Sivut

lauantai 29. syyskuuta 2012

Päivittäisen punnituksen etuja

Kyllä taas tuli tuo päivittäisen punnituksen parhaus esille eilen aamulla. Vaaka ystävällisesti näytti lukemaa

64,4 kg!!!!!!!! >_<

Jos olisin vielä viikoittaisten puunitusten vallassa, niin olisin parhaillaan repimässä sekä ihokastani että pelihousujani. Onneksi paino on kuitenkin koko viikon muuten ollut suurin piirtein sama kuin kaksi edellistäkin viikkoa eli 63,6-63,8 kg, joten saatoin tehdä päätelmän, etten ehkä ole yhdessä yössä lihonut vajaata kiloa silkkaa pläskiä. Tietysti myös aamuiset silmäpussit ja sormet, jotka näyttivät lähinnä nipulta niitä itsiänsä olisivat voineet kertoa jonkinlaisesta nestekeräymästä, mutta kyllähän te tiedätte, kuinka paljon tuollaisiin kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun puntari on antanut omat madonlukunsa. Päivän kuluessa tuon nestekertymän aiheuttajakin sitten ilmaantui, eläköön naisellinen hormnonitoiminta... :P

Tänään paino oli jo laskenut tuonne 64,1 kiloon, mutta tietysti tässä nyt sitten hieman miettii tuota mun aikatavoitetta (marraskuun viimeisenä päivänä 60 kiloa), että siihen ei taida olla enää mitään mahdollisuuksia. Jotenkin aavistelinkin tuota jumitusta silloin joitakin viikkoja sitten ja nyt se on todellisuutta. Tilannetta ei tietenkään paranna, että en ole nyt koko viikolla ollut kykeneväinen liikkumaan tämän flunssan takia.

Mietin myös sitä, että olen nyt ehkä stressaantuneempi kuin todella pitkään aikaan, joten sekin voi vaikuttaa tähän mun painokehitykseen. Sinäänsä se ei ole mitenkään ilahduttavaa, koska mun stressitaso tuskin tulee tässä laskemaan seuraavan parin vuoden aikana yhtään.  Ehkäpä joudun vain ylittämään biologian pakotteet ja laihtumaan kaikesta stressistä huolimatta. Toivon liikunnan kuitenkin jotenkin laukaisevan stressiä, koska ainakin tällä viikolla on ollut tosi hankala olla, kun kroppa on koko ajan hälytystilassa ja sitä ei pääse mitenkään purkamaan. Migreeniähän olenkin sitten saanut potea koko viikon tämän flunssan lisäksi.

Mutta ensi viikolla lupaan olla terveempi ja pääsen sekä uusimaan salikorttini että kokeilemaan uuden combatin! <3 Syömiseen voisi myös kiinnittää hieman enemmän huomiota, kun sairastaessa on tullut joko syötyä liian vähän, kuten eilen, kun ateriaväli venähti kivasti seitsemään tuntiin ja sittenhän se ilta onkin yhtä puputtamista, tai sitten tosi huonolaatuisesti.

Mutta lähdenpä nyt kaupungille palauttamaan tuon toimimattoman netin reitittimen. Onneksi liittymä oli alusta alkaen susi, niin pääsen siitä ajoissa eroon, eikä tarvi olla seuraavaa kahta vuotta kahden nettiliittymän varassa.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kiirusta nuhassa

Ajattelin pikaisesti huikata, että en ole kuollut tähän flunsaan, mutta se yhtä kaikki jatkuu edelleen huolimatta aggressiivisista vastaotteistani. Kaipaisin niin liikkumaan, kun elämä on nyt aika hektistä ja olisi ihanaa päästä vähän purkamaan henkisiä paineita, mutta joutunen odottamaan ensi viikkoon.

Koulua on nyt aika tiukasti. Alkuviikosta intensiivijakso ja ensi viikolla alkavat omat opetukset, joten aikaa kuluu tuntien suunnitteluun ja yleiseen panikointiin. Lisäksi tätä blogin päivittelyä haittaa iki-ihana nettiongelma, kun vasta hankkimamme netti ei lähde pelittämään. Täytynee irtisanoa liittymä ja koettaa jotain toista. Mutta siis netissä roikkuminen on vähentynyt radikaalisti. Mutta kunhan saadaan taas toimiva netykkä, niin eiköhän homma lähde taas käsistä normaaliin tapaan. :D

Koettakaa vältellä flunssaa, tämä on niin syvältä!

Ps. Ihanaa, kun tänne on ilmaantunut uusia lukijoita! <3

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Huhkivan viikko 38

Ma:
sali/jalkapäivä (60 min.)

keskisyke: 129
maksimi: 171
kalorit: 459 kcal

Ja taas _taas_ jäi mittari päälle... Mutta säpäkkä jalkapäivä, hyvä fiilis. Lisäilin vähän painoja mm. kyykkyyn.

Ti:
lepo

Ke:
sali/käsipäivä (60 min.)

keskisyke: 129
maksimi: 161
kalorit: 411 kcal

Ei muuten ole käsipäiväkään enää paljon jalkapäivää huonompi. :) Tiukkaa alkaa tehdä, kun lisää rautaa nostettavaksi. Toivottavasti myös tulosta alkaa näkyä.

To:
flamenco (75 min.)

Pe:
sairas

La:
sairas

Su:
sairas

Juupatijuu... Kivalta näyttää tuo loppuviikko. Toivotaan, että kuusitoista kiloa troppia parantaa mut pikaisesti.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kipeenä

Voihan kökkö. Tauti yrittää iskeä päälle, kurkku on kipeä ja veto poissa. Päätin ottaa heti järeät aseet käyttöön ja levätä tän päivän aamun luentojen jälkeen. Toivottavasti auttaa, koska nyt ei todellakaan ole mahista sairastaa. Liikunnat jätin tältä päivältä väliin, saa nähdä, mitä huomenna teen.

Kuva


Paino oli tänään sama kuin viime viikolla. Olenkin tässä viikolla katsellut, että nyt taitaa olla seuraava jumi vuorossa. Toisaalta nyt ei jaksa kiinnostaa, kunhan vain en sairastuisi pahemmin. Tämä on taas niin seurausta kauheasta stressaamisesta. Mitenköhän sitä oppisi ottamaan vähän rennommin ja suhtautumaan itseensä vähän sallivammin...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Dream catcher

Tai pikemminkin anti-dream catcher. Tuli taas kyllä erityisen hyvä muistutus levon ja unen merkityksestä hyvinvoinnille ja erityisesti  painonpudotukselle. Ihana sunnuntaipäivä kun ei päättynytkään suloiseen uneen viileiden lakanoiden välissä, vaan tuskaiseen pyörimiseen hikisten lakanoiden puristuksessa. Syystä tai toisesta vanha kuomani unettomuus iski jälleen.



Onhan elämäni tällä hetkellä aika jännittävää ja koska olen The Murehtija tulevat koitokset tietysti painavat mieltä. Tämä kaikki purkautui nyt sitten valvomisena ja painajaisina. Olen yrittänyt pitää yllä säännöllistä rytmiä, vaikka opinnot eivät sellaista vaadikaan ja menen aina klo 23 nukkumaan. Normaalisti kestää sen 1-1,5 tuntia, että nukahdan, mutta toissa yönä valvoin sitten tuonne kello neljään asti. Yritin kaikkea mahdollista hengitys- ja rentoutusharjoituksista siihen, että nousin ylös ja menin takaisin sänkyyn vasta, kun tuntui, että voisin nukahtaa. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ennen tuota kello neljää. Tämänkin jälkeen heräsin hätkähtäen painajaiseen ja vei jonkin aikaa, että rauhoituin. Toisin kuin yleensä tein kuitenkin nyt niin, että vaatimattomista neljän tunnin yöunista huolimatta nousin aamulla kahdeksalta ja valvoin koko päivän, koska arvelin sen olevan varmin keino saada illalla unta. Ja uskokaa tai älkää, mutta neljän tunnin yöunien jälkeen minulta kesti edelleen  tunnin, että nukahdin illalla. :D Uskomattoman surkeat unenlahjat!



Mutta nukkumattomuuden vaikutukset eivät totisesti jääneet vain yleiseen väsymykseen. Koko päivän vaivasi ihan hillitön makean- ja hiilareiden himo ja tuntui, että olisin voinut syödä kaapeista ovetkin. Illalla kävin kyllä salilla ja tein ihan hyvän treeninkin, mutta väsymys sai aikaan kuitenkin sellaisen yleisärsyttävän olon. Ja edelleen makeanhimo on vaivannut. Voi kuinka kaipaankaan noita viime viikon päivä, jolloin syöminen oli niin paljon helpompaa. :D



Tästä kaikesta sai kyllä taas hyvän muistutuksen elämän perusasioiden merkityksestä. Näin ollen päätänkin tämän kirjoituksen tähän ja lähden valmistautumaan, niin mihinkäs muuhun kuin nukkumiseen. :)

Kuvat, yllättävää kyllä, weheartit. :P

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ihana päivä

Tänään on ollut jotenkin oikein ihana päivä. :) Aamulla heräilin rauhassa ja söin aamupalan lehden ääressä. Siippa oli lähtenyt jo seitsemän aikaan pelaamaan golfia, joten olin ihan itsekseni. Aamupalan jälkeen päätin lähteä lähiruokatorille, joka tänä viikonloppuna tuossa lähistöllä järjestettiin. Kuljin sinne kiertoreittiä, joten samalla tuli tehtyä myös lenkkiä.



Rakastan tuollaisia toreja, voisin kulkea siellä ikuisuuksiin ja suunnitella, että mitä ostaisin, jos se ei olisi rahasta kiinni. Tänään päädyin ostamaan perinteistä kurkkusalaattia, puolukoita (taas) ja auringonkukan. Näine ostoksineni tarvoin kauppaan, josta ostin puuttuvat tarvikkeet "suureen ruokakokeiluuni" eli kaalilaatikkoon. Kotiin päästyäni kävin tämän uuden ruokavalloituksen kimppuun, jossa vierähtikin hieman pidempikin hetki. Kun sain sapuskan uuniin saapuikin jo siippani ja hieman hänen peräänsä ystäväni päiväkahville ennen salille lähtöä.



Olikin mukava kunnolla jaaritella kuulumisista ja jälleen hieman pohdiskella tuota opettajuutta, joka on meikäläisen kestosuosikkiaihe varmastikin koko seuraavan vuoden. Salilla ystäväni meni kahvakuulatunnille ja minä suuntasin repimään rautaa ihan itsekseni. Treeni oli, kuten mainittua, todella onnistunut. Kotona suihkun jälkeen ässityin sohvan nurkkaan puhumaan puhelimessa ystävieni kanssa. Olen yleensä todella huono soittelemaan kavereille, mutta yritän nyt parantaa tapani, koska suurin osa ajastani menee opiskeluun ja tähän maaniseen urheiluun, joten kavereita en ehdi välttämättä tapaamaan kovinkaan paljoa.



Loppuilta on sujunut pyykkien, kaalilaatikon ja Mozartin Requiemin seurassa. Laatikosta tuli aivan järjettömän hyvää, eikä valittamista ole tässä musiikissakaan. :) Jos vielä jaksaisi lakata kyntensä tulevaa viikkoa varten. Ihan tavallinen päivä siis tämäkin loppujen lopuksi, mutta jostain syystä fiilis on ollut mainio, johtuneeko ihanasta syyssäästä vai mistä. Lisää tällaista! Ainoa, mikä harmittaa on se, etten tajunnut ottaa aamulla kameraa mukaani. Olisi saanut todella kauniita kuvia. Nyt kuvia tarjoilee weheartit.

Liikkuu liikkuu viikolla 37

Ma:
sali/käsipäivä (48 min.)

keskisyke: 123
maksimi: 161
kalorit: 262

Sh'bam (43 min.)

keskisyke: 141
maksimi: 161
kalorit: 325

Kahden treenin päivä! Tästäkös se syksy taas paukahtaa käyntii, hiphei!

Ti:
sali/jalkapäivä (45 min.)

keskisyke: 131
maksimi: 157
kalorit: 274

Syvävenyttely (55 min.)

Pitkästä aikaa jalka/selkäpäivä ja siltä myös tuntui. Joudun nyt odottelemaan uutta saliohjelmaa lokakuulle asti, koska halusin tietyn ihmisen sen tekemään ja hän on (yli)työllistetty tämän kuun. Päätin siis jatkaa hieman eri mentaliteetilla, raivoisasti, tällä kaksijakoisellani. Yritän tässä kuukauden aikana repiä ohjelmasta ja vaatimattomista lihassolukeskittymistäni irti sen, mitä niistä on irti saatavissa. Saas nähä mitä tapahtuu.

Ja herra paratkoon! Lihashuoltoa! Toki venyttelen aina treenin jälkeen, mutta pakko myöntää, että onhan tuo nyt ollut vähän sellaista hätäistä tempomista. Tänään sitten ystäväni suosituksesta lähdin tuonne syvävenyttelyyn. Sinne en kuitenkaan laittanut vyötä päälle, koska se voisi pilata tuon henkevän body&mind-fiiliksen. :D

Ke:

lepo

To:

Flamencotunti (75 min.)

Pe:

lepo

La:

selkäjumppa (55 min. ja taas unohdin laittaa mittarin päälle! Aargh! Vajaa kymmenen minuuttia siis puuttuu noista luvuista)

keskisyke: 108
maksimi: 150
kalorit:  194 kcal

kävely/juoksulenkki (52 min.)

keskisyke: 144
maksimi: 166
kalorit: 421 kcal

Taas kaksi treeniä, hyvä minä!

Su:

kävelylenkki (1 tunti 50 min. tästä tosin noin 30 min. meni kaupassa ja lähiruokatorilla haahuillessa)

keskisyke: 119
maksimi: 151
kalorit: 582 kcal

sali/käsipäivä (1 tunti 4 min.)

keskisyke: 128
maksimi: 157
kalorit:  394 kcal

Oijoi, miten mahtava treeni taas! Lisäsin painoja muutamiin liikkeisiin ja tein muutenkin hommia raivokkaasti. Ja miksei kukaan ole kertonut, että taljassa ojentajia on paljon helpompi tehdä tangolla kuin köydellä? Saatoin lisätä jo edes jonkinlaisen painon, sen sijaan, että ähisisin voimatonna pienimmillä mahdollisilla painoilla. Viis siitä, että köydellä liike lienee tehokkaampi, jonkinlainen itsekunnioitus sitä sentään täytyy ihmisen saada säilyttää. :D

Perskules! Tällä viikolla yhdeksän tuntia liikuntaa! Tämä tuskin tulee tavaksi, mutta hyvä näin kausittainkin. :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Lauantai-illan herkut

Päätin tänään ilahduttaa itseäni pienellä iltanaposteltavalla ja vierailin Punnitse ja säästä:ssä sekä Ekolossa ja mukaan tarttui seuraavaa:


Pähkinäsekoitusta (luomu), mulpereita ja cashew-pähkinä-raakasuklaata. Suklaasta söin vain yhden rivin, jossa oli neljä noin viisisenttisen kolikon kokoista palaa ja tuosta pähkinäjutusta napsin lähinnä noita mulpereita, etten nyt ihan hervottmasti saa kaloreita. Olinkin jo unohtanut kuinka hyviä nuo mulperit ovat. Niiden kanssa kun ostaisi vielä inkamarjoja, niin coctail olisi täydellinen.

Syyskuun mitat ja muut hässäkät

Ohhoh, noiden kuvien ottaminen on ehkä maailmakaikkeuden turhauttavin juttu. Niissä kun ei näy minkäänlaista muutosta, vaikka kuinka suurennuslasilla katsoisi. Ja tämähän on tietysti ekstraturhauttavaa, koska luonnossa näkyvää muutosta on tapahtunut. Jopa minä huomaan jotain eroa esim. parin kuukauden takaiseen. Mutten kuvissa. *huokaus*

No mitäpä sitä selittelemään, katsokaa itse.

Kuvat 14.9.2012


Ja sitten vaikka ne kahden kuukauden takaiset eli heinäkuun kuvat.

Ei. Mitään. Eroa.

Onneksi on olemassa mittanauha, jolla eroa jo saakin aikaan. Alla siis tämän aamun mitat ja suluissa muutos viime kuun mittoihin.

Mitat 15.9.2012:

paino: 63,7 kg (-1,4 kg)
rinta: 83 cm (-1 cm)
vyötärö (kapein): 77 cm (-2,5 cm)
vyötärö: 80 cm (-3 cm)
lantio: 92 cm (-2 cm)
peppu: 98 cm (-2 cm)
reisi: 53 cm (-2 cm)
käsivarsi: 29 cm (+-0)

Kaikista niistä mitoista, joista haluankin lähtevän, on siis senttejä lähtenyt, jipii! Vyötärö alkaa olla jo riskirajan tuntumassa ja vyötärö-lantiosuhdekin (0,87) alkaa lähentyä normaalia. Painoindeksi on tällä hetkellä 23.4.

Painoni siis putoaa keskimääräistä hitaammin ja moni olisi varmasti jo heittänyt kirveen kaivoon tällaisilla lukemilla, mutta eipä tässä auta kuin yrittää vain sinnitellä eteenpäin. Toki täällä normaalipainon rajoissa meikäläisen painonpudotus varmaan hidastuu eksponentiaalisesti vielä, joten hammasten kiristystä lienee luvassa. :D Mutta nyt salille selkäjumpan pauloihin!

Kirpsakkaa lauantaita kaikille!



perjantai 14. syyskuuta 2012

Pikapaino

Paino tänään 63,6 kg. Huomenna koetan ottaa mitat ja kuvat ja sen sellaiset. Nyt kouluun!

torstai 13. syyskuuta 2012

Ruoka-ajatuksia Paula Heinosen luennon tiimoilta

Olen lukenut erittäin suurella mielenkiinnolla tyyppien blogipostauksia omista ruokavalioistaan/syömistottumuksistaan, koska minähän en varsinaisesti ole vielä löytänyt omaa tapaani syödä, vaan yritän sitä vasta etsiskellä. Näiden ajatusten tiimoilta kävin eilen Paula Heinosen ravintoon (ja muuhunkin elämään) liittyvällä luennolla, kun sellainen ilmaiseksi täällä järjestettiin. Paikalla oli ihan sairaasti porukkaa, salin istuimet olivat loppuneet jo aikaa sitten, kun tulin paikalle ja kuuntelijoita istui niin esiintymislavan reunoilla kuin lattiallakin. Saattoi siis todellakin huomata nykyisen trendin, jossa ruuasta on tullut entistä tärkeämpi osa ihmisten hyvinvointia, mutta myös merkittävä oman identiteetin ja erottautumisen kannalta.



Itselläni ei ole mitään suuria ongelmia ruuansulatuksen alueella koskaan ollut tai sitten en vain osaa pitää välillä iskevää turvotusta tms. minään kovin suurena ongelmana. Minullahan on siis ihan oikeastikin ongelma siitä, että migreeni on totuttanut minut niin suureen epämukavuuteen ja kivun sietoon, että en välillä tajua mennä lääkäriin asioiden kanssa, vaikka syytä olisi. Esim. saatuani noidannuolen menin ihan pokkana töihin, jossa jouduin nostelemaan painavia laatikoita yms. ja vasta järjellä ajateltuani tajusin, että selän rasittaminen ei ehkä ole tuossa tilanteessa paras idea. Myöskään vastustuskyvyn kanssa minulla ei ole ongelmia. Sairastun yleensä ainoastaan ollessani erittäin stressaantunut, mistä päästäänkin sitten siihen, mihin haluaisin ruokavalion ja muiden elintapojen avulla vaikuttaa.



Jaksamiseen ja stressin sietoon liittyen minulla on, jos nyt ei ongelmia, niin ainakin haluan tosiaan tukea näitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä vuosi tulee olemaan todella stressaava monin tavoin opiskelun ja taloudellisen toimeentulon näkökulmasta. Kun samalla painiskelen painon ja terveellisten elintapojen vakiinnuttamisen kanssa, niin siinähän sitä jo ollaankin. Olen lisäksi pahin stressaaja Etelänavan pohjoispuolelle, mikä liittynee melko lailla onnettomaan käsitykseen omasta itsestäni. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen olisi todella mukava löytää omanlaisensa ruokavalio, joka tukisi paitsi painonhallintaa niin myös muuta hyvinvointia.



Tämän kohtuullisen pitkän alustuksen jälkeen voisin hieman kertoa tuosta Heinosen luennosta. En ole aiemmin ollut hänen luennoillaan, mutta olen kuunnellut Iskelmäradion ohjelmaa Terveyden tukipilarit, jossa Heinonen käsittelee terveysasioita yhdessä Juha "Juoppohullun päiväkirja" Vuorisen kanssa. Mitään kokonaiskäsitystä en ollut tuon ohjelman perusteella saanut Heinosen ravintofilosofiasta ja alkuun tuntui, että luennollakaan en sellaista saa. Radio-ohjelma pyörii pääasiassa erilaisten vaivojen ympärillä ja niihin vastauksena on usein moninainen lisäravinteiden kirjo. Tästä syystä epäilin, että minkähänlainen ravintolisämainos tulossa onkaan. Mainostus oli kuitenkin onneksi hyvin hillittyä, vaikka tilaisuuden sponsorina olikin Vogel. Loppujen lopuksi Heinosen ruokafilosofia oli hyvinkin "tavallinen". Puhdasta (luomua), tuoretta ruokaa, vähemmän kemikaaleja ja enemmän koko kehon tasapainoa. Ja suolisto kuntoon. Tuo suoliston kuntoon saaminen ja sen ylläpito olivat ehkä luennon voimakkain sanoma. Tuohan on tietysti täysin järkeenkäypää, koska kaikki ravinto imeytyy (tai ei imeydy) suolistossa. Ja jokainen ummetuksesta kärsinyt tietää kyllä millainen olo silloin on. O_o



Pidin Heinosen tavasta kannattaa "normaalia" ruokaa ja sitä, että millään lisäravinteilla tms. ei voida korvata sitä, että perusruokavalio on kunnossa. Hän ei varsinaisesti dissannut mitään ruoka-aineita, paitsi sellaisia, mitä nyt jokainen tervejärkinen pitää terveydelle vähintäänkin hyödyttöminä, jos ei jopa vaarallisina, kuten valkoisia viljoja, sokeria ja kaikkia mahdollisia lisäaineita täynnä olevia eineksiä. Heinonen oli ihan loistava luennoitsija, juuri sellainen kuin itse haluaisin olla. Kertoi pikkutuhmia vitsejä ja kannusti omalla säteilevällä persoonallaan terveellisempiin elämäntapoihin. Hän sai terveellisen ruokavalion toteuttamisen kuulostamaan niin helpolta. :)



Ja onhan se pääperiaatteiltaan helppoa. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Täysjyväviljaa. Hapanmaitotuotteita, hyviä rasvoja kalasta tai pähkinöistä ja siemenistä. Proteiinia näiden lisäksi kasvikunnasta ja kananmunista. Välillä voi hyvällä omalla tunnolla syödä jotain epäterveellistäkin, jos tekee mieli. Miksi tuollaisen ruokavalion toteuttaminen on sitten niin vaikeaa? En tajua. Kuulostaa hyvältä ja varmasti tuntuu sekä maistuu hyvältä. Omassa ruokavaliossani ei hyvinä päivinä ole varmasti paljonkaan vialla. Huonoina taas kaikki mahdollisimman paljon rasvaa, sokeria ja lisäaineita sisältävä tuntuu vastustamattomalta. Onneksi noita huonoja päiviä on niin paljon vähemmän nykyään. Yritän nyt kuulostella, josko yllämainittu ruokavalio alkaisi tuntua siltä oikealta ja sillä painokin putoaisi ja pääsisin minäkin jossain vaiheessa kirjoittamaan postauksen omasta ruokavaliostani. Sitä odotellessa. :)

Kuvat weheartit


tiistai 11. syyskuuta 2012

Tsädääm!

Hehheh, olenpas minä nokkela! Not. Nokkonen kyseli, mitä mieltä olin eilisestä Sh'bam-tunnista, joten ajattelin, että voinen kirjoittaa siitä ihan kokonaisen postauksen.

Sh'bam on uutuustunti tuolla meikäläisen salilla, vaikka siellä muita (ei kylläkään kaikkia) Les Millsin tunteja onkin. LM:n omilla sivuilla säbämiä kuvataan seuraavasti:

Featuring simple but seriously hot dance moves, SH'BAM™ is theperfect way to shape up and let out your inner star - even ifyou're dance challenged.

Itsehän olen aiemmin käynyt salillamme sumba-tunneilla eli siis zumban tyyppisillä tunneilla, joita vetää kuitenkin rekisteröimätön, vai mikä se oikea sana nyt onkaan, vetäjä ja lisäksihän mulla on tanssikokemusta tuolta flamencon puolelta, mikä ei kyllä näillä tällaisilla tunneilla juurikaan auta, mutta pääsinpähän sanomaan. ;D

Käymästäni sumbasta tunti erosi ensinnäkin pituutensa puolesta. Sh'bam kestää 45 minuuttia, kun taas sumba kymmenen minuuttia pidempään. Menin tunnille etupäässä kaverini innoittamana, meikäläiseltä vaatii taas kesän kuntosalilla ähöttämisen jälkeen pikkuisen eforttia päästä noihin ryhmäjumppiin kiinni. Ennen tuntia tein salitreenin ja yhdistelmä olikin varsin oiva, joten tässä mielessä lyhyempi kesto on parempi. Tunnilla näkyi samoja naamoja kuin sumbassakin ja ohjaajakin on sama suosikkisumbaohjaajani.

Kuva
Toisekseen tuohon tuntiin liittyi ilmeisesti jonkinlainen tarina, jota sitten tanssin siivin käytiin läpi. Itse en jaksa tuollaisesta hirveästi innostua, mutta kyllähän se tietysti hieman antaa potkua "tulkintaan", kun kuvittelee heittävänsä jonkun ärsyttävän eksän raiveleista pihalle. :D Liikkeet olivat tosi helppoja ja mukaan oli melko helppo uiskennella, vaikka minäkään en totisesti ole mikään koordinaatiollinen nero. Muuvseihin oli yhytetty runsaasti seksikästä liikehdintää, joka tietysti allekirjoittaneen toteuttamana oli lähinnä surkuhupaisaa, mutta kieltämättä olen niin helposti aivopestävissä, että tunti tuntui jossain määrin naisellista itsetuntuoa kohottavalta.

Kaiken kaikkiaan en mitenkään yltiöpäisesti intoutunut tunnista, mutta tuollaisena hieman kevyempänä aerobisena tuntina salitreenin perään Sh'bam voisi tulla kysymykseen. Joko tunti oli todellakin kevyehkö tai sitten kuntoni on vain noussut ihan sikana, kun sykkeet eivät nousseet aivan taivaisiin. Mukavaa tietysti tuokin huomata. :)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Maanantai-aamun saalista

Olinpas tänään ahkera ja suuntasin pilvisen sateisesta säästä huolimatta aamulla torille. Olen suuri marjojen ystävä ja talveen pitää varustautua täyttämällä pakastin ääriään myöten. Olen kuitenkin laiska ja autoton ja siippani ei ole mikään suuri marjastuksen ystävä, joten marjastukseni on täten hieman rajoitettua.

Mansikoita olen pakastanut 10 kiloa ja viime kesältä minulla on vielä muutamia kiloja vattuja, joita poimin silloin 10 kiloa ollessani Lapissa lomalla. Mustikka-aika minulta menee täällä "etelässä" ihan ohi aina, koska minulle mustikka on syysmarja ja täällä tuo pirulainen kypsyy jo het kauneimpana kesäsyännä. Muutenkaan en ole hirveä pakastetun mustikan ystävä, vaikka ehkä terveysvaikutusten takia pitäisi. Tuore mustikka on jumalainen, mutta pakastettuna siitä tulee ihan höh. Viime vuonna tajusin yhtäkkisesti, että marjojahan voi ostaa myös torilta, niitäkin marjoja, joita ei voi tosta noin vain mennä poimimaan eli omalla kohdallani mustaviinimarjoja tahi -herukoita, kuten täällä taidetaan sanoa. Kyllähän se kirpaisee maksaa sellaisesta, jonka on tottunut ilmaiseksi pihasta saamaan, mutta tuohon kaupunkikaksion parvekkeelle ei nyt ihan noin vain mustaviinimnarjapensasta istutetan, joten minkäs teet.

Aamuiselta torikierrokselta mukaan tarttui siis kolme litraa tuota mustaa herkkua eli herukoita ja lisäksi intouduin ostamaan kaksi litraa puolukoita, kun siippa suhtautuu niin kielteisesti minun vapaa-ajanviettoehdotuksilleni ("Puolukkaan!" "Täh! Siis ihan sinne metsään ja poimimaan niitä marjoja... Minä poimin jo oman osani tuolta golfkentän laidalta." :D). Puolukkapuuronhimo saattaa kuitenkin iskeä koska vain, joten pieni varasto puolukoita on hyvä olla olemassa. Alla siis aamun aherruksen tulokset:

Kyllä nyt on hyvä ja itsetyytyväinen perheenemäntäolo!

Ps. Menen tänään kokeilemaan tuota meidän salin syksyn uutuusjumppaa eli kaikille varmaan ikituttua Sh'bamia. Saas nähdä, millainen tunti luvassa!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viikon 36 liikuntaräpistelyt

Edellinen viikkohan meni siis totaalisen liikunnattomasti, joten en siitä nyt mitään edes postaa. Mutta tähän viikkoon sain yllättäen mahtumaan viisi liikuntakertaa, vaikka maanantain koulunaloitusstressimigreeni pitikin minut tyypillisellä maanantaivapaalla. Torstaina alkoivat flamencotunnit, joita olinkin jo innolla ja hieman kauhunsekaisesti odottanut. Siellä en kuitenkaan voi pitää sykemittaria, koska mittarin kello-osa haittaa käsien käyttöä.

Ma:
lepo

Ti:
sali/käsipäivä (55 min.)

Ja taas jäi mittari päälle! Kirottua! Eivät siis ihan pidä paikkaansa seuraavat luvut:

keskisyke: 120
maksimi: 163
kalorit: 476 kcal

Ke:
pyöräily (35 min.)

Tässäkään ei ollut mittaria mukana...

To:
Flamencotunti 75 min.

Tunteihin kuuluu hieman alkulämmittelyä ja venyttelyä, erilaisia tekniikkaharjoituksia, joista erityisesti koputukset haastavat meikäläisen vaatimattoman kehonhallinnan ja vaativat melkoista tukea keskivartalosta. Osa tunnista tehdään sitten koreografiaa, jossa näitä tekniikkaosioita sovelletaan käytäntöön.

Pe:
lepo

La:
Finlandia Kymppi!!! (1 tunti 11 min. 44 sekuntia :D)

keskisyke: 172
maksimi: 186
kalorit: 791 kcal

Kuten sykkeistä huomaa, niin melkoista tahtia mentiin... Pahalta ei siis onneksi tuntunut kuin ihan lopussa. Ja seuraavana päivänä.

Su:
kävelylenkki (1 tunti 18 min.)

keskisyke: 111
maksimi: 133
kalorit: 358 kcal

Palauttava kävelylenkki, joka ei kyllä hirveästi palauttanut. :D Ollaan siipan kanssa molemmat melkoisesti jumissa. Mutta hyvä fiilis eilisestä saavutuksesta jatkuu. :)

Kympin jälkeen on poutasää...

Olipa kiva huomata, että tuo perjantaina kirjoittamani Ennen kymppiä -postaus oli jäänyt julkaisematta. Noh, julkaisinpa sen sitten pari päivää myöhässä. :P

Mutta tärkeintä on, että koko kesän urheilullinen päätavoitteeni eli kymmenen kilometrin juoksu on nyt juostu. Ja paino sanalla juostu, koska juoksin siis koko matkan! Ihan huippufiilis! Ajakseni tuli 1.11.44, joka on 19 minuuttia vähemmän kuin arvioin. En siis totisesti ole mikään pikajuna noilla omilla lenkeilläni, mutta nyt juoksin huimasti omaa tasoani vauhdikkaammin. Vauhti oli ehkä hieman liiankin kova ja sykkeet ihan pilvissä, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, etten jaksaisi. Tai no, ehkä noin 650 metriä ennen maalia, kun pyrin kiristämään vauhtia, niin tuntui, ettei se maali tule ikinä ja sitten se olikin ihan siinä lähellä. :)

Saatiin hienot mitalit. Ne on varmasti aitoa kultaa! ;D


Tänään jalat, erityisesti pohkeet ovat olleet melko jumissa, samoin kuin selkä. Mullahan nuo pohkeet on muutenkin sellaist pökkelöt, että ovat heti alkulenkistä ihan juntturassa, mutta eiköhän ne tuosta verry. Juoksukaverini kanssa jo hieman intoilimme, että jos sitten ensi vuonna puolikkaalle, mutta tällä hetkellä jalkoihin sattuu pelkkä ajatuskin juoksemisesta. :D Mutta suosittelen kaikille kyllä noihin juoksutapahtumiin osallistumista, koska tunnelma oli huippu ja itsensä ylittämisen tunne kertakaikkiaan mahtava!

Kympille

Huomenna se on sitten edessä. Kymmenen kilometrin juoksu. Ilmoittauduin siis jo keväällä Finlandia Marathonin yhteydessä järjestettävään FinlandiaKymppi-juoksuun. Koko kesän juoksentelu on siis tähdännyt huomiseen koitokseen. Tosin hieman paremminkin olisi voinut valmistautua... :D

Kuva


Ajattelen kuitenkin niin, että kymppi ei ole vielä niin pitkä matka, etteikö sitä tällä harjoittelulla vedettäisi. Olen kuitenkin juossut 7-8 km lenkkejä jo nyt ja niiden lisäksi on venyttävä vain jonkin verran, että kymppi tulee täyteen. Eihän ne maratoonaritkaan juokse montaa maratonia ennen varsinaista koitosta. Nooh, ehkei tässä nyt kannata kuitenkaan vertailla itseään maratoonareihin.

Minä kolme kilometriä ennen maalia. :D (kuva)

Yritin tuossa tehdä soittolistaa juoksulle, mutta tuo kaaddäm Creative Zen on niin helvetin monimutkainen laite, etten mitenkään saanut kaikkia biisejä tulemaan samalla soittolistalle. Kirottua! Mutta niiden biisien osalta kuin onnistuin, lista näyttää seuraavalta:

Rammstein - Du hast

Fat Boy Slim - Sunset

Prodigy - No good

Rammstein -  Rosenrot

Prodigy - Breathe

Apulanta - Kahdesta pahasta molemmat

Prodigy - Poison

Fat Boy Slim - Weapon of choice

Apulanta -  Pahempi toistaan

Example - Changed the way you kissed me

Fat Boy Slim - Right here, right now

Prodigy - Their law

Apulanta - Aggressio

Joo, aika nolo lista, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut tapella tuon soittimen kanssa, joten mukaan valikoituivat lähinnä jo valmiiksi koneella olleet biisit, jotka olivat jo oikeassa paikassa ja ja ja... En ole mikään tekniikan ihmelapsi. ;D

Meikä maalissa, paitsi ehkä hieman hikisempänä. :D (kuva)
Wish me luck, koska nythän on katkolla se, että olenko mielestäni oikeutettu tuhlaamaan 70 euroa vähäisistä rahoistani uuden saliohjelman hankkimiseen. Jos juoksu menee kunnialla, niin sitten olen, mutta jos aletaan nyssyilemään, niin sitten vastaus on jyrkkä ehkä! :D Ilon kautta, helvetin korkeilla sykkeillä!


perjantai 7. syyskuuta 2012

Paluu (ja paino)

Onpahan tullut pidettyä hiljaisuutta täällä blogin puolella. Juhlat viime lauantaina menivät hyvin ja erityisesti juhlakalu oli tyytyväinen. Minä lähinnä huhkin hiki hatussa keittiön puolella ja syöminen ei totisesti ollut ongelma, sillä ehdin hädin tuskin maistaa pikkupalan anoppikokelaan tekemää kakkua ja illan pitsatarjoilu meni sekin melkein kokonaan ohi suun. Mutta mutta... Ongelmaksi muodostuivatkin sitten juhlien jälkeiset päivät, joille kuitenkin jotain herkkuja jäi. Sunnuntai meni totaalikoomassa sipsipussin ja suklaalevyn välissä. Kooma ei tosin johtunut krapulasta, koska mainio juomasaldoni lauantailta oli peräti yksi pieni siideri ja lasi Fresitaa. Tosi kova bilettäjähän meikä toki on... :P

Kuva


Samaten koko viikko on mennyt lähinnä kouluasioita hätäillessä tai yrittäessä pitää "lomaa". Menee taas hetki, että löytyy se uusi arki kesän työarjen tilalle. Liikkuminen on tuntunut jotenkin kauhean vastenmieliseltä, ehkä johtuen jatkuvasta päänsärystä, joka on taas majoittunut kallooni estolääkityksen vähentämisen ja stressin kasvamisen myötä. Edellinen viikkohan meni liikuntojen suhteen ihan velttoillessa, kun piti joka ilta töiden jälkeen muka leipoa ja siivota. Saa nähdä kuinka kauan menee, että arki löytää uomansa ja erityisesti syöminen.

Tämän pitkähkön alustamisen jälkeen voidaan todeta vauriot:

64,3 kg

näytti vaaka aamulla. Eli +900 g viime perjantaihin. Näitä sitten pudotellaan taas seuraavat viikot, vaikka kieltämättä olen tyytyväinen, ettei pahempaa vauriota ehtinyt tulla. Yritän koko ajan muistuttaa itselleni, että mitään kiirettä ei ole ja hieman helpommaltahan tuo tuntuu nyt kun ollaan kuitenkin jo normaalipainon puolella.

Kuva


Olen silti pohtinut jonkinlaisen aikatavoitteen asettamista viimein. Pudotettavaa alkutavoitteeseen eli 60 kiloon on siis 4,3 kiloa. Laskennallinen viikkotahtihan on tuo kaikkien tietämä puoli kiloa viikossa, joita tuohon kilomäärään sisältyy 8 kipaletta ja rapiat. Eli laskennallisesti tavoite voisi täyttyä 9 viikossa. No, tunnettuahan on, että meikäläisen painonpudotus ei suju oppikirjan mukaan, joten voinemme lisätä tuohon huoletta ainakin kolme viikkoa lisää, jolloin keskimääräinen viikkopudotus tarvisi olla vain vaatimattomat 360 g. 12 viikkoa tästä eteenpäin tarkoittaisi sitä, että tavoitteen tulisi olla täynnä marraskuun loppuun mennessä.

Täten julistan siis tavoitteeni:

30.11.2012 punnituksessa painoni tulisi olla 60 kiloa.

Eiku...

30.11.2012 punnituksessa painoni on 60 kiloa. 


Kuva