tiistai 30. lokakuuta 2012

Lehtikaalikeitto

Viime viikolla, kun hurjuudessani heräteostelin purjoa, ostin samalla myös ihan tositarkoituksella lehtikaalta. Olen pannut merkille, että moisesta käkkyrästä on viime aikoina kirjoiteltu blogeissa (esim. täällä ja täällä) ja näinpä kaalirievun terveellisyydestä häikäistyneenä päätin kotiuttaa sitä aimo kimpun, kun sitä kerrankin luomuruokapiirin tilauksesta oli mahdollista saada. Tutkailin netin syövereitä löytääkseni jonkin kivan ohjeen kaalin käyttöön ja törmäsin muun muassa lehtikaalisipsien ohjeeseen. Tuotakin pitänee ehkä viikonloppuna kokeilla, mutta näin arjen näkökulmasta päädyin ihan vain tekemään kaalista keiton.

Keiton pyöräytin oikeastaan samalla tavalla kuin tekaisen sienikeitonkin eli suurustin (liian) vähän vehnäjauhoilla ja lisäsin kermaa. Tuli laitettua vähän liikaa vettä, joten aika juoksevaa keittoa sai lusikoida. Keiton oheen sopivat hyvin kananmunat, jotka uivat myös varsin syvissä vesissä alla olevassa kuvassa. Ei puhettakaan pinaattikeittomaisista kellumisominaisuuksista. :D Ja ei, keitto ei ole oikeasti tuon väristä, mutta vaatimattomana kuvaajana pokkarin kanssa näissä valaistusolosuhteissa kuva keitosta oli sen verran luotaantyöntävä, että päätin hieman kikkailla. Hyvää se silti oli!

Lehtikaalikeitto
(varmaan neljä annosta)

5-6 lehteä lehtikaalta (mun valitsemat lehdet oli aiak pieniä)
1 sipuli
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl kasvislientä (itse laitoin litran ja se oli liikaa. Liemi kuutiosta.)
loraus kermaa
suolaa ja pippuria

Kuullota silputtua sipulia ynnä huuhdeltua (ovat hiekkaista sorttia) ja paloiteltua lehtikaalta jonkin aikaa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lapa mukaan kasvisliemi (eli vesi ja kuutio). Keittele 10 minuuttia. Hurauta keitto soseeksi sauvasekoittimella ja lisää kerma ynnä pippuri. Tadaa! Keitto on valmis.


2 kommenttia:

  1. Olin jo valmiina kommentoimaan, miten ihana väristä keittoa olet saanut aikaan :D

    VastaaPoista
  2. :D eikös sitä aina kritisoida, että blogeissa elämä esitetään aina niin kauniina ja epätodellisena? Meikäläisellä on tässä blogissa niin paljon suorastaan inhorealistista, että ehkä tämä pieni liikahdus fantasian puolelle sallitaan. :)

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella