tiistai 12. helmikuuta 2013

Jalkapäivän ihanuus ja kurjuus

Uhhuh. Miten voikin nämä jalkapäivät olla näin kauheita? Eilen oli vielä lepopäivä, kun mulle tehtiin käteen pieni operaatio ja liikuntaa tai lähinnä suihkussa käyntiä ei suositeltu. Ja silti... Lämmittelyssä tuntui vielä ihan hyvältä, lähti hiki oikein virtaamaan. Mutta sitten heti kyykyssä tuntui, että henki loppuu ja pyörryn. Tilanne ei varsinaisesti parantunut treenin edetessä. Onkohan vain niin, että kestän jotenkin huonosti tuota treenin aiheuttamaan pahaa oloa? Tuttavalleni oli hänen pt:nsä sanonut juurikin tuosta. Että pitäisi sietää paremmin huonoa oloa treenatessa. Mutta miten sitä voi sietää, kun silmissä pimenee?

Noh, treeni oli kuitenkin aika makoisa. :D Prässiin en jaksanut jonottaa, kun joku sali-jamppa piti sitä varattuna vartin ja teki jotain pohjenitkutusta valehtelematta kuusi sarjaa per koipi. En millään kehdannut mennä kyselemään, että josko hän voisi viettää ne sarjataukonsa jossain muualla kuin istumalla siinä prässissä. Tästä (jampasta ja omasta saamattomuudestani) suivaantuneena päätin mennä tekemään sumokyykkyjä treenin kruunuksi ja sitten temmoin vielä askelkyykkykävelyn hyvän esimerkin innoittamana katkeraksi lopuksi. Tuntui niin sanotusti melko imakalta. Mutta toivottavasti huomenna jaloissa tuntuu ja pahoinvointi on ollut sen arvoista.

Yllättäin aina jalkapäivänä mietin, että olenko tulossa kipeäksi, kun tekee niin heikkoa. Toisaalta nyt alkaa taas tuntua vähän sellaista ennen-joulua-väsymystä, joka kyllä heläyttää hälytyskelloja. Olen nukkunut kohtuullisen hyvin, mutten ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi. Liikuntaa tulee kuitenkin ihan kohtuullisesti ja on tässä tätä muutakin vilskettä sen verran, että kyllähän se vähän syö miestä. Pitänee siis viikonloppuna koettaa lepäillä, mikä on aina helpommin sanottu kuin tehty, kun monet asiat stressaavat, eikä niille voi oikein mitään nyt. Mutta mikä tärkeintä, huomenna pääsen hierojalle, joka saa aukoa varsinkin tuota vasenta puolta meikäläisen hartia-selkäosastosta. Oikein jo odotan, kun veri pääsee jälleen kiertämään päähän asti! Eiköhän sieltä sitten ajatuskin taas kirkastu. :)

Salilla on muuten ollut tällä viikolla huomattavasti vähemmän porukkaa kuin vielä viikko sitten. Elän toivossa, että pahin ryysis on nyt laantunut ja tämä vähäväkinen suhdanne jatkuu.

Ps. Melkein pissin housuihini, kun näin tämän trailerin. Siis kiesus! Leffa, jossa on iäkäs, itseironinen Bruce ja jonka trailerissa hoilataan vanhaa kunnon Beethovenin An die Freudea, jota itsekin pari vuotta sitten kiljuin kohti kurkkuani, ei voi olla täysin paska. Tai siis voihan se olla. Ja luultavasti onkin. Mutta silti. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella