keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Wind of change

Kyllä se tämä ihmisen elämä voi sitten muuttua nopeasti ja yllättävillä tavoilla. Ja nyt puhun siis edelleen liikunnasta ja laihtumisesta, enkä esim. ihmissuhteista. Vielä vähän aikaa sitten tuntui, etten jaksa töiden jälkeen mitään, enkä tulisi ikinä jaksamaankaan. Syöminen tuotti aivan epäinhimillisiä ponnistuksia, siis jos halusi olla syömättä jotain mässyä. Koko tämä projekti tuntui turhalta ja olin aivan epätoivoinen. Sitten tapahtui jotain. En vieläkään osaa sanoa mitä. Oliko syynä aiemmin mainittu hormonien tasaantuminen, pitkällisen aivotyön tuoma oivallus, kehon kemian muutokset vai kaikki nämä yhdessä, sitä en tiedä, mutta en oikeastaan myöskään välitä, vaan nautin tästä mahtavasta olostani. Jokin on päässäni muuttunut ja samaa kyytiä on muutosta alkanut näkyä tai ehkä kuitenkin enemmän tuntua myös kropassa.




Olen nyt ollut kaksi viikkoa ilman mitään karkkeja tai muita herkkuja, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. En ole oikeastaan edes ajatellut asiaa, herkut vain eivät ole tulleet mieleenikään. Olen harrastanut viisi kertaa viikossa liikuntaa, käynyt lenkeillä ja salilla. Olo on vahva ja paino on putoamassa. Ja kaikki tuntuu hyvin kivuttomalta. Vielä kuukausi sitten olisin kymmenen tunnin työpäivän jälkeen kaatunut sohvan pohjalle tuijottamaan telkkaria, mutta tänään tulin kotiin puoli yhdeksältä, vedin heti lenkkarit jalkaan ja painuin tekemään intervallitreenin. Huomenna pidän tietoisesti vapaapäivän liikunnasta ja tiedän syöksyväni salille tai lenkkipolulle heti perjantaina.




Tämä kaikki tuntuu aivan uskomattomalta jatkuvan tahkoamisen ja rypemisen vastapainona. Välillä jopa hetkittäin uskon, että voisin olla jossain vaiheessa 58-kiloinen, lihaksikas ja timmi. En kyllä osaa ihan tarkkaan ajatella, millainen vartaloni olisi, jos saisin edes valtaosan tästä laardista keskivartalon ympäriltä pois. Eihän minusta mitään pitkäsääristä kaunotarta saa tekemälläkään, mutta olisihan se mukava nähdä vartalonsa luustoa ja mitä täällä nahan alla nyt piileekään. Olen yrittänyt etsiskellä netistä kuvaa, joka vastaisi jossain määrin vartaloihannettani, mutta tarpeeksi hyvää esimerkkiä ei ole vielä tullut vastaan. Joudun siis ehkä muokkaamaan itsestäni ihanteeni kaltaisen. :D :D :D Tämä oli siis vitsi. Miksihän muuten, jos laittaa hakusanaksi esim. fit woman, vastauksena tulee kuvia suklaata syövästä naisesta ja erinäinen määrä kuvia suklaasta? o_O




No, koska sopivaa esimerkkikuvaa ei löydy, niin laitetaan sitten noita motivatsioonilausekuvia. Edelleen paras on mielestäni tuo Pain is weakness leaving the body. Se auttaa mua salilla jaksamaan ("mitä enemmän sattuu, sitä enemmän kasvaa" Lihas siis :D). En tiedä olisiko jollain tavoin johonkin auttanut myös se, kun tässä hetki sitten kirjoitin tänne blogiini, etten usko onnistuvani tässä projektissa. Mulla on toisinaan sellainen manausmainen tapa jo heti kärkeen sanoa, että en osaa jotain tai että olen maailman huonoin jossakin. Se on varmaan joidenkin mielestä ehkä kaikista tuhoisinta ihmisen itsetunnolle, mutta mulla se toimii myös siten, että lasken omia odotuksiani (jotka sivumennen sanoen ovat _aina_ kohtuuttomat) ja pystyn toimimaan vapaammin. Epäilen, että myös sillä, että kirjoitin, etten usko tässä projektissa onnistuvani, laski rimaa itselleni alemmas ja vähensi pingotusta ruuan ja liikkumisen suhteen. Tämä taas näkyi syömisen ja liikkumisen helpottumisena. Kirottu ihmismiele, kuinka mutkikas oletkaan! :D Mutta enpä kyllä valita! Ainoa, minkä suhteen tällä hetkellä olisi ehkä parantamisen varaa (okei, ainahan voisi syödä terveellisemmin) on nukkuminen. Lepoa tulee liian vähän, joten otanpa heti korjaavan liikkeen ja suuntaan sängyn syleilyyn. Kauniita unia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella