Sivut

tiistai 28. toukokuuta 2013

Telakalle

Jaaha, eiköhän sitä kahden kuukauden blogitauosta voi vetää omat johtopäätöksensä. :) Elämäntilanne on sen verran kokenut muutoksia, että bloggailu on jäänyt. Olen muuttanut pariksi kuukaudeksi Helsinkiin ja elokuussa tänne pitäisi siirtyä kokonaan siipan kanssa. Opinnot sain kuin sainkin kunniallisesti suoritettua, enää puuttuu toisesta maisterista gradu.

Väsymys on rankan kevään jälkeen kova, mutta kuukausi pitää vielä sinnitellä ennen kesälomaa. Liikunnat on muuton myötä siirtyneet hyötyliikuntapainotteiseksi ja syömiset on olleet mitä on, mutta paino on kuin ihmeen kaupalla pysynyt tuossa 62 kilon alla.

Blogin kirjoittaminen on auttanut tässä painonpudotusurakassa ja toivoisin voivani vielä jossain vaiheessa palata kirjoittamaan, mutta ehkä vähän toisessa yhteydessä.

Kiitoksia teille lukijoille kaikesta. Nauttikaa kesästä ja elämästä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tauolla Lapissa

Moikkulimoi!

On taas tullut vähän taukoa kirjoitteluun ja tauko luultavasti jatkuilee vielä joitakin viikkoja. On taas sen verran noita kouluhommia ja muutakin stressiä tässä, että inspiraatiota saati sitten jaksamista kirjoittamiseen ei oikein ole. Olen tässä ollut myös hieman kipeänä, joten liikunnoistakaan ei ole paljon kirjoitettavaa.

Tällä hetkellä olen "talvilomalla" Lapissa. Lainausmerkiessä siksi, että lomailun ohessa luen tenttiin ja teen graduhaastatteluja. Ei siis kovin rentouttava loma... Mutta kävin sentään äskettäin hiihtämässä.

Mutta palaan jälleen, kun elämäntilanne tästä vähän rauhoittuu tai muuten inspiraatio iskee.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Viikottaiset liikunnot viikolla 10

Ma: functional core (55 min./keskisyke 131, maksimi 157)
Ti: sali-selkä (1 tunti 20 min/keskisyke 106, maksimi 145)
Ke: lepo
To: bodybalance (55 min./keskisyke 102, maksimi 129)
Pe: sali-jalat (1 tunti/keskisyke 129, maksimi 169)
La: lepo
Su: sali-kädet (55 min./keskisyke 133, maksimi 165), lenkki kävellen (48 min./keskisyke 116, maksimi 140)

Tämmöinen vähän kevyempi viikko sitten. Ja vähän venähti myös tämän julkaiseminen. On sen verran kaikkea just nyt. Mutta katsellaan, ehkä tämä tästä taas aktivoituu.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kuulumisia

Tulipa taas pikkuinen tauko tähän kirjoitteluun. Olen ollut viime aikoina vähän alavireinen ja saamaton ja tuollaisissa tilenteissa blogi tippuu aina ensimmäisenä to do -listalta. Saamattomuus on yltänyt myös koulutehtäviin ja nyt on aika lailla kirittävää ensi perjantain julkistalouden tenttiä varten, huokaus...

Mutta ei hätää, eilen sain viimein itseäni niskasta kiinni tai siis vakuutettua itselleni, että olo paranee, kun alkaa hommiin. Eilen sitten saatoimme siipan kanssa kämpän taas asumiskuntoon tasolta "läävä" ja puuhastelin sellaisia pikku asioita, jotka jää monesti tekemättä ja rassaa sitten koko ajan. Tein ruokaakin vähän varastoon, kun syöminen on ollut vähän lapsipuolen asemassa männä viikolla, olen elänyt turhan paljon proteiinipatukoilla ja avokadoleivillä. Lisäksi tein suunnitelman viikonlopun aktiviteeteille. Haluan päästä eroon koulustressistä ja tulevaisuusahdistuksesta, joten tänään on luvassa kaupungilla pyörimistä, ystävien pikkuisen 1-vuotissynttärit ja illalla menemme vielä elokuviin. Ja onneksi olen jo ehtinyt aamulla lukea siihen kirottuun tenttiin, niin se vähän helpottaa oloa. 

Treenitahtiin pikku alavire ei ole vaikuttanut, vaan salilla on rehkitty ihan entiseen malliin. Tällä viikolla tosin innostuin taas uuden jumpan pariinkin, kun ystäväni esimerkkiä seuraten raahasin ahterini functional core -tunnille. Siitä voisin kirjoitella ihan erikseenkin. Samatan tällä vähän kevyemmällä viikolla on käyty myös kokeilemassa uusi bodybalance. Haluaisin käydä tuolla balancessa, mutta joogaan verrattuna tahti on niin kova, että en ehdi vahtia polvieni asentoja, joten seuraavana päivänä oli sitten edessä polvikipuja. Höh. 

Eilen oli sitten jalkapäivä. Onnistuin hieman telomaan alaselkääni oletettavasti kyykyssä, joten tulevaisuudessa pitänee olla huolellisempi vatsalihasten käytön kanssa. Toisaalta rasitusta selkään saattoi lisätä myös prässi, jossa nostin painoja ja nyt ollaan siinä pisteessä, että lykin siinä painoilla, jotka ovat lähes kaksinkertaiset omaan painooni nähden. :) Viime päivinä paino on siis seilannut väliä 61,5-60,7 kg ja prässiin iskin vihdoin 120 kiloa. Jee! 

Kuvamateriaalia on vain askelkyykyn sarjatauolta, jossa ainoa mahdollinen vaihtoehto on nojata tuohon tankoon ja puuskuttaa täysillä. Katselin muuten siinä oman treenin lomassa myöhemmin erään naisen askelkyykkypainoja, jotka olivat kaksinkertaiset omiini verrattuna. Ja olihan se pebakin sitten sen näköinen, voi jösses! Siihen kun jonain päivänä pääsisi, niin avot!


Jaha, mutta nyt koittaakin sitten lähtö kaupungille! Sekavat kuulumiset päättyvät tähän. :)

Rentouttavaa lauantaita ihmiset!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Viikolla 9 liikkui hän

Ma: lenkki juoksumatolla kävely/juoksu (10+20+10 min./keskisyke 140, maksimi 161)
Ti: sali/selkä-rinta (1 tunti 25 min./keskisyke 99, maksimi 142)
Ke: sumba (50 min/keskisyke 131, maksimi 165)
To: sali/kädet (1 tunti/keskisyke 134, maksimi 162)
Pe: sali/jalat (1 tunti/keskisyke 137, maksimi 175)
La: lepo
Su: lenkki juoksumatolla (10+30+10 min./keskisyke 134, maksimi 157)

Tämä oli hyvä treeniviikko. Toivottavasti jatkuu seuraava yhtä hyvänä. On näemmä tullut tässä vuosi täyteen bloggailuakin. Pitänee siitä jotain riipaista, kunhan saan nuo iltapäivän tunnit alta pois.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Uusia kokemuksia

No joo, ehkä laimeimpia kokemuksia ikinä, mutta (ensimmäisen) tavoitteen lähestyminen on saanut mut ihan villiintymään. Niinpä sitten tänään, kun menimme salille jälleen ihan päiväsaikaan, päätin, että saa riittää tuo erilaisten kaapujen alla piilottelu ja liian suurten toppien käyttö.  Vedin päälleni H&M:ltä ostamani topit, jotka vielä alkuvuodesta olivat niin makkarankuorimallia, että en todellakaan olisi laittanut niitä päälleni, paitsi alustoppeina. Nyt tilanne näytti seuraavalta:


Kyllähän tuolla edelleen kaikenlaista niemeä, notkoa ja saarelmaa on näkyvissä, mutta ei enää niin pahasti. :) Olen tässä ihmetellyt, että mikä hemmetti tuota mun alaröllykkää oikein vaivaa, kun se vaan suurenee ja suurenee koko ajan (kuvassa sitä pitävät kurissa tiukat housut). Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä röllykkä ei suurene (joskaan ei pienenekään), mutta muija siinä ympärillä pienenee, jolloin tuo läskimakkara näyttää entistäkin muhkeammalta. Samaa ei muuten voi sanoa rinnoista. :D Toki tiedostan, että kun rasva vähenee, niin sitä lähtee myös rinnoista, mutta en kyllä välittäisi luopua näistä vähäisistäkään rasvoista tuolla osastolla. Voisko sen maharöllykän vain siirtää rintoihin? Siis ilman mitään kirurgisia toimenpiteitä.

Muuten tällä viikolla on vallinnut pieni kirjoitusjumi tämän blogin suhteen, kun olen yrittänyt vääntää noita koulutehtäviä hiki päässä ja itku silmässä. Tekaisin tuossa alkuviikosta pari luentopäiväkirjaa ja nyt sain juuri viiden tunnin koneella istumisen päätteeksi muuannen väikkärianalyysin tehtyä. Pakko käyttää tämä lomaviikko koulusta ja opetuksesta näiden muiden hommien tekemiseen, vaikka näillä palautuspäivät onkin vasta huhtikuussa. Ensi viikolla pitäisi näet tarttua taas gradun varteen, hyi helkkari! Kuukausi aikaa riipaista kasaan 15-20 sivun seminaariesitelmä. Luultavasti tarvin jotain lataamohoitoa taas näiden tulevan parin kuukauden jälkeen. :D Nyt jo tuntuu, että päässä ei liiku kuin kapulakielisiä lauseita, joissa ei ole järjen hiventäkään. Mutta ehkä pieni järjettömyys on aina paikallaan, tärkeintä on yrittää pitää mieliala peruspositiivisena, niin saa tämä painokin kyytiä. Mitään muuta syytähän iloisuuteen ei voi olla. :P

Mutta nyt minä kömähdän tuohon sohvalle odottelemaan siippaani, joka on tehnyt tänään järjettömän 15 tunnin työpäivän.

Kivaa viikonloppua ihmiset!

Ps. Miten olin taas kokonaan unohtanut aina niin mainion Nick Caven pahoine siemenineen? Parasta musaa rentoon tunnelmointiin!

torstai 28. helmikuuta 2013

Kuukauden saldo :)

Helmikuun vaa'aton teemakuukausi on tullut päätökseensä ja pientä repsahdusta lukuunottamatta tauko sujui juurikin sellaisissa tunnelmissa kuin toivoinkin. Kun vaakalukema ei enää päivittäin päässyt säikäyttelemään, tuntui, että syöminen ja liikkuminen oli paljon vaivattomampaa. Taidan siis siirtyä kokonaan "fiilispohjaiseen punnitukseen". :D Eli punnita itseni aina silloin, kun se tuntuu hyvältä. Läskipäivinä punnitseminen ei varmasti tuota mitään hyvää ja muutenkin tuollainen harvempi punnitseminen tuottaa suurempia onnitumisen kokemuksia, koska niistähän sen vasta huomaa, onko paino oikeasti laskemassa. Mulla ainakin päivittäisten punnitusten heilahtelut saattoivat olla jopa 1,5 kiloa, yleensä aina ylöspäin, joten yritä niistä sitten ottaa suuntimaa yhtään minnekään.

Mikäs sitten oli tämän kuukauden saldo?  Tänä aamuna vaaka näytti:

61,1 kg

Lähtötilanne oli siis 1.2. 61,8 kiloa, joten pudotusta on kuukaudessa 0,7 kg. Tiedän, että hc-laihduttajahan vetäisi itsensä jo kaulakiikkuun moisesta lukemasta, mutta minulle tuo on hyvä saavutus syksyn jumituksen ja joulumässäilyiden jälkeen. Tammikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 64 kg eli siitä ollaan tultu alas jo reilusti. Ja tosiaan tuosta syksystäkin on pudotusta pari kiloa. Tämä antaa mulle uskoa, että ehkä sittenkin on mahdollista seuraavan kahden kuukauden aikana pudottaa tämä viimeinenkin reilu kilo. :) Toki tällä viikolla en ole tehnyt kovaa salitreeniä vielä, vaan ainoastaan selkäpäivän ja kaksi aerobista treeniä, joten kun taas huomenna jalkatreeni pamahtaa kohdalle, niin eiköhän se painokin taas vähän nouse. Mutta se onkin sitten taas eri asia, eikä mitään läskiä.

Mukavinta on, että minähän olen tämän kuukauden aikana myös viettänyt herkkupäiviä ja esim. viime viikonloppuna söin kahtena päivänä irtokarkkeja. Irtokarkeissa mulle kyllä riittää nykyään se 100 g, joten siitä tuskin ihan perikatoon joutuu. :) Mutta siis paino on pudonnut näistä huolimatta, mikä on täysin uusi ilmiö meikäläisen laihdutustaipaleella. Lisäksi olen ihan tarkoituksella alkanut täydentää pidempiä syömisvälejä ja vähäproteiinista ruokailua proteiinijauheella, vaikka se ei nyt ehkä mikään kaikkein luonnollisin vaihtoehto olekaan. Sitä jauhetta on vain niin helppo kantaa sheikkerissä mukana ja hörppiä naamaansa nopsasti. Näin olen saanut pidettyä pahimman makeannälänkin loitolla, kun jauheen makuna on minttusuklaa. :)

Mutta toivottavasti näillä eväillä painon putoaminen jatkuu tuolla omalla rauhallisella tahdillaan ja saan pidettyä itseni liikkuvaisena ja stressittömänä. Oikein aurinkoista torstaita kaikille!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikon 8 liikut

Ma: - tai no "aamulenkki"
Ti: -
Ke: sali/jalat (1 tunti 10 min./keskisyke 146, maksimi 183)
To: sali/rinta-selkä (1 tunti/keskisyke 105, maksimi 141)
Pe: sulkapallo (1 tunti/keskisyke 106, maksimi 148), sali/kädet (35 min./keskisyke 120, maksimi 151)
La: kävelylenkki (15+15 min./ilman sykemittaria)
Su: kävely+luistelu (55 min./keskisyke 128, maksimi 163)

Äh, alkuviikkoon tuli heti kaksi vapaata, kun maanantaina paukahtikin liikuntakielto päiväksi jälleen muuannen operaation takia. Tiistaina sitten taas olikin jo tiedossa oopperailta Finnkinossa, joten hengen ravinto ohitti ruumiinkulttuurin.

Uusia tuulia liikuntarintamalla tarjosivat perjantain sulkapallo ja sunnuntainen luistelu. Vaikka ilma oli sunnuntaina harmaa ja pilvinen, niin päätimme viimein usean vuoden jahkailun jälkeen suunnata tuonne paikalliselle jääradalle. Menohan oli melko hataraa alkuun, kun edellisestä luistelukerrasta alkaa olemaan reilusti toista vuosikymmentä. Myöhemmin meno hataroitui jalkojen väsymisen takia ja vedin siinä sitten yhdet lipat, jota ensimmäisenä maakosketukseen joutunut polvi ei oikein arvostanut. Jalat tulivat oudoista paikoista kipeäksi, mutta kaipa tuota voisi toistamiseenkin kokeilla.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sulista ja salia

Eilen pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan jotain uutta urheilurintamalla. Meidän salilla vuosikorttiasiakkaat pääsee nykyään pelaamaan ilmaiseksi sulkapalloa arkisin kolmeen saakka, joten koska siitä sulkapallon peluusta on puhuttu siipan ja salikaverin kanssa jo varmaan pari kuukautta, niin nyt päätettiin käydä sanoista tekoihin. Mentiin siis kolmestaan pelailemaan tunniksi ja vaikka mua jännittikin, että miten sitä osaa mitään pelata, niin hyvinhän se meni ja oli kivaa!


Siinä sitä pelataan  muina Tallukoina. Ja kuvassa näkyy vielä mailakin, joka useimmissa kuvissa oli vain sellainen söhry, johtuen tietysti ammattimaisen napakoista lyönneistä, jotka hämäsivät vastustajaa täydellisesti. Kröhöm... :D Koska meitä oli kolme pelaajaa, niin yksi istui aina vaihtopenkillä, joten ei tullut ihan hirveää rasitusta ensimmäisellä kerralla. Tästä huolimatta meikäläisen käsi on tänään ihan käyttökelvoton, kun vesilasikaan ei meinannut aamulla pysyä kädessä, kun koko käsi tärisi. :D Luvassa on kuitenkin lisää sulkapalloa tulevaisuudessa, koska siippakin intoutui ihan tosissaan.

Salilla oli vuorossa käsipäivä, todella hyvä valinta tuohon pelaamisen oheen... Teki tiukkaa heti alusta lähtien, varsinkin, kun nostin painoja ensimmäisissä hauiskäännöissä. Jotenkin onnistuin kuitenkin rimpuilemaan sarjat läpi ja kädet oli ihan kiitettävän kuitit treenin jälkeen. Silti mietiskelen usein, että millaisiin tehoihin sitä pystyisi, jos vieressä olisi joku tsemppaamassa ja auttamassa. Että teenkö mä kuitenkin homman jotenkin puolitehoilla?

Tästä lähdetään. Huomatkaa erityisen omituinen jalan asento.

Ja tähän päädytään. Ähinän kautta tietysti.

Ojentajia tein superina hauisten kanssa, josta tyylinäyte alla.


Se, että tuossa kuvassa ei  näy mitään hauislihasta ei ole mun vika. Eiku... Joo, kyllä saan vemputtaa käsipainoja ja taljaa melko monta kertaa ennen kuin noissa käsivarsissa alkaa mitään näkya. Lisäksihän tuo rasvan määräkin on sellainen meikäläisen kropassa, että lihaksia ei erottuviksi saa muuta kuin nylkemällä. :D Mutta harjoitukset jatkuu!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Täydellinen repsahdus ja kaikkien jalkapäivien äiti

Tänään se tapahtui. Olen jo yllättävän kauan kestänyt ja taistellut kiusausta vastaan, mutta enää itsekurini ei pitänyt. Heittäydyin mielihalujeni vietäväksi. En estellyt itseäni, vaan nautin täysin rinnoin. Pieni huonon omantunnon poikanen kuitenkin kolkutteli olkapäällä ja päätin kertoa repsahduksestani täällä blogissani. Niin, pakko se on tunnustaa, aamulle kipusin kaikista hyvistä lupauksistani huolimatta vaa'alle. Kaksikymmentä päivää kestin vain yhden punnituksen taktiikalla, mutta tänään olo oli jotenkin niin hoikka ja mahaläskit, nuo ikuinen murheenkryynini, tuntuivat tavallista haperommilta, joten halusin tuomion. Mutta sainkin voiton! Paino oli:

61,4 kg!!!!

Alimmillaan tässä rykäisyssä! Olin niin onnellinen! Viikonloppuna syömiseni olivat jotensakin sekavat ja koko ajan teki mieli napostella jotain. Luulen, että kyseessä oli jonkinlainen varastojen täydennys ja nyt taas paino hieman notkahti alaspäin.

Kuva
Tästä ja vähän muustakin elämästä ynnä kahvista intoutuneena tein tänään hirmuisen jalkatreenin. Osaltaan syytä saattoi olla myös siinä, että olimme salilla päiväsaikaan, emmekä kaikken päivän hommien jälkeen. Tempaisinkin sitten jo ekoissa kyykyissä melkein maksimisykkeet ja sitten vielä lisäsin painoja! Muutenkin huhkin kuin heikkopäinen ja viimeistelin jälleen treenin askelkyykkykävelyllä. Olisi tietysti voinut olla vähän rapiampi olo treenin jälkeen, mutta eiköhän jonkinlainen huonovointisuus ja särky kuulu asiaan. Pyysin salikaveriani kantamaan mut autoon, mutta eipä tuo ryökäle suostunut, vaikka olin just kehunut hänen kehittyneitä käsivarsi- ja olkapäälihaksiaan. Lupasi kyllä hinata mut autolla kotiin, mutta valitsin kuitenkin sen etupenkillä istumisen. :D

Loppupäivä meni sitten syömisten osalta vähän heikosti, kun ryntäsinkin yks kaks yllättäin luennolle, jolta olin ensin ajatellut lintsata. Näin ollen olin neljään mennessä syönyt vain aamupuuron, kupin kahvia ja pienen omenakeksin, palautusjuoman ja banaanin. Olo ei ollut mitenkään hehkeä ja kun linssimuhennos viimein valmistui, niin sitä upposi kyllä ihan tarpeettoman paljon. Jotku päivät vain yllättävät mut ja homma ei oikein kulje. Mutta onneksi treeni kulkee!


tiistai 19. helmikuuta 2013

Köyhän miehen aamuaerobinen

On se tämä liikunnallinen elämä hauskaa. Aamuherätys ja rämpiminen pyörällä läpi kaupungin sai het uutta hohtoa, kun sen tekee tyhjällä mahalla ja nimeää aamuaerobiseksi. :D Eilen siis kävin taas pikku operaatiossa ja koska aika siihen oli 8.15 päätin olla syömättä ja polkea tuon 2x15 minuutin matkan reipasta tahtia ja laittaa sen sitten aamuaerobiseksi.

Olen kyllä huomaavinani, että tuo tyhjällä mahalla reippailu lisää mun ruokahalua päivän mittaan. Saattaa siis olla, että tuo potentiaalinen rasvan palaminen korvaantuu mulla päivän aikana isommalla syömisellä. Ja mulla ei tod ole itsekuria taistella hiipivää nälkää vastaan. Onko siis niin, että olisi paras jättää nuo aamuaerobiset niille, joille se sopii? Vai olenko vain laiska ja nämä ovat tekosyitä? :D 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Liikkuuliikkuuliikkuu viikolla 7

Ma: -
Ti: sali/jalat (1 tunti 7 min./keskisyke 135)
Ke: sumba
To: -
Pe: -
La: selkätunti (55 min./ei sykkeitä, kun sykevyö tipahti kaksi kertaa tunnin aikana päältä ja sitten tempaisin sen kokonaan mäkeen :D)
Su: sali/käsi-selkä-rinta (1 tunti/keskisyke 126)

Jännää, miten pettynyt sitä on tällaiseen treeniviikkoon, vaikka tässä on enemmän liikuntaa kuin aiemmin harrastin kuukauden aikana. Ja kovempaa liikuntaa. Aamulenkit jäivät välistä, kun olen muka yrittänyt levätä. Aika huonolla menestyksellä. Ensi viikosta uhkaa tulla vastaava tynkäviikko, mutta pitänee ottaa itseään niskasta kiinni pyöräilemisen suhteen.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Yhdistetty käsi-rinta-selkäreeni

Tällä viikolla liikunnat ovat muutamien aikataulullisten yhteensattumattomuuksien takia menneet vähän niin ja näin, joten tänään päätin vähän yhdistellä treenejä, että tulisi tehtyä edes jotakin jotenkin. Tein sitten kunnon setin käsille ja olkapäille sekä vähän rintalihas- ja selkäliikkeitä. Eilinen selkätunti saa korvata loput selkäliikkeet.

Kuva
En tosiaan enää tee tuota hankkimaani ohjelmaa kuin viittellisesti, kiitos näiden olkapääongelmien ja, jälleen kerran, suivaantumiseni vatsalihasliikkeitä kohtaan. Mä en käsitä, miten noiden vatsalihasten treenaaminen voikin olla mulle niin vaikeaa. Varmaan pitäisi alkaa käydä enemmän jollain core-tunneilla, niin saisi vatsallekin enemmän treeniä.

Mutta tänään oli kyllä hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Tein nyt pitkästä aikaa muutamia liikkeitä, jotka tuo olkapään temppuilu pitsi tauolle ja ainakaan suurempia ongelmia ei ole vielä ilmennyt. Kyllähän tuo olkapää rutisee, mutta kipua tms. ei tunnu, voimattomuutta ehkä vähän. Tein olkapäille ensin viparia taakse ja sitten viparia sivulle ja pystypunnerrusta superina, mutta huomattavasti pienemmillä painoilla kuin tein aiemmin pelkkää pystypunnerrusta. Ajattelin, että tolleen superina saisin saman rasituksen kuin isommilla pystypunnerruspainoilla, No kyllähän se aika makeasti tuntuikin, huh!

Kuva
Hauiksia tein ensin käsipainoilla ja sitten taljassa tangolla superina ojentajien kanssa. Onnistuin tekemään myös noita "pään yli -ojentajia" taljassa köydellä ilman, että olkapää teki muuta kuin rutisi, jei! Nuo ojentajaliikkeet kyllä ottaa hyvin eri tavalla lihaksiin, koska tuolla pään yläpuolella teen vain puolella niistä painoista mitä sitten tolla normaalilla alaspainalluksella. Toisaalta pään yläpuolella joudun myös miettimään olkapään kestävyyttä, joten aika maltillisilla painoilla mennään.

Lopuksi tein sitten vielä avauksia rintalihaksille tavallista pienemmillä painoilla, kun kädet tärisi muutenkin kuin balalaikansoittajalla. Ja sitten intouduin vielä kokeilemaan kulmasoutua ja maastavetoa pumppitangolla. Haluaisin tehdä tuollaisia "tosimies-liikkeitä", mutta pitänee ensin hioa tekniikkaa vauvapainoilla, jotten taas riko jotakin paikkaa.

Ensi viikko onkin haasteellinen, kun aikataulut on ihan mahdottomat ja mun pitäisi mennä salille pyörällä. Tässäpä se veri sitten punnitaan, että jaksanko lähteä kuudelta päättyvien koulupäivien jälkeen polkemaan tuonne hankeen. Pakko varmaan jaksaa, koska muuten koko viikko menee aivan hänekseen. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivärepeäminen

"Syy siihen, miksi sä olet noin helvetin lihava..." B. Mentula

Katsoin äsken tota superdieettejä ja repesin ihan täysin ton Mentulan kommentin kohdalla.

Näillä varsin kannustavilla sanoilla ja seuraavalla kuvalla toivotan:



HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kuva

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uusia uumoiluja unesta ja hierojalla

Oijoi, että on taas pikkunäppärä otsikko. Olen oman elämäni copy writer. :D Mutta mikäpäs tässä on ollessa, kun saavuin juuri hieronnasta, jossa selkä ja niska-alue pantiin takaisin ruotuun. Verenkierto päähän saakka, mikä ihana keksintö! Selkä rutisi niin, että arvelin sen ratkeavan liitoksistaan ja niska paukahteli takaisin uomiinsa. Kyllä hyvä hieroja vain on hintansa väärti! Nyt on niin virkeä, mutta samalla rento olo.

Mutta mitäs niistä unista sitten. Tuo nukkuminenhan on ollut meikäläisen elämän koetinkivi jo jonkin aikaa. Niin luonnollinen asia ja mulle se on kuin ydinfysiikkaa. Nytkin olen ihmetellyt, että mikä on vikana, kun kuitenkin nukahdan ihan kohtuullisessa ajassa (luultavasti kiitos säännöllisen magnesiumin käytön), mutta silti olo on ollut tosi väsynyt parina päivänä. Eron olossa huomaa erityisesti, koska muutaman viikon se oli virkeä ja reipas. Nyt huomaan, että koulupäivän jälkeen en jaksaisi mitään, paitsi raahautua salille. Ja aamuisin sydän hakkaa hulluna ja on tosi huono olo.

Nukkuvien kissojen kuvista ei ole koskaan
haittaa. Kuvat weheartit
Viime yön empiiristen havaintojeni perusteelle hoksasin, mikä tällä kertaa on vialla. Menin illalla nukkumaan kahdeltatoista eli tavallista myöhemmin johtuen myöhemmästä treenistä. Heräsin yöllä viisi kertaa hätkähtäen katsomaan kelloa, kunnes heräsin lopullisesti puoli kuudelta. Eli viiden ja puolen tunnin aikana herään viisi kertaa, tämähän ei voi tarkoittaa muuta kuin että unen laatu on huonoa. Puoli kuudelta sitten tosiaan heräsin, enkä enää nukahtanut uudestaan, vaikkakaan en noussut myöskään ylös. Pyöriskelin siis sängyssä puoli yhdeksään saakka, koska ajattelen makoilun kuitenkin olevan lepoa, vaikka uni ei tulekaan.

Johtopäätös tästä on siis, että vaikka tuo nukahtaminen on nyt hanskassa, niin unen laatu yön aikana ei ehkä vastaa niitä odotuksia, joita kropalla olisi palautumisen suhteen. Mielestä nyt tietenkään puhumattakaan. Stressi nostaa taas uhkaavasti päätään, joten asiaan täytyy tarttua heti. Ja näin olenkin jo tehnyt. Ensi yönä yritän myös saada nukuttua pidempiä pätkiä. Miten se onnistuu onkin mielenkiintoinen kysymys. Lepo on kuitenkin niin tärkeä asia, että jotain vippaskonsteja täytyy jälleen kokeilla.

Kaikesta huolimatta olo on nyt kohtuullisen hyvä, kiitos hieronnan, ja uskon, että ensi yönä saan tämän oivallukseni myötä nukuttuakin paremmin. 

tiistai 12. helmikuuta 2013

Jalkapäivän ihanuus ja kurjuus

Uhhuh. Miten voikin nämä jalkapäivät olla näin kauheita? Eilen oli vielä lepopäivä, kun mulle tehtiin käteen pieni operaatio ja liikuntaa tai lähinnä suihkussa käyntiä ei suositeltu. Ja silti... Lämmittelyssä tuntui vielä ihan hyvältä, lähti hiki oikein virtaamaan. Mutta sitten heti kyykyssä tuntui, että henki loppuu ja pyörryn. Tilanne ei varsinaisesti parantunut treenin edetessä. Onkohan vain niin, että kestän jotenkin huonosti tuota treenin aiheuttamaan pahaa oloa? Tuttavalleni oli hänen pt:nsä sanonut juurikin tuosta. Että pitäisi sietää paremmin huonoa oloa treenatessa. Mutta miten sitä voi sietää, kun silmissä pimenee?

Noh, treeni oli kuitenkin aika makoisa. :D Prässiin en jaksanut jonottaa, kun joku sali-jamppa piti sitä varattuna vartin ja teki jotain pohjenitkutusta valehtelematta kuusi sarjaa per koipi. En millään kehdannut mennä kyselemään, että josko hän voisi viettää ne sarjataukonsa jossain muualla kuin istumalla siinä prässissä. Tästä (jampasta ja omasta saamattomuudestani) suivaantuneena päätin mennä tekemään sumokyykkyjä treenin kruunuksi ja sitten temmoin vielä askelkyykkykävelyn hyvän esimerkin innoittamana katkeraksi lopuksi. Tuntui niin sanotusti melko imakalta. Mutta toivottavasti huomenna jaloissa tuntuu ja pahoinvointi on ollut sen arvoista.

Yllättäin aina jalkapäivänä mietin, että olenko tulossa kipeäksi, kun tekee niin heikkoa. Toisaalta nyt alkaa taas tuntua vähän sellaista ennen-joulua-väsymystä, joka kyllä heläyttää hälytyskelloja. Olen nukkunut kohtuullisen hyvin, mutten ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi. Liikuntaa tulee kuitenkin ihan kohtuullisesti ja on tässä tätä muutakin vilskettä sen verran, että kyllähän se vähän syö miestä. Pitänee siis viikonloppuna koettaa lepäillä, mikä on aina helpommin sanottu kuin tehty, kun monet asiat stressaavat, eikä niille voi oikein mitään nyt. Mutta mikä tärkeintä, huomenna pääsen hierojalle, joka saa aukoa varsinkin tuota vasenta puolta meikäläisen hartia-selkäosastosta. Oikein jo odotan, kun veri pääsee jälleen kiertämään päähän asti! Eiköhän sieltä sitten ajatuskin taas kirkastu. :)

Salilla on muuten ollut tällä viikolla huomattavasti vähemmän porukkaa kuin vielä viikko sitten. Elän toivossa, että pahin ryysis on nyt laantunut ja tämä vähäväkinen suhdanne jatkuu.

Ps. Melkein pissin housuihini, kun näin tämän trailerin. Siis kiesus! Leffa, jossa on iäkäs, itseironinen Bruce ja jonka trailerissa hoilataan vanhaa kunnon Beethovenin An die Freudea, jota itsekin pari vuotta sitten kiljuin kohti kurkkuani, ei voi olla täysin paska. Tai siis voihan se olla. Ja luultavasti onkin. Mutta silti. :D 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Liikkui viikolla 6

Ma: salsa (55 min./keskisyke 116)
Ti: sali/jalat (1 tunti/keskisyke 130)
Ke: sumba (55 min./keskisyke 143) + vatsoja salilla
To: sali/kädet (55 min./keskisyke 121)
Pe: -
La: aamulenkki (30 min./keskisyke 110)
Su: aamulenkki (30 min./keskisyke 109), sali/rinta-selkä (1 tunti/keskisyke 116)

Sellaista tällä kertaa. On nuo selkä-rintapäivät salilla nykyään vähän tuollaisia hentoisia, kun ei voi oikein kovin kovilla painoilla tehdä esim. ylätaljaa ja penkkiä ei ollenkaan. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, toki. Olen taas innostunut tuosta sumbasta, ainakin nyt on tosi kiva ohjelma, jossa saa sykkeen nousemaan ja hien pintaan. Toivottavasti tälläkin viikolla pääsen sinne.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pieniä onnistumisia ja yksi epä-

* Olen nyt kahtena aamuna käynyt aamulenkillä tyhjällä vatsalla. Ajattelin kokeillä tätäkin nyt rasvan palamista vauhdittamaan. Ja tuleehan siinä nyt himppasen lisää liikuntaa päiviin. Tosin mulla nämä jää varmaankin vain näihin vapaisiin päiviin, koska en todellakaan  nouse kuudelta rämpimään tuonne hankeen. Olen erityisen tyytyväinen näihin lenkkeihin, koska toisin kuin monilla, niin mulla ei päivät ala mitenkään erityisen mahtavasti lenkin avulla. Itseasiassa aamuliikunta vetää mut yleensä ihan lötköksi koko päiväksi ja nytkin väsyttää ihan simona. Nälkäkin lenkillä tahtoo vaivata ja siksi lenkit onkin vain 30 minuutin mittaisia. Mutta henkinen tyytyväisyys siis korvaa nämä pikku puutteet. Ja jos se vaakakin kiittäisi.


*  Kerrankin kuva suklaakiposta ei liity millään tavalla mihinkään epäonnistumisiin! Tuo karkkikippo on ollut tuossa olohuoneen tv-tasolla joulusta lähtien ja en ole syönyt siitä ainuttakaan! Ja nuohan on vielä meikän suosikkisuklaita eli Julioita. Samoin keittiön kaapissa on kaksi After Eight -rasiaa ja pieni pussi viinietikka-sipsejä, joihin ei ole koskettukaan. Mahtava fiilis! Ehkäpä meikäläinen joku päivä oppii sen kohtuuden.

* En ole punninnnut itseäni nyt tuon helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen ja se tuntuu tosi hyvältä. Jos on syönyt vähän jotain raskaampaa tai suolaisempaa, niin ei heti tule se pelko persiiseen, että huomenna vaaka näyttää taas ihan hirveitä lukemia. On rentouttanut mua kyllä huomattavasti ja toisin  kuin voisi kuvitella, niin pysyn syömisten kanssa paremmin järjestyksessä kuin jokapäiväisen punnituksen aikaan. Jännää.

* Niin, ne syömiset. On mennyt tosi hyvin lukuunottamatta eilistä. Ei tee mieli mitään erityisiä, paitsi välillä suolaa. Energiaakin riittää, jos ei ole mitään kammotuspäiviä, jolloin ei ehdi syödä. Makuaisti on muuttunut niin, että esim. valmis Elovena-annospuuro, jota maistoin marketissa maistui tosi suolaiselle ja sitten taas aamupuuroon laitettuihin mustaherukoihin ei tarvinnut lisätä ekstra-sokeria ollenkaan. Ja sellaista mättämisen tarvetta esiintyy enää tosi tosi harvoin. Paitsi että...

* ...se epäonnistuminen. Eilen teimme siis tyttöjen kanssa aarrekarttoja täällä meillä ja leivoin sinne sitten brownien. Samana päivänä oli myös siskoni synttärit, jossa tietysti oli kaikkea mahdollista tarjolla. En siellä sitten syönyt mitenkään ylenpalttisesti, paitsi ehkä juustoja :D, mutta kotona illalla iski jokin ihme kohtaus ja söin kaksi palaa sitä sairaan ihanaa brownieta. En varmasti olisi muuten ollut siitä millänikään, koska näitä nyt välillä tapahtuu, mutta mulle tuli niin kauhea olo, siis fyysisesti, siitä, ettei mitään rajaa. Oksetti ja pyörrytti. Kroppa siis todellakin yritti sanoa, että josko ei nyt kuitenkaan ihan tuossa määrin sitä rasvaa ja hiilaria sinne koneistoon. Aika hauskasti sattui, kun luin kuitenkin edellisenä päivänä tämän jutun ja ajattelin, että mä en kyllä tunnista oman kehoni viestejä sitten yhtään, vaikka pääni sisältö onkin mulle selvää pässinlihaa. No, nyt tuli kyllä sellainen viesti, ettei jäänyt asia epäselväksi. Brownie siirtyi pakastimen haltuun siipalle jätettyä palasta lukuunottamatta ja tänään onkin vuorossa sitten ihan normiruokailua. Eli siis eihän tuokaan tainnut olla varsinainen epäonnistuminen, vaan kehon antama oppitunti. Oijoi, tätä mun uutta positiivista asennetta, en meinaa itsekään tajuta, miten hyvin olen sen jo omaksunut. :D

Aktiiviset aamut on kyllä ihan uusi juttu mun elämässä. Nytkin kello kolkuttelee vasta yhtätoista ja olen nukkunut tavallista pidemmät yöunet, käynyt lenkillä ja riipustellut tämän tekstinkin. Eilen olin kahteentoista mennessä käynyt lenkillä, leiponut ja siivonnut koko kämpän. Ei hassumpaa. :) Nyt voisi alkaa orientoitua salille ja sitä ennen käpistellä vielä noita aarrekarttoja. Mulla niitä nimittäin muotoutui neljä erilaista! :O

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ruokapäiväkirja kuvina

Koska moni muukin niin minäkin. :) Kuvilla varustettuja ruokapäiväkirjoja on kiva lukea, joten teenpä itsekin moisen.

Aamupala (klo 8.45):



Tämä on joka-aamuista peruskauraa: kaurapuuro (vajaa desi hiutaleita, desi vettä, desi maitoa, minuutti mikrossa), vajaa ruokalusikallinen macaa, mansikoita, 75 g raejuustoa ynnä loraus mehukeittoa  (karpalo-mustikka) peittämään vielä macan makua. Kyytipojaksi jättiläismukillinen mate-teetä desillä maitoa.

Lounas (klo 12):



Tätä olen viime aikoina syönyt todella usein. Resepti on täältä. Lautasella on siis kvinoaa, 250 g erilaisia paahdettuja kasviksia, tuoretta pinaattia ja raejuustoa, kastikkeena sitruunamehua mausteineen. Ihan älyttömän hyvää ja paljon kasviksia. Kiitos SodaStreamin, mun maidon juonti on vähentynyt huomattavasti ja kuplivaa vettä menee sitäkin enemmän, niin lounaallakin.

Päivällinen (klo 16):


Niin, tämähän siihen on syynä, etten ole näitä kuvallisia ruokapäiväkirjoja juuri tehnyt. :D En muista kuvata ruokiani. Mutta tuossa lautasella oli siis pinaattikeittoa ja yksi muna. Lisänä lasi maitoa.

Iltapala (klo 21):


Höh, ei suostu kääntämään tuota kuvaa. Mutta iltapalana siis reissaria, puolikas avokado muussattuna päälle ja raejuustoa, mausteena sitruunapippuria. Lisäksi porkkanan, mandariini ja tee.

Näillä eväillä Kiloklubi antaa seuraavat arvot:
energia: 1560 kcal
proteiini: 24 % (91 g)
rasva: 36 %
hiilarit: 41 %

Ja kaikki pallukat, joilla tuolla ruuan sisältöä tutkaillaan on vihreänä. Hyvä minä!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Liikkuos ihminen myös viikolla 5

Ma: sali/selkä (maksimi 157)
Ti:  sali/jalat (maksimi 173)
Ke: lepo
To: sali/kädet (maksimi 157)
Pe: sumba (maksimi 169)
La: core+venyttely (maksimi 132)
Su: sali/rinta+selkä (maksimi 165)

Melkoisen hyvä viikko taas. Salitreenikin alkaa taas luonnistua vähän paremmin, kun olkapäät eivät ole sikakipeät. Tuo core-jumppa tuli myös hyvään saumaan, kun nyt on tullut vähän lintsattua varsinaisen treenin vatsalihaksista.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Päiväsalia ja olkapääonnistumisia

Yritämme epätoivon vimmalla haarukoida jotain sellaista aikaa sunnuntain salikäynnille, että tupa ei olisi täynnä porukkaa. Nyt on kokeiltu kello kymmentä (järjetön ryysis), puoli kymmentä (alkuun jees, sitten ryysis) ja nyt tänään klo kahtatoista. Tähänastisista klo 12 oli paras, paitsi että olisi kiva, kun salireissu olisi vähän aiemmin ohi. Ehkä väljentynyt väkimäärä johtuu myös ihmisten loppuneesta liikuntainnostuksesta. Itsekkäästi toivon tätä, sillä tuo meidän sali ei kyllä ihan varsinaisesti ole soveltuva niin jumalattomalle ihmismäärälle kuin siellä nyt parveilee.

Treeni oli tänään ihan jees. Tein alkuun jälleen kunnon lämmittelyt sekä crossarilla että kepin kanssa. Nykyään myös pyörittelen hartioita ja käsiä, jotta saadaan nivelet vetreiksi. Tämän jälkeen siirryin takahartioideni pariin ja tein tuosta rotator cuff exercisestä liikkeet 2, 3 ja 4. Toista liikettä kolme sarjaa ja muista kaksi sarjaa ja nostin jopa reippaana tyttönä painoja kilosta kahteen. :D Mutta lihaksissa kyllä polttelee siihen malliin, että painot on ihan sopivat. Jännästi sitä muutamassa viikossa löytyy ihan erilainen tatsi noihin liikkeisiin. Aiemmin sitä vain jotenkin heilutteli, mutta nyt tuntee kuinka ne pienet lihasrääpäleet tekee töitä. Tervehtyviä olkapäitä odotellessa!

Muuten treeni sujui ilman penkkipunnerrusta. Otin jopa ylätaljan takaisin ohjelmaan, mutta pudotin painoja kymmenellä. Nyt keskityn tekemään liikkeen varmasti oikein ja oikeilla lihaksilla, ettei tämä rasitus, kun tästä päästään, enää uusisi. Yllättävän hyvin jaksoin kyllä tehdä liikkeet, vaikka viime yö meni taas valvoessa. Vaikka menin puoli kahdeltatoista rättiväsyneenä nukkumaan, niin puoli kahdelta katsoin parhaaksi siirtyä olohuoneeseen pois sängystä pyörimästä. Neljään asti sitten valvoin ennen kuin nukkumatti suvaitsi saapua.

Viikon treenit on kuitenkin nyt purkissa, joten ei muuta kuin uutta viikkoa kohden. :)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Päivän paino ja vertailukuvaa

Niisk, astuin aamulla haikeana puntarille, koska kiinteä suhteemme joutuu nyt kuukauden tauolle, jotta puntaroitava pysyisi tyynempänä, eikä hermoilisi päivittäin yli kilonkin vaihtelevaa painoaan. Annan itselleni yhden mahdollisuuden punnita itseni tässä välillä, mutta muuten seuraava punnitus on tämän kuun viimeinen päivä.

Paino oli aamulla:

61,8 kg

Muutosta parin viikon takaiseen ei juuri ole, mutta onpahan pysynyt kuitenkin tuolla alhaisemmalla tasolla, johon silloin päästiin. Kiva! Sen sijaan muutosta vuoden takaiseen on sen kymmenen kiloa, onhan se sekin jotain. :)

Otatin tuossa vielä pari kuvaakin, mutta normaaleiden paljastelukuvien sijaan päätin kokeilla noita releitä, jotka mulla oli silloin alkuaikojen kuvissa.

Nykytilanne farkkujen ja valkoisen topin kanssa:


Tilanne heinäkuussa:


Onhan tuossa välissä nyt jotain tapahtunut, vaikka kiloja välissä on vain viisi. Itse tykkään kun tuo ylävartalo on saanut vähän "kulmia" eikä ole enää tuollainen pyöreä ja ryhditön. Nyt kun vielä treenaan noita takahartioita ja yläselkää, niin eiköhän kädetkin saada asettumaan nätisti eikä roikkumaan velttoina. Mittoja en nyt ota, koska niissä tuskin on muutosta viime kuuhun ja paljastelukuvia saatte odotella todennäköisesti sinne 60 kiloon saakka. Alkoi sen verran nyppiä, kun itse en huomaa eroa kuukausittaisten kuvien välillä.


On näemmä tuo farkkujen vyötärökin käynyt vähän väljäksi. Nuo ovat G-Starin farkut kokoa 29 tuumaa eli eivät mitkään valtavan isot edes. Ja silloin kun ne ostin, niin mahduin juuri ja juuri niihin sisälle ja pursuin reilusti yli. En enää. Nyt nuo saa vedettyä jalasta kevyesti avaamatta nappeja ja vetskaria. Ja tämä vaikka mulla tuota alapömppöä edelleen riittää ja housut ovat matalavyötäröiset. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka matka on ollut hidas ja karikkoinen, niin kyllä nyt olen hyvin tyytyväinen! Homma toki jatkuu vielä, mutta ekoja kertoja oikeasti näen itsekin jotakin eroa noiden kuvien välillä. Tämä antaa taas runsaasti motivaatiota tavoitella vielä parempia tuloksia sekä vaa'alla että salilla.

Oikein ihanaa perjantaita ja muistakaa nauttia saavutuksistanne!

torstai 31. tammikuuta 2013

Sekalainen kuulumiskimara

Hiphei, tänään onnistuin tekemään käsitreenin, joka ei sattunut. Ainakaan paljoa. Se ei tosin ollut kuin etäisesti sukua mun alkuperäiselle ohjelmalle, mutta tärkeintä on kai, että käpälät saa kyytiä. Tein ojentajia ja hauiksia peräkkäin, lienevät niitä supersarjoja. ;) Tuntui kyllä aika mojovalta. Olen nyt jopa hieman intoutunut myös tuosta kilon painojen heiluttelusta, kun se kerran tuntuu auttavan. Siihen vaan kuluu kauheasti aikaa, kun molemmille puolille tekee 20 toistoa ja liikkeitä on kolme. Sarjoja teenkin sitten vain kaksi, muuten menee hermo. Ja kenellekään ei liene yllätys, että minkä liikkeiden kustannuksella nämä vemputukset tehdään. Kyllä, vatsalihastenpa hyvinkin. Miten vatsalihasliikkeiden tekeminen voikin olla niin ärsyttävää? Voimapyöräilyä en tällä olkapäällä pysty tekemäänkään, mutta muut liikkeet kyllä voisin tehdä. Ja kyllähän mä aina jonkin sarjan johonkin väliin teenkin, mutta...
Tämmöstä masua ei saa aikaan meikäläisen vatsalihastreenillä...

Muuten olen ollut jotenkin hirveän uupunut taas. Treeni aina hieman piristää, mutta on kyllä alkuun todella tahmeaa. Olen saanut nukuttuakin, mutta ehkäpä tämä kovan puoleinen opiskelu nyt syö voimia enemmän kuin ehdin niitä kerätä. Yksi asia, jonka ajattelen tällä hetkellä vaikuttavan on tuo macasta pidetty  vajaan viikon tauko. Macaa syödessähän pitäisi pitää aina välillä taukoa ja minä ajattelin tuollaisen kolme viikkoa macaa ja viikko taukoa systeemin olevan hyvä. Nyt tauko jäi vajaaksi, koska aloin epäillä nuutumuksen syyksi maca-vajausta. Saa nähdä paraneeko tilanne tästä, kun nyt muutaman päivän olen sitä taas syönyt.

Olen kyllä hieman ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt tämän menneen kuukauden pitämään hyvin kiinni vähästressisestä mielialasta. Välillä ahdistaa ja jännittää, mutta olen pystynyt kivasti irrottautumaan pahimmista stressikarkeloista. Esim. eilen olin aivan fantastisessa Joni Mitchell -konsertissa, jossa solisteina olivat ihanat Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski. Vaikka liikunta onkin hyvä stressinpurkukeino, niin ei pidä vähättelemän myöskään muita kulttuurielämyksiä ja mulle kyllä musiikki on yksi parhaita irrottautumiskeinoja.

Olen tässä myöskin mietiskellyt vaa'attoman helmikuun pitämistä. Paino on nyt pari viikkoa sahaillut eessun taassun ja se aina rasittaa kyllä aivan suhteettomasti. Ja jos voisin stressaamista vähentää vähentämällä painontarkkailua, niin kyllähän sitä pitää kokeilla. Saa vain nähdä, miten pokka itellä pitää, kun on tottunut nyt joka aamu puntarille kipuamaan. Mutta huomenna nyt joka tapauksessa punnitsen itseni, että on sitten mihin verrata kuun lopussa.

Tervetuloa muuten uusille lukijoille! Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa meikäläisen retkeilyt täällä liikunnan ja ruuan ihmeellisessä maailmassa. :)

Niin ja kuva on täältä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Superfoodeja testaamassa

Mainitsin tuossa jokin aika sitten, että tein tilauksen FitnessFirstille. Kuten moneen kertaan olenkin marissut, niin ennen joulua vedin itseni sellaiseen tilttiin, etten ole siitä vieläkään kokonaan toipunut. Kroppa ja myös mieli olivat ihan sekaisin väsymyksestä, mitä ei juurikaan auttanut massiiviseksi paisunut unettomuus. Nopeaa energiaa, näin hienosti sanottuna :D, teki mieli koko ajan, lihakset eivät palautuneet treenistä ja lisäksi ahdisti ja pelotti ja stressasi. Tällaiset mielentilat eivät nyt aivan välttämättä ole omiaan painonpudotuksen, jos eivät muunkaan elämän kannalta.

Aloin miettiä, millä tavoin voisin itseäni auttaa ja yhtenä isona osana on tietysti ruokavalio. Joulun mässäilyn jälkeen ruokavalioni on kuin itsestään solahtanut uomaan, jossa tulee syötyä yllättävän paljon kasviksia ja marjoja sekä proteiinia. Parin päivän ruokapäiväkirjoista näkyy edelleen, että välillä ateriaväli tuo haasteita, mutta muuten syöminen on melko vaivatonta. Normi syöminen on tietysti hyvä asia, mutta uuden tilttaamisen pelossa ajattelin satsata myös hieman järeämpiin aseisiin. Nämä järeämmät aseet ovat tässä tapauksessa superfoodeja. Olen moisista ollut kiinnostunut jo pitkään ja suhtaudun niihin kyllä melko varovaisesti ja skeptisesti, mutta ankarat ajat vaativat ankaria keinoja, joten FF:n tilaukseen lähtivät seuraavat pussukat:

Kuvassa siis brahmi-yrttijauhe, chia-siemenet, maca-jauhe ja kuorittuja hampun siemeniä. Tämä setti maksoi noin kolmekymppiä, kun mukaan ei tullut postituskuluja. Huomasin suureksi ällistyksekseni, että FitnessFirstin noutopiste sijaitsee täällä meikäläisen huudeilla. Niinpä kipaisin tilaukseni sieltä.

Mitäs nämä pöperöt sitten oikein tekevät? FitnessFirstin sivuilla kerrotaan seuraavaa.

Brahmi on intialaista alkuperää ja ayurvedassa eli intialaisessa lääketieteessä käytetty yrtti. Se vaikuttaa erityisesti aivo- ja hermosoluihin. Valitsin brahmin erityisesti seuraavien vaikutusten takia: tukee keskittymiskykyä ja muistia, tasapainottaa mieltä ja suojaa aivoja stressin haitoilta, lisää elinvoimaa ja rentouttaa sekä parantaa unen laatua.

Macan kerrotaan olevan voimakas adaptogeeni eli auttaa elimistöä sopeutumaan haastaviin oloihin. Macalla on noin miljuuna hyvää vaikutusta, mm. hormonitoimintaan, ja se on erittäin ravintopitoinen, mutta minua kiinnostavat erityisesti parantavat ominaisuudet seuraaviin vitsauksiin: krooninen väsymys, heikko vastustuskyky, stressi, uniongelmat. Macan pitäisi myös parantaa suorituskykyä liikunnassa ja yleinen elinvoiman lisääminenkään ei olisi ollenkaan hassumpi juttu. :)

Chia-siemenet valikoituivat mukaan, koska niitä voi käyttää smoothieissa tekemään koostumuksesta paksumman. Siemenet geeliytyvät veden kanssa ja niinpä voin vähentää jatkuvaa banaanin käyttöä smoothien rakenteen parantajana. Mikään ei ole epätyydyttävämpää kuin liru smoothie! Lisäksi chiat ovat erittäin ravintopitoisia. Tärkeimpänä niissä on runsaasti omega-3-rasvahappoja ja kokoonsa nähden runsaasti proteiinia. Ei siis mikään huono juttu sekään.

Hampun siemeniä minulla on ollut aiemminkin, mutta jostain syystä en saanut niitä syötyä. Hampun siemenissä on runsaasti hyvin sulavaa proteiinia, joka saa täydentää meikäläisen proteiinivarastoja omalta osaltaan. Lisäksi hampun rasvahappokoostumus on kuulemma mainio (omega-6- ja omega-3-rasvahappoja suhteessa 3:1). Onhan siemenissä toki muitakin aineita pilvin pimein, mutta nuo nyt olivat ne, joita itse pidin tärkeimpinä.

Nämä ostotuotteet eivät toki ole ainoita superfoodeja tässä taloudessa. Pakastimessa ja sieltä sitten lautasellakin on usein erilaisia marjoja, myös sitä kotimaista superfoodia mustikkaa. Lisäksi olen Lapin matkoiltani rahdannut tänne mukavan varaston pakurikääpää, josta keittelen teetä aina tilaisuuden tullen. Pakurihan on myöskin vahva adaptogeeni ja pitäisi vahvistaa vastustuskykyä.

Olen nyt käyttänyt noita tilaamiani tuotteita kolmisen viikkoa. Macaa päivittäin, brahmia, hampunsiemeniä ja chiaa hieman harvemmin. Macan makuun alan ehkä hiljalleen tottua ja se ei alunperinkään minusta maistunut juuri kummallisemmalle kuin talkkunakaan, mutta tuon brahmin maku sen sijaan tuntuu tunkevan läpi vaikka sen laittaisi minkälaiseen hedelmä-marjasmoothieen. Ja se maku on paha. Oikein sellainen kuvottava. Tämä hieman rajoittaa sen käyttämistä. Hampunsiemenet sen sijaan ovat hyviä ja chia nyt ei maistu oikein miltään smoothien seassa.

Muutamassa viikossa en nyt mitään huikeita eroja ole havainnut, mutta onhan tässä tullut aika monta kertaa hehkutettua huikeita salitreenejä, että ehkä tuolla macallakin voisi olla siihen vaikutusta. Jään seurailemaan tilannetta ja raportoin tarpeen mukaan.

Onko teillä muilla kokemusta superfoodeista?

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ei liikkunu hirveesti viikolla 4

Ma: sali/jalat
Ti: - paitsi venyttelya tuolla olkapäälle
Ke: sali/olkapäiden vemputtelua onnettomilla painoilla turhautuneena
To: juoksulenkki juoksumatolla 50 min.
Pe-su: reissussa eli ei mitään

Aika onneton viikko, mutta minkäs teet. Ehkäpä tämä olkapää tästä alkaa vertyä, kun lepoakin tuli monta päivää.

Tunnustusta!

Sain Mantalta ja Mintulta tunnustuksen, kiitos ihan hirmuisesti! Mä olen aina aika hidas vastaamaan näihin, koska tuo tunnustuksen eteenpäin laitto vaatii aina vähän mietiskelyä.




Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille  joilla on alle 200 lukijaa. 

Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. 
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Mun blogihan nyt ei ole mikään kovin uusi, mutta lukijoita ei ole kovin montaa siunaantunut, joten enköhän näin ollen ole oikein sopiva kohde tällaiselle. :)

Tunnustuksen jaan eteenpäin seuraaville:
Elämäni parhaita päiviä
Remppahommia
Stronger than yesterday

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Oireileva olkapää ojennukseen

On ollut tässä viime päivinä vähän apea mieliala noiden kipuilevien olkapäiden vuoksi. Monillehan on sattunut, että kun on alkanut treenaamaan, niin iskee jokin tauti, joka sitten sekoittaa kokonaan hyvän treenirytmin  ja vetää kunnon takaisin alkulukemiin. Ihan vastaavahan tämä olkapääongelma ei ole, koska maanantaina kävin kuitenkin hikoilemassa koipieni kanssa, mutta esimerkiksi käsipäivän kipu romuttaa totaalisesti. Ja jalkapäivän taas meinasivat romuttaa sen ainoan taljan itselleen varanneet nuoret sällit. Olivat taljalla oikeasti sen 20 minuuttia, jonka vietin tilannetta seuraten. En sitten jaksanut alkaa heitä hätyyttelemään, koska olen arka ja pelokas, vaan menin toiseen huoneeseen kokeilemaan itselleni uutta liikettä, nimittäin sumokyykkyä. Meikäläisen lonkkien liikkuvuudella kohtuullisen haastava liike, mutta otti kyllä kivasti ihan uusille reisialueille.

Vaikka mieli on ollut apea, niin onhan siinä nyt kuitenkin ihan oma viihdearvonsa, kun (itselle) kovien painojen nimiin vannova, lihaksia janoava Tallukka vemputtaa salilla kilon painolla kaksikymmentä toistoa kertaa kolme sarjaa. Koskapa tuo olkapää (ja se toinenkaan) tuskin tuosta pelkällä pyhällä hengellä vahvistuvat ja ovat kykeneväisiä tuleviin koitoksiin, niin käsipäivän sijaan pidin niille tuollaisen rotator cuff exercisen. Ennen noita liikkeitä lämmittelin ihan normisti ja riehuin vielä kepin kanssa olkapäitä erikoishuomioiden. Tein noista harjoitteista ensimmäisen, toisen ja neljännen, koska en enää salilla muistanut miten tuo kolmas meni... :P Tein jokaista 20 (tai vähän yli) toistoa ja kolme kierrosta. Vasemmassa eli kipeässä kädessä kyllä huomasi selkeää heikkoutta tuolla harjoitettavalla alueella. Oli aika aikaisessa vaiheessa ihan hapoilla. Se on kyllä myönnettävä, että jos ei heti selkeästi tuntisi, että tämä varmasti auttaa, niin olisin ehkä ollut jossain vessassa pillittämässä kurjaa kohtaloani. :D "Treenin" jälkeen sitten vielä kunnon venytykset sekä rintalihaksille että noilla olkapään alueen kudoksille. Sitten kotiin ja nyt täällä istutaan kylmäpussi olkapäällä peittoihin kääriytyneenä. Särkylääkekuuri on myös päällä.

Olkapäärievun lisäksi meikäläinen on onnistunut lehauttamaan itselleen myös iho-ongelman. Jatkuva suihkussa ravaaminen sai aikaan tuollaisen atopia-tyyppisen reagoinnin, joka onkin nyt ollut pari vuotta ihan hissukseen. Oikein pelotti mennä suihkuun, kun kirveli ja kutisi jo ennen sinne menoa. Aiemmin mulla on ollut vielä työpaikkani takia hyvä tilanne kaikenlaiten voiteiden yms. suhteen, mutta nyt kun en ole tuossa työpaikassa enää pariin vuoteen ollut, niin alkaa kaikki rasvavarastot olla käytetty. Paitsi tietysti tuosta vyötäröltä, hahhah... Jouduin siis hädissäni riipimään iholleni juuri sitä, mitä sattui olemaan saatavilla  ja tällä kertaa se oli jotain käsivoidetta. Olen siis kaikkinaisten voiteiden suurkuluttaja ja nyt alkaa paitsi varastot myös rahavarannot olla sen verran finaalissa, että edessä on pattitilanne. Iho saa nyt luvan korjaantua tuolla käsivoiteella ja kookosöljyllä. Huvittavaahan tässä on se, että olen viime aikoina nimenomaan kiinnittänyt huomiota hyvien rasvojen saantiin ruuasta juuri tuota ihoakin ajatellen ja eiköhän se just silloin villiinny. No, tämä varmaan tästä taas kohta laantuu ja voin palata polttavan kuumien suihkujen pariin jälleen.

Nyt mulla onkin tiedossa viikonloppureissu Helsinkiin, jonne lähden perjantaina aamulla, joten pysyttelen poissa blogin ääreltä viikonlopun ajan. Saa nähdä ehdinkö vielä huomenna jotain riipustaa. Mutta jos en, niin liikunnallista loppuviikkoa!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kehonhuoltoa

No voihan nyt vitura... Eipä jätä tuo olkapää minua rauhaan. Tänään alkoi siinä määrin moinen temppuilu (kipu, voimattomuus ja käden puutuminen)  ottaa minua aivoon, että ajattelin hieman selvittää asian tolaa, minkäpä muun kuin kaikinpuolin asiantuntevan internetin avulla. Osuin tietysti hetimiten Pakkotoiston foorumille, jota olen toisinaan muutenkin lueskellut (and how ridiculous is that? :D). Nooh, eipä liene vaivaa, jota isot pojat eivät olisi kärsineet ja sieltä sitten lueskelin kaikkea kiertäjäkalvosimista ja sen sellaisista. Sen kummemmin itseäni diagnosoimatta, päätin, että olkapään ja muutenkin koko kropan saattaminen parempaan kehonhuollolliseen kondikseen alko justiinsa.

Olkapäiden kohdalla tämä tarkoittaa lepoa tietyistä liikkeistä (pystypunnerrus, dippi, ylätalja) ainakin viikon ajan, viikon Burana-kuuria (400 mg 3 krt/pvä), kylmähoitoa ja sitä venyttelyä ynnä vahvistusta. Muun kropan osalta taas venyttely otetaan ohjelmistoon NYT.

Onneksi Pakkis ei jätä pulaan tässäkään tilanteessa, vaan kaivelin esille heidän venyttelyoppaansa. Siitä sitten vain tekemään liikkeitä. Ensin könysin lattialla ja seinää vasten noita kiertäjäkalvosimia venyttäen ja voin muuten kertoa, että käsi sojotti lähes vaakatasossa seinään verrattuna, vaikka sen kai jossain vaiheessa pitäisi painua seinään tai lattiaan kiinni. Sitten venytin jotain kammottavia lihaksia tuolla hartiaseudulla tällä saatanallisella kidutusmenetelmällä venytysliikkeellä (kyseessä siis eka harjanvarrella pöytää vasten tehty venytys). Hyvä, ettei huuto, huutoitku ja huutonauru päässyt yhtäaikaa, niin käsittämättömältä tuo tuntui. 

Seuraavaksi hauikset ja ojentajat, jotka myöskin tiklittivät ihan kiitettävästi, tosin haukkareissa tunsi jo, että venytys auttaa. Rintalihakset olivat toinen (vai jo kolmas?) helvetti. Ei se "normaali" käsi koukussa tehtävä venytys, vaan tuo Pakkiksen rintalihasvenytys numero kolme. En minä yhtään ihmettele, että ryhti on paska ja olkapäät hajoaa aamuihinsa, kun tuo rintalihasvarustelu vetää emännän ihan könttyrään. Roikuin sitten useilla eri tavoilla oven karmeissa venyttämässä noita rintalihaksia ja lisäksi selkää. Ja välihuomautuksena, että minähän toki venyttelen lyhyesti joka treenin jälkeen. En siis ihan asioikseni yritä hankkia itselleni superjumeja. Ne tulee ihan pyytämättä...

Lopulta päätin "armahtaa" itseni jalkojen venyttelyllä. Valitsin sitten tietysti venytettäväksi syvät pakaralihakset, takareidet, lonkankoukistajat ja nivuset, nuo ihmiskehon ehkä vähiten kangistuvat osaset. :P Ja voi jumasviidu! Minä en kyllä totisesti ymmärrä, miten joku voi rentoutua venytellessä, kun itseltä pääsee sellaista hysteeristä kipuhihitystä koko ajan silloin, kun silmissä ei kipinöi ja oksennus meinaa lentää. Ja minulla sentään on joogan syvähengitykset käytössä, että ei tässä ihan mitään eilisen teeren poikia olla. No, tulihan ne venytykset sitten kipuiltua läpi ja lopputuloshan on se, että mitään en sen enempää nyt tarvi kuin venyttelyä. Ja kai se on nöyrryttävä myös sinne hierojan pakeille tuhlaamaan viimeiset senttinsä, koska ei tästä oikeasti muuten tule mitään. Nyt alkaa jo olla ensimmäisiä hengenahdistuksia, kun yläkroppa on on niin jumissa. Yritin tuollaisella yhdellä pallolla runnella noita paikkoja vähän auki, mutta ei se yksin auta. Ei siis muuta kuin puhelin kauniiseen käteen huomenna.

Teettekö te muut kovasti kehonhultoa vai oletteko luonnostaan norjia kuni pajunvitsat?

Liikkui viikolla 3

Tällä kertaa puritaani listaus pelkillä ajoilla. Oon mä hurja. :D

Ma: salsa (50 min.)
Ti: sali/jalat (1 tunti 30 min.)
Ke: lepo
To: lepo
Pe: sumba (55 min.), sali/kädet, ilman vatsoja (30 min.)
La: selkäjumppa (55 min.)
Su: sali/rinta-selkä (1 tunti 20 min.)

Ihan mukava viikko, tuli kokeiltua jotain uuttakin tuon salsan muodossa. Ensi viikko on myös tiukka, koska olen lähdössä viikonlopuksi Helsinkiin, joten treenit on tehtävä vähän tiiviimmässä aikataulussa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Uskottava se on...

...nimittäin tuo painoasia. Uutuuttaan kiiltävillä paristoilla varustettu vaaka näytti aivan saman lukeman kuin eilen. Tietysti tuo tuosta varmaan vielä moneen kertaan heilahtelee ylöspäin, mutta nyt on ainakin potentiaali tiedossa. Että alaspäinkin voidaan päästä. :)

Siippakin eilen kylkiäni silitellessä totesi, että "Täällä tuntuu luut. Ei nää ennen ole tällä tavalla tuntuneet." <3 Täytyy sanoa, että hän on kyllä todella kannustava tässä urakassa. On tsempannu mua monta kertaa, että vaikka tuloksia tulee hitaammin kuin ikinä kellään (taas vähääkään liiottelematta), niin kyllä niitä kuitenkin tulee.

Tälle päivälle olisi luvassa selkäjumppa ja sitten pitäisi hankkiutua kaupungille, jotta saisin ostettua itselleni magnesiumia ihan tabletteinakin. Nahka ei varsinkaan näin pakkasilla meinaa kestää tuota magnesiumgeeliä, joten pitää olla tuota suun kautta otettavaakin.

Reipasta lauantaita kaikille!

perjantai 18. tammikuuta 2013

WHAAAT?!! Punnitus viikolla 3

Siis nyt oikeasti! Vaaka näytti aamulla:

61,9 kg!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Miinusta viime perjantaihin siis 1,2 kg. Paino on nyt alimmillaan koko projektin aikana! Mutta! Tähän voi kyllä vaikuttaa se, että vaaka herjasi patterien olevan vähissä. Sehän voi ehkä vääristää tätä tulosta? Vai voisiko tuo olla totta? Ostan tänään heti uudet patterit ja huomenna teen tarkistuspunnituksen. Tai noh, muutenkinhan minä punnitsen joka aamu, mutta siis jos huomenna ollaan enemmän siellä 63:n pinnassa, niin sitten tuo oli jonkinlainen mittausvirhe. Mutta silti! Onhan tuo nyt enemmän kuin mahtavaa!

Laittaa kyllä miettimään, että mikä tuohon voisi olla syynä. Tiistaina olin sitä mieltä, että syön niin paljon, että se estää painoa putoamasta, mutta tämä uusi lukema kyllä todistaisi toista. Voinko minäkin siis olla väärässä? :D :D :D Toinen erittäin varteenotettava syy painon putoamiseen saattaa olla tuo nukkuminen. Reilun viikon olen useimpina öinä nukkunut lääkeavusteista kemiallista unta, mutta luultavasti kroppa ei niin välitä, että millä konstilla se taju on kankaalla, kunhan on. Viime yönä sitten yllätin itseni a) nukahtamalla au naturel b) nukahtamalla öisen vessareissun jälkeen nopsasti au naturel c) nukkumalla lähes yhtäjaksoisesti koko yön au naturel. Olen toivonutkin tällä nukahtamislääkekuurilla saavani kropan jonkinlaiseen rauhoittumisen tilaan ja nyt uskallan pikkuisen toivoa, että näin myös on käynyt. Jospa nyt näillä uusilla eväillä minäkin voisin saavuttaa sen ihannepainoni! Huikea ajatus!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Jiihaa jalkapäivä!

Jes, tänään oli taas hyvä treeni, vaikka salilla oli enemmän ihmisiä kuin koko syksynä yhteensä, vähääkään liioittelematta, ja joutui aika pitkiä aikoja odottelemaan omaa vuoroaan. Johtuiko sitten pitkistä palautusajoista vai mistä, mutta lisäsin tänään kaikkiin liikkeisiin lisää painoa! Jiihaa!!! Paitsi reisikoukistukseen, jonka tekniikka hajosi, kun lisäsin painoa, joten siinä lisäys jäi yhteen sarjaan. 

Ja mikä hienointa jalkaprässissä kohtasin todellisuuden, jossa 90 kiloa tuntui kevyeltä. No, eihän siinä muuta kuin satasta silmään! Aika hieno tunne oli se. :) Samoin kyykkyä tein nyt isommilla painoilla ja taas jaksoin. Tällä kertaa en kylläkään hyvin, mutta hampaat irvessä, tutisten ja täristen kyllä. Pontta kaikille yrityksilleni antoi ajatus kahdesta lepopäivästä, jotka nyt ovat edessä. Sillä kyllä jaksoi hieman ylimääräistäkin rutistaa.

Ja koska tavallisissa jalkaliikkeissäni ei muka ollut tarpeeksi, niin tein vielä ekstrana lantionnostoja toinen koipi ylhäällä. Olen huolissani tuosta taustapuolestani ja epäilen, että perä ei tuosta toivotusti muotoudu, joten  tuo liike sai vielä poltella kankuissa. Oli kyllä ihan mahtava fiilis treenin jälkeen ja nyt jalat alkaa aika mukavasti kangistua ja pakottaa. Voipa siis hyvällä mielellä käydä nukkumaan. :)


Ruokapäiväkirja 15.1.

Aamupala (klo 7):
kaurapuuro, 1 tl macaa, 1 rkl omenasosetta, 3 rkl raejuustoa ja mehukeittoa, muki teetä maidolla
Sama kuin eilen ja joka päivä.

Lounas (klo 11):
vuohenjuustosalaatti (salaatti, babypinaatti, kirsikkatomaatti, kurkku, kaksi viipaletta paistettua vuohenjuustoa) ekstra raejuustolla (3 rkl) kastikkeena roiskaus balsamiviinietikkaa ja GFG:n hengessä 10 g oliiviöljyä. Muki teetä maidolla.
Salaattilounaan huono puoli on se, että sen jälkeen mua palelee aivan sikana. Onneksi siihen auttaa tee.

Välipala (klo 13.30):
rahka mehukeitolla
Siis voi yök, että edelleen rahka ällöttää!

Päivällinen (klo 17.30):
perunoita, parsakaalta ja tonnikalaa sekä lasi maitoa
Tavoittelen tässä GFG:n meininkejä, joten kalaa on 100 g, mutta perunoita ja parsakaalta vähemmän kuin vaaditut 170 ja 200 g. Tuntui niin valtavalta annokselta! Mutta perunoita siis oli varmaan joku 130g ja kaalta ehkä 150 g. Ja ehkä tuo maitolasi korvaa nuo puuttuvat määrät...

Salin jälkeen (klo 20.30):
Palautusjuoma

Iltapala (klo 22.15):
smoothie (kiivi, puolikas banaani, reilu kourallinen pinaattia, mustikoita, kuorittuja hampunsiemeniä ja brahmi-jauhetta, muki teetä maidolla

Siis katsokaa tuota ihanaa ja ah, niin täsmällistä ateriaväliä! :D Ja miten oivallisesti koostettuja aterioita! Kyllä mä oon hyvä! Tosin huomenna kyllä vaaka herjaa tällaisesta ruokamäärästä, tiedän sen jo nyt. Voi että, kun löytäisin jo sen tavan, jolla en kuole nälkään, mutta paino putoaisi. Mutta ei auta, on vain jatkettava testailua. 

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ruokapäiväkirja 14.1.

Pidänpä nyt pari päivää ruokapäiväkirjaa, niin saan itsekin käsityksen, että mihin suuntaan ollaan menossa.

Aamupala (klo 9):
kaurapuuro, 1 tl macaa, 1 rkl omenasosetta, 3 rkl raejuustoa ja mehukeittoa, muki teetä maidolla
Tuo maca maistuu vielä sen verran ei-niin-hyvältä, että peitän sen makua omenasoseella.

Välipala (klo 14):
proteiinipirtelö (1 dl proteiinijauhetta ja vettä)
Ateriaväli oli taas menossa ties missä, joten ruuan valmistumista odotellessa vedin tuon shaken.

Lounas (klo 15)
kasvissosekeittoa (sipuli, valkosipuli, porkkana, peruna, parsakaali, herne), 3 rkl raejuustoa, Reissarin puolikas Oivariinilla ja lasi maitoa

Iltapala (klo 20.30) 
puoli lautasellista kasvissosekeittoa ja raejuustoa, smoothie (kiivi, kourallinen salaattia, puolikas banaani, desi mustikoita, chia-siemenlitkua, 1 tl brahmi-jauhetta), muki teetä maidolla
Sanoinkos mä jotain siitä ateriavälistä? Huokaus...

Vähän oli taas hakemisessa tuo syöminen, kun on nuo aikataulut mitä on. Ja oli mulla kyllä välipalaa mukana päivälläkin, mutten sitä jostain syystä syönyt. Pitää huomenna skarpata.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Liikunnat viikolla 2

Tällä viikolla vuorossa liikuntakertojen keskisyke. :)

Ma: flamenco (1½ tuntia)
Ti: kävelylenkki (1 tunti 20 min./123)
Ke: sali/jalat (1 tunti 10 min./133)
To: bodybalance (55 min. ilman mittaria)
Pe: sumba + sali/kädet (ilman vatsoja) (1 tunti 30 min./136)
La: sumba+kahakuula (30+30 min./146), bodyattack (30 min./159)
Su: sali/rinta-selkä (1 tuhnti 30 min./115)

Tuli sitten liikuttua melkoisesti. Siis omaan tyypilliseen tapaani verrattuna. Nyt on ollut kaksi vähän liikunnallisempaa viikkoa, mikä onkin hyvä, koska seuraava viikko on pakosta vähän rauhallisempi, kun on muita iltamenoja.

Jäi nyt sitten viimeiseksi kerraksi tuo flamenco tältä erää. On liian vaativaa meikäläisen motoriikalle ja aivokapasiteetille moinen. Parempi jatkaa sitten, kun elämäntilanne on sellainen, että jokaisen tunnin jälkeen ei tarvitse tulle itkien kotiin. Jatkan siis liikkumista pelkästään kuntokeskuksessa ja se tuntuu nyt oikein hyvältä vaihtoehdolta. :)


Ärsytyssalin ABC

Tänään oli taas aamusalin paikka ja viime sunnuntaista poiketen paikalle oli ilmaantunut noin miljoona muutakin tyyppiä. Tai ainakin ne kolme liikaa. Koin syvää ärtymystä, kun jouduin jonottelemaan lähes joka laitteelle eli aikaa meni seisoskeluun.

Koskapa olen tietysti itse täydellinen, olen oikeutettu listaamaan tähän aamun ärsytyksen top kolmosen vaiko sittenkin top ABC:n:


A. Siis miten joku voi pitää ylätaljan itselleen varattuna 15 minuuttia? Ja käyttää tästä ajasta roimasti juttelemalla naisystävän kanssa. Jos haluaa pölistä, niin eikö voisi tehdä sen liikkeen jälkeen ja päästää muut poloiset hajottamaan vasemman olkapäänsä.

B. Ihmiset! Ihan oikeasti! Sitä 20 kilon kiekkoa ei vain laiteta siihen telineen ylimpään sakaraan sen lähes ainoan 2,5 kilon kiekon eteen! Johan sen pitäisi maalaisjärjenkin kertoa, että jos on voimatasoltaan riisitikku, narukäsi JA heikompi kuin naapurin kuusivuotias Pipsa, niin sitä kaksjapuolkiloista ei niin vain sieltä kahdenkympin takaa käyttöön tempaista. Kirottua!

C. Minä! Miksi on niin vaikea tehdä liikkeet eri järjestyksessä kuin on tottunut? Ei nyt luulisi olevan niin vaikeaa vähän muokata omaa ajukoppaansa aina tilanteen mukaan. Koetapas ryhdistäytyä nainen!

Eli lopultakiin oli vallan hyvä treeni, vaikka vasen käsi, olkapäästä johtuen, onkin omituisen veltto ja vino monissa tilanteissa. Ei nyt oikein tiedä, että pitäisikö sitä vain treenata kahta kauheammin vai antaa olla rauhassa. Jäämme seuraamaan hänen reaktioitaan.

Ja siitä sitten lähdetään laskemaan jalkoja. Toki koukistan ne ensin, en minä mikään Bruce Lee ole! :D

lauantai 12. tammikuuta 2013

Bodyattack

No niin. Kävin tänään siis salin avointen ovien päivässä ja siellä sitten puolen tunnin sumban ja saman mittaisen kahvakuulan jälkeen änkesin puolen tunnin bodyattackiin. Kerta oli siis ensimmäinen. Ja täytyy sanoa, että saattoi jäädä myös viimeiseksi. Tungosta oli hirveästi, mutta siihen olin jo osannut varautua ja eipä se tungos tuolla kahvakuulassakaan tahtia juuri haitannut.


Mulla on joidenkin noiden jumppajuttujen kanssa sellaisia "henkisiä" ongelmia, jotka nytkin peittoaa jumpan kaikki hyvät puolet. Minä en siis vaan kertakaikkiaan käsitä, miksi mun pitäisi juosta sisätiloissa. :D Sama homma on myös noiden sisäpyöräilytuntien kanssa. Mä pyöräilen jo joka paikkaan, joten en kaipaa juurikaan enää pyöräilyä elämääni. Samoin kevään/kesän/syksyn juoksulenkkeily kauniissa luonnossa, omien ajatusten ja ite valitun musiikin kanssa nyt vain mun mielestä peittoaa sisällä pomppimisen.

Joku voisi nyt tietysti ihmetellä, että mites sitten kuitenkin käyn jumpissa. Jotkin jumpat pystyn selittämään itselleni paremmin kuin toiset. Sisällä päämäärättömästi poukkoilu ei kuulu näihin, mutta esim. bodycombatin selitän sillä, että siinä on kuitenkin jonkinlainen "juttu" takana ja en totisesti vapaa-ajallani muuten tekisi mitään kiertopotkuja tai takoisi ilmaa minuuttitolkulla. Samoin tanssitunneilla, no, siellä tanssitaan ja se on mun mielestä jo itsessään mielekästä, vaikka kyseessä olisikin vain sumbaketkuttelu. Nämä asiat tekee mulle combatista ja sumbasta mielekkäitä, mutta bodyattackiin en pytynyt keksimään mitään selitystä, miksi menisin sinne, enkä lenkkipolulle. Se, että en mene lenkkipolulle näin talviaikaan ei vielä riitä syyksi. :D

Mutta saipahan kunnon hiet pintaan ja vähän vaihtelua kahden päivän koneen ääressä istumiselle. On muuten aika ässämeininki tehdä tässä vaiheessa valmiiksi koulutehtäviä, joiden palautus on vasta maaliskuussa. Hyvä minä! :D

perjantai 11. tammikuuta 2013

Reeniä, reeniä

Se teki "bannerin". Ja tietysti loppui kärsivällisyys kesken ton säätämisen kanssa ja se on nyt tuollainen... epäkesko. Katsotaan, jos vaikka huomenna, kun rustaan noita opetushallinnon tehtäviä, saisin intoa kuvankäsittelyä kohtaa. :D Epäilen...

Mutta onpa nyt sanottava, että viime päivinä on salilla ollut oikea tekemisen meininki. Keskiviikkona oli uuden soittolistan innoittamana sellainen jalkapäivä, että meinasin kuolla ja samalla syntä uudestaan. :D Lisäsin askelkyykkyyn painoja ja kuinka ollakaan, jaksoin aivan hyvin tehdä, vaikka jalka vispasikin kuin balalaikan soittajan kädet. Painothan ovat edelleen tuollaiset, että keskiverto kymmenvuotias pikkutyttö luultavasti tekisi isommilla, mutta näillä mennään. Tokihan kaikki muut liikkeet tuon kyykyn jälkeen tuntui aivan saatanallisilta, mutta etureisiliike oli ainoa, joka jäi heikommalle kuin edellisellä kerralla. Taidan seuraavalla kerralla lisätä vielä vähän painoa tuohon kyykkyyn, niin eiköhän sitten ala kinttuihin tulla paitsi kipua myös lihasta.

Tänään oli sitten sumban jälkeen pikainen käsipäivä ja juuri ja juuri pystyn nyt pitämään käpäliäni tässä näppäimistöllä ja näpyttelemään, sen verran ovat voimatonna kätöset. Ainoa murheenkryyni on tuo ojentajadippi, jossa vasen käsi valahti jälleen hervottomaksi yhden sarjan jälkeen. Salikaverini tsekkaili, että tekniikassani taitanee olla puutteita, joten se voi olla syynä. Pitää katsella homma kuntoon seuraavalla kerralla.

Epäilen nyt kyllä kaikessa, että en tee hommaa täysillä. Kädet vain tahtoo olla mulla sellaiset, että jossain vaiheessa, monesti aika piankin, tulee vain eteen se, että käsky ei mene perille eli käsi ei ojennut tahi koukistu. Onko tuo nyt sitten se hyvä asia ja merkki, että tekee tarpeeksi isoilla painoilla? Käsipäivänä on ehkä muutenkin sellainen olo, ettei tee ihan kaikkeaan, koska ei tule niin hervoton hiki ja tuskanpuuskutus kuin esim. jalkapäivänä. Sen kanssa pitänee vain elää. :D

Huomenna on meidän salilla avointen ovien päivä ja koko päivän on lyhyitä näytetunteja. Menen sitten ekaa kertaa kokeilemaan Bodyattackia, hui! Onneksi on vaan puolen tunnin setti, niin ehken kuole.

Ps. Teretulemast uudelle lukijalle! ;)

Kuvat: weheartit.com

Punnitus viikolla 2

Yllättävästi on sitten lähteneet nesteet liikkeelle ja tänään aamulla vaaka totesi lukemiksi:

63,1 kg

Ollaan siis hieman alemmassa pisteessä kuin marraskuun lopussa, mutta hieman korkeammissa kuin marraskuun alussa. Että näin. Mutta tosiaan tuolta joulun mässäilyturvotuslukemista ollaan taas oikealla tiellä.

Omituista ajatella, että jos mun paino tippuisi niinkuin normaali-ihmisillä puoli kiloa viikossa, niin  olisin tavoitteessa kuuden viikon kuluttua. Erittäin omalaatuinen ajatus. No joo, olen kyllä tietoinen, että useimmilla se viimeisten kilojen tiristys on vaikeeta, mutta ainahan sitä saa unelmoida.

Realistisempi tavoitteeni olisi saada tiristettyä paino tuonne kuudenkympin pintaan vappuun mennessä. Neljä kuukautta, kolme kiloa. Ei luulisi olevan ydinfysiikkaa, mutta syksyn kokemusten jälkeen voi hyvinkin olla. Pitää vain jaksaa pitää yllä tätä uutta positiivista, vähästressistä mielialaa, jos vaikka kroppakin hämääntyisi päästämään irti noista läskeistä.

Stressiä vähentääkseni alankin nyt tekemään kouluhommia, joiden palautuspäivä on kahden kuukauden kuluttua. Jos teen ne nyt, niin myöhemmin olen stressitön kuin taivaan lintu. Tai ainakin hippusen vähemmän stressaantunut. Tai jotain. 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi treenisoittolista

Kyllähän uusi vuosi nyt uuden soittolistan salille vaatii. Kuten aiemmin todettua, niin meikäläisen soittimeen soittolistojen teko vastaa lähinnä kiinalaista kidutusmenetelmää ja tarvii seurata vain 11-kohtaista ohjeistusta, että siitä selviää. :P Mutta sainhan mä sen listan tehtyä! Biisit alla ihan listana:

Alica Cooper - Poison
Megadeth - Public Enemy No. 1
The Offspring - Self Esteem
The Prodigy - Breathe
Rammstein - Reise Reise
Rammstein - Du hast
Rammstein - Rosenrot
Apulanta - Pahempi Toistaan
Eminem - Lose Yourself
Apulanta - Kahdesta Pahasta Molemmat
Muse - Uprising

Aika raskaahkoa meininkiä, mutta olen huomannut, että salilla tuo toimii. Lenkillä toimii sitten sellainen kepeämpi meininki. Sitä varten latailinkin muun muassa Kaija Koota. :D Mutta varsinainen lenkkilista on sitten kevään asioita, koska en ihan vähällä kummalla taida juoksulenkille irrota näin talvella. Selitän sen sillä, että mulla ei ole sopivia vaatteita. :D Ainahan sitä sanotaan, että sää on vain pukeutumiskysymys.

No nyt ne reenivaatteet

Siippani oli päiväsaikaan kivasti kotona ja suostui kuvailemaan noita mun uusia treenivermeitä. Tässäpä siis kuvia ja keskittykää vaatteisiin, ei noihin mun jäätäviin poseerauksiin. Kaaddämit, että voi ihminen olla epäluonteva...

H&M:ltä ostettu toppi ynnä harmaa liehuke
Toppi paljaaltaan
Alla H&M-toppi ja päällä Puman paita

Puman paidan kiva selkä
Juu ja nuo Henkan topit on sitten ihan vaan alustoppeja, että ei ole tarkoitus hyllyä ympäriinsä pelkästään ne päällä, ei hätää. :) Tuolla harmaalla pitkähihaisella saa kivasti kaikki makkarat ja muut peittoon. Tuo Puman paita taas olisi omiaan jumppatunneille, salilla se keriytyy vähän turhan halukkaasti ylöspäin. Vielä kun saisi tämän ruhon siihen malliin, että ei aina tarvisi näitä vartalokuvia hävetä. Huokaus...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Magnesiumia iholla

Olen tässä viime päivinä pohdiskellut kaikenlaista liittyen näihin mun univaikeuksiin (pari yötä sitten nukuin reilun kaksi tuntia...) ja jotenkin omaa kroppaa kuulostellessa tuli sellainen olo, että pitäisi kokeilla taas vähän ravakampaa annosta magnesiumia. Tuleeko teille koskaan sellainen olo? Ai, ei vai? Onpa outoa... :D Tähän asiaan saattoi kyllä vaikuttaa myös lauantain kirjakauppavisiitti, jonka aikana törkeästi kirjaa tietenkään ostamatta luin Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjaa ja sieltä vinkkinä huonounisuuteen tuon magnesiumista huolehtimisen. Magnesiumillahan on suuri merkitys lukemittomille elimistön toiminnoille ja se vaikuttaa positiivisesti muun muassa sydämen toimintaan (lisää tietoa tässä). Itse olen aiemmin käyttänyt magnesiumia myös monivitamiinivalmisteen ohella juurikin noiden positiivisten sydänvaikutusten takia ja palautumiseen. Nyt magnesiumtabuja ei kuitenkaan komeroista löytynyt.

Selailin sitten lauantaina illlalla Fitnessfirstin sivuja, kun tein sieltä pienen tilauksen, josta lisää myöhemmin, ja katsoin minkälaisia magnesiumeja siellä on myytävänä. Törmäsin tähän eli Activation Magnesiun Infusioniin, ulkoisesti käytettävään magnesiumiin. Olin ensin, että mitäs uutta kommervenkkiä tämä nyt on. Olen ymmärtänyt, että ihon läpi ei ole mitenkään erityisen yksinkertaista saada asioita imeytymään, mutta toisaalta taas kyllähän esim. ehkäisylaastarit ja kipugeelit perustuvat samaan asiaan. Tuolla FF:n sivuilla oli tuon tuotteen kohdalla kuitenkin sen verran vakuuttava lista noista magnesiumin hyvistä puolista ja erityisesti sen puutteen aiheuttamista oireista (lihasten heikko palautuminen - check!, stressinsiedon alentuminen - check!, migreeni - check! ja ne univaikeudet - checkcheck!), että olin entistä vakuuttuneempi tarvitsevani magnesiumia.

Ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni iskeytyi äitini vuosi sitten jouluna siipalleni lahjaksi antama geelipänikkä, joka norkoilee meidän lääkehyllyllä tuolla keittiössä. Ryntäsin niiltä sijoiltani kaapille ja sieltä paljastui seuraava purtilo:


Tuote on ostettu täältä ja linkin takaa löytyy jälleen tyrmäävä lista magnesiumin hyvistä vaikutuksista. Minulla siis oli kuin olikin yllättäin ja pyytämättäni kotonani ulkoisesti käytettävää magnesiumia. Magnesorista sanotaan sen olevan puhtainta mahdollista magnesiumkloridia ja kyseessä on varsinaisesti muinainen merivesi, joka on säilynyt merenpohjan alla Alankomaiden edustalla. Tämä, jos mikä on hyvin jännää!

Asiaan kuuluvasti intouduin tästä valtavasti ja lotrasin geeliä niska-hartiaseudulle (pitäisi siellä erityisesti parantaa unta ja päänsärkyä), sekä ojentajiin ja reiden takaosiin, jotka  nyt viime päivien treenistä eniten ovat ottaneet osumaa. Geelistä jäi iholle sellainen valkoinen "pölykerros", joka tietenkin varisi pääasiassa sänkyyn yön aikana. Se myös hieman kipristeli iholla, muttei kuitenkaan kirvellyt tai muuta. seuraavana päivänä geeli ei tuonne niska-hartia-alueelle tuntunut imeytyvän juuri ollenkaan ja vielä aamullakin iho oli tahmea. Liekö tuon alueen magnesium-kyllääntymispiste saavutettu? :D

Vaikutuksista en uskalla vielä hirveästi sanoa, koska palautumiseen voi vaikuttaa niin moni muukin asia samaan aikaan. Mutta jalkani eivät mielestäni olleet aamulla yhtä kipeät kuin illalla. Jatkan kyllä siis tuon käyttöä, kun sitä kerran kotona on. Eiköhän mahdollisia vaikutuksiakin ala jossain vaiheessa näkyä. :)