perjantai 29. kesäkuuta 2012

Frisbeegolf

Koskapa olen ennakkoluuloton ja urheilullisesti lahjakas (buahhahahaaa!!!), kävin eilen siippani ja ystäväni kanssa kokeilemassa trendilajeista ehkä tämän hetken kuumintahottia eli frisbeegolfia. Siippani osti frisbeepakkauksen, jossa oli kolme erilaista heittovälinettä, joista hän käytti kahta ja minä yhtä. In Finland we have this thing called reilu meininki. :D

Ummikoille tiedoksi, että kyseistä lajiahan pelataan suurin piirten golfin säännöillä, mutta nakataan siis frisbeetä ja koitetaan saada se tuollaiseen jännään koriin.


Ikuisena optimistina ajattelin, että emme pääse ensimmäiseen kolmeen tuntiin ekalta korilta minnekään, mutta liiallinen pessimismi osoittautui turhaksi. Sain kyllä viskellä kiekkoani huomattavasti useammin kuin pojat, mutta ekasta väylästä selvin ihan siedettävällä yhdeksällä heitolla. Toinen meni sitten jo ihan poskelleen, joten sen jälkeen en niin tarkkaa lukua heitoista pitänyt. Yhden väylän kuitenkin voitin, kun pojat ässäilivät omat kiekkonsa puihin ja metsän siimekseen.

Ikuinen ärsytyksen aihe on tietysti se, että siippani liikunnan multitalenttina hoksaa tosi nopeasti, mistä missäkin lajissa on kysymys ja golfarina hänelle ovat tuttuja kaikki kierteet ynnä muut, joihin meikäläisen kapasiteetti ei riitä alkuunkaan. Niinpä hän alkoikin loppukierroksesta olla jo melkein pro, kun minä edelleen taistelin heittojeni hajotessa taivaan tuuliin. Kenttä, jolla kävimme pelaamassa on kuitenkin loppupäästään niin kauniiden maisemien ja hienon näköalan ympäröimä, että harmitus unohtui siellä tarpoessa. Lisäksi en omalla hitaalla pelityylilläni juurikaan hidastanut poikain etenemistä, koska heidän kävellessään etsimään vajaan sadan metrin päähän lentäneitä pelivälineitään, minä ehdin heitellä ne kolme-neljä heittoa, jotta sain heidät kiinni.

Kaiken kaikkiaan laji oli ihan mukavaa ulkoilua, kun ei intoutunut kilpailemaan tai oikeastaan tekemään muuta kuin viskelemään frisbeetä ja tallustelemaan metsässä. Pari tuntia meni nopeasti ja kyllähän tuo metsässä tarpominen käy myös hyvästä liikunnasta. Kannattaa siis ainakin käydä kokeilemassa, jos siihen mahdollisuus ilmaantuu.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Liikkumisia ja aatoksia

Viime viikko oli täydellinen floppi liikuntojen suhteen. Viikko näytti seuraavalta:

Ma:
kahvakuula 55 min.
keskisyke: 158
maksimi: 178
kalorit: 621 kcal

Tiistai-perjantai: pelkkää löhöämistä.

La:
juoksulenkki 1 tunti 10 min. (15 min. kävely + 55 min. juoksu)
keskisyke: 148
maksimi: 168
kalorit: 632 kcal

Su: pelkkää syömistä

Hävettää.

Maanantain kahvakuula oli aivan hirveää. Tunneilla on nykyään teemat ja tämä oli syke-tunti. Mulla oli jo ennen tunnille menoa aivan rättipoikkiväsynyt olo ja tunnilla olo vain paheni. Mitään treenin jälkeistä euforiaa ei tullut, vaan totaalinen uupumus. Muistin taas, että vihaan liikuntaa. :D

Töiden alkamisen jälkeen, tai jo oikeastaan ennen sitä, olen ollut aivan totaalisen kuollut. Väsyttää aivan tajuttomasti ja silti uni ei tule illalla. En jaksaisi tehdä mitään, mutta ei huvita mennä sänkyynkään pyörimään. Lisäksi syömiset on lähteneet aivan totaalisesti lapasesta. Tuntuu, että koko ajan pitäisi syödä ja ruoka tai siis lähinnä kaikki mässyt pyörii mielessä koko ajan. Töissä ei kuitenkaan ole mitenkään kiireistä, vaan siellä on paljon luppoaikaa, joten ei luulisi senkään nyt määrättömästi stressaavan. Mutta jotenkin ei nyt ole homma kondiksessa ollenkaan.

Mietin tässä, että onko mulle tulossa taas sitä teini-iän syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä. Silloinhan saatoin viikolla elää lähinnä curryllä maustetulla riisillä ja aamupalalla ja viikonloppuna vetää pusseittain sipsejä ja levykaupalla suklaata. Olo on koko ajan jotenkin huono ja voimaton. Että hei kiitti vaan, tämä terveellinen ja liikkuvainen elämä tuntuu todellakin olossa! *sarkastista nurinaa*

Yritän tässä nyt saada kiinni näistä tunteista ja oloista, että mikä oikein mättää. Välillä pohdiskelen etäisesti jonkin mahdollisen puutoksen (eniten ehkä lievän anemian) mahdollisuutta, mutta yleensä aina kun olen tällaisia pohtinut, niin arvoni ovat olleet kerrassaan täydelliset eli elimellistä syytä mun olotiloille ei yleensä löydy. Yhtenä vaihtoehtona olisi ottaa taas muutaman päivän kuuri nukahtamislääkkeitä, koska niillä tän valvomiskierteen saisi poikki. Niissä vain on se mahdollisuus, että seuraavana päivänä väsyttää (mikäli mahdollista) vielä enemmän. Tällä viikolla pohdin kyllä vakavasti, että punnitsenko itseäni ollenkaan. Vituttaa aina olla se luuseri, jonka paino vain jököttää paikallaan. Eihän tässä toki jäniksen selässä olla, mutta kyllähän se nostaisi motivaatiota, jos ei jokainen surkea syömispäivä näkyisi viikkotuloksessa. Tai siis tietenkin siinä, että mitään tulosta ei tule. Tana, kele, tu ja sviddunääs, sanon minä.

Blaah, josko sitä menisi taas tuonne sänkyyn kieriskelemään ja haaveilemaan siitä Tallukasta, jolla ei ole tällaista pallomahaa ja huonoa ynnä väsynyttä oloa. Sitä odotellessa...

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Viikkopunnitus

Ei mitään uutta auringon alla:

68,4 kg

näytti vaaka tänään. No, tämän viikon syömisillä muuta ei voi odottaakaan.

Jos joku muuten ihmettelee, kun kuvia ja mittoja ei ole näkynyt viime aikoina, niin syyhän on se, että mitään muutosta ei ole tapahtunut tässä lähimmän parin kuukauden aikana. En viitsi joka kuukausi käydä samoja lukemia kirjuuttelemassa, kun näistä viikkopunnituksista jo näkee, että mitään ei tapahdu. Ehkä jonakin päivänä saadaan vielä nähdä edistyskuvia tässäkin blogissa, vaikka tällä hetkellä tuo ei näytä kovin todennäköiseltä.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Viikon 24 liikuntariekkumiset

Työt alkavat nyt siis verottaa urheilua, mutta vielä viimeinen puolittain lomaviikko kehiin.

Ma:
juoksukoulu (1 tunti)
juostiin vain 20 min. ja sen jälkeen tehtiin kuntopiiriä
keskisyke: 133
maksimi: 161
kalorit: 457 kcal

Ti:
syke+core -jumppa (1 tunti)
Elinan vetämä tapporääkki :D
keskisyke: 152
maksimi: 181 :o
kalorit: 632 kcal

Ke:
Aamun kahvakuula (1 tunti)
aamuliikunta ei vaan ole mun juttu :P
keskisyke: 148
maksimi: 167
kalorit: 596 kcal

To:
lepo

Pe:
lenkki (50 min. juoksu + 15 min. kävely)
keskisyke: 141
maksimi: 154
kalorit: 603

La ja su:
lepo

Juoksulenkkejä ei siis tullut tarvittavaa kolmea, mutta yritän nyt jotenkin saada noita lenkkejä lisättyä viikko-ohjelmaan. Aamulenkkiä huvittaisi kokeilla, mutta aamukahvakuula-katastrofin (hirveä heikotus ja silmissä pimeni) jälkeen vähän hirvittää, jos lenkin jälkeen pitäisi vielä kyetä töihinkin. Lisäksi aamuherääminen ei ole mun vahvin laji. :D

Tunnesyömistä

Kyllä tämä töiden aloittaminen sitten laittaa ihmisen koville. Varsinkin kun ilmeisesti olen ollut entisessä elämässäni vähintäänkin keskistysleirin vartija, koska karmani on mitä pahimman laatuinen. Aloitin siis perjantaina uudessa kesätyöpaikassani ja jo sunnuntaina eli kolmantena työpäivänä jouduin jäämään töihin yksin. Voin kertoa, että mitään rutiinia mihinkään toimiin ei todellakaan ollut vielä muodostunut ja sunnuntai oli myös melko vilkas päivä, kuten varmaan turistikohteissa yleensäkin. Ainoat ohjeet, joita päivääni sain oli, että "koeta pärjätä!". Eihän siinä, kyllä minä pärjään. Mutta se vaatii veronsa.



Kuva

Tällä kertaa veroina oli heti autoon päästyä hotkaistu pieni suklaalevy, joka sai päivän aiheuttaman paineen ja tärinän laukeamaan ja saatoin edes yrittää suunnitella rentoutumista työpäivän jälkeen. Tämä rentoutumisen yrittäminen on sitäkin tärkeämpää, kun mulla on tässä kevyenä töiden aloituksena heti putkeen seitsemän päivää töitä. En tiedä, mistä ihmeestä olen kehittänyt tämän addiktioni laukaista stressiä syömällä, mutta tällaisissa tilanteissa tuntuu täysin mahdottomalta ratkaista asiaa mitenkään muuten. Olen tässä kevään aikana, kun tein opetusharjoittelua, yrittänyt kokeilla myös hieman erilaisia konsteja, mutta mikään, mikään, ei toimi yhtä tehokkaasti ja nopeasti kuin se, että hotkaisee puoli levyllistä suklaata. On niin omituista, että moisen jälkeen olo on ehkä edelleen väsynyt päivän koitoksista ja mutta ylikierrokset ja yleinen sisällä vallitseva kaaos rauhoittuvat välittömästi. Ainoa huono puoli on siis järki, joka syyttelee ahmimisesta ja turhien kalorien syömisestä ja tietysti se, että painon putoamista on aivan turha tällaista taktiikkaa harjoittaessa odottaa.

Olen tässä vuosien mittaan taistellut mitä erilaisimpien negatiivisten tunteiden kanssa ja joidenkin tunteiden kanssa olen päässyt sinuiksi, mutta toiset, kuten juuri tuo tietyn tyyppinen oman mukavuusalueen ylittäminen vastuullisilla ja tärkeillä areenoilla ja sen aiheuttama stressi on sellainen tunnetila, jonka haltuun saamiseksi mulla ei ole mitään keinoja. Paitsi siis syöminen. Mikään itsen rauhoittelu sisäisen puheen avulla, liikunta, saunominen tai edes seksi ei auta, vaan jotkut noista jopa lisäävät sitä sekasortoa, jonka koen sisälläni tuollaisissa tilanteissa vallitsevan. Pahintahan on, että tuollainen holtiton herkkujen syönti yleensä vain ruokkii itse itseään ja romuttaa entisestään tätä painonpudotussysteemiä.



Kuva

En oikein osaa sanoa, että mistä kulmasta tätä asiaa lähtisi purkamaan. Monia asioita on tullut kokeiltua. Minullahan ei todellakaan toimi mitkään kognitiiviset lyhyt terapia -tyyppiset opit "mitä sitten?" -kysymyksineen tms. Ongelmani on pikemminkin liiallinenkin asioiden järkeistäminen, mutta järkeni ei vain toimi itseni kanssa samalla puolella, vaan useimmiten itseäni vastaan. Lisäksi minullehan pahin mahdollinen skenaario ei tokikaan ole se, että kuolen, vaan se, että muserrun henkisesti. Näin ollen nuo mitä sitten -kysymykset kun tapaavat johtaa aina siihen samaan lopputulemaan eli "ei siihen kuole", niin niistä ei ole minulle mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin, kun tuloksena voi olla, että joudun kokemaan mittaamatonta häpeää. Ja voin kertoa, että meikäläisen "häpeäreppu" pursuu jo yli ja on joka hetki vaarassa katkaista kamelin ynnä Tallukan selän. Jotakin olisi kuitenkin alettava kokeilemaan, koska tuleva pysyvä työelämään ja pätkätyösuhteisiin ja toisella paikkakunnalle siirtyminen lisäävät tätä "syömisstressiä" eksponentiaalisesti ja en kuitenkaan haluaisi päätyä hillittömään ylipainoon vain tuollaisen syyn takia. Jos jollakulla on jotain vinkkiä, niin ottaisin niitä kiitollisena vastaan.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Punnitusta taasen

Jaha, itku "pitkästä" ilosta. Paino tänään aamulla

68,5 kg.

Johan sitä olikin hieman pudotusta, joten eiköhän ole taas aika painonkin alkaa nousemaan. Taisivat ne äidin ja anopin leipomukset näkyä vasta tässä punnituksessa. No, onneksi tänään alkoivat työt ja elämänrytmi säännöllistyy, jolloin myös syömisten tarkkailu on helpompaa. Toki töiden aloituksen stressi saa heposti myös tunnesyömisen paukahtamaan päälle, mutta yritän nyt tuolla liikunnalla hillitä syömishimoja. Raaka tosiasia vain on se, että mikään ei minulla laukaise stressiä niin hyvin kuin suklaa. Olen luultavasti itse kehoni siihen opettanut, mutta mitenkäs siitä oppisi pois, siinäpä kysymys.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ruokapäiväkirja

Laitanpa pitkästä aikaa päivän syömiset ylös.

Aamupala (klo 11 :D):

2 dl jukurttia, mansikoita ja kaurahiutaleita

Lounas (klo 15.30):

pala uunilohta ja n. 2,5 dl perunamuusia
10 cm kurkkua
3 dl maitoa

Iltapala (klo 20.30):

250 g maitorahkaa ja mehukeittoa
pala raparperipiirakkaa
muki teetä maidolla

Yritän tässä palailla takaisin normisyömisiin loman ravintolaruokien ja äitien tekemien leivonnaisten jälkeen. Tätähän toki tukee se, että leivoin itse raparperipiirakan. :D No, siitä menee suurin osa pakastimeen.

Viikon 23 liikkumiset

Viime viikko oli taas vähän poikkeuksellinen, kun alkuviikko meni Helsingissä muun muassa Metallican keikalla ja liikkuminen oli lähinnä kaupunkikäyskentelyä. Kävimme myös Korkeasaaressa, että siellähän tuli tietysti talsittua ympäriinsä tuntikausia, mutta ei sitä oikein varsianiseksi liikunnaksi voi laskea. Loppuviikko taas kului mökillä, joten salilla en ole vieraillut useampaan viikkoon. Viime viikon saldo jäi siis laihaksi.

Ma: lepo

Ti: lepo

Ke: lepo

To: lenkki 1 tunti 15 min. (juoksu 45 min. loput kävelyä)
keskisyke: 144
maksimi: 160
kalorit: 716 kcal

Pe: lepo

La: lenkki (55 min. 35 min juoksua, loput kävelyä)
keskisyke: 143
maksimi: 166
kalorit: 527

Su: lepo

Toivottavasti tulevalla viikolla pääsen taas salille. Perjantaina mulla alkaa työt ja elämään tulee jälleen normaali rytmi, joten siihen asti kyllä vain lomailen. :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Punnitus

Hiphei! Paino ei ollutkaan noussut juurikaan, jos ei kohta laskenutkaan. Mutta tulos oli siis:

67,9 kg.

Ihanaa, tästä on taas hyvä edetä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Viikkojen 21 ja 22 liikunnat

Viikko 21

Ma:
juoksukoulu 30 min.
keskisyke: 147
maksimi: 173
kalorit: 302 kcal

En enää uskaltanut mennä combatiin tämän juoksukoulun jälkeen. :D

Ti:
lepo

Yritin mennä pelaamaan jalkapalloa, mutta polvi sanoi sopimuksensa irti heti ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. :(

Ke:
lepo

To:
lepo

Pe:
lenkki (kävely) 1 tunti 23 min.
keskisyke: 123
maksimi: 140
kalorit: 562

Kuoron kenraalinäytös 2 tuntia :D
keskisyke: 118
maksimi: 153
kalorit: 619 kcal

Laitoin huvikseni sykemittarin kuoron orkesteriteoksen kenraaliharjoitukseen ja tulos oli yllämainittu. Paikallaan seisomiselle aika hyvä lukemat. Ja näin ollen myöskään torstaina ja keskiviikkona ei todellisuudessa ollut ihan lepoa, ksoka molempina päivinä oli 3-4 tunnin kuorotreenit.

La:
orkesterinäytös, jonka aikana paloi varmaan ainakin saman verran kaloreita kuin eilen.

Su:

lepo

Sunnuntaina matkasin bussilla nukkumattoman yön jälkeen koko päivän kotiseuduilleni ja illalla olin niin poikki, etten jaksanut lähteä lenkille.

Viikko 22

Ma:

pari tuntia haravointia
kolme tuntia metsässä samoilua korvasieniä poimien

Ti:
lepo

Ke:
juoksulenkki 48 min.
keskisyke: 136
maksimi: 160
kalorit: 357 kcal

To:
juoksulenkki 40 min.
keskisyke: 140
maksimi: 164
kalorit: 309 kcal

Pe:

lisää sienestystä noin 40 min.
halkojen raahaamista, heittelyä ja pinoamista noin tunti

La:
lepo

Ajelin 730 kilometriä autolla, joten fyysinen hommailu jäi vähän väliin. :D

Su:
lepo



Kotona taas

Ohhoh, kylläpäs sitä tulikin reissattua. Olin siis vajaan viikon kotikonnuilla Lapissa, sitten yhden yön kotona ja sen jälkeen ajelimme Helsinkiin, jossa ohjelmassa oli muun muassa Metallican keikka Kalasatamassa ja vierailu Korkeasaareen verestämään vanhoja, vuoden 1987 muistoja. :D Olen siis käynyt Korkeasaaressa viimeksi tuolloin ja ajankohta oli vielä marraskuu, joten eipä siitä kovin hehkeitä muistoja ole jäänyt.



Tämä puolitoistaviikkoa on ollut projektin kannalta vähän kuin lomaa. Äidin höyryävien ruokapatojen äärellä en ole miettinyt syömisiäni yhtään ja kuten mainitsin, niin liikunta on ollut lähinnä hyötyliikuntaa, vaikka parille lenkillekin kyllä intouduin. Toisaalta kolmen tunnin käyskentely metsässä korvasienten perässä on varmaankin ihan hyvää liikuntaa sekin. Silmämääräisesti arvioisin kuitenkin, että paino on varmaan kivunnut takaisin sinne 69 kilon pintaan, mutta sille ei nyt voi mitään ja eipä tuota pudotusta vielä kovin paljoa ollut tullutkaan, joten nousukaan ei ole hirmuinen. :D



Tapasin luonnollisesti myös kotiseuduillani asuvia ystäviäni. Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on monen ikäisiä ystäviä ja harmitellut, kun omat ystäväni ovat suunnilleen itseni ikäisiä, kunnes vihdoin tajusin, että mullahan on tuolla Lapissa nimenomaan itseäni hjuomattavasti vanhempia ystäviä, joilta saa todella hyviä vinkkejä ja tukea tämän elämän elämiseen. Heitä siis aina käyn tuolla Lapissa ollessani moikkaamassa.



Nyt yritän palata takaisin normaalielämään, koska ensi viikolla alkvat työt ja siihen mennessä pitänee irrottautua tästä lomamoodista. Palaan siis myös blogin pariin, kiitos vain teille lukijoille, jotka ette ole minua hylänneet tämän tauon aikana.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kehonkoostumusmittaus

Jokin aika sitten sain viimein kammettua itseni liikuntakeskukseeni kehonkoostumusmittaukseen. Kyseessä oli Inbodyn mittaus ja se maksoi toukokuun tarjouksessa 29 €, muulloin hinta on 49 €. Mittaus oli toisaalta hirveän motivoiva, vaikka olihan se ihan kauheaa luettavaa. Mittauksen tekeminen kesti minuutin ja siinä täytyi siis vain seisoa paikallaan sellaisella alustalla muutamanlaiset pulikat käsissä ja sen jälkeen tulostui tuollainen analyysipaperi, josta saattoi sitten taivastella omia lukujaan. Analyysi käytiin myös kohta kohdalta läpi mittaajan kanssa.

Mittauksessa tsekataan tosi monia asioita kehon koostumuksesta. Muun muassa kehon nestetasapaino (turvotus vs.nestetasapaino), arviot kehon mineraaleista, proteiineista ja rasvasta, paino tietysti ja lihaksen ja rasvan osuus painosta sekä lihastasapaino, jossa keho on jaettu osiin (oikea käsi, vasen käsi, oikea jalka, vasen jalka ja keskivartalo). Lukujen lisäksi selviää myös yksinkertaisella sana-arviolla, että mitkä luvut on hyviä ja mitkä päin prinkkalaa.

Tämän painoprojektin kannalta tärkeitä tietoja tietysti olivat nuo elimistön rasvoihin liittyvät lukemat. Ne olivatkin aika tyrmäävät. Sekä paino, rasvaprosentti että vyötärö-lantiosuhde olivat kaikki yli sallittujen arvojen. Samoin viskeraalinen rasva eli haitallinen sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva oli vain hitusen alle sallitun maksimin, joten siinäkin mielessä tämä painonpudotusprojekti on enemmän kuin tarpeen, kun tuota sydän- ja verisuonitautiriskiä on minulle perimässä kerääntynyt melkoinen latinki. Painoni oli tuossa mittauksessa 68,2 kg, mutta pidän silti kiinni tuosta omalla vaa'alla mitatusta, koska sillä on mitattu kaikki edellisetkin punnitukset. :D Hyvin mielenkiintoista oli mittauksen antama ihannepainotavoite ja siihen liittyen sekä pudotettavien kokonaiskilojen määrä ja rasvan osuus tästä määrästä. Mulle laite antoi ihannepainoksi 57,8 kg, jota en ole painanut koko aikuisiälläni. Pudotettavaa olisi siis 10,4 kg. Ja mikä mielenkiintoisinta, tästä määrästä rasvaa tulisi olla 11,1 kg. :D :D :D Tämä tietysti selittyy sillä, että mun tulisi saada vajaa kilo lihasmassaa vartalooni, erityisesti jalkoihin, jotta vartalon lihastasapaino olisi ihanteellinen. En ole vielä ihan vakuuttunut, että pystyn ikinä tuota lukua saavuttamaan, mutta kyllähän se antaa ihan uutta potkua tähän hommaan, kun saa jonkun jonkin muun määrittelemän painotavoitteen.

Painonpudotuksen avuksi oli myös tuo kehon paivittäisen "koomakulutuksen" määrän arvio. Minulle laite määritteli peruselintoimintojen vaatimaksi energiamääräksi 1316 kcal. Tämä on hyvä lähtökohta miettiä sitä omaa kulutusta noin muutenkin. Että kuinka paljon sitä sitten liikkuu ja minkä verran arkiaktiivisuutta saa tungettua päiväänsä. Nykyään musta tuntuu, että olen hyvinkin aktiivinen, kun kuljen paljon pyörällä. Päivittäin tulee pyöräiltyä vähintään kolmisen kilometriä, useimpina päivinä enemmänkin. Ja varsinkin tuota pyöräilyä on tullut harrastettua niillä viikoilla, kun jalka on vihoitellut ja olen joutunut olemaan levossa jumppien osalta. Toisaalta kuten olen huomannut, niin kaloreita kertyy päivässä todella huomaamatta, jos ei ole koko ajan skarppina. Salaattilinjan olisi siis hyvä jatkua nyt kesän aikana, jotta jotain tulosta olisi syksyllä havaittavissa.

Terveyden kannalta tärkeää oli huomata, että nesteytys toimii eli nestetasapaino on ok. Lisäksi tuo arvio kehon proteiinimassata, joka kuulemma heijastelee ruuan proteiinipitoisuutta oli myös hyvin viitearvojen sisällä. Näin ollen tästä osittaisesta kasvissyönnistäni huolimatta protskuja tullee sopivasti. Hauskaa oli myös huomata, että luumassan määrä oli meillä kaikilla mitattavilla (5 naista) alle puolen kilon sisällä toisistaan eli jos joku vielä ajatteli selittää korkeaa painoaan "painavilla luilla" niin sen voi todellakin unohtaa. :D

Yksi mielenkiintoisimmista osioista oli sitten tuo lihastasapaino-osio. Siinähän näkyi kroppa jaettuna jalkoihin
(oikea jalka-vasen jalka), vartaloon ja käsiin. Kokonaisuudessaan lihasmassani asettui viitearvojen sisään, mutta lihastahan ei tällaisella "tavallisesti" treenaavalla henkilöllä voi olla koskaan liikaa, joten arvojen ylittyminen (joka kylläkin vaatisi melkoista fitness-innostusta) ei ole tässä tapauksessa ollenkaan haitaksi. Lihasmassan määrä näkyi tuossa tasapaino-osiossa kiloina, mutta mielenkiintoisempi oli lihaksen prosenttiosuus saman kokoisen ja ikäisen verrokkinaisen massasta. Siis toisin sanoen ikäiseni ja kokoiseni naisen keskimääräistä lihasmassaa kuvasi arvo 100 ja mun arvot oli suhteutettu niihin. Tässä olikin yllätys se, että käsissä mulla on muka jopa hieman enemmän lihasta kuin tuolla keskiverrolla, mutta jaloissa taas kymmenen pinnaa alle tuon keskiarvon. Mittausporukassa olleiden äitien käsivoimien arviot olivat vielä enemmän yläkanttiin kuin minulla eli lapsipuntin kantamista kuntoilumuotona voinee suositella. Olettaen, että moinen kotoa löytyy. :) Jaloissa sen sijaan oli tuon liian vähäisen lihasmassan lisäksi pientä epätasapainoa. Käsissä sitä oli myös, mutta mielestäni se on käsissä jossain määrin "luonnollisempaa", koska kaikkihan käyttävät aktiivisemmin pääasiassa vain toista kättä. Jaloissa tuo ero ei ollut suuri, mutta sillä saattaa olla vaikutusta myös alaselkäkipuihin, joten täytynee alkaa treenaamaan jalkoja oikein tosissaan. Tätä myös mittaaja suositteli, isoilla painoilla kohtuullisesti toistoja ja avot!

Summa summarum: vähemmän kaloreita, enemmän kestävyysliikuntaa ja painoharjoittelua ja eiköhän puolen vuoden kuluttua ole luvassa hieman erilaista lukemaa. Suosittelen kyllä kaikille tuota mittausta, toimii mainiona tsempparina!