perjantai 16. maaliskuuta 2012

Blaah... (Punnitusta pukkaa)

Jaha, punnitus osoitti taas kaapin paikan. Kyllä se vain niin on, että jos meinaa laihtua, niin ei kestä edes Ikea-reissun päälle syödä Hesen falafel-ateriaa. :D Paino oli siis tänään 70,2 kg eli 0,4 kiloa oli tullut viimeviikkoiseen lisää ja taas ollaan seitsemänkympin tuskallisemmalla puolella. Toisaalta taas olen edelleen pudottanut yli kilon kahdessa viikossa, että eipä tässä nyt auta valittaa. Jos viime viikon lukema toimi hyvänä kannustimena, niin tämä luku se vasta toimiikin. Pitää pysyä tiukasti suunnitelmassa ja jatkaa syömistä normaalisti, eiköhän se paino sieltä hilaudu alas. Kuten viikko sitten kirjoittelinkin, niin noita senttimittoja en ota viikoittain, koska se tuntuu niin epäluotettavalta. Parempi kaiketi mitata vain kerran kuussa, niin toivottavasti muutos olisi enemmän kuin puoli senttiä suuntaansa, jonka voi jo lukea mittausvirheeksi.

Tämä kyllä myös vauhdittaa noita salikorttipohdintoja. Tällä viikolla en edelleenkään ole saanut itseäni kammettua tuonne ulos liukastelemaan. Se on muuten kyllä outoa. Päivät vain jotenkin hujahtavat ohi ja sitten huomaan, että jaa, en käynyt lenkillä tänäänkään. Olisi jotenkin "siistimpää" käydä salilla treenaamassa ja sitten ei olisi tuo liukkauskaan tekosyynä. Minua kyllä ihan oikeasti pelottaa käpytellä tuolla ulkona, koska olen lapsena murtanut kummankin käteni (en tosin yhtä aikaa :P), joten olen ehkä ylivarovainen, kun tiedän, miten vähästä luut voivat murtua ja miten sietämätöntä elämä käsi paketissa on. Onneksi meillä on kuitenkin ns. kuoroviikonloppu edessä eli treenaamme myös viikonlopun aikana klo 10-17 ja ennen treenejä yksi kuorolaisista vetää joogaa, jonne ajattelin patistaa itseni, että tulisi edes vähän liikuttua. Harjoitusviikonloppu pitää myös elämässä kunnon rytmin. On muuten jännä huomata minkälainen muutos olossa on tapahtunut, kun on siirtynyt heräämään joka aamu ihmisten ajoissa kahdeksalta, vaikka ei olisi minnekään menoa. Unensaanti ei kyllä edelleenkään ole vahvuuteni, mutta nyt ainakin pärjää vähän vähemmilläkin unilla, kun ei ole päiväsaikaan mitään vaativia koitoksia. Tämähän toki muuttuu ensi viikolla, kun opiskelu alkaa.

Pallottelen tässä myös ajatusta, että alkaisin punnita itseni päivittäin. Voisi kokeilla sitä yhden viikon, eiköhän sen vaikutuksen sen jälkeen näkisi. Painohan toki vaihtelee päivittäin, mutta jos huomaisi jotain noususuhdannetta, niin siihen voisi puuttuä heti. Ja sitten voisi käyttää sitä jostakin blogista yhyttämääni keskiarvon laskemista. Eli laskea viikon punnitusten keskiarvon ja pitää sillä tavoin kirjaa muutoksista. Näinpä taidankin tehdä!

Mutta ei kai tässä auta kuin käydä pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella