perjantai 2. maaliskuuta 2012

Keinot ja tavoitteet

No johan alkoi runosuoni pulppuamaan... Ihan näin tiheään en kyllä ajatellut tulevaisuudessa kirjoitella, mutta alkuinnostus ja muuttolaatikoiden purkamisen vältteleminen toimii hyvänä motivaattorina kirjoittelulle. Ja onhan se hyvä lyödä faktat pöytään jo ihan alkurytinässä. Mitenkäs siis aion painoani pudotella ja mihinkä asti? Olen tässä muutamana edellisenä viikkona koettanut tasoitella tuon vaihtoajan tuhoamaa ruokarytmiä ja vähentää herkkujen syöntiä. Ruokarytmi on nyt jokseenkin palautunut, mutta tämä muutoin rytmitön elämä vaatii hieman verojaan välillä. Olen siis nyt siinä tilanteessa, että minulla ei ole töitä, eívätkä opiskelutkaan ala ennen kuin parin viikon kuluttua, joten keskityn nyt noiden muuttolaatikoiden purkamiseen ja tähän laihduttamiseen (ynnä tietysti haen paniikissa kesätöitä).

Olen aiemmin elämässäni havainnut, että en todellakaan pysty tekemään valtavasti muutoksia elämääni kerralla. Vaikka olenkin henkisesti kaikki tai ei mitään -tyyppi eli hemmetin lyhytpinnainen, niin käytännössä muutoksia ei voi toteuttaa tuolla metodilla. Siksipä aionkin edetä askel askeleelta. Ensin siis tuo ruokarytmi kuntoon (tsek!), herkkujen syönti rajataan yhteen päivään (se olkoon lauantai, tsek!) ja tuolloin yritän miettiä ihan tosissani, että mitä tekee mieli (viime lauantaina esim. teki mieli Hesen falafel-ateriaa, irtokarkkeja ja Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie -jäätelöä puoli paketillista). Just. Mutta näillä mennään nyt aluksi. Pikku hiljaa lisäilen myös kasviksia entistä enemmän ruokalistalle. Olen osittainen kasvissyöjä eli en itse tee liharuokia, enkä niitä syökään, jos ei ole pakko, mutta lihansyöjän kanssa eläessä en esimerkiksi tee itselleni omaa lasagnea, vaan syön tuon miehenpuolen tekemää lihaversiota. Lisäksi syön hyvällä halulla kalaa. Kasvissyöjyyshän ei kuitenkaan tarkoita, että kasviksia olisi ruokavaliossa tarpeeksi, siksi niitä lisää. Kirjoittelen syömisiäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kiloklubiin, koska olen liian laiska laskemaan itse mitään kaloreita tms. Ja olen muutenkin vähän sitä mieltä, että elämää ei, eikä varsinkaan syömistä voi rakentaa jokaisen kalorin laskemisen varaan. Kiloklubi kertokoon, mikä näissä mun tämänhetkisissä syömisissä on vialla ja sitten aletaan tehdä korjausliikkeitä.

Entäs sitten liikunta? Muutamia vuosia sitten minulla oli omavalmentaja, joka oli kuin light-versio personal trainerista. Tapaamisia oli harvemmin ja vain muutama, mutta sain ohjaajalta saliohjelman, liikuntaohjelman ja hän tsekkasi myös ruokavaliotani. Tuon puolivuotisen kuntoilukuurini aikana painoni ei kyllä tippunut yhtään, mutta vyötärönympärys kapeni 10 senttiä ja kunto nousi kohisten. Sitten sain uuden saliohjelman, jonka toetuttaminen tuntui vaikealta (omaan jonkinasteisen sosiaalisen fobian, mutta siitä lisää myöhemmin) ja niinpä salilla käyminen vähitellen jäi. Nyt en kuitenkaan ensimmäisenä mene ostamaan viiden vuoden jäsenyyttä salille, vaan aloitan käymällä kävelylenkeillä. Tavoittelen puolen tunnin lenkkiä kolme kertaa viikossa, mutta enemmänkin tietysti voi tehdä, jos siltä tuntuu. Toivon luovani jonkinlaista pohjakuntoa ennen kuin heittäydyn ihan totaalisesti kuntoilijaksi. Näistä spekseistä jokainen voinee päätellä, että en tavoittele kesäkuntoa ainakaan vuodelle 2012. Hitaasti hyvä tulee ja mitä näitä muita osuvia sanontoja nyt onkaan.

Mitkäs sitten on ne tavoitteet? Minun on aivan turha tavoitella mitään 55 kilon painoa edes tällä 164 senttisellä varrellani. Se on täyttä utopiaa, vaikka onkin vielä ihan normaalipainon sisällä ja tekisi vain masentuneeksi, kun en sinne asti kuitenkaan selviä. Aloitan homman maltillisella 4,5 kilon pudotustavoitteella. Tuon kilomäärän jälkeen putkahdan jälleen normaalipainon puolelle ja tämä on minusta mainio alkutavoite. Lopullisena tavoitteena pyrin 61 kiloon, mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä lähtee etenemään. Aikatavoitetta en vielä aseta, vaan katsotaan putoaako tämä paino normimeinigillä ollenkaan alaspäin ja jos putoaa, niin sitten lasketaan tavoiteaikoja ja jos ei, niin sitten tihennetään tahtia ja lisätään porkkanan lisäksi lautaselle keppi. Olen aina ollut huono antamaan itselleni palkintoja, koska aina päätän, että sitten kun sitä ja tätä, niin ostan tuota ja tuota, mutta olen toteuttanut tätä vain kerran. Aina iskee pihiys ja saituus ynnä itaruus, kun pitäisi sitten ihan oikeasti se palkinto ostaa. Nyt kuitenkin yritän päättää niin edulliset palkinnot, että saisin ne jopa ostetuksi. Ensimmäisestä pudotustavoitteen saavuttamisesta lupaan siis täten itselleni tämän, josta voin sittemmin nauttia päivän tärkeimmän aterian eli aamiaisen. Kupin pienehkö koko toivottavasti myös rajoittaa aamiaisen annoskoon kasvamista, jota sitäkin on täällä ehkä ollut havaittavissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella