maanantai 25. kesäkuuta 2012

Liikkumisia ja aatoksia

Viime viikko oli täydellinen floppi liikuntojen suhteen. Viikko näytti seuraavalta:

Ma:
kahvakuula 55 min.
keskisyke: 158
maksimi: 178
kalorit: 621 kcal

Tiistai-perjantai: pelkkää löhöämistä.

La:
juoksulenkki 1 tunti 10 min. (15 min. kävely + 55 min. juoksu)
keskisyke: 148
maksimi: 168
kalorit: 632 kcal

Su: pelkkää syömistä

Hävettää.

Maanantain kahvakuula oli aivan hirveää. Tunneilla on nykyään teemat ja tämä oli syke-tunti. Mulla oli jo ennen tunnille menoa aivan rättipoikkiväsynyt olo ja tunnilla olo vain paheni. Mitään treenin jälkeistä euforiaa ei tullut, vaan totaalinen uupumus. Muistin taas, että vihaan liikuntaa. :D

Töiden alkamisen jälkeen, tai jo oikeastaan ennen sitä, olen ollut aivan totaalisen kuollut. Väsyttää aivan tajuttomasti ja silti uni ei tule illalla. En jaksaisi tehdä mitään, mutta ei huvita mennä sänkyynkään pyörimään. Lisäksi syömiset on lähteneet aivan totaalisesti lapasesta. Tuntuu, että koko ajan pitäisi syödä ja ruoka tai siis lähinnä kaikki mässyt pyörii mielessä koko ajan. Töissä ei kuitenkaan ole mitenkään kiireistä, vaan siellä on paljon luppoaikaa, joten ei luulisi senkään nyt määrättömästi stressaavan. Mutta jotenkin ei nyt ole homma kondiksessa ollenkaan.

Mietin tässä, että onko mulle tulossa taas sitä teini-iän syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä. Silloinhan saatoin viikolla elää lähinnä curryllä maustetulla riisillä ja aamupalalla ja viikonloppuna vetää pusseittain sipsejä ja levykaupalla suklaata. Olo on koko ajan jotenkin huono ja voimaton. Että hei kiitti vaan, tämä terveellinen ja liikkuvainen elämä tuntuu todellakin olossa! *sarkastista nurinaa*

Yritän tässä nyt saada kiinni näistä tunteista ja oloista, että mikä oikein mättää. Välillä pohdiskelen etäisesti jonkin mahdollisen puutoksen (eniten ehkä lievän anemian) mahdollisuutta, mutta yleensä aina kun olen tällaisia pohtinut, niin arvoni ovat olleet kerrassaan täydelliset eli elimellistä syytä mun olotiloille ei yleensä löydy. Yhtenä vaihtoehtona olisi ottaa taas muutaman päivän kuuri nukahtamislääkkeitä, koska niillä tän valvomiskierteen saisi poikki. Niissä vain on se mahdollisuus, että seuraavana päivänä väsyttää (mikäli mahdollista) vielä enemmän. Tällä viikolla pohdin kyllä vakavasti, että punnitsenko itseäni ollenkaan. Vituttaa aina olla se luuseri, jonka paino vain jököttää paikallaan. Eihän tässä toki jäniksen selässä olla, mutta kyllähän se nostaisi motivaatiota, jos ei jokainen surkea syömispäivä näkyisi viikkotuloksessa. Tai siis tietenkin siinä, että mitään tulosta ei tule. Tana, kele, tu ja sviddunääs, sanon minä.

Blaah, josko sitä menisi taas tuonne sänkyyn kieriskelemään ja haaveilemaan siitä Tallukasta, jolla ei ole tällaista pallomahaa ja huonoa ynnä väsynyttä oloa. Sitä odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella