lauantai 27. lokakuuta 2012

Punnitse ja sääs... eiku jumita

Juupatijuu. Viime viikolla punnitus jäi väliin reissaamisen ja päänsäryn takia (mainio tekosyy :D), mutta tällä viikolla taas normirytmi. Painon voisi sanoa jokseenkin jumittavan, kun lukema oli taas:

63,3 kg

Tässä ollaan nyt toista kuukautta sahattu tuossa 63,6 ja 63,0 kilon välillä, noita parin viikon takaisia humpsahduksia (alle 63 kiloa) lukuunottamatta. Syömiset lienevät jotenkin epäkunnossa (ei mitään uutta auringon alla) tai sitten tämä helvetillinen stressi alkaa taas nakertaa painonpudotusmahdollisuuksiani.

Jospa nyt sitten saisin uutta potkua tähän hommaan, kun pääsen kunnolla kokeilemaan uutta saliohjelmaani. Mielellään pyörtyilemättä.

2 kommenttia:

  1. Moi! Lukaisin blogisi tässä läpi kiinnostuneena, kiitos! Joitain yhtäläisyyksiä meillä on, eli ympärysmitat melko samat (mulla valitettavasti vähemmän senttejä jaloissa ja käsivarsissa), mutta pituus mulla vain 160cm. Ja opiskelen vielä näin myöhäisillä päivillä (48v.: teen gradua, toinen tutkinto). Migreenin kanssa olen tehnyt tuttavuutta kesän -11 alusta saakka. Aloitin liikuntapitoisen laihduttamisen syyskuun alussa 60 kg:n painosta päätyen nopeasti 58 kg:hen, jossa olen jumittanut sittemmin koko ajan. Syön erittäin terveellisesti (päivittäin proteiinia 4-5 viidellä aterialla, mut syön hiilariaamiaisen; runsaasti kasviksia ja marjoja; sokeria tai vehnäjauhoja en syö); nyt laskin vähän vielä rasvojen osuutta ja lisäsin hiilareita (niitä hitaita ja kuitupitoisia) inhimillisiin määriin: jaksan paremmin kaikkea! Vaa'alla en ole edes välittänyt käydä muutamaan päivään (ks. kutri.net/laihdutus/Vapaaksi vaa'an vallasta). Rasvaa on tänä kahden kuukauden aikana kropasta kuitenkin palanut (ja lihasta tullut): ympärysmitat ovat pienentyneet ja kasvot kaventuneet painon jumituksesta huolimatta. Paino ilmeisesti alkaa jumittamaan helposti normaalipainon sisällä. Se kuitenkin turhauttaa (vuosi sitten kesällä laihduin 53 kg:hen ja kokoon 34-36 intervallitreeneillä ja alkalisella ruokavaliolla), ja tuntuisi, että sentään joitain pitäisi vaa'allakin näkyä. Ajattelin kokeilla maitotuotteiden, tai ainakin maidon (olen käyttänyt rasvatonta plussamaitoa) poisjättämistä: muinoin, kun vakipainoni pysyi 55 kg:ssa, en käyttänyt maitotuotteita. Tähän liittyy lievän maitoallergian epäilykin (on hikiurtikariaa sekä välillä lievää aknetta). Lueskelin tässä myös Kaisa Jaakkolan "Hormonidieetti" -kirjaa. Jaakkolan (muiden muassa) mukaan stressihormoni kortisoli on syypää rasvan palamattomuuteen ja napaläskin kertymiseen. Tajusin itse liikkuneeni kuntooni nähden liian rajusti; varsinkin pitkäkestoinen korkeasykkeinen liikunta lisää kortisolin eritystä. Koetan itse vähentää tai mukauttaa liikuntaani minimoidakseni tuon kortisolin pulppuamisen: kuntosalitreenit 20-30 minuutin mittaisiksi (teen niitä neljä viikossa) ja aerobisiksi treeneiksi rauhallisia kävelyitä ja napakoita parinkymmenen minuutin intervalliharkkoja (aloin myös juosta enemmän eli tehdä kovemmalla sykkeellä pitempiäkin lenkkejä, mutta se ja rankahko kuntosaliharjoittelu taisi olla liian iso stressi keholleni). Jos kahvia tai mustaa teetä juon, niin ne viimeistään puolen päivän aikaan. Mutta, suunta ja elämäntapa on tärkeämpi kuin jumitukset tai vaa'an lukemat! Energistä ja levollista marraskuuta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Mä myös mietin välillä, että liikunko liian kovaa liian paljon. Toisaalta nyt on ollut näitä löysempiäkin viikkoja eikä silloinkaan tapahdu painossa mitään. Tää on tosiaan ärsyttävää, kun normaalipainossa laihduttaa, niin jumitusta on vaan siedettävä. Tuo Hormonidieetti-kirja on kiinnostanut minuakin, vaikka en yleensä jaksa mitään ihmeellistä ruokavaliota noudattaa, olen siihen aivan liian mukavuudenhaluinen. Pystyn aina toisinaan lisäämään jonkin uuden ruoka-aineen tms. ruokavaliooni, mutta sen paneminen kokonaan uusiksi... Noh, ei taida tapahtua. Siksi nuo eri dieetit ei ehkä ole ihan mua varten. Mutta tuo kortisolin vaikutus kyllä kiinnostaa. Pitää katsoa, miten tämä paino nyt uuden saliohjelman myötä lähtee reagoimaan. Toivotaan parasta ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella