perjantai 31. elokuuta 2012

Punnitusiloa ja viikonloppumässäilymietintää

Minä ja nerokkaat otsikkoni... :P

Ilmeisesti nerokkuuteni oman painonpudotuksen suhteen on kuitenkin kasvanut, sillä aamulla puntarille ponnahdettuani ruutuun iskeytyi lukema:

63,4 kg

Jopa 700 grammaa miinusta edelliseen viikkoon. \o/ Ilmeisesti olen siis viimeinkin oppimassa oikeanlaista syömistapaa (tosin tiistaina söin kyllä ravintolassa superrasvaisen ja suolaisen lohiannoksen...), sillä liikuntahan on tällä viikolla loistanut poissaolollaan täysin kaikkien ylitöiden ja reissujen keskellä. Tästä voisi ehkä äkkinäinen tehdä jopa päätelmän, että nuo pudotuslukemat ovat olleet alhaisempia liikkuvammilla viikoilla mahdollisesti kroppaan kertyvän nesteen takia. Olen nimittäin tehnyt empiiristä koetta nyttemmin ja havainnut, että yleensä raskaan salitreenin päälle paino on seuraavana päivänä korkeintaan 200 g korkeampi kuin edellisenä. Ja ainahan ei voi varmasti tietää, että onko kertymä nimenomaan liikunnan aiheuttamaa. Joten ehkäpä jätän päätelmät tekemättä ja iloitsen tästä uudesta hienosta lukemasta. :)

Viikonloppu tietänee takapakkia laihdutukseen, koska meillä on tosiaan lauantaina yhdistetyt tuparit ja siipan valmistujaiset. Siippani sai filosofian maisterin paperit eilen ja jo viikon ajan ollaan leivottu ja siivottu täällä kaikki ylimääräinen vapaa-aika, jota mulla ei kyllä ole juuri ollut. Eilen teimme jättimäisen ostosreissun, jonka aikana kärryihin kertyi kaikkea mättöä niin paljon kuin  laidat antoivat myöten. Juhlat ovat tavallaan kaksiosaiset kun päivällä tulevat lapsiperheet ynnä sukulaiset ja illalla rymysakki. Menut ovat seuraavanlaiset:

Päivällä:
kahvi/tee
täytekakku
mokkapaloja
pikkuleipiä (ässiä ja noita ahertamiani serina-kakkuja sekä sitruunavohveleita)
kinkku- ja kasvispiirakka

Illalla:
salaatti+feta
dippikasviksia ja tietysti dippiä
pitsaa (kinkku-ananas-pepperoni, jauheliha-ananas-pepperoni ja tomaatti-pesto-mozzarella, kaikki siippani leipomia :))
kylmäsavuporoa
marinoituja papuja
sipsiä
karkkia
suklaata
popkornia
booli

Melkoinen itsehillinnän koettelemus siis tulossa. Aion kyllä toki syödä noita herkkuja ja juoda sitä alkoholiakin, mutta toivoisin voivani jättää mättämisen väliin ja napostella silleen siististi. Makutottumukset ovat kyllä hieman jo muuttuneet, sillä tuo tiistain ravintola-annos oli mulle ihan liian rasvainen ja siitä ei saanut ihan sellaista nautintoa kuin aiemmin. Sienikastikkeen rasva vain jäi kitalakeen ja kalakin oli niin suolaista, että kaikki vastaantulevat vesiautomaatit tuli juotua tyhjäksi ravintolasta ulos päästyä. Taas vähääkään liiottelematta... Viekoittalevat salt&vinegar-sipsit ja mokkapalat tulevat luultavasti olemaan turmioni huomenna, mutta eipä tuo siippa nyt joka päivä valmistu, etteikö sitä olisi syytäkin juhlia ruuan merkeissä. :)

Jaha, edessä olisi viimeinen työpäivä! Kivaa perjantaita kaikille ja hauskaa viikonloppua!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ruokapäiväkirja

Huh, olen aivan totaalisen poikki eilisen Oulun reissun ja tämän päivän 10 tunnin työpäivän jälkeen, joten lyhyesti ruokapäiväkirja kaunis.

Aamupala:
kaurapuuro mehukeitolla ja ruokalusikallisella (!) raejuustoa. Note to self: tarkista aina raejuuston riittävyys jääkaapissa!
muki teetä maidolla

Lounas:
Kokkikartanon valmis lohikeitto
mandariini (ihanaa, että minneola-mandariineja saa taas kaupasta)
muki teetä maidolla

Välipala:
rahka (250 g) mehukeitolla
muki teetä maidolla

Illallinen:
kasvis-nuudelivokki (sis. cashew-pähkinöitä) sweet chili -kastikkeella ja raejuustolla
iso lasi maitoa
muki teetä maidolla

Nyt kaatunen sänkyyn. Huomenna toiseksi viimeinen työpäivä!

maanantai 27. elokuuta 2012

Viikko 34 liikunnan kannalta

Ma:
kävelylenkki (1 tunti 30 min.)

keskisyke: 126
maksimi: 150
kalorit: 621 kcal

Lähdinpä sitten kuitenkin vielä kävelylle. Tämä oli kylläkin enemmän sielunhoitoa kuin lenkki, koska se tehtiin ystävän kanssa ankarasti juoruten. Selvisin jopa ilman vauvan pään kokoisia rakkoja. Ja sykkeetkin oli mukavan alhaiset (tosin unohdin taas hetkeksi mittarin päälle, kun vain seisoskeltiin edelleen parantamassa maailmaa, joten keskisyke oli varmasti hieman korkeampi kuin tuossa on.)

Ti:
lepo

Ke:
laiskottelu

Tätä ei enää voinut panna levon piikkiin, vaan laiskamato vain iski ja mielummin hääräsin kotona.

To:
intervalli-treeni (34 min. 10 min. lämmittely hölkkä, 6x150 metrin mäkivedot, palautteluna kävely mäkeä alas, 15 min. jäähdyttelykävely)

keskisyke: 141
maksimi: 180
kalorit: 217 kcal

Voi pojat mikä saatanallinen rääkki! Siippani ei varmaan enää ikinä lähde mun kans lenkille. :D Mutta intervallilenkkejä tulee sinun tekemän, mikäli kuntosi nousevan haluat. Kyllä oli veren ja oksennuksen maku suussa, kun tuo siippa vielä toimii mulle kirittäjänä eli halua olla häntä huonompi. Mutta seuraava lenkki intervallin jälkeen tuntuu aina paljon helpommalta, joten kyllähän se palakittee. ;D

Pe:
sali/käsipäivä (1 tunti)

keskisyke: 121
maksimi: 149
kalorit: 340 kcal

Perus. Ähräsin polleana, kun enää ei jännitä niin paljon tuossa vapaapainoalueellakaan. odotan kyllä jo uutta ohjelmaa, koska tympii. Niin ja teen nyt parina viikkona ennen tuota kympin juoksua vain käsitreeniä, kun alkoi olla jalat (polvet ja nilkat) sen verran kipeät salitreenin ja lenkkien yhdistämisestä.

La:
Lisää lepäilyä, niinku sitä muka moisen velttoviikon kuluessa tarvisi. Mutta saunavuoro menee kaiken urheilun edelle. :D

Su:
lenkki (55 min. 15 min kävelyä kirjaston kirjat käsipuolessa, loput juoksua)

keskisyke: 135
maksimi: 151
kalorit: 413 kcal

Viimeinkin onnistuin pitämään sykkeet edes jollakin siedettävällä tasolla. Tosin se tarkoittaa aina, että kaikki muut juoksee mun ohi, mutta sitä se on ihmisen elämä.



lauantai 25. elokuuta 2012

Herkkuja

Tällaisia leipaisin tänään iltapuhteena.



Tuparit ja siipan valmistujaiset ovat siis ensi lauantaina ja hän toivoi noita Serina-kakuiksi kutsuttuja pikkuleipiä kahvin kera. Ja vaikken mikään jauhopeukalo totisesti olekaan, niin onhan se nyt siipan toive toteutettava. :) Ohje, jolla kakut leivoin on mummini vaatimattomasti noin 70 vuotta vanha ohje, jonka sain äidiltäni. Tuloksena oli ehkä hieman totuttuja suurempia kakkuja, mutta ovat kyllä niin makeita ja rasvaisia, että alta pois! Yhden maistoin ja siinäkin oli varmaan alun kolmatta sataa kaloria. :D

Painoa kehiin

Vissiinkinhän tuo on -500 g pudotusta viime viikkoon, kun vaaka saneli madonluvut

64,1 kg

eilen aamusyännä.

Tyytyväinen täytynee olla. :)

Mutta! Koska olen vainoharhaisuuteen ja ikuiseen pessimistisyyteen taipuvainen, muhun on iskenyt kauhea jumituspelko. Siis oikeesti. Jotenkin panikoin koko ajan, että tämä 64,1 kiloa on nyt se, johon jumahdan seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Painohan on toki viimeisen parin kuukauden aikana tippunut kivasti, mutta  alun saatanallinen jumitus on edelleen peikkona päässäni. Tämänhetkinen paino on kuitenkin omaan silmääni selvästi liikaa. Laardia on sulanut, mutta sitä on vielä kourakaupalla varsinkin tässä röllykässä. Muutos tuohon seitsemän kilon takaiseen ei omaan silmään ole mitenkään merkittävä. En tiedä, että missä vaiheessa oma peilikuva lakkaa ällöttämästä ja pudotus alkaa tuottaa tulosta myös henkisellä puolella.

Tästä jumituspelosta johtuen tuntuu, että pitäisi ruveta entisestään pihistelemään kaloreiden suhteen. Energian kulutushan pienenee, kun henkilö pienenee ja mullahan ei ainakaan tuon kehonkoostumusmittauksen mukaan pulskempanakaan peruskulutus ollut mitenkään huikea (pikkusen reilu 1300 kaloria). Todennäköisestihän tuo peruskulutus vielä laskee painonlaskun tahdissa, koska en missään nimessä saa samaa tahtia lihasta, joka kuluttaisi enemmän kuin lähtevä läski vaatisi. Näinpä sitten tuntuu, että mitään ei kohta enää saisi syödä. Todella tervettä ajattelua... Kolme viikkoa meni ilman mitään herkkuja sen pahamaineisen Helsinki-viikonlopun jälkeen ja nytkin tuntuu, että tupareita varten pitää pihistellä, että siellä voisin sitten vähän syödä vapaammin.

Jotenkin tuo yllämainittu ajattelutapa ei omaan korvaan kuulosta kovin hyvältä tulevaisuutta ajatellen. Edelleen ruoka on mulla aivan liikaa mielessä ja se toimii palkintona/rangaistuksena. Pitäisi yrittää löytyy jokin oma tapa syödä, ilman että olisi koko ajan nälkä. Tässäpä sitä riittääkin pohtimista tulevaisuudessa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Älä syö näin -päivä

Juupatijuu, meni taas tämä päivä hienosti putkeen noiden syömisten suhteen. Not. Katsokaapa vaikka:

klo 8.30
kaurapuuro mehukeiton ja raejuuston kera
muki teetä maidolla

klo 11
muki teetä maidolla
Marianne-karkki

klo 14
kuppi kahvia sokerilla ja maidolla
omena-kanelipulla

klo 16.30
puolikas proteiinipatukka
mandariini
banaani
lasi maitoa

klo 22
puoli lautasellista kaaligratiinia
reilu desi raejuustoa
lasi maitoa
muki teetä maidolla

Eiku hetkinen! Tässähän on melkein säännöllinen ateriaväli ja joka aterialla on proteiinia (maitoa) ja paljon on hedelmiäkin (eihän se omena niitä terveyshyötyjään mihinkään menetä, vaikka se laitetaankin pullaan, eihän?). Ei siis muuta kuin näillä eteenpäin! :P


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Viikko 33 liikunnan kannalta

Ma:
lepo

Jotenkin tuosta maanantaista on nyt kehkeytynyt melkein vakio lepopäivä. Ja tänäkin maanantaina huseerasimme siipan kanssa siivous- ja rymsteeraushommissa. Tuparit ovat 1.9. ja kämppä olisi viimeinkin mukava saada kuntoon. :)

Ti:
lenkki (1 tunti 11 min.)

keskisyke: 149
maksimi: 181
kalorit:  605 kcal

Lenkin fiiliksistä enemmän täällä.

Ke:
sali/jalkapäivä (56 min. + 10 min. lämmittelyä crossatrainerilla, en taas muistanut laittaa sykemittaria päälle...)

keskisyke: 132
maksimi: 162
kalorit:  355 kcal

Huomasin tässä muuten päivänä muutamana, että mullahan on sykemittarissa omissa tiedoissa aivan liian korkea paino. :) Sain sitä tiputtaa viisi kiloa ja näin ollen tuo kalorinkulutuskin on vähän pienentynyt aina liikuntakertojen yhteydessä. Salilla oli taas jotenkin kauhean takkuista, mutta kun sinne menen niin teen mitä pitää. Luulen, että nukun omalle palautumiselleni liian vähän. :-/

To:
sali/käsipäivä (1 tunti)

keskisyke: 125
maksimi: 153
kalorit: 342 kcal

Kyllä tuohon käsipäiväänkin alkaa mennä jo tuo tunti. Johtunee ehken lopun vatsalihasosuudesta, koska teen noita hoovereita nyt yrityksellä 3x45 sekuntia. Yrityksellä siksi, että esim. torstaina jaksoin vain 2x45 s ja 1x30 s, sen jälkeen alkoi tapahtua romahtamista alaselässä, joten oli tultava alas. Ja välissä on pidettävä aika pitkä tsemppaus- ynnä huohotustauko. Voisin ehkä tehdä postauksen niistä säälittävääkin säälittävämmistä painoista, joilla näitä salihommia teen. Tai sitten en vain kehtaa, koska painot ovat oikeasti _niin_ minimaaliset.

Pe:
juoksulenkki (38 min.)

keskisyke: 150
maksimi: 165
kalorit: 338 kcal

Joo, se taas siitä leppoisasta perjatai-illan lenkistä... Mä en enää osaa juosta hiljaa, vaan se hipparointi alkaa heti keittää. Ja rivakammalla tahdilla taas keittää sydän ja verisuonisto. Ollapa rahaa mennä rasitustestiin, jotta saisi oikeaa tietoa noista henkilökohtaisista sykerajoista.Ja tietenkin raivostuttava siippa juoksee vierellä samalla nopeudella ja sen syke tuskin ylitää 130 ja sitten se otti vielä pienen spurttikierroksen, kun meikän vauhti ei vissiin ollut tarpeeksi rasittava. Piru periköön hyväkuntoiset ja helposti timmiintyvät poikaystävät! Tai ehkei sittenkään, hmm... :P

La:

leeeeepoooooo!

Mulle ei tosiaan sovi neljä liikuntapäivää peräkkäin. Ainakaan vielä. Ottaa voimille. Varsinkin kun ei nuku. Mutta sen sijaan sopii tuparitarjottavien suunnittelu: pitsaa, mokkapaloja, boolia... Jamiii!

Su:

lepo o_O

Ihminen! Söisit ja nukkuisit kunnolla, niin saisit kaaddämit etes kerran sen viisi liikuntakertaa viikossa täyteen! Tänään tulin töistä ja kuinka ollakaan vetaisin kivat 3 tunnin päikkärit. Heräsin yhdeksältä ja söin 4 hapankorppua ja nyt lähden kyllä takaisin nukkumaan, hitto vieköön. Tällä menolla sykkeet on varmasti 160 jo vessareissulla ja lihaksille (as if) saa sanoa haikeat, mutta sitäkin rivakammat jäähyväiset. No, uni paras lääke on, toivottavasti myös velttoiluv**utukseen. Ensi viikolla uusin voimin ja toivottavasti sellaisella syömisellä, että jaksaa muutakin kuin eväänsä heilauttaa.

perjantai 17. elokuuta 2012

Punnitus ja muutamia mietelmiä

64,6 kg

Näin seisoi aamulla puntarin tulostaulussa. Suuntima on siis hyvä ja tahtikin vähän tihentynyt siitä muutaman kuukauden takaisesta. Joskaan ei kannata ajatella, miten kauan tavoitteeseen pääseminen tällä vauhdilla kestää. Hitto, melkein kolme kuukautta! NNNNGGGHHH! Ja siis kyseessä olisi vasta tämä "alkutavoite" 60 kiloa. Nooh, norjalaisvitsi. Hitaasti hyvä tulee ja muita suomalaiskansallisia sanontoja.  Mutta silti! Miksen voi laihtua ja lihaksistua yhdessä yössä, pims! (Ja myös saada hirveästi rahaa.)

Mua kyllä huvittaa, kun useimmissa lukemissani blogeissa ihmiset yrittävät ihanasti kannustaa muita ja pitää mielialan korkealla ja minä vain kätisen. :D Onhan mulla sikäli ollut syytäkin, kun paino jumitti kuukausitolkulla ja muutenkin joudun elämään kuni fakiiri, ilman herkun herkkua, jos haluan painon laskevan. Ystäväni tässä päivänä muutamana totesikin, että pelkäsi mun sekoavan alkukesästä, jos paino ei lähde laskuun. Että semmosta rentoa painonpudotusta. Näinpä...



Milloin muuten ollaan tultu tähän, että palautusjuoma on se päivän odotetuin herkku? En ole tässä kahteen viikkoon ollut muiden suklaapitoisten tuotteiden kanssa tekemisissä kuin tuon suklaanmakuisen proteiinijauheen ja jo vain siitä on tullu makiaa. Mitenköhän on, pitäisikö tuota palautusnestettä hörppiä myös lenkin jälkeen, eikä vain salirehkintöjen päätteeksi? Jotenkin pelottaa, että siitä tulee kauhiasti kaloreita ja kun nuo mun lenkit nyt ei yleensä ole mitään superkuolettavia (paitsi tiistaina). Mutta sitten toisaalta tuntuu myös, että en palaudu kunnolla. Nytkin on neljäs liikuntapäivä takana ja jalat tuntuu ihan... noh, nyt ne tuntuu ihan hyviltä, mutta lenkin alussa olivat kuin kasa betonia, joka on raudotettu maahan ja tämän jälkeen peitetty kilotonnilla hiekkaa.

Toisaalta palautumiseen voisi auttaa se nukkuminen. Miten se onkin niin vaikeaa mennä ajoissa nukkumaan? Erityisesti kuuden päivän työputkien aikana tuntuu, että se oma aika on muutenkin niin kortilla, ettei sitä nyt ainakaan nukkumiseen sovi tuhlata. Ja sitten murjotetaan silmät puolitangossa töissä ja saadaan hysteerisiä hihityskohtauksia Rosa Liksomin Kreislandin äärellä. Juu, mulla on siitä kiva työpaikka, että siellä ehtii (nykyään) lukea myös kirjoja. Tänään piti mennä tuon lenkin jälkeen hetikohtaäkkiä sänkyyn, mutta mutta... Tässä sitä vielä ollaan.

Mutta se todettakoon, että kodin saattaminen asumiskuntoon on taas saanut uuden asteen, kun tilasimme varsin vaivakkaan nettipankkitaistelun jälkeen Ikeasta työpöydän tähän kömmättiin. Niin se vain lisää sitä jaksamista tämä liikkuminen, kun juntturoiva Sampon verkkopankkikaan ei ottanut päähän kuin... ööö, pohjattomasti. Onneksi siippa pitkäpinnaisena suomalaisena perusmiehenä hoiti homman kotiin, minun kiroiltua ja saikattua kuin ainakin mettälappalainen, joka tietysti myös olen.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lenkillä

Eilen viimein rohkaistuin lenkille, kun pystyin jo käyttämään muitakin kenkiä kuin ballerinoja ja crockseja tuon rakon takia. Nyt jo parin viikon ajan lenkillä käynti on ollut aika tuskaista, koska huolimatta siitä mihin aikaan olen syönyt, minulla alkaa jossain, yleensä aika alkuvaiheessa, pistämään ja myös maha menee lähes joka lenkillä sekaisin. Tämä on ehkä hieman syönyt intoa lähteä juoksentelemaan, mutta lauantain kävelylenkkikokemuksen jälkeen käveleminenkin kiinnostaa kuin kilo lapasia.

Huomasin jo lähtiessä, että sykkeet olivat melko korkealla eli satasen pinnassa, vaikka olin vasta laittanut vaatteet päälle. Maanantaina minulle sattui kämmi, jonka takia menetin tukun rahaa ja oli/en siitä aika paskana, joten stressi ja ketutus luultavasti näkyvät tuossa sykkeessäkin. Lenkin ensimmäiset 50 minuuttia olivatkin taistelua sykkeen kohoamista vastaan. Koetin hiipiä niin hiljaa kuin mahdollista eli huomattavasti hitaammin kuin kävelisin ja syke vain hakkaa 160.



Tosiaan melkein tunnin tätä tahkottuani menetin yhtäkkiä hermoni ja ajattelin, että jos kerta syke haluaa nousta, niin nouskoon sitten! Ja näin ollen päätin ex tempore vetää lenkin loppuun pienen intervallin. Aloitin noin 350 metrin pyrähdyksellä, jolloin juoksin lähes täysillä. Sitten "palauttelin" pari sataa metriä. "Palauttelin" sen takia lainausmerkeissä, kun eihän tuo syke tuossa ajassa oikein ehtinyt tippua minnekään. Sitten taas 200 metriä täysillä. Tämän jälkeen siirryin jo kävelemään noin 400 metriä ja taas 200 metrin spurtti. Ja nousihan se syke! Loppumatkan (n. kilometri) kävelin kotiin.

Olo oli jotenkin nuutunut koko alkulenkin, mutta tuo spurttailu jotenkin irrotti ainakin endorfiineja ja kotona olinkin sitten hyvin aktiivinen. Tiedän kyllä, että oli kropalle aika kova rasitus vetää tuo intervalli ja kehoahan pitäisi kuunnella, eikä vaatia siltä liikaa, mutta jotenkin vain sain tarpeekseni siitä hissuttelusta. Toivottavasti nyt on seuraava lenkki sykkeiden suhteen siedettävämpi. Yleensähän tuo intervallailu helpottaa niiden peruslenkkien vetämistä, kun kunto joutuu sopeutumaan noihin piikkeihin.

Ps: Paino oli tänä aamuna 64,5 kg! Luultavasti kiitos tuon rankan lenkin. :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viikko 32 liikunnan kannalta

Ma:
lepo

Vapaapäivä, joka käytettiin muun muassa siivoamiseen.

Ti:

sali/jalkapäivä (58 min.)

keskisyke: 141
maksimi: 166
kalorit: 483 kcal

Hyvä treeni vaikka olinkin taas niin väsynyt. Tein vahingossa vähän liikaa pohkeita ja himppasen liian isolla painolla ja olinkin seuraavana päivänä melkoinen puujalka. :D

Ke:
sali/käsipäivä (1 tunti)

keskisyke: 124
maksimi: 157
kalorit: 384 kcal

En tajua miten sain tähän käsitreeniin nyt tuhrattua melkein tunnin aikaa. :D Liekö suurentuneet painot hidastaneet tekemistä? Pyrin tekemään liikkeet mahdollisimman huolellisesti ja melko rauhallisesti, ettei tulisi mitään riuhtomista, vaan tasaista suorittamista.

To:
lenkki (1 tunti 6 min. sis. 51 min juoksua)

keskisyke: 148
maksimi: 163
kalorit: 616 kcal

Lenkki siipan kanssa. Mukava oli juoksennelle pitkästä aikaa aurinkoisessa säässä.

Pe:
lepo

La:
kävelylenkki (2 tuntia 30 min)

keskisyke: 132
maksimi: 145
kalorit: 1094

Aaargh! En enää _ikinä_ lähde kävelylenkille. Ajattelin, että olisi hyvä välillä tehdä oikein pitkä ja matalasykkeinen lenkki kävellen ja mikäpä siihen parempi kuin aurinkoinen, vapaa lauantai. Noh. Heti alkumatkasta vatsa kipeytyi ja alkoi niin sanotusti vääntää. Ajattelin, että se menee ohi. Pari kilometriä käveltyäni alkoi lenkkari hangata. Korjasin sukkaa ja ajattelin, että se menee ohi. Tulos: vatsa oli aivan helvetin kipeä koko matkan ja jalassa on 2€-kolikon kokoinen rakko, jonka takia en nyt voi pitää oikein mitään lenkkareita! Arvaatte, että "hieman" ottaa päähän. Rakkolaastari auttaa toki jonkin verran, mutta ei tuolla koivella mihinkään juoksulenkille lähdetä. Joten:

Su:
lepo


Haastehia

Sain J.B:ltä , Niinalta ja Maijulta tämän kivan Liebster Award -haasteen, jossa täytyy siis vastailla kysymyksiin ja kertoa itsestään 11 sekalaista faktaa. Kiitokset kovasti haastajille! 

Rules of the Liebster Award
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger ( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!


11 sekalaista faktaa meikäläisestä:

1. Pidän itseäni hirveän laiskana. Pidän senkin jälkeen, vaikka suoritin yhden vuoden aikana 85 opintopistettä töiden ohessa ja harrastin samaan aikaan kahta vaativaa harrastusta, jotka veivät aikaa monta tuntia viikossa. Jotenkin vain näen itseni velttoilijana.

2. Olen aivan armoton stressaaja ja pahanilmanlintu. En usko onnistuvani missään, joten kaikki, mihin ryhdyn johtaa varmistelun ja hermoilun kierteeseen. Joskus on aivan uskomattoman vaikeaa olla Tallukka.

3. Minä en ole iän myötä oppinut hyväksymään itseäni paremmin niinkuin lähes kaikki maailman muut ihmiset tuntuvat tekevän. :D

4. Olen ehkä pinnallinen ihminen, mutta olen sitä mieltä, että raha tekee kyllä ihmisen onnelliseksi. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen ollut koko aikuisikäni todella pienipalkkaisissa hommissa ja minua vaivaa ihan hirveästi se, etten voi ostaa juuri mitään mitä haluaisin. Tilanne ei tosin tule vielä seuraavan vuoden aikana muuttumaan, mutta ehkä sen jälkeen. :)

5. Minulla on todella alkeellinen puhelin, ei todellakaan mikään äly-. :D

6. Huumorini on todella omalaatuista, mutta onneksi siippani huumori on ihan yhtä kieroutunutta.

7. Olen kova puhumaan ja verbaalisesti lahjakas, mikä hieman vaikeuttaa vieraitten kielten puhumista, koska en pysty samanlaiseen ilmaisuun vieraalle kielellä ja turhaudun.

8. Tietäisin täsmälleen millaisia vaatteita haluaisin käyttää, mutta ikäväkseni maailmasta ei löydy moisia vaatteita.

9. Olen laulanut koko elämäni. Kuoroissa olen ollut 4-vuotiaasta lähtien ja kuitenkin tänä syksynä olen lopettamassa kuorouraani. Se tuntuu toisaalta helpottavalta ja toisaalta pelottavalta.

10. Musiikki on minulle muutenkin hirveän tärkeätä. Liikutun helposti musiikista ja esim. konsertissa eläydyn ihan täysillä ja heilun penkissäni muiden kulturellien ihmisten hämmästykseksi.

11. Olen ehkä maailman hitain laihtuja. :D
 
 J.B:n kysymykset: 

1. Mikä herkku tai ruoka on suurin kompastuskivesi laihduttaessasi?
Suklaa. Aivan ehdottomasti. Mulla ei ole mitään tolkkua suklaan syönnissä. Niinpä koetan olla syömättä sitä ollenkaan.

2. Mikä on suosikkielokuvasi ja miksi?
Tämä on aina yhtä vaikea kysymys... En kykene vastaamaan vain yhtä. :D
Taru sormusten herrasta -trilogia. En pitänyt kirjasta juurikaan, mutta elokuva vei mukanaan kokonaan. Visuaalinen ilme ja tarina vetävät mukanaan niin, ettei sitä vain voi vastustaa. Olen nähnyt kaikki osat pidennettyinä versioina ainakin 20 kertaa. Samaan kategoriaan tulee näemmä kuulumaan myös Nolanin Batman-saaga. Fantastinen trilogia tuokin.
Matrix ja nimenomaan vain ja ainoastaan ensimmäinen osa. Kyseinen elokuva muutti käsityksen toimintaelokuvista ja osoitti, että  toiminnallinenkin elokuva voi olla syvällinen ja ajatuksia herättävä. Samaan kategoriaan kuuluu myös Inception.
Mies vailla menneisyyttä. En yleensä välitä noista Kaurismäen leffoista, mutta tässä elokuvassa ihmisten hyvyys on vain niin aseistariisuvaa, että elokuva on säilynyt mielessäni kaikki nämä vuodet (näin sen silloin 2002).

3. Millaisesta musiikista pidät? Onko sinulla joku ihan ehdoton suosikki? Lempilaulusi?
Pidän melko monenlaisesta musiikista. Kuitenkin r'nb, hiphop, reggae ja kovin raskas metalli eivät minua sykähdytä. Pisimpään matkassa on kulkenut Miljoonasade ja sittemmin Apulanta. Muita suosikkeja ovat Club for five, Emma Salokoski ja PMMP. Aika kotimaisvoittoista siis. Lisäksi kuuntelen paljon kuoromusiikkia, lähinnä meidän kuoron omia levyjä. :D

4. Uskotko romanttiseen rakkauteen vai pidätkö ns. rakkautta vain luonnon keinona saada meidät lisääntymään?
Mitä on romanttinen rakkaus? ;) Uskon, että toiseen ihmiseen voi kiintyä erittäin vahvasti ja lujasti ja hänen kanssaan haluaa viettää koko elämänsä. Rakkaus ei kuitenkaan mielestäni riitä parisuhteessa, vaan tarvitaan lisäksi lujaa tahtoa. Rakkaus kyllä pitkässä suhteessa muuttuu ja välillä voi hiipuakin, jolloin tarvitaan tahtomista. Tunteiden mukaan jo menee, niin saisi vaihtaa kumppania melko useasti, ainakin jos pitäisi vihantunteita syynä erota. :D Lisääntyminen ei ole meikäläisen prioriteettilistalla kovinkaan korkealla, joten en osaa ajatella parisuhdetta vain biologisena ilmiönä, ainakaan omalla kohdallani.

5. Mikä on yleisin kehu, jonka saat?
Hmm... Siippani sanoo kauniiksi ja ihanaksi. Muuten en kyllä muista, että koska viimeksi joku muu olisi jotenkin kehunut.

6. Pitäisikö kannabis laillistaa Suomessa?
Mahdollisesti lääkekäyttöön, samalla tavalla kuin opiaatit jo ovatkin, mutta muuten uskoisin, että meillä on jo ihan tarpeeksi aineita, joilla saa päänsä sekaisin.

7. Millainen on unelma-asuntosi?
Jonkinlainen loft-tyyppinen ratkaisu vanhassa punatiilisessä tehdasrakennuksessa.

8. Missä asiassa haluaisit olla parempi?
Kaikessa eli toisin sanoen itseni hyväksymisessä ja arvostamisessa.

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa ulkonäköä jonkun kanssa, kenet valitsisit ja miksi?
Vaikea kysymys. Sarah Michelle Gellar on minusta maailman kaunein  nainen, mutten silti haluaisi näyttää häneltä. Itseasiassa naamaani en haluaisi vaihtaa kenenkään kanssa, ihme ja kumma. Kropan voisin ottaa joltain lihaksikkaalta, mutta silti muodokkaalta naiselta ja sitten vähän siedettävämmät hiukset joltakulta. :D

10. Mistä olet epävarmin ulkonäössäsi? Mistä pidät?
Vartaloni ei tyydytä minua ja paljon ajasta menee sen puutteiden peittelyyn vaatetuksella. Itsessäni pidän silmistä ja jalkateristä, jotka ovat pienet ja sirot. Eli jonkin verran taitaisi olla työtä oman itseni hyväksymisessä. :D

11. Kun avaat ulko-ovesi, mitä näet?
Rappukäytävän ja vastapäisen oven. :D Ihan ulos mennessä vihreitä lehmuksia ja lasten leikkikentän.

Niinan kysymykset:

01 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?
Siippani ja ystäväni, onnistumisen kokemukset, luonto, Lappi...

02 Jos sinun pitäisi luopua jostain asiasta elämässäsi ja saisit jotain sitä vastaan, 
mistä luopuisit ja mitä tahtoisit sen tilalle?
Voisin luopua vuosista välillä 2000-2008 ja tilalle haluaisin mahdollisuuden elää ne uudestaan.

03 Mitä olet tehnyt tänään?
Heräsin puoli kahdeksalta pääkipuun, kävin ottamssa lääkettä ja menin takaisin sänkyyn. Heräsin uudelleen pari tuntia myöhemmin, söin aamupalan ja lueskelin blogeja. Sitten menin kellimään siippani viereen hänen viimein heräillessä. Kävimme kaupassa ja sitten olen tässä siivoillut, pessyt pyykkiä ja tehnyt Facebookiin kutsun meidän tupareihin. :)

04 Onko sinulla mitään kummallisia tai muuten vain mielenkiintoisia tapoja?
Eipä nyt tule mieleen muuta kuin lukeminen joka paikassa. Ja lisäksi on melkein mahdoton nukahtaa, jos ei saa laittaa huulirasvaa ennen sänkyyn menoa. :D

05 Milloin viimeksi olet tehnyt jotain jonkun muun hyväksi? Mitä?
Siipan hyväksi/iloksi tulee tehtyä jotain melkein päivittäin, mutta muiden... Viikolla toin työkaverille teetä, kun oli ihan hirveän kylmä ja hän oli jäätymäisillään. Pitäisi vissiin vähän tormistautua tämän asian kanssa.

06 Salaiset paheesi? 
Kaikista salaisin ja hävettävin on ehkä ahmiminen, jota ei kyllä vähään aikaan onneksi ole tapahtunut. 

07 Mitä haluaisit oppia?
Haluaisin oppia hyväksymään ja arvostamaan itseäni.

08 Nimeä yksi asia, jonka haluaisit tehdä/kokea ennen kuolemaasi.
Matkustaa hulluna!

09 Mikä piristää sinua, jos olet surullinen?
Läheisyys eli siipan kanssa halailu tai nukkuminen ja ystävien kanssa asioista jutteleminen.

10 Puhutko/käveletkö unissaan? Kerro jokin kokemus omasta (tai jonkun muun) 
uneksimisesta. Jos kokemusta ei löydy, kerro jostain unestasi!
En yleensä puhu tai kävele unissani, mutta minulla on taipumus jatkaa unen näkemistä, vaikka olen jo herännyt. Näen siis niin sanottuja hämähäkkiunia, jossa siis valtavat hämähäkit kiipeilevät päälläni ja herään, mutta näen hämähäkit edelleen hetken aikaa. Yleensä tähän liittyy myös melko ripeä poistuminen sängystä. :D

11 Kerro jokin muisto lapsuudestasi.
Varhaisin muistoni taita olla, kun kaadoin kaksi vuotta nuoremman pikkuveljeni vaunut, joissa hän oli nukkumassa. Halusin kurkistaa veljeäni, nousin sohvalla ja nojasin vaunujen aisaan, jolloin ne keikahtivat. Tämä oli erityisen pelottavaa, koska veljeni on kehitysvammainen ja jotenkin minulle on jäänyt olo, että tuo episodi olisi vahingoittanut häntä lisää. Näin ei tietenkään ole.
 

Maijun kysymykset:

1. Mistä keksit blogisi nimen?
Se vain pälkähti yhtäkkiä päähäni. Lempinimeni on siis Tallukka ja kun minusta nyt oli tullut sellainen pallukka, niin...
 
2. Suurin haaveesi tällä hetkellä?

Saada koulutustani vastaavaa työtä ensi kevään jälkeen. Ja sitä kautta hieman enemmän rahaa.

3. Mitä kieliä osaat puhua?

Suomea, englantia, saksaa ja osaisin varmasti ruotsiakin, mutta alkuun on vain niin vaikea päästä. Lisäksi osaan alkeet viittomakielestä.

4. Mikä on lempiruokasi?

Kuivalihavelli. :D Useimmat kasvisruuat ovat myös hyviä.

5. Minkälaisesta perheestä olet?

Perheestä, jonka suhteet saavat kauniit ja rohkeatkin kalpenemaan. Mutta sanottakoon lyhyesti, että minulla on isosiskopuoli, isovelipuoli ja pikkuveli sekä äiti ja isä.

6. Minkälaisella autolla ajat?

Tällä hetkellä lainassa olevalla farmarimallisella Opel Astralla.

7. Lempi liikuntalajisi ja miksi?

Flamenco! Siinä yhdistyy hurmaava musiikki, upea liikekieli ja temperamentti, joka vastaa täsmälleen omaa temperamenttiani. Lisäksi tykkään myös bodycombatista, salilla käymisestä ja lenkkeilystä.
 
8. Missä asennossa nukut?

Mieluiten puolittain kyljellään eli melkein mahallaan tiukasti peiton alla.
 
9. Kuka henkilö on vaikuttanut voimakkaimmin elämääsi?


Minä itse.

10. Mikä inspiroi sinua?



Hmm, laaja kysymys. Laihtumisen suhteen muiden onnistumistarinat ja omat pienet kehitysaskeleet.

11. Mikä eläin muistuttaa sinua?

Varmaan laiskiainen. :D Tai kissa. Olen nautiskelija ja oman tieni kulkija, joskaan en kyllä missään määrin sulokas ja ketterä kuten kissat.

Ja sitten vielä ne omat kysymykset:
1. Minkä nimen antaisit lapsellesi?
2. Mitä harrastuksia sinulla oli lapsena?
3. Onko sinulla jokin kammo? Jos, niin mikä.
4. Mikä on lempimarjasi?
5. Mikä on pohjoisin paikka Suomessa, jossa olet käynyt?
6. Onko sinulla kummilapsia? Mitä he merkitsevät sinulle?
7. Kuka on mielestäsi maailman parhaimman näköinen julkkis (sekä mies että nainen)?
8. Mihin uskot?
9. Minkä yhden esineen haluaisit hankkia juuri nyt?
10. Osaatko soittaa jotain soitinta?
11. Minkä nimisiä o(li)vat mummosi?

Kaikki, jotka voisin ajatella haastavani tähän ovat jo tehneet tämän haasteen, mutta arvostaisin, jos ainakin minut haastaneet vastaisivat noihin mun kysymyksiin vaikka kommenttiboksissa. Ja kaikki muutkin tietysti, olisi mukava kuulla teidän vastauksianne. :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Elokuun kuvat, mitat ja paino

En eilen sitten ehtinytkään postata näitä uusia lukemia, kun nukahdin jo ennen kymmentä sohvalle ja nukuinkin sitten erityisen hyvin ja sikeästi koko yön. Jos tänään vielä ottaa pienet nokoset, niin ehkäpä työviikkojen väsymys ja univelat olisivat sillä korvatut.

Tuo kuvien ottaminen on kyllä niin raivostuttavaa. :D Mitään muutosta ei kuvissa näy, vaikka kuinka tiiraisi. Onneksi mittanauha ja vaaka kertovat sentään jotain.

Tässä siis eilen illalla otetut kuvat. Valotus on noissa ihan sieltä itsestään, mutta koska kuvaajani on käytössä vain valikoidusti, niin täytyy ottaa kuvat silloin kuin onnistuu. Ja aika pienikinhän tämä kuva on. Mutta kuten sanottua muutosta ei juuri ole havaittavissa. Alla siis viime kuun kuvat.



























Sen sijaan mitat ja myös vaakalukema ilahduttivat minua. :)  Alla lukemat ja muutokset kuukauden takaiseen, paitsi painon kohdalla viime viikkoon.

Mitat 11.8.2012:

paino: 65,1 kg (-1 kg)
rinta: 84 cm (-1 cm)
vyötärö (kapein): 79,5 cm (-0,5 cm)
vyötärö: 83 cm (-4,5 cm!!!)
lantio:  94 cm (-1 cm)
peppu: 100 cm (+-0)
reisi: 55 cm (+-0)
käsivarsi: 29 cm (+-0)

Melkein kaikista mitoista oli siis lähtenyt jotain ja erityisesti tuo vyötärön kapeneminen ilahduttaa suuresti. :)

Ps. Yritän vastata noihin saamiini haasteisiin mahd. pian! :)

tiistai 7. elokuuta 2012

Melkein tasoissa

Huhhui, viimein reilun viikon tahkoamisen jälkeen ollaan melkein toissaperjantain lukemissa eli vaaka näytti 65,5 kg. Mikä helpotus, ettei noususta aiheutunut taas kuukausien jumittamista.

Mutta nyt töihin, tämä oli vain tämmöinen pikahuikkaus. :)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Viikko 31 liikkumattomuuden kannalta

Terveiset mökiltä pohjoisen pallonpuoliskon hitaimman nettiyhteyden välityksellä! Tämä viikko on mennyt liikuntojen suhteen kohtuullisesti penkin alle, mutta syyt ovat omasta mielestäni olleet joko hyvät tai niin uskomattomat, että anna tällä kertaa itselleni anteeksi. :D

Ma:
lepo

Migreenien kuningas iski

Ti:
lepo

Migreeni jatkui edelleen. Jouduin lähtemään töistäkin pois puolen tunnin jälkeen, koska meinasin oksentaa. :P Miksi yleensäkään edes menin töihin, onkin sitten hieman pidempi juttu. :)

Ke:
lepo

Tällä kertaa (teko)syynä shoppailureissu Helsinkiin.

To:
sali/käsipäivä (50 min. mutta sykemittari oli mennyt uudestaan päälle ja näyttää 1 tunti 20 min. keskisyke ja kalorit heittavät siis rankasti)

keskisyke: 115
maksimi: 153
kalorit: 428 kcal

Viimeinkin jotain liikunnallista aktiviteettia! Salilla kylläkin väsytti ja ärsytti aivan poskettomasti koko ajan. Jos kyseessä olisi ollut jalkapäivä, niin olisin varmaan jättänyt koko leikin kesken. Mistä lie moinen väsytysärsytys sukeutunut?

Pe:
lepo

Laiskuus iski. :)

La:
lepo

Olimme jo lenkkivaatteet päällä lähdössä siippani kanssa liikenteeseen, kun yhtäkkiä tajuamme mökin oven menneen lukkoon ja kaikki mahdolliset avaimet ja puhelimet ovat sisällä. Tästä sukeutui koko illan kestänyt episodi, jonka aikana tutustuimme fantastisen ystävälliseen ja vieraanvaraiseen naapuripariskuntaan ja harjoitimme macgyverismiä, jonka seurauksena mökin ovi saatiin auki. Tämä oli kyllä niin uskomaton syy lenkille lähtemättömyyteen, että toivottavasti en toista kertaa joudu saman tilanteen eteen. :D

Su:

lenkki (1 tunti 9 min. sis. 5 min. kävelyä ja noin 5 minuutin mittaisen mustikansyöntitauon :D)

keskisyke: 148
maksimi: 166
kalorit: 638 kcal

Vähän nuutunut lenkki tämäkin, joskin keskivaiheilla oli kohtuullista menoa. Ihan lopussa alkoi tekniikka hajota ja polvi ilmoitella itsestään.

Ensi viikolla toivottavasti selviän vähäisemmällä sairastelulla. Helposti näemmä käy niin, että jos alkuviikko syystä tai toisesta on vähäliikuntainen, niin loppuviikko menee samaa rataa. Toivottavasti nyt koettu väsymys menee ohi huomisen vapaapäivän aikana. :)

perjantai 3. elokuuta 2012

Epätoivopunnitus

Ei siitä pääse mihinkään. Aamun paino on:

66,1 kg

Onhan tuo tippunut puoli kiloa alkuviikon luvuista, mutta on silti vajaan kilon enemmän kuin viime perjantaina. Tässä on kyllä ollut aikaa pohtia noita viikonlopun syömisiä ja niiden vaikutusta ja vaikka se tuntuukin tosi tympeältä, niin johtopäätös on yksiselitteinen. Tässä laihdutuksen aikana minä en vain kertakaikkiaan voi syödä mitään ylimääräistä. En mitään herkkuja, en mitään tavallista rasvaisempaa ruokaa enkä ainakaan yhtään tuon 1400 kcal yli. Paino putosi noina muutamana viikkona, kun tällaista täyttä nollalinjaa vedin, mutta nousee näemmä siis heti, kun siitä vähänkään lipsun.

Toisaalta tämä päätös on helppo tehdä, koska ymmärrän nyt kristallinkirkkaasti Kate Mossin lausahduksen "mikään ei maistu niin hyvältä kuin laihuus tuntuu". Mikään ei tässä tapauksessa vedä vertoja sille ketutukselle, jonka vallassa olen tätä viikkoa viettänyt. Viikonlopun karkit olivat hyviä, mutteivät niin hyviä, että ne olisivat monen päivän ärtymyksen arvoisia. Ja toisaalta sitten grillaamisen yhteydessä syöty salaatti halloumijuuston kera oli lähes yhtä hyvää ja huomattavasti vähemmän turmiollista vaakaa, ja mielialaa, ajatellen. Näillä opeilla siis viikonlopun viettoon mökille. Palataan ensi viikolla!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kikherne-couscoussalaatti

Olen parina päivänä tehnyt niin hyvää ja helppoa couscoussalaattia, että laitanpa ohjeen tännekin. Mikään suureellinen kulinaarinen uroteko resepti ei toki ole, mutta hyvää ja täyttävää siitäkin edestä.

Kikherne-couscousalaatti

couscous-suurimoita
vettä
suolaa ja öljyä

Kypsennä couscous ohjeen mukaan suolan ja öljyn kera. Määrä riippuu tietysti halutusta salaattimäärästä. Itse keitin 3 dl, mutta se oli vähän liikaa kahden hengen salaatiksi, käytin määrästä noin puolet ja siitä saatiin vielä molemmille eväätkin.

tomaattia
kurkkua
yrttejä
kikherneitä

Sekoita kypsään kuskusiin paloiteltua tomaattia ja kurkkua sopivasti ja erilaisia yrttejä runsaasti. Käytin itse lehtipersiljaa ja ihanaa äidin Lapista tuomaa rucolaa. Luultavasti sekaan sopisi paremmin kuin hyvin myös basilika ja ruohosipulikin. Sitten huuhdotut kypsät (säilyke)kikherneet sekaan.

Kastike:
öljyä
sitruunamehua
balsamicoa
juustokuminaa elikkäs jeeraa
suolaa
pippuria

Sekoita kastikkeen ainekset esim. pienessä lasipurkissa. Laitan yleensä kastikkeeseen kaksi osaa öljyä (esim. 2 rkl) ja puolitoista osaa hapollista ainesta tässä tapauksessa ehkä ruokalusikallisen sitruunamehua ja puolikkaa balsamicoa. Sitten ropsautus jeeraa, suolaa ja pippuria. Tarvittaessa voi mausteita lisätä ja sekaan sopinee myös valkosipuli. Kastike salaatin niskaan ja sitten vain annetaan hetki tai yön yli marinoitua ja avot!