Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Kuukauden saldo :)

Helmikuun vaa'aton teemakuukausi on tullut päätökseensä ja pientä repsahdusta lukuunottamatta tauko sujui juurikin sellaisissa tunnelmissa kuin toivoinkin. Kun vaakalukema ei enää päivittäin päässyt säikäyttelemään, tuntui, että syöminen ja liikkuminen oli paljon vaivattomampaa. Taidan siis siirtyä kokonaan "fiilispohjaiseen punnitukseen". :D Eli punnita itseni aina silloin, kun se tuntuu hyvältä. Läskipäivinä punnitseminen ei varmasti tuota mitään hyvää ja muutenkin tuollainen harvempi punnitseminen tuottaa suurempia onnitumisen kokemuksia, koska niistähän sen vasta huomaa, onko paino oikeasti laskemassa. Mulla ainakin päivittäisten punnitusten heilahtelut saattoivat olla jopa 1,5 kiloa, yleensä aina ylöspäin, joten yritä niistä sitten ottaa suuntimaa yhtään minnekään.

Mikäs sitten oli tämän kuukauden saldo?  Tänä aamuna vaaka näytti:

61,1 kg

Lähtötilanne oli siis 1.2. 61,8 kiloa, joten pudotusta on kuukaudessa 0,7 kg. Tiedän, että hc-laihduttajahan vetäisi itsensä jo kaulakiikkuun moisesta lukemasta, mutta minulle tuo on hyvä saavutus syksyn jumituksen ja joulumässäilyiden jälkeen. Tammikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 64 kg eli siitä ollaan tultu alas jo reilusti. Ja tosiaan tuosta syksystäkin on pudotusta pari kiloa. Tämä antaa mulle uskoa, että ehkä sittenkin on mahdollista seuraavan kahden kuukauden aikana pudottaa tämä viimeinenkin reilu kilo. :) Toki tällä viikolla en ole tehnyt kovaa salitreeniä vielä, vaan ainoastaan selkäpäivän ja kaksi aerobista treeniä, joten kun taas huomenna jalkatreeni pamahtaa kohdalle, niin eiköhän se painokin taas vähän nouse. Mutta se onkin sitten taas eri asia, eikä mitään läskiä.

Mukavinta on, että minähän olen tämän kuukauden aikana myös viettänyt herkkupäiviä ja esim. viime viikonloppuna söin kahtena päivänä irtokarkkeja. Irtokarkeissa mulle kyllä riittää nykyään se 100 g, joten siitä tuskin ihan perikatoon joutuu. :) Mutta siis paino on pudonnut näistä huolimatta, mikä on täysin uusi ilmiö meikäläisen laihdutustaipaleella. Lisäksi olen ihan tarkoituksella alkanut täydentää pidempiä syömisvälejä ja vähäproteiinista ruokailua proteiinijauheella, vaikka se ei nyt ehkä mikään kaikkein luonnollisin vaihtoehto olekaan. Sitä jauhetta on vain niin helppo kantaa sheikkerissä mukana ja hörppiä naamaansa nopsasti. Näin olen saanut pidettyä pahimman makeannälänkin loitolla, kun jauheen makuna on minttusuklaa. :)

Mutta toivottavasti näillä eväillä painon putoaminen jatkuu tuolla omalla rauhallisella tahdillaan ja saan pidettyä itseni liikkuvaisena ja stressittömänä. Oikein aurinkoista torstaita kaikille!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikon 8 liikut

Ma: - tai no "aamulenkki"
Ti: -
Ke: sali/jalat (1 tunti 10 min./keskisyke 146, maksimi 183)
To: sali/rinta-selkä (1 tunti/keskisyke 105, maksimi 141)
Pe: sulkapallo (1 tunti/keskisyke 106, maksimi 148), sali/kädet (35 min./keskisyke 120, maksimi 151)
La: kävelylenkki (15+15 min./ilman sykemittaria)
Su: kävely+luistelu (55 min./keskisyke 128, maksimi 163)

Äh, alkuviikkoon tuli heti kaksi vapaata, kun maanantaina paukahtikin liikuntakielto päiväksi jälleen muuannen operaation takia. Tiistaina sitten taas olikin jo tiedossa oopperailta Finnkinossa, joten hengen ravinto ohitti ruumiinkulttuurin.

Uusia tuulia liikuntarintamalla tarjosivat perjantain sulkapallo ja sunnuntainen luistelu. Vaikka ilma oli sunnuntaina harmaa ja pilvinen, niin päätimme viimein usean vuoden jahkailun jälkeen suunnata tuonne paikalliselle jääradalle. Menohan oli melko hataraa alkuun, kun edellisestä luistelukerrasta alkaa olemaan reilusti toista vuosikymmentä. Myöhemmin meno hataroitui jalkojen väsymisen takia ja vedin siinä sitten yhdet lipat, jota ensimmäisenä maakosketukseen joutunut polvi ei oikein arvostanut. Jalat tulivat oudoista paikoista kipeäksi, mutta kaipa tuota voisi toistamiseenkin kokeilla.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sulista ja salia

Eilen pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan jotain uutta urheilurintamalla. Meidän salilla vuosikorttiasiakkaat pääsee nykyään pelaamaan ilmaiseksi sulkapalloa arkisin kolmeen saakka, joten koska siitä sulkapallon peluusta on puhuttu siipan ja salikaverin kanssa jo varmaan pari kuukautta, niin nyt päätettiin käydä sanoista tekoihin. Mentiin siis kolmestaan pelailemaan tunniksi ja vaikka mua jännittikin, että miten sitä osaa mitään pelata, niin hyvinhän se meni ja oli kivaa!


Siinä sitä pelataan  muina Tallukoina. Ja kuvassa näkyy vielä mailakin, joka useimmissa kuvissa oli vain sellainen söhry, johtuen tietysti ammattimaisen napakoista lyönneistä, jotka hämäsivät vastustajaa täydellisesti. Kröhöm... :D Koska meitä oli kolme pelaajaa, niin yksi istui aina vaihtopenkillä, joten ei tullut ihan hirveää rasitusta ensimmäisellä kerralla. Tästä huolimatta meikäläisen käsi on tänään ihan käyttökelvoton, kun vesilasikaan ei meinannut aamulla pysyä kädessä, kun koko käsi tärisi. :D Luvassa on kuitenkin lisää sulkapalloa tulevaisuudessa, koska siippakin intoutui ihan tosissaan.

Salilla oli vuorossa käsipäivä, todella hyvä valinta tuohon pelaamisen oheen... Teki tiukkaa heti alusta lähtien, varsinkin, kun nostin painoja ensimmäisissä hauiskäännöissä. Jotenkin onnistuin kuitenkin rimpuilemaan sarjat läpi ja kädet oli ihan kiitettävän kuitit treenin jälkeen. Silti mietiskelen usein, että millaisiin tehoihin sitä pystyisi, jos vieressä olisi joku tsemppaamassa ja auttamassa. Että teenkö mä kuitenkin homman jotenkin puolitehoilla?

Tästä lähdetään. Huomatkaa erityisen omituinen jalan asento.

Ja tähän päädytään. Ähinän kautta tietysti.

Ojentajia tein superina hauisten kanssa, josta tyylinäyte alla.


Se, että tuossa kuvassa ei  näy mitään hauislihasta ei ole mun vika. Eiku... Joo, kyllä saan vemputtaa käsipainoja ja taljaa melko monta kertaa ennen kuin noissa käsivarsissa alkaa mitään näkya. Lisäksihän tuo rasvan määräkin on sellainen meikäläisen kropassa, että lihaksia ei erottuviksi saa muuta kuin nylkemällä. :D Mutta harjoitukset jatkuu!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Täydellinen repsahdus ja kaikkien jalkapäivien äiti

Tänään se tapahtui. Olen jo yllättävän kauan kestänyt ja taistellut kiusausta vastaan, mutta enää itsekurini ei pitänyt. Heittäydyin mielihalujeni vietäväksi. En estellyt itseäni, vaan nautin täysin rinnoin. Pieni huonon omantunnon poikanen kuitenkin kolkutteli olkapäällä ja päätin kertoa repsahduksestani täällä blogissani. Niin, pakko se on tunnustaa, aamulle kipusin kaikista hyvistä lupauksistani huolimatta vaa'alle. Kaksikymmentä päivää kestin vain yhden punnituksen taktiikalla, mutta tänään olo oli jotenkin niin hoikka ja mahaläskit, nuo ikuinen murheenkryynini, tuntuivat tavallista haperommilta, joten halusin tuomion. Mutta sainkin voiton! Paino oli:

61,4 kg!!!!

Alimmillaan tässä rykäisyssä! Olin niin onnellinen! Viikonloppuna syömiseni olivat jotensakin sekavat ja koko ajan teki mieli napostella jotain. Luulen, että kyseessä oli jonkinlainen varastojen täydennys ja nyt taas paino hieman notkahti alaspäin.

Kuva
Tästä ja vähän muustakin elämästä ynnä kahvista intoutuneena tein tänään hirmuisen jalkatreenin. Osaltaan syytä saattoi olla myös siinä, että olimme salilla päiväsaikaan, emmekä kaikken päivän hommien jälkeen. Tempaisinkin sitten jo ekoissa kyykyissä melkein maksimisykkeet ja sitten vielä lisäsin painoja! Muutenkin huhkin kuin heikkopäinen ja viimeistelin jälleen treenin askelkyykkykävelyllä. Olisi tietysti voinut olla vähän rapiampi olo treenin jälkeen, mutta eiköhän jonkinlainen huonovointisuus ja särky kuulu asiaan. Pyysin salikaveriani kantamaan mut autoon, mutta eipä tuo ryökäle suostunut, vaikka olin just kehunut hänen kehittyneitä käsivarsi- ja olkapäälihaksiaan. Lupasi kyllä hinata mut autolla kotiin, mutta valitsin kuitenkin sen etupenkillä istumisen. :D

Loppupäivä meni sitten syömisten osalta vähän heikosti, kun ryntäsinkin yks kaks yllättäin luennolle, jolta olin ensin ajatellut lintsata. Näin ollen olin neljään mennessä syönyt vain aamupuuron, kupin kahvia ja pienen omenakeksin, palautusjuoman ja banaanin. Olo ei ollut mitenkään hehkeä ja kun linssimuhennos viimein valmistui, niin sitä upposi kyllä ihan tarpeettoman paljon. Jotku päivät vain yllättävät mut ja homma ei oikein kulje. Mutta onneksi treeni kulkee!


tiistai 19. helmikuuta 2013

Köyhän miehen aamuaerobinen

On se tämä liikunnallinen elämä hauskaa. Aamuherätys ja rämpiminen pyörällä läpi kaupungin sai het uutta hohtoa, kun sen tekee tyhjällä mahalla ja nimeää aamuaerobiseksi. :D Eilen siis kävin taas pikku operaatiossa ja koska aika siihen oli 8.15 päätin olla syömättä ja polkea tuon 2x15 minuutin matkan reipasta tahtia ja laittaa sen sitten aamuaerobiseksi.

Olen kyllä huomaavinani, että tuo tyhjällä mahalla reippailu lisää mun ruokahalua päivän mittaan. Saattaa siis olla, että tuo potentiaalinen rasvan palaminen korvaantuu mulla päivän aikana isommalla syömisellä. Ja mulla ei tod ole itsekuria taistella hiipivää nälkää vastaan. Onko siis niin, että olisi paras jättää nuo aamuaerobiset niille, joille se sopii? Vai olenko vain laiska ja nämä ovat tekosyitä? :D 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Liikkuuliikkuuliikkuu viikolla 7

Ma: -
Ti: sali/jalat (1 tunti 7 min./keskisyke 135)
Ke: sumba
To: -
Pe: -
La: selkätunti (55 min./ei sykkeitä, kun sykevyö tipahti kaksi kertaa tunnin aikana päältä ja sitten tempaisin sen kokonaan mäkeen :D)
Su: sali/käsi-selkä-rinta (1 tunti/keskisyke 126)

Jännää, miten pettynyt sitä on tällaiseen treeniviikkoon, vaikka tässä on enemmän liikuntaa kuin aiemmin harrastin kuukauden aikana. Ja kovempaa liikuntaa. Aamulenkit jäivät välistä, kun olen muka yrittänyt levätä. Aika huonolla menestyksellä. Ensi viikosta uhkaa tulla vastaava tynkäviikko, mutta pitänee ottaa itseään niskasta kiinni pyöräilemisen suhteen.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Yhdistetty käsi-rinta-selkäreeni

Tällä viikolla liikunnat ovat muutamien aikataulullisten yhteensattumattomuuksien takia menneet vähän niin ja näin, joten tänään päätin vähän yhdistellä treenejä, että tulisi tehtyä edes jotakin jotenkin. Tein sitten kunnon setin käsille ja olkapäille sekä vähän rintalihas- ja selkäliikkeitä. Eilinen selkätunti saa korvata loput selkäliikkeet.

Kuva
En tosiaan enää tee tuota hankkimaani ohjelmaa kuin viittellisesti, kiitos näiden olkapääongelmien ja, jälleen kerran, suivaantumiseni vatsalihasliikkeitä kohtaan. Mä en käsitä, miten noiden vatsalihasten treenaaminen voikin olla mulle niin vaikeaa. Varmaan pitäisi alkaa käydä enemmän jollain core-tunneilla, niin saisi vatsallekin enemmän treeniä.

Mutta tänään oli kyllä hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Tein nyt pitkästä aikaa muutamia liikkeitä, jotka tuo olkapään temppuilu pitsi tauolle ja ainakaan suurempia ongelmia ei ole vielä ilmennyt. Kyllähän tuo olkapää rutisee, mutta kipua tms. ei tunnu, voimattomuutta ehkä vähän. Tein olkapäille ensin viparia taakse ja sitten viparia sivulle ja pystypunnerrusta superina, mutta huomattavasti pienemmillä painoilla kuin tein aiemmin pelkkää pystypunnerrusta. Ajattelin, että tolleen superina saisin saman rasituksen kuin isommilla pystypunnerruspainoilla, No kyllähän se aika makeasti tuntuikin, huh!

Kuva
Hauiksia tein ensin käsipainoilla ja sitten taljassa tangolla superina ojentajien kanssa. Onnistuin tekemään myös noita "pään yli -ojentajia" taljassa köydellä ilman, että olkapää teki muuta kuin rutisi, jei! Nuo ojentajaliikkeet kyllä ottaa hyvin eri tavalla lihaksiin, koska tuolla pään yläpuolella teen vain puolella niistä painoista mitä sitten tolla normaalilla alaspainalluksella. Toisaalta pään yläpuolella joudun myös miettimään olkapään kestävyyttä, joten aika maltillisilla painoilla mennään.

Lopuksi tein sitten vielä avauksia rintalihaksille tavallista pienemmillä painoilla, kun kädet tärisi muutenkin kuin balalaikansoittajalla. Ja sitten intouduin vielä kokeilemaan kulmasoutua ja maastavetoa pumppitangolla. Haluaisin tehdä tuollaisia "tosimies-liikkeitä", mutta pitänee ensin hioa tekniikkaa vauvapainoilla, jotten taas riko jotakin paikkaa.

Ensi viikko onkin haasteellinen, kun aikataulut on ihan mahdottomat ja mun pitäisi mennä salille pyörällä. Tässäpä se veri sitten punnitaan, että jaksanko lähteä kuudelta päättyvien koulupäivien jälkeen polkemaan tuonne hankeen. Pakko varmaan jaksaa, koska muuten koko viikko menee aivan hänekseen. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivärepeäminen

"Syy siihen, miksi sä olet noin helvetin lihava..." B. Mentula

Katsoin äsken tota superdieettejä ja repesin ihan täysin ton Mentulan kommentin kohdalla.

Näillä varsin kannustavilla sanoilla ja seuraavalla kuvalla toivotan:



HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kuva

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uusia uumoiluja unesta ja hierojalla

Oijoi, että on taas pikkunäppärä otsikko. Olen oman elämäni copy writer. :D Mutta mikäpäs tässä on ollessa, kun saavuin juuri hieronnasta, jossa selkä ja niska-alue pantiin takaisin ruotuun. Verenkierto päähän saakka, mikä ihana keksintö! Selkä rutisi niin, että arvelin sen ratkeavan liitoksistaan ja niska paukahteli takaisin uomiinsa. Kyllä hyvä hieroja vain on hintansa väärti! Nyt on niin virkeä, mutta samalla rento olo.

Mutta mitäs niistä unista sitten. Tuo nukkuminenhan on ollut meikäläisen elämän koetinkivi jo jonkin aikaa. Niin luonnollinen asia ja mulle se on kuin ydinfysiikkaa. Nytkin olen ihmetellyt, että mikä on vikana, kun kuitenkin nukahdan ihan kohtuullisessa ajassa (luultavasti kiitos säännöllisen magnesiumin käytön), mutta silti olo on ollut tosi väsynyt parina päivänä. Eron olossa huomaa erityisesti, koska muutaman viikon se oli virkeä ja reipas. Nyt huomaan, että koulupäivän jälkeen en jaksaisi mitään, paitsi raahautua salille. Ja aamuisin sydän hakkaa hulluna ja on tosi huono olo.

Nukkuvien kissojen kuvista ei ole koskaan
haittaa. Kuvat weheartit
Viime yön empiiristen havaintojeni perusteelle hoksasin, mikä tällä kertaa on vialla. Menin illalla nukkumaan kahdeltatoista eli tavallista myöhemmin johtuen myöhemmästä treenistä. Heräsin yöllä viisi kertaa hätkähtäen katsomaan kelloa, kunnes heräsin lopullisesti puoli kuudelta. Eli viiden ja puolen tunnin aikana herään viisi kertaa, tämähän ei voi tarkoittaa muuta kuin että unen laatu on huonoa. Puoli kuudelta sitten tosiaan heräsin, enkä enää nukahtanut uudestaan, vaikkakaan en noussut myöskään ylös. Pyöriskelin siis sängyssä puoli yhdeksään saakka, koska ajattelen makoilun kuitenkin olevan lepoa, vaikka uni ei tulekaan.

Johtopäätös tästä on siis, että vaikka tuo nukahtaminen on nyt hanskassa, niin unen laatu yön aikana ei ehkä vastaa niitä odotuksia, joita kropalla olisi palautumisen suhteen. Mielestä nyt tietenkään puhumattakaan. Stressi nostaa taas uhkaavasti päätään, joten asiaan täytyy tarttua heti. Ja näin olenkin jo tehnyt. Ensi yönä yritän myös saada nukuttua pidempiä pätkiä. Miten se onnistuu onkin mielenkiintoinen kysymys. Lepo on kuitenkin niin tärkeä asia, että jotain vippaskonsteja täytyy jälleen kokeilla.

Kaikesta huolimatta olo on nyt kohtuullisen hyvä, kiitos hieronnan, ja uskon, että ensi yönä saan tämän oivallukseni myötä nukuttuakin paremmin. 

tiistai 12. helmikuuta 2013

Jalkapäivän ihanuus ja kurjuus

Uhhuh. Miten voikin nämä jalkapäivät olla näin kauheita? Eilen oli vielä lepopäivä, kun mulle tehtiin käteen pieni operaatio ja liikuntaa tai lähinnä suihkussa käyntiä ei suositeltu. Ja silti... Lämmittelyssä tuntui vielä ihan hyvältä, lähti hiki oikein virtaamaan. Mutta sitten heti kyykyssä tuntui, että henki loppuu ja pyörryn. Tilanne ei varsinaisesti parantunut treenin edetessä. Onkohan vain niin, että kestän jotenkin huonosti tuota treenin aiheuttamaan pahaa oloa? Tuttavalleni oli hänen pt:nsä sanonut juurikin tuosta. Että pitäisi sietää paremmin huonoa oloa treenatessa. Mutta miten sitä voi sietää, kun silmissä pimenee?

Noh, treeni oli kuitenkin aika makoisa. :D Prässiin en jaksanut jonottaa, kun joku sali-jamppa piti sitä varattuna vartin ja teki jotain pohjenitkutusta valehtelematta kuusi sarjaa per koipi. En millään kehdannut mennä kyselemään, että josko hän voisi viettää ne sarjataukonsa jossain muualla kuin istumalla siinä prässissä. Tästä (jampasta ja omasta saamattomuudestani) suivaantuneena päätin mennä tekemään sumokyykkyjä treenin kruunuksi ja sitten temmoin vielä askelkyykkykävelyn hyvän esimerkin innoittamana katkeraksi lopuksi. Tuntui niin sanotusti melko imakalta. Mutta toivottavasti huomenna jaloissa tuntuu ja pahoinvointi on ollut sen arvoista.

Yllättäin aina jalkapäivänä mietin, että olenko tulossa kipeäksi, kun tekee niin heikkoa. Toisaalta nyt alkaa taas tuntua vähän sellaista ennen-joulua-väsymystä, joka kyllä heläyttää hälytyskelloja. Olen nukkunut kohtuullisen hyvin, mutten ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi. Liikuntaa tulee kuitenkin ihan kohtuullisesti ja on tässä tätä muutakin vilskettä sen verran, että kyllähän se vähän syö miestä. Pitänee siis viikonloppuna koettaa lepäillä, mikä on aina helpommin sanottu kuin tehty, kun monet asiat stressaavat, eikä niille voi oikein mitään nyt. Mutta mikä tärkeintä, huomenna pääsen hierojalle, joka saa aukoa varsinkin tuota vasenta puolta meikäläisen hartia-selkäosastosta. Oikein jo odotan, kun veri pääsee jälleen kiertämään päähän asti! Eiköhän sieltä sitten ajatuskin taas kirkastu. :)

Salilla on muuten ollut tällä viikolla huomattavasti vähemmän porukkaa kuin vielä viikko sitten. Elän toivossa, että pahin ryysis on nyt laantunut ja tämä vähäväkinen suhdanne jatkuu.

Ps. Melkein pissin housuihini, kun näin tämän trailerin. Siis kiesus! Leffa, jossa on iäkäs, itseironinen Bruce ja jonka trailerissa hoilataan vanhaa kunnon Beethovenin An die Freudea, jota itsekin pari vuotta sitten kiljuin kohti kurkkuani, ei voi olla täysin paska. Tai siis voihan se olla. Ja luultavasti onkin. Mutta silti. :D 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Liikkui viikolla 6

Ma: salsa (55 min./keskisyke 116)
Ti: sali/jalat (1 tunti/keskisyke 130)
Ke: sumba (55 min./keskisyke 143) + vatsoja salilla
To: sali/kädet (55 min./keskisyke 121)
Pe: -
La: aamulenkki (30 min./keskisyke 110)
Su: aamulenkki (30 min./keskisyke 109), sali/rinta-selkä (1 tunti/keskisyke 116)

Sellaista tällä kertaa. On nuo selkä-rintapäivät salilla nykyään vähän tuollaisia hentoisia, kun ei voi oikein kovin kovilla painoilla tehdä esim. ylätaljaa ja penkkiä ei ollenkaan. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, toki. Olen taas innostunut tuosta sumbasta, ainakin nyt on tosi kiva ohjelma, jossa saa sykkeen nousemaan ja hien pintaan. Toivottavasti tälläkin viikolla pääsen sinne.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pieniä onnistumisia ja yksi epä-

* Olen nyt kahtena aamuna käynyt aamulenkillä tyhjällä vatsalla. Ajattelin kokeillä tätäkin nyt rasvan palamista vauhdittamaan. Ja tuleehan siinä nyt himppasen lisää liikuntaa päiviin. Tosin mulla nämä jää varmaankin vain näihin vapaisiin päiviin, koska en todellakaan  nouse kuudelta rämpimään tuonne hankeen. Olen erityisen tyytyväinen näihin lenkkeihin, koska toisin kuin monilla, niin mulla ei päivät ala mitenkään erityisen mahtavasti lenkin avulla. Itseasiassa aamuliikunta vetää mut yleensä ihan lötköksi koko päiväksi ja nytkin väsyttää ihan simona. Nälkäkin lenkillä tahtoo vaivata ja siksi lenkit onkin vain 30 minuutin mittaisia. Mutta henkinen tyytyväisyys siis korvaa nämä pikku puutteet. Ja jos se vaakakin kiittäisi.


*  Kerrankin kuva suklaakiposta ei liity millään tavalla mihinkään epäonnistumisiin! Tuo karkkikippo on ollut tuossa olohuoneen tv-tasolla joulusta lähtien ja en ole syönyt siitä ainuttakaan! Ja nuohan on vielä meikän suosikkisuklaita eli Julioita. Samoin keittiön kaapissa on kaksi After Eight -rasiaa ja pieni pussi viinietikka-sipsejä, joihin ei ole koskettukaan. Mahtava fiilis! Ehkäpä meikäläinen joku päivä oppii sen kohtuuden.

* En ole punninnnut itseäni nyt tuon helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen ja se tuntuu tosi hyvältä. Jos on syönyt vähän jotain raskaampaa tai suolaisempaa, niin ei heti tule se pelko persiiseen, että huomenna vaaka näyttää taas ihan hirveitä lukemia. On rentouttanut mua kyllä huomattavasti ja toisin  kuin voisi kuvitella, niin pysyn syömisten kanssa paremmin järjestyksessä kuin jokapäiväisen punnituksen aikaan. Jännää.

* Niin, ne syömiset. On mennyt tosi hyvin lukuunottamatta eilistä. Ei tee mieli mitään erityisiä, paitsi välillä suolaa. Energiaakin riittää, jos ei ole mitään kammotuspäiviä, jolloin ei ehdi syödä. Makuaisti on muuttunut niin, että esim. valmis Elovena-annospuuro, jota maistoin marketissa maistui tosi suolaiselle ja sitten taas aamupuuroon laitettuihin mustaherukoihin ei tarvinnut lisätä ekstra-sokeria ollenkaan. Ja sellaista mättämisen tarvetta esiintyy enää tosi tosi harvoin. Paitsi että...

* ...se epäonnistuminen. Eilen teimme siis tyttöjen kanssa aarrekarttoja täällä meillä ja leivoin sinne sitten brownien. Samana päivänä oli myös siskoni synttärit, jossa tietysti oli kaikkea mahdollista tarjolla. En siellä sitten syönyt mitenkään ylenpalttisesti, paitsi ehkä juustoja :D, mutta kotona illalla iski jokin ihme kohtaus ja söin kaksi palaa sitä sairaan ihanaa brownieta. En varmasti olisi muuten ollut siitä millänikään, koska näitä nyt välillä tapahtuu, mutta mulle tuli niin kauhea olo, siis fyysisesti, siitä, ettei mitään rajaa. Oksetti ja pyörrytti. Kroppa siis todellakin yritti sanoa, että josko ei nyt kuitenkaan ihan tuossa määrin sitä rasvaa ja hiilaria sinne koneistoon. Aika hauskasti sattui, kun luin kuitenkin edellisenä päivänä tämän jutun ja ajattelin, että mä en kyllä tunnista oman kehoni viestejä sitten yhtään, vaikka pääni sisältö onkin mulle selvää pässinlihaa. No, nyt tuli kyllä sellainen viesti, ettei jäänyt asia epäselväksi. Brownie siirtyi pakastimen haltuun siipalle jätettyä palasta lukuunottamatta ja tänään onkin vuorossa sitten ihan normiruokailua. Eli siis eihän tuokaan tainnut olla varsinainen epäonnistuminen, vaan kehon antama oppitunti. Oijoi, tätä mun uutta positiivista asennetta, en meinaa itsekään tajuta, miten hyvin olen sen jo omaksunut. :D

Aktiiviset aamut on kyllä ihan uusi juttu mun elämässä. Nytkin kello kolkuttelee vasta yhtätoista ja olen nukkunut tavallista pidemmät yöunet, käynyt lenkillä ja riipustellut tämän tekstinkin. Eilen olin kahteentoista mennessä käynyt lenkillä, leiponut ja siivonnut koko kämpän. Ei hassumpaa. :) Nyt voisi alkaa orientoitua salille ja sitä ennen käpistellä vielä noita aarrekarttoja. Mulla niitä nimittäin muotoutui neljä erilaista! :O

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ruokapäiväkirja kuvina

Koska moni muukin niin minäkin. :) Kuvilla varustettuja ruokapäiväkirjoja on kiva lukea, joten teenpä itsekin moisen.

Aamupala (klo 8.45):



Tämä on joka-aamuista peruskauraa: kaurapuuro (vajaa desi hiutaleita, desi vettä, desi maitoa, minuutti mikrossa), vajaa ruokalusikallinen macaa, mansikoita, 75 g raejuustoa ynnä loraus mehukeittoa  (karpalo-mustikka) peittämään vielä macan makua. Kyytipojaksi jättiläismukillinen mate-teetä desillä maitoa.

Lounas (klo 12):



Tätä olen viime aikoina syönyt todella usein. Resepti on täältä. Lautasella on siis kvinoaa, 250 g erilaisia paahdettuja kasviksia, tuoretta pinaattia ja raejuustoa, kastikkeena sitruunamehua mausteineen. Ihan älyttömän hyvää ja paljon kasviksia. Kiitos SodaStreamin, mun maidon juonti on vähentynyt huomattavasti ja kuplivaa vettä menee sitäkin enemmän, niin lounaallakin.

Päivällinen (klo 16):


Niin, tämähän siihen on syynä, etten ole näitä kuvallisia ruokapäiväkirjoja juuri tehnyt. :D En muista kuvata ruokiani. Mutta tuossa lautasella oli siis pinaattikeittoa ja yksi muna. Lisänä lasi maitoa.

Iltapala (klo 21):


Höh, ei suostu kääntämään tuota kuvaa. Mutta iltapalana siis reissaria, puolikas avokado muussattuna päälle ja raejuustoa, mausteena sitruunapippuria. Lisäksi porkkanan, mandariini ja tee.

Näillä eväillä Kiloklubi antaa seuraavat arvot:
energia: 1560 kcal
proteiini: 24 % (91 g)
rasva: 36 %
hiilarit: 41 %

Ja kaikki pallukat, joilla tuolla ruuan sisältöä tutkaillaan on vihreänä. Hyvä minä!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Liikkuos ihminen myös viikolla 5

Ma: sali/selkä (maksimi 157)
Ti:  sali/jalat (maksimi 173)
Ke: lepo
To: sali/kädet (maksimi 157)
Pe: sumba (maksimi 169)
La: core+venyttely (maksimi 132)
Su: sali/rinta+selkä (maksimi 165)

Melkoisen hyvä viikko taas. Salitreenikin alkaa taas luonnistua vähän paremmin, kun olkapäät eivät ole sikakipeät. Tuo core-jumppa tuli myös hyvään saumaan, kun nyt on tullut vähän lintsattua varsinaisen treenin vatsalihaksista.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Päiväsalia ja olkapääonnistumisia

Yritämme epätoivon vimmalla haarukoida jotain sellaista aikaa sunnuntain salikäynnille, että tupa ei olisi täynnä porukkaa. Nyt on kokeiltu kello kymmentä (järjetön ryysis), puoli kymmentä (alkuun jees, sitten ryysis) ja nyt tänään klo kahtatoista. Tähänastisista klo 12 oli paras, paitsi että olisi kiva, kun salireissu olisi vähän aiemmin ohi. Ehkä väljentynyt väkimäärä johtuu myös ihmisten loppuneesta liikuntainnostuksesta. Itsekkäästi toivon tätä, sillä tuo meidän sali ei kyllä ihan varsinaisesti ole soveltuva niin jumalattomalle ihmismäärälle kuin siellä nyt parveilee.

Treeni oli tänään ihan jees. Tein alkuun jälleen kunnon lämmittelyt sekä crossarilla että kepin kanssa. Nykyään myös pyörittelen hartioita ja käsiä, jotta saadaan nivelet vetreiksi. Tämän jälkeen siirryin takahartioideni pariin ja tein tuosta rotator cuff exercisestä liikkeet 2, 3 ja 4. Toista liikettä kolme sarjaa ja muista kaksi sarjaa ja nostin jopa reippaana tyttönä painoja kilosta kahteen. :D Mutta lihaksissa kyllä polttelee siihen malliin, että painot on ihan sopivat. Jännästi sitä muutamassa viikossa löytyy ihan erilainen tatsi noihin liikkeisiin. Aiemmin sitä vain jotenkin heilutteli, mutta nyt tuntee kuinka ne pienet lihasrääpäleet tekee töitä. Tervehtyviä olkapäitä odotellessa!

Muuten treeni sujui ilman penkkipunnerrusta. Otin jopa ylätaljan takaisin ohjelmaan, mutta pudotin painoja kymmenellä. Nyt keskityn tekemään liikkeen varmasti oikein ja oikeilla lihaksilla, ettei tämä rasitus, kun tästä päästään, enää uusisi. Yllättävän hyvin jaksoin kyllä tehdä liikkeet, vaikka viime yö meni taas valvoessa. Vaikka menin puoli kahdeltatoista rättiväsyneenä nukkumaan, niin puoli kahdelta katsoin parhaaksi siirtyä olohuoneeseen pois sängystä pyörimästä. Neljään asti sitten valvoin ennen kuin nukkumatti suvaitsi saapua.

Viikon treenit on kuitenkin nyt purkissa, joten ei muuta kuin uutta viikkoa kohden. :)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Päivän paino ja vertailukuvaa

Niisk, astuin aamulla haikeana puntarille, koska kiinteä suhteemme joutuu nyt kuukauden tauolle, jotta puntaroitava pysyisi tyynempänä, eikä hermoilisi päivittäin yli kilonkin vaihtelevaa painoaan. Annan itselleni yhden mahdollisuuden punnita itseni tässä välillä, mutta muuten seuraava punnitus on tämän kuun viimeinen päivä.

Paino oli aamulla:

61,8 kg

Muutosta parin viikon takaiseen ei juuri ole, mutta onpahan pysynyt kuitenkin tuolla alhaisemmalla tasolla, johon silloin päästiin. Kiva! Sen sijaan muutosta vuoden takaiseen on sen kymmenen kiloa, onhan se sekin jotain. :)

Otatin tuossa vielä pari kuvaakin, mutta normaaleiden paljastelukuvien sijaan päätin kokeilla noita releitä, jotka mulla oli silloin alkuaikojen kuvissa.

Nykytilanne farkkujen ja valkoisen topin kanssa:


Tilanne heinäkuussa:


Onhan tuossa välissä nyt jotain tapahtunut, vaikka kiloja välissä on vain viisi. Itse tykkään kun tuo ylävartalo on saanut vähän "kulmia" eikä ole enää tuollainen pyöreä ja ryhditön. Nyt kun vielä treenaan noita takahartioita ja yläselkää, niin eiköhän kädetkin saada asettumaan nätisti eikä roikkumaan velttoina. Mittoja en nyt ota, koska niissä tuskin on muutosta viime kuuhun ja paljastelukuvia saatte odotella todennäköisesti sinne 60 kiloon saakka. Alkoi sen verran nyppiä, kun itse en huomaa eroa kuukausittaisten kuvien välillä.


On näemmä tuo farkkujen vyötärökin käynyt vähän väljäksi. Nuo ovat G-Starin farkut kokoa 29 tuumaa eli eivät mitkään valtavan isot edes. Ja silloin kun ne ostin, niin mahduin juuri ja juuri niihin sisälle ja pursuin reilusti yli. En enää. Nyt nuo saa vedettyä jalasta kevyesti avaamatta nappeja ja vetskaria. Ja tämä vaikka mulla tuota alapömppöä edelleen riittää ja housut ovat matalavyötäröiset. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka matka on ollut hidas ja karikkoinen, niin kyllä nyt olen hyvin tyytyväinen! Homma toki jatkuu vielä, mutta ekoja kertoja oikeasti näen itsekin jotakin eroa noiden kuvien välillä. Tämä antaa taas runsaasti motivaatiota tavoitella vielä parempia tuloksia sekä vaa'alla että salilla.

Oikein ihanaa perjantaita ja muistakaa nauttia saavutuksistanne!