tiistai 20. maaliskuuta 2012

Silkinhieno hipiä

Tämä nyt ei ehkä niin liity laihduttamiseen, mutta muuhun hyvään oloon kyllä, joten ajattelin tätäkin aihepiiriä nyt tuoda tänne blogiin säännöllisesti. Minä olen aina tykännyt ihonhoidosta ja meikkaamisesta. Muistan kuinka 12-vuotiaana sain äitini tilaaman Yves Rocherilta itselleni kasvojenkuorinta-aineen. Tietystikään en lukenut mitään käyttöohjeita, vaan kokeilin tuotetta ja ihastuin siihen, miten pehmeäksi tuote ihoni sai ja käytin kuorintaa joka päivä. Onneksi äitini kuitenkin huomasi tämän jo parin päivän kuluttua ja opasti minut oikealle tolalle kuorinnan suhteen. Jo noista ajoista lähtien sileä ja pehmeä iho on ollut ihonhoitoni kulmakivi ja päätavoite. En ole koskaan kärsinyt aknesta, vaan ihoni on ollut pikemminkin kuiva ja herkkä. Viime vuosina se on alkanut myös temppuilemaan mielialojen mukaan eli stressi saa sen ärtyilemään ja kuivumaan jopa halkeiluun asti. Myös epäpuhtauksia on alkanut nimeomaan näin vanhemmiten siunaantua, nice...

Saksassa ollessani surkea ruokavalioni ja erittäin kalkkipitoinen vesi saivat ihon aivan tolaltaan. Varsinkin vartalon iho oli kuin hiekkapaperia ja erittäin inhottavan näköinen, laikukas ja punoittava. Kasvoille löysin nopeasti oikeat tuotteet, mutta vartalo jatkoi temppuiluaan Suomeen tuloon saakka. Tuolla Saksassahan lopullisesti myös päätin siirtymisestä luonnonkosmetiikkaan, kun huomasin miten paljon paremmin ihoni voi luonnonkosmetiikkatuotteilla. Tuo siirtyminen vain vie aika kauan aikaa, koska minulla on melko hillittömät varastot kosmetiikkatuotteita apteekkityöni ajoilta. Köyhänä opiskelijana käytän toki ensin olemassaolevat tuotteet pois, mutta aina uudet tuotteet tulevat olemaan luonnonkosmetiikkaa. Paitsi tähänkin tulee heti mutta. Jos siis jotain tuotetta ei löydy luonnollisena versiona niin useinkaan en ole valmis luopumaan kokonaan tuotteen käytöstä. Esimerkiksi hiuspuuteria en ole löytänyt vielä miltään luonnonkosmetiikkamerkiltä ja se on kuitenkin päivittäinen luottotuotteeni, joten niin kauan kuin luonnollista versiota ei ole käytän tuota Four Reasonsin suihkutettavaa hiuspuuteria.

Koto-Suomessa aloin välittömästi taistella vartalon ihoa takaisin normaaliin sileään ja pehmeään kuosiin. Ihoni on ohut, joten sekin selittää osan sileydestä ja varmasti vielä isomman osan ärtyilystä. Sen sijaan selluliitti ei ole koskaan kuulunut murheisiini. Sitä on ja sitä tulee varmasti aina olemaankin, mutta niin kauan kuin mahani ympärys on yhtä valtava kuin se on, niin persauksen sellarit saavat olla ihan rauhassa, minä keskityn olennaisempiin osiin itsessäni. :D Vartalolle yritin siis kuorintaa ja saunomista ja tietysti jatkuvaa rasvausta, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Kaikki voiteet vain kirvelivät, eikä sileystilanne parantunut ollenkaan. Sitten yhdestä muuttolaatikosta (joo-o, aika satunnaisia nämä meikäläisen muutoksiin johtaneet tapahtumat. Olisinkohan alkanut esim. laihduttamaan, jos muuttolaatikosta ei olisi löytynyt vaakaa... :P) löytyi viime kesäinen ostos, vartaloharja. Salamana mieleeni palautuivat ihanat kesäaamut siippani vanhempien mökillä, jossa virkistävää aamu-uintia edelsi ravakka kuivaharjausoperaatio. Ei siis muuta kuin harja kouraan ja kuuraamaan ennen iltasuihkua. Nyt on kolme päivää harjausta takana ja iho alkaa taas olla entisellään. Harja yksinään ei ole pelastus, vaan vaatii kaverin.


Jos joku on vielä välttynyt kuulemasta kookosöljyn maailman pelastavasta luonteesta, niin tietoja voi tsekata vaikkapa täältä. Itse sain oman pänikkäni äidiltä joululahjaksi vuosi sitten ja tällä hetkellä tölkki on vielä puolillaan ahkerasta käytöstä huolimatta. Minä siis keskityn öljyn ulkoiseen käyttöön juurikin vartalovoiteena. Sisäisestikin tuota voisi kokeilla, mutta haluaisin siihen ehkä ihan uuden purnukan, kun tuota olen nyt kuitenkin käyttänyt käsin ja säilyttänyt kylppärissä, joten ihan ihanteellinen ravintokäyttöön tuo purtilo sisältöineen ei taida enää olla. Mutta vartalovoiteena siis aivan lyömätön. Tokihan siitä tulee iholle hieman öljyinen pinta, mutta koska itse käyn suihkussa aina iltaisin, niin se ei haittaa, koska öljyn voi antaa ensin kuivahtaa ennen yökkärin pukemista ja muutenkaan sillä ei niin väliä ole, jos yöpaitaan hieman öljyä jääkin.

4 kommenttia:

  1. Minä rakastan myös ihon hoitoa. Jotenkin, kun alkaa hoitaa itseään ruokavalion suhteen alkaa se ruokkia ite itseään myös esim ihonhoidon suhteen. Postasin itse juuri pari päivää sitten nimellä +35 energy&active
    Tule poikkeamaan
    terveisin M

    VastaaPoista
  2. Heippa M ja tervetuloa seurailemaan meikäläisen edesottamuksia. :)

    Kyllä sen todella huomaa, kun alkaa syödä paremmin ja erityisesti juoda enemmän vettä, niin kyllä iho tykkää.

    Kävin tsekkaamassa blogiasi ja täytyy nostaa hattua sinulle, kun löydät jutun juurta ilman varsinaista tiukkaa aihepiiriä. Minulle liiallinen vapaus aiheissa aiheuttaa sen, etten kirjoita mitään. :D

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös melkoinen kosmetiikka-friikki, puteleita ja pulloja on vaikka muille jakaa. Tosin tulokset onkin sitten vähän heikommat. :/ Olen hoitanut ihoani säännöllisesti teini-ikäisestä saakka, en ole koskaan ottanut aurinkoa, en tupakoinut, en pahemmin juo... Mutta ihoni on aina ollut huono. Nuorempana minua lohdutettiin, että kun on rasvainen iho, ei sitten tule vanhempana niin helposti ryppyjä. Juu ei... Kyllä minulla ainakin on. Vartaloni iho on ihan ok, mutta kasvoissa olen kyllä saanut niin huonot iho-geenit, ettei ole tottakaan. :/

    Minulla on muuten tapana käyttää kuorinta-aineena kahvin ja oliiviöljyn sekoitusta. Toimii todella hyvin ja on halpaa. (Huomaa pestä kylppärin lattia, tulee todella liukkaaksi)

    Tuota kookosöljy vouhotusta en tajua lainkaan. Ostin sitä, kun kaikki sitä niin kehuivat, mutta en ihastunut. Hiukset jäivät tahmaisiksi, vaikka pesin ne kahdesti ja ihohuokoset laajentuivat kolminkertaiseksi ja haju oli kamala. Miten sinä sitä käytät?

    VastaaPoista
  4. Moikka J.B ja tervetuloa taas blogimaailmaan. :)

    Tasan ei kyllä käy onnenlahjat näissä ihoasioissa, se on totta. Eräällä ystävälläni kesti myös todella kauan löytää sopivat tuotteet rasvaiselle iholleen. Hän päätyi lopulta Dermalogica-sarjaan ja hänelle sanottiinkin, että hänen iholleen rasvaiselle iholle tarkoitetut tuotteet eivät sovi ollenkaan, vaan hänen täytyy kosteuttaa ihoaan todella paljon. Oma ihoni vaatii taas nimenomaan rasvaa ja talvella naama varmaan hilseilisi kokonaan pois, jos käyttäisin vain kosteuttavaa, mutta melko rasvatonta tuotetta.

    Jos on kovin rasvainen iho, niin tuo kookosöljy ei varmasti ole ihan paras vaihtoehto, koska se on öljyksikin melko tujua. Itse levitän sitä siis heti suihkun jälkeen vielä lämpimälle iholle ja hyvin hillityn määrän. Olo tuntuu öljyiseltä, mutta kun laittaa yöpuvun päälle, niin se kangas imee varmaan osan öljystä ja aamulla iho on sileä ja pehmeä. Jos käyn suihkussa aamulla, niin käytän jotain ihan kosteuttavaa vartalovoidetta, koska tuo öljy vain sottaisi kaikki vaatteet.

    Kasvoihin olen kokeillut tuota vain muutaman kerran, koska en pidä niin kovin kiiltävästä naamataulusta ja hiuksiin en ole uskaltanut kokeilla ollenkaan. Sain nimittäin teininä jonkinasteisen trauman, kun kokeilin jotain porkkanaöljyä tukkaani ja se ei meinannut huuhtoutua pois ollenkaan, vaikka pesin kuinka.

    Mutta kiitos tuosta kuorinta-aine vinkistä! Pitääpä pistää kokeiluun. :)

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella