maanantai 7. toukokuuta 2012

Mietteitä

Kuten ehkä olette huomanneet, niin tässä on ollut tuollainen pienehkö blogitauko meneillään. Olen ekaa kertaa ottanut tämän mun laihdutuksen puheeksi muutamien kavereiden kanssa, kun on sen verran ahdistanut tuo painon putoamattomuus. Ihanat ystäväni tietysti sanoivat, että selvästi huomaa, että olen laihtunut, mutta omasta mielestäni kyse ei ehkä niinkään ole siitä, että olisin laihtunut, vaan nesteet ei enää kerry siten, että olisin niin turvonnut kuin aiemmin.

Perjantaina olisi taas aika ottaa mitat ja kuvat. Se ihan oikeasti pelottaa minua. Kaikki kaverini ja varsinkin eräät, joilla on itsellään kuntoremontti/painonpudotusprojekti meneillään ovat kehottaneet heivaamaan vaa'an helvettiin ja keskittymään mittoihin. Ongelmanahan tässäkin on se, että viime mittauskerrallahan mitat eivät olleet pienenneet juuri ollenkaan tai yhtään. Pelottaa, että miten reagoin, jos tilanne on edelleen sama kuin kaksi kuukautta sitten. Mulla ei yksinkertaisesti ole enää mitään työkaluja, millä käydä käsiksi tähän tilanteeseen. Liikun jo niin paljon, että välillä on jo pelkona, että paikat alkaa prakaamaan (polvi on alkanut vähän vihoitella), vaikka mitään pakkopullaa liikkuminen ei todellakaan ole. Lisäksi olen nyt koettanut syödä runsaasti ja koettanut syödä vähän, hiilarit ovat pääasiassa "hyviä", esim. pastaa en syö käytännössä kuin ehkä kerran kuussa ja leipä on aina ruista. Syön avocadoa ja nappailen öljyä salaatinkastikkeissa ja viherpirtelöiden seassa. Lisään kaikkeen mahdolliseen raejuustoa tai rahkaa, lisäksi juon maitoa ja välillä syön myös lihaa, että saisin proteiinia. Millään ei tunnu olevan vaikutusta.

Olen lukenut lukemasta päästyäni Kiloklubin keskusteluja ja yrittänyt saada jonkinlaista otetta tästä painonpudotusasiasta. Olen miettinyt, voinko olla säästöliekillä (en usko, koska mulla ei ole mitään muita "oireita" kuin painon putoamattomuus ja syön lähes joka päivä kuitenkin reilusti, enkä ole nälissäni). Olen pohtinut stressin merkitystä ja miettinyt miten nukun. Stressihän on nyt aika kova, kun on noita opetuksia pidettävänä ja kesätyökin alkaa jo kummitella takaraivossa. Viikonloppuna nukkumisongelmat eskaloituivat, kun en saanut nukuttua lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuin kuuden jälkeen viitisen tuntia ja eilen illalla makasin vain sängyssä kuolemanväsyneenä ja päässä vain pyörivät kaikki mahdolliset hoidettavat asiat ja miten ehdin/pystyn/selviän. Jouduin sitten turvautumaan nukahtamislääkkeisiin ensi kertaa varmaan vuoteen. Tästä päivästä tuleekin nyt lepopäivä, että jaksan illalla alkavaan juoksukouluun ja sen jälkeen combatiin.

Syömiset ovat viime päivinä olleet melko samanlaiset kuin normaalistikin, mutta olen nyt alkanut syömään lähes joka päivä jotain "herkkua". Eilen ostin 85 g irtokarkkeja ja söin kaksi pientä korvapuustia, lauantaina kävin grillillä ja perjantaina söin jäätelöä. On siis huomattavissa, että motivaatio syömisten suhteen alkaa laskea samaa vauhtia kuin paino ei laske. Tuntuu niin älyttömältä vahtia syömisiään, kun sillä ei ole mitään vaikutusta painoon. Paljon enemmän vaikutusta ruualla on muuhun oloon. Esim. noi eiliset pullat sai mahan ihan sekaisin, joten eipä tee mieli taas valkoisia jauhoja vähään aikaan. Joku voisi nyt kysyä, ihan aiheellisesti, että miksi se ei sitten riitä, että on hyvä olo syömisten ja liikkumisten kanssa. Vastaus on tietysti hyvin yksiselitteinen: koska aloitin tämän projektin pääasiassa ulkönäöllisten syiden vuoksi. Näytin ihan valaalta tai hylkeeltä (tällä nimellä armas ex-poikaystävä myös kutsui minua silloin edellisellä kerralla, kun olin samoissa tai itse asiassa vielä isommissa mitoissa. No wonder, miksi hän on nykyään ex... :P) niissä muutamissa valokuvissa, jotka otettiin mun ollessa Saksassa. Ongelmahan on se, että näytän kahden kuukauden aktiivisen laihduttamisen jälkeen edelleen samalta.

Kaverini yrittivät lohduttaa tuolla samalla asialla kuin monet teistä lukijoistakin eli että läski on alkanut muuttumaan lihakseksi ja siksi paino ei laske. Mutta toisaalta taas joka paikassa korostetaan, kuinka vaikeaa naisen on saada lihasta aikaiseksi edes kovalla treenillä, niin mua kyllä mietityttää tosissaan, että miksi se mulla sitten onnistuisi näin helposti. Ja tokihan se lihakseksi muuttuminen vaatisi myös, että jossakin näkyisi jotain muutosta. No, sepä nähdään sitten perjantaina, että onko sitä muutosta tullut.

Olen tässä miettinyt tarkkaan tämän blogin pointtia näinä muutamina päivinä. Perustin tämän itseäni varten, mutta on tietysti tosi ihanaa, että tällä on myös muutama lukija, jotka vielä kannustavat tällä kivikkoisella polulla. Alunperin ja osittain vieläkin ajattelen, että tämä on vain tällainen projekti ja blogi loppuu sitten, kun tavoitteet ovat täynnä. Tämä tavoitteiden täyttymättömyys vain pistää miettimään, että mitä hemmettiä varten minä tänne postailen. Tuo ruokapäiväkirjojen postaaminen tyssäsi heti alkuunsa, koska tuntuu niin älyttömältä laitella syömisiään, kun niillä ei ole mitään merkitystä. Paino pysyy viikko toisensa jälkeen samassa, liikkumiset on viikko toisensa jälkeen suurin piirtein samanlaisia... No, onneksi sentään motivaatio ei pysy viikko toisensa jälkeen samanlaisena, vaan laskee kuin lehmän häntä. :P Onneksi en muuten missään vaiheessa ole luonnehtinut blogiani positiiviseksi tai hyvän mielen blogiksi, koska viime aikoina on ollut lähinnä näitä erittäin negatiivisia postauksia. Blogia aion kyllä jatkaa, koska en halua vyöryttää tätä kaikkea valitusta myöskään läheisteni päälle. Täällä jokainen voi itse päättää, että haluaako lukea vai ei.

Tuli aika pitkä ja päämäärätön postaus, mutta olo on sen verran ankea, että parempaan ei pysty. Ehkäpä saisin seuraavaksi inspiraatiota postata esim. tänään alkavasta juoksukoulusta. Kaikesta huolimatta aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

7 kommenttia:

  1. Moi!
    Mä oon mietiskellyt sua tuossa hetkenä muutamana (tää naurattaa mua, oma sosiaalinen elämä on huima kun mietin "tuntematonta" ihmistä ja sen ongelmia vapaa-ajallani).
    Stressi on iso tekijä joka vaikuttaa myös painoon (&hormoonitoimintaan) ja saattaa sulla olla se mikä blokkaa painonpudotusta.. Ja kun sen taika-avaimen löydät millä stressin saa naps vaan pois niin kerro ihmeessä mullekkin :D
    Tai sitten just tuo mainitsemasi säästöliekki, vaikka tuntuu että syö tosi paljon, saattaa silti syödä liian vähän. Ootko sä laskenut kaloreita?
    Lääkärin pakeillekkin ite yrittäisin jos sun tilanteessas olisin. Jos vika löytyykin jostain kilppareista tms..? Sitäkään kun ei voi koskaan tietää :/

    Siinähän onkin savottaa kun noita syitä lähtee selvittelemään.. Tsemppiä!
    -Eve

    VastaaPoista
  2. Hei! Löysin blogisi vasta nyt viikonloppuna ja mielenkiinnolla olen lukenut monia postauksiasi. Itselläni on hieman samanlainen projekti päällä ja juuri mietin jos alkaisin kirjoitttaa myös omaa blogia homman etenemisestä. Olen viimeiset kuukaudet liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin, mutta en systemaattisesti sen enempää miettinyt valintojani (ja viikonloppuisin on mennyt yleensä juhlimiseksi, joten kaloreita on rapissut siitäkin). Lopputuloksena en nähnyt parinkaan kuukauden kuntoilujen jälkeen vaa´alla mitään muutoksia, vaan sitkeästi 66 kg sieltä vilkkui. Tästä suivaantuneena olen nyt vetänyt melkein viikoin kaalisoppaidieettia ja kiloja lähtenyt kolme. Nesteitä tietysti suurimmilta osin, mutta silti motivaatio projektin jatkumiseen on nyt tosi korkealla! En ole mikään ravintoekspertti, mutta aika paljon olen näistä jutuista kuitenkin myös lukenut ja tiedän kaikki säästöliekkivaarat yms. Tästä huolimatta halusin tehokkaan alkupotkun. Kokemuksiani ja syömisiäni olen hieman merkkaillut tuonne: http://terveyspalvelut.com/kaalikeittodieetti-kaalisoppadieetti-ohjeet-painonpudotukseen/#comment-271

    En lähde sinulle nyt tietenkään tätä kuuria suosittelemaan kun nää on niin henkilökohtaisia juttuja, mutta omalta osaltani tuo viikko on mennyt aika kivuttomasti ja tuottanut jo tähän mennessä muutoksen "parempaan" suuntaan. Jos systeemini on tästä mennyt sekaisin niin saan vaan itseäni syyttää, mutta luulen että homma on ihan OK kunhan en kuurin loputtua syö hyllyjäkin jääkaapista. Mikä nyt ei yleensä ole ollut ongelma, vaan kompastuskivi on lähinnä viikonloppujen rilluttelut ja yritän nyt sitten jatkossa karsia niitä. Tässä vähän mietteitäni, mutta ennenkaikkea halusin kirjoitta sinulle ja toivottaa TSEMPPIÄ ja jatka ihmeessä kirjoittamista, täällä ainakin yksi uusi lukija sua kannustaa ja mielellään seuraa edistymistäsi. :) t. Anjuska

    VastaaPoista
  3. Eve: Voi, et usko miten lämmitti mieltä tuo sun kommentti. Siis että olet ajatellut mua. :D Hassuahan se on, mutta kyllä minä ainakin mietiskelen blogeista tuttujen ihmisten asioita välillä, varsinkin jos jostakin tyypistä ei kuulu vähään aikaan mitään.

    Tota stressiä minäkin nyt eniten epäilen. Olen kyllä sellainen stressierkki, ettei mitään rajaa ja nyt on ollut elämässä aika monta muutosta lyhyessä ajassa ja ehkäpä mun hidas pää ei ole ihan ehtinyt mukaan. Stressaan paljon sellaisiakin asioita, mistä muut ei ole millänsäkään, ominaisuus, josta olisi todella kiva päästä eroon, mutta miten? Ja jos tosiaan keksin keinonn päästä stressistä eroon kuin nappia painamalla, niin saan varmaan vähintään Nobelin palkinnon. :D

    Mä syöttelen välillä sapuskojani tuonne Kiloklubiin ja saan saldoksi yleensä aina vähintään 1500 kaloria ja useimmiten enemmän (1700-1900 kcal). Mun suositus on siellä noin 2100 kaloria, koska liikun niin hemmetisti, mutta tuollaista määrää en kyllä kovin usein ole syönyt. En tiedä pitäisikö sitäkin sitten vielä kokeilla. Ja tosiaan kilppariarvot on otettu muutama vuosi sitten, eikä niissä silloin ollut mitään vikaa. Pitää katsoa sitten perjantain mittausten jälkeen, että mikä on meininki, pitääkö ottaa jotain kovia otteita käyttöön.

    Anjuska: Heippa ja tervetuloa lukemaan meikäläisen räpistelyjä! :) Tässä bloggaamisessa on niin hienoa se, että ihmiset kannustaa ja osallistuu sitä kautta tähän projektiin, vaikka eivät edes tunne mua. Eli jos pistät blogin pystyyn, niin käyhän vinkkaamassa osoite tännekin.

    Miten jaksat liikkua tolla kaalikeitolla? Toki olen miettinyt, että alkaisin jollekin tuollaiselle kuurille, mutta se sotii niin tiukasti mun filosofiaa vastaan, että en ole vielä nöyrtynyt. :D Lisäksi mulla toi migreeni rajoittaa vähän syömisen rajoittamista. Eli jos verensokeri laskee niin migreeni paukahtaa päälle ja sitä en tietenkään halua.

    Kiitos kommentista, se tosiaan piristi! Nyt jaksaa taas jatkaa. :)

    VastaaPoista
  4. Juu tää kaalikeitto ja muut dieetit eivät tietenkään ole mikään pitkäaikainen ratkaisu ja mulle ainakin nyt tässä vaiheessa tää viikko riittää ihan hyvin. Keitto ei ole ollut mielestäni pahaa, mutta eihän se suurta herkkuakaan ole. :D Itse en ole seurannut kaikkia suosituksia vaan olen koittanut lisännyt siellä täällä syömisiin proteiinia, mikä on selkeesti tän dieetin suurin puute. Mutta saahan sitä toki syödä muutakin kun keittoa, esim. tänään olisin saanut vetää pihvejä niin paljon kun olisin jaksanut! Niinä päivinä kun ruoka on ollut vähän enemmän energiapitoista olen tehnyt 1-1,5h kävelylenkkejä. Ne ovat sujuneet ihan hyvin, mutta salille ei mun mielestäni tällä dieetillä ole kyllä menemistä, siellä varmaan olisin kupsahtanut crosstrainerissa. :D Ajatukseni kuitenkin on että jatkan nyt kuntosalilla ja jumpissä käyntiä ja karsin syömisistä turhat pois (mutta kuitenkin ihan normiruokaa) ja mielenkiinnnolla seuraan että paukahtaako dieetillä heti pudotetut kilot takaisin vaikka fiksusti yrittäisi syödä. Ja juu, voin laittaa linkkiä sitten jos alan kirjoittelemaan blogia asiasta, tällä hetkellä teen omia muistiinpanoja ja katson jos saan tuloksia jotka voisi kiinnostaa muitakin :) t. Anjuska

    VastaaPoista
  5. Me ollaan aika samiksia niin vartalon puolesta kuin suunnitelmista :D Kun näin sun aloituskuvat niin ne voisivat olla minun, sillä erotuksella että olen hieman pidempi. Olen käynyt salilla parin kuukauden ajan ja yrittänyt katsoa syömisiäni ja tulos puntarin puolella +-0. Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska saan vyön tiukemmalle :D

    Tsemppiä prokkikseen!

    VastaaPoista
  6. Hehee, onnea vaan "täydellisestä" vartalon mallista. :D Mä toisaalta odotan kyllä niin mielenkiinnolla perjantain mittauksia, että onko jotain tapahtunut, kun vaaka ei liikahda grammaakaan. Mutta eiköhän me nämä läskit selätetä, hitaasti, tuskallisen hitaasti, mutta varmasti. :) Tsemppiä sinnekin!

    VastaaPoista
  7. Heippa! Hieman pähkäiltyäni pistin nyt sitten oman blogini myös pystyyn, käyhän katsomassa jos ehdit, niin voidaan sitten tsempata toisiamme. :)

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella