejuuston kanssa. Kokeilin myös selkäkaari-laitetta, josta minulle tuli kuitenkin hirveän huono olo. Ehkä on siis syytäkin, että minulla on aika osteopaatille kahden viikon kuluttua. Kirjaosastolla pyöriminen jäi vähän vajaaksi tuosta huonosta olosta johtuen ja kotiin päästyäni kävinkin hetkeksi päivälevolle, jotta jaksoin sitten kammeta itseni ensimmäiseen bodycombatiini. Ja sehän olikin varsin hauskaa. Toki minua edelleen otti päähän, kun en osaa ja pysty, mutta välillä olin kyllä myös ihan lieskassa ja innoissani. Kotiin tultuani siippani oli tehnyt pitsaa, jota sitten nautinkin hyvällä omallatunnolla. Varsin toimelias ja mukava viikonloppu siis takana. :)