maanantai 5. marraskuuta 2012

Eka jalkapäivä

Puuh! Nyt on kyllä voittajaolo! Eka jalkapäivä takana. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin mua suorastaan jännitti ja pelotti tämä jalkojen treenaus, mutta hyvinhän se sitten meni. Uutena aspektina uuden treenin lisäksi salilla oli se, että ystäväni, jonka kyydillä kuljen salille on aiemmin käynyt vain ryhmäliikuntatunneilla, mutta on nyt rohkaistunut myös salin puolelle ja olimme ekaa kertaa kunnolla yhdessä treenaamassa. Ja se olikin tosi kivaa, kun saattoi vaihtaa välillä muutaman sanan ja tsempata toista.





Jalkatreeni oli kyllä kova paikka. :D Jalat tärisivät jo ekassa askelkyykkysarjassa ja viimeisessa jalkaprässisarjassa tuntui, etten tärinältä saa jalkojani koukkuun ikinä. Voisi siis ammattitermein todeta kai, että treeni meni perille. :) Fiilis oli myös ihan huippu. Ekojen askelkyykkyjen jälkeen laitoin Rammsteinin soimaan täysillä ja kyykkäsin valtavalla rambo-asenteella minipainoillani. :D Ja voi sitä itsetyytyväisen hymyilyn määrää, kun sain sarjat tehtyä kaikesta tärinästä huolimatta. \o/



Vatsalihaksia en meinaa millään ehtiä tekemään kaikkia tunnissa. Johtunee osaltaan varmaan tästä alkuepävarmuudesta, kun pitää vielä pohtia tekniikoita ja arpoa, että mitäs sitä seuraavaksi pitikään tehdä. Tänään tein kuitenkin kaikki vatsatkin, vaikka jouduin vähän anelemaan ystävältäni lisäaikaa niiden tekemiseen. Nyt kyllä tuntuukin sitten, että jotain on tehty. Tosin tuskin niin paljon kuin huomenna... Mutta ohjeessa sanottiin, että kaikkien harjoitettujen lihasryhmien tulee olla täysin uupuneet harjoituksen jälkeen. Ja näin voitaneen sanoa, kun pölkkyjaloillani kävelin kuin mulla olisi ollut jotain ylimääräistä housuissa. :D Mutta kerrassaan loistava salireissu siis! Painon jumittanenkaan ei tunnu niin pahalta, kun treeni kulkee!

Kuvat

6 kommenttia:

  1. Ahaa täälläkin oli siis jalkapäivä! Itse en päässyt kotona enää portaita ylös ilman tukea :D
    Oletko tunnin salilla? Mulla menee yleensä n. 2h jos haluan ehtiä tehdä koko päivän treeniohjelman. Tunnissa en mitenään ehtisi lämmitellä, tehdä päivän lihasryhmiä ja keskivartaloa. Normaalisti teen joka päivä vatsat, mutta nyt leikkauksen jälkeen en ole alkanut vielä keskivartaloa (ongelma-aluetta) treenaamaan.
    Tuo kaksikin tuntia on vaan aika pitkä aika illasta töiden/koulun jälkeen, varmaan aika harvan kalenteriin sopii 3-5 päivänä koko illan saleilu. Ei varmaan minunkaan enää sitten kun jatkan taas "normaalielämää".

    VastaaPoista
  2. Mä taas en meinannut päästä portaita alas tuon treenin jälkeen. :D Tuntui, että nämä keitetyt spagetit, jotka ovat jalkojeni tilalla antaisivat heti periksi. Mutta joo, mulla on salilla aina vain reilu tunti aikaa, kun käyn siellä kaverini kyydillä ja hän käy yleensä ryhmäliikuntatunneilla ja ne kestävät sen 55 min. yleensä. Ja hän ei varsinkaan salilla jaksa olla kovin kauaa. Ja toisaalta ajattelen, että haluan sellaisen napakan treenin, joka ei vie koko iltaa aikaa, koska itseni tuntien voisi olla vaikea välillä motivoida itsensä lähtemään rehkimään pariksi tunniksi. Minähän olen kuitenkin ihan aloittelija, joten vaatimattomat lihassolukeskittymäni varmaan terhentyvät jo tästä treenistä. :) Ihailen kyllä teitä, jotka teette hommaa ihan eri meiningillä kuin meikäläinen. Ehkäpä minäkin joku päivä. :)

    VastaaPoista
  3. Sanon vaan että ah, jalkatreeni <3
    Lemppareista lemppareinta puuha ja jälkikäteen kun rappuset sattuu ja pytylle on hankala istua.. Ah :D

    VastaaPoista
  4. Hahah, me ihmiset ollaan niin erilaisia! Mutta eiköhän se jalkatreenikin tässä lähde kulkemaan, kunhan pääsee vauhtiin. Alkuunhan moni liikuntaan liittyuvä asia tuntuu inhottavalta, kun kroppa ei ole vain tottunut. Yllättävän vähän kipeytyi jalat eilisestä. Tai sitten pahin on edessä vasta huomenna. :D

    VastaaPoista
  5. Siis mulla veti syystä tai toisesta noi rintalihakset niin jökkiin, että oikein oksettaa, ettei tässä onneksi pysty pieniin jalkakipuihin kiinnittämään huomiota. Mutta kyllä mä koko ajan tunnen, että "siellä se pakaralihas on!" :D

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella