sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kehonhuoltoa

No voihan nyt vitura... Eipä jätä tuo olkapää minua rauhaan. Tänään alkoi siinä määrin moinen temppuilu (kipu, voimattomuus ja käden puutuminen)  ottaa minua aivoon, että ajattelin hieman selvittää asian tolaa, minkäpä muun kuin kaikinpuolin asiantuntevan internetin avulla. Osuin tietysti hetimiten Pakkotoiston foorumille, jota olen toisinaan muutenkin lueskellut (and how ridiculous is that? :D). Nooh, eipä liene vaivaa, jota isot pojat eivät olisi kärsineet ja sieltä sitten lueskelin kaikkea kiertäjäkalvosimista ja sen sellaisista. Sen kummemmin itseäni diagnosoimatta, päätin, että olkapään ja muutenkin koko kropan saattaminen parempaan kehonhuollolliseen kondikseen alko justiinsa.

Olkapäiden kohdalla tämä tarkoittaa lepoa tietyistä liikkeistä (pystypunnerrus, dippi, ylätalja) ainakin viikon ajan, viikon Burana-kuuria (400 mg 3 krt/pvä), kylmähoitoa ja sitä venyttelyä ynnä vahvistusta. Muun kropan osalta taas venyttely otetaan ohjelmistoon NYT.

Onneksi Pakkis ei jätä pulaan tässäkään tilanteessa, vaan kaivelin esille heidän venyttelyoppaansa. Siitä sitten vain tekemään liikkeitä. Ensin könysin lattialla ja seinää vasten noita kiertäjäkalvosimia venyttäen ja voin muuten kertoa, että käsi sojotti lähes vaakatasossa seinään verrattuna, vaikka sen kai jossain vaiheessa pitäisi painua seinään tai lattiaan kiinni. Sitten venytin jotain kammottavia lihaksia tuolla hartiaseudulla tällä saatanallisella kidutusmenetelmällä venytysliikkeellä (kyseessä siis eka harjanvarrella pöytää vasten tehty venytys). Hyvä, ettei huuto, huutoitku ja huutonauru päässyt yhtäaikaa, niin käsittämättömältä tuo tuntui. 

Seuraavaksi hauikset ja ojentajat, jotka myöskin tiklittivät ihan kiitettävästi, tosin haukkareissa tunsi jo, että venytys auttaa. Rintalihakset olivat toinen (vai jo kolmas?) helvetti. Ei se "normaali" käsi koukussa tehtävä venytys, vaan tuo Pakkiksen rintalihasvenytys numero kolme. En minä yhtään ihmettele, että ryhti on paska ja olkapäät hajoaa aamuihinsa, kun tuo rintalihasvarustelu vetää emännän ihan könttyrään. Roikuin sitten useilla eri tavoilla oven karmeissa venyttämässä noita rintalihaksia ja lisäksi selkää. Ja välihuomautuksena, että minähän toki venyttelen lyhyesti joka treenin jälkeen. En siis ihan asioikseni yritä hankkia itselleni superjumeja. Ne tulee ihan pyytämättä...

Lopulta päätin "armahtaa" itseni jalkojen venyttelyllä. Valitsin sitten tietysti venytettäväksi syvät pakaralihakset, takareidet, lonkankoukistajat ja nivuset, nuo ihmiskehon ehkä vähiten kangistuvat osaset. :P Ja voi jumasviidu! Minä en kyllä totisesti ymmärrä, miten joku voi rentoutua venytellessä, kun itseltä pääsee sellaista hysteeristä kipuhihitystä koko ajan silloin, kun silmissä ei kipinöi ja oksennus meinaa lentää. Ja minulla sentään on joogan syvähengitykset käytössä, että ei tässä ihan mitään eilisen teeren poikia olla. No, tulihan ne venytykset sitten kipuiltua läpi ja lopputuloshan on se, että mitään en sen enempää nyt tarvi kuin venyttelyä. Ja kai se on nöyrryttävä myös sinne hierojan pakeille tuhlaamaan viimeiset senttinsä, koska ei tästä oikeasti muuten tule mitään. Nyt alkaa jo olla ensimmäisiä hengenahdistuksia, kun yläkroppa on on niin jumissa. Yritin tuollaisella yhdellä pallolla runnella noita paikkoja vähän auki, mutta ei se yksin auta. Ei siis muuta kuin puhelin kauniiseen käteen huomenna.

Teettekö te muut kovasti kehonhultoa vai oletteko luonnostaan norjia kuni pajunvitsat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan vastaan kiitollisuudella